Sunnuntai-zukaa

Aamupäivän uneni oli huumaava, vaