PA puussa

Terveisiä Prahasta. Minulla oli vähän vaikeuksia keksiä, kuinka aloittaa tämä teksti, mutta tuohan oli sentään aika hyvä.

Ajattelin aloittaa tunnustuksella: olen harrastanut julkisesti sukat sandaaleissa kuljeskelua. Kun kantapääni ovat niin tuskaisen hiertyneet tästä kaikesta vaelluksesta. Käytin sentään sellaisia verrattomia varrettomia shortsisukkia. Että olen minä kaikkeni yrittänyt.

Tähän pätee hieman sama kuin siihen, mitä kirjoitin läpinäkyvistä rintaliivien olkaimista vuosi sitten toukokuussa. [Mitä, te ette muista, mitä kirjoitin läpinäkyvistä rintaliivien olkaimista vuosi sitten toukokuussa? Kysykää Sankarittarelta.]

Suomalaiset tietävät, ettei missään muualla kuin Suomessa ole niin juntteja ihmisiä, että käyttäisivät sukkia kera sandaalein. Maailmalla taas sanotaan, että ainoastaan saksalainen turisti yltää moiseen mauttomuuteen.

Että vähän pakkohan minun on.

***

Ah, läpinäkyvät rintaliivin olkaimet. Vaan kukapa sellaisia, kun ilmankin voi olla. Jotenkin tässä kaupungissa on hyvin vaikeaa olla trendikkään aseksuaali, kun rintama vyöryy vastaan kuumalla kesäkadulla. En tiedä, johtuuko se vain helteen keventämästä vaatetuksesta, täkäläisestä ihmisrodusta vai siitä, että Tsekeissä ylipaino ei ole vastaava riesa kuin Suomessa ja Saksassa, mutta tyydyn tunkemaan nyrkin suuhuni ja puremaan sitä hölmön näköisesti.

Mistähän sekin ele on keksitty.

Erityisen trendikästä näkyy olevan nännien näyttäminen. Minä tosin vannoutuneena minimalistina en ole täysin varma, kuinka tuo esteettistä silmääni hivelee.

Minulla kun oli aikoinaan tapana sanoa naisille, jotka valittivat rintoja tuijottavista miehistä, että ehkä heillä ei vain ole kyllin kiinnostava katse, että viitsisi silmiä tiirata, olen nyt pohtinut, pitäisikö naisen, jota katsotaan silmiin, sittenkin huolestua, mitä vikaa hänen rinnoissaan mahtaa olla.

[Sori, jätkät, mutta tissi-sana ei jotenkin oikein istu tähän blogiin.]

***

Piti mainita, että Praha on täynnä suomea puhuvia tätejä, mutta jotenkin sekään ei oikein tunnu istuvan tähän yhteyteen.

Niin, ja ollessamme kävelyllä puistossa keksin kiivetä puuhun. En ole tehnyt sitä ainakaan vuoteen, joten oli jo aikakin. En minä kauhean korkealle viitsinyt kavuta ymmärrettyäni, mitä kaarna teki vaaleille shortseilleni.

Hyppäsin sitten alas.

Ja juuri sillä hetkellä kulman takaa saapui univormuasuinen puistovahti. Hän kertoi, ettei nurmikolla saa kävellä. Harmittihan se hieman. Jos olisin ollut puussa vielä hänen saapuessaan, hän ei luultavasti olisi valittanut.

***

Blogradzhavacshmaniaa kiertää villitys, jossa poiketaan hetkeksi jatkuvan itsekehun polulta ja kirjataan viisi asiaa, joita ei osata, vaikka kaikille tavallisille ihmisille kyseessä ei ole temppu eikä mikään.

Vastuuni tuntevana blogaajana totean jälleen kerran, etten osaa pokata ihmisiä baareista. Siinä missä kaikki muut ihmiset vain mennä pokailevat ympäriinsä, minä keksin ylittää itseni, hyvän maun ja kaiken kuviteltavissa olevan tanssilattialla. Sitten minä lähden kotiin. Ei sillä, etten pitäisi siitä, mutta muistin vain eilen yhtäkkiä kuin olemassaoloni ajoittain, että muitakin vaihtoehtoja tunnetaan.

Eiköhän tuossa ole jo viiden edestä. Niin huono olen.

Tänään sentään tapaanemme jo kolmannen kerran mukavat amerikkalaistytöt. Vaikka tuo on toki melkoinen truismi: en ole eläissäni tavannut ainoatakaan epämukavaa amerikkalaista. Ihmisten mielestä mukavuus on tietenkin äärimmäisen vastenmielistä, mutta minkäpä ne raukat kasvatukselleen voivat.

***

No, jatketaan nyt kun on kerran aloitettu. Hostellilla on sinänsä mainiosti ilmainen internet-yhteys. Toteutus on vain sössitty onnistuneesti. Tarjolla on pari pc:n rutkua, joissa ainoastaan IE, joka sallii vain yhden selainikkunan kerrallaan. Jostain syystä myöskään ctrl + L -yhdistelmä ei valitse osoiteriviä, vaan tuottaa äänekkään piippauksen. Siinä minä sitten istun ja tuotan äänekkäitä piippauksia ja ihmiset ihmettelevät ympärillä.

Olen kantanut kannettavaa tietokonetta mukanani liki jatkuvasti kohta viisi vuotta. Kertaakaan aiemmin en ole osannut huolestua ajatuksesta, että se voitaisiin varastaa. Nyt vain iski yhtäkkiä kauhu päälle. Huoneemme on jaettu, ja lukitun kaapin voisi halutessaan avata ruuvimeisselillä. Ja mietin, että niin pitkään kuin potentionaalinen tunkeutuja ei tiedä koneen olemassaolosta, eikö se tulisi tällöin piilottaa jonnekin muualle kuin lukon taakse, sillä lukon takaa ensin etsitään arvotavaroita.

Hostellin alakerrassa on kassakaappi, ja mietin edelleen, että sieltähän sitä etsitään aivan ensimmäisenä. Ja mistä minä tiedän, mitkä hiipparit tätäkin laitosta pyörittävät. Kun vien koneeni pyyhkeeseen käärittynä kaappiin, saatan saada takaisin pelkän pyyhkeen.

Ah, mikä distus. Eikä sitä voi mukanaankaan kantaa, kun kadulla nyt ainakin tulee ryöstetyksi. Onneksi on enää pari päivää reissua jäljellä, niin ei tarvitse kauaa huolehtia.


[Se, että tämän tekstin otsikko ei yritä yhdistää nokkelasti Praha-sanan samankaltaisuutta paha- ja raha-sanoihin, vaan valitsee tyylikseen sittenkin jalon intertekstuaalisuuden, on nähdäkseni maininnan arvoinen suoritus.]

16 on viitsinyt kommentoida:

"tavannemme", pls.

6/17/2006 02:25:00 ip.  

Olen samaa mieltä noista olennaisimmista kohdista!

6/17/2006 02:28:00 ip.  

Perso, hups.

6/17/2006 02:31:00 ip.  

Prahassa on ihanaa! Kävitko jo Kafka-kahvilassa?

6/17/2006 03:03:00 ip.  

En malta odottaa siihen puuhun kiipeämistä parin viikon päästä.

6/17/2006 03:19:00 ip.  

Toivon, että ainakaan ne naiset jotka kävelevät nännit esillä eivät valita rintoihin tuijottavista miehistä.
Vinkki: katso jos hotellihuoneen missään kaapissa sattuisi olemaan irroitettava pohja/katto ja tunge läppärisi sinne. On toiminut ympäri Eurooppaa hotelleissa, joskaan läppäriä en ole niihin reikiin tunkenut, vaan muuta korvaamattoman arvokasta juttua.
-minh-

6/17/2006 03:34:00 ip.  

Aloitetaan nyt ihan alkeista.
Mies ei koskaan esiinny julkisella paikalla ilman sukkia. Ei koskaan.

Olen päättänyt pyrkiä eduskuntaan saadakseni aikaan lain, jossa sukat kulkevien kädellisten genitaalit pitää toimittaa lähimpään postitoimipaikkaan.

Ja murrosikään ehtineet eivät koskaan, milloinkaan eivätkä missään olosuhteissa käytä kuin polvisukkia.

6/17/2006 07:30:00 ip.  

