Silakat ovat
pieniä joulukaloja,
eikä vanha koira opi
kuin uusia temppuja.
Vain pieni
ponnistaa maasta,
eikä oppi kaada –
ellei allikkoon.
Keinot pyhittävät
tarkoituksettomuuden
ja aikainen mato
tulee napatuksi.
Vakat valitsevat
kannettomuuden ja
tyhjän saa
pyytämälläkin.
Maailma pyörii vastapäivään.
***
Arkistoaarteeni Runotorstain pyörimisaiheeseen. [Joo, joo, JCP, on tuo kuva aika hirveä.]
Avainsanat runoilua
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Vakat valitsevat kannettomuuden". Tämä oli ihana, jäi päähäni pyörimään.
--KATA-- kirjoitti...
6/12/2006 03:29:00 ip.
Äh, ei siinä ole mitään ihanaa. Se on hyvin surullista.
PA kirjoitti...
6/12/2006 03:43:00 ip.
Inhaltlich varmasti surullinen, mutta ihana kaunis lause.
Täällä on kamalan kuuma. Sielläkin? Ja joka paikassa hirveän paljon ihmisiä ja melua. Ja poliisiautoja. Pöh.
--KATA-- kirjoitti...
6/12/2006 04:20:00 ip.
No, an sich minusta kannettomuus ei minusta kuulosta kauniilta vaan vähän väännetyltä, mutta hienoa, jos toimii.
On aivan mielipuolisen kuuma. Koulunkäynti tällä helteellä on varsin irvokas vitsi. Mutta kuulemma keskiviikkona jo sataa.
PA kirjoitti...
6/12/2006 07:29:00 ip.