Tietenkin muistan, mutta minua nolottaa olla osoittelun kohde.

Postityöntekijänä en kannata Jäppisen ehdotusta.

6/17/2006 08:36:00 ip.  

Marjut, en ole käynyt vielä. Kaikkiaan Kafka tuntuu olevan kovasti esillä. Kaverin mielestä pitäisi kyllä mennä Jaromir Jagrn baariin... Eipä sillä, että minäkään niin älykkö olisin: kerran luin Kafkaa ja kesken jäin.

Oskari, siitä kiipuusta on hilpeä videotallennekin olemassa, että saat nähdä, kuinka homma hoidetaan oikein. Valitettavasti vartija ei tuohon ehtinyt mukaan.

Minh, harkitsin tuota, mutta päädyin sitten kantamaan konetta mukana, kun tämä nettikahvila sattuu aika hyvin matkan varrelle. Tsekkiläinen koulututtu kertoi paikallisista ilmaisista verkoista, mutta kaikki sivut ovat tsekiksi, joten homma on vähän haastavaa.

Petja, tässä kohtaan tykkään poiketa etiketistä. Tiedän vallan hyvin, että herrasmies ei kuunaan kuin korkeintaan omassa puutarhassaan eikä sielläkään käytä polvihousuja. Minä olen sittenkin parhaimmillani shortseissa, pikeepaidassa ja sandaaleissa, inauksen riutuneena.

6/17/2006 09:29:00 ip.  

Olen samaa mieltä kuin kervO! (tämä on eka kerta kun uskallan mainita koko tyypin, kun en osaa löytää note bookistani tuota ahvenamaa kirjainta)
Ja koska sinä et osaa ottaa kehuja vastaan, niin en sano tästä postauksestasi mitään.
Paitsi sen, että eri kasvatukset ovat mielenkiintoisia. Kun mukavat Yhdysvaltalaiset tyttöset: hi, how are you doing? Oh, that's so nice, I love your hair, you look soooo great jne.
Suomalaiset tyttöset: mitä jätkä? mitäs tässä.

*miksei mul oo blogii äh*

6/18/2006 01:34:00 ip.  

Niin, kyllä se ylenmääräinen mukavuus alkaa ennen pitkää kolottaa otsalohkossa. Kuten tuntuu myös amerikkalaisia hiukan hiertävän suomalainen suoruus... Ratkaisuni ongelmaan on olla mauttoman mukava jos ei tunneta kovin hyvin ja sietämättömän suora jos tunnetaan liian hyvin.

6/19/2006 06:30:00 ap.  

Itseasiassa herrasmies käyttää polvihousuja, maatalouden suorittava porras shortseja.

Serkkupojan kanssa kerran lyötiin vetoa erään puunlatvaan pääsemisestä.

Kirveestä oli siinä metkasti apua.

6/20/2006 12:10:00 ap.  

Voih. Jos itsekin jaksaisi blogata.

Kun osaisikin kertoa arjestaan niin, että se vaikuttaa mielenkiintoisemmalta kuin onkaan.

Tai eläisi jännittävämmin.

Tai ajattelisi enemmän.

Uskaltaisi.

Vaan en minä. Jatkan keski-ikäistä elämääni.

6/20/2006 10:09:00 ip.  

Ja vielä. Tätä ei tarvitse analysoida, mutta tiesitkös, että olet kuin Ultra Bran Rubikin kuutio?

Ja hän menee huspois, häiritsemästä.

6/20/2006 10:57:00 ip.  

Luin juuri pari päivää sitten Mondon Praha-oppaan, ja siinä ihan erikseen mainittiin, että tsekkiläiset käyttävät sukkia sandaaleissaan: Olet siis vain sulautunut paikallisväestöön.

Tuota nännijuttua en kyllä tajunnut, siis kulkevatko ihmiset siellä ilman paitaa kaupungilla vai?

6/21/2006 06:50:00 ip.  

Liftari, kappas, imin vaikutteet intuitiivisesti.

Tuota nännijuttua ovat kummastelleet muutkin. Tarkoitin siis, että topit olivat sellaisia, että nännit – ajoin pihoineen – näkyivät melkoisen hyvin läpi.

6/21/2006 10:01:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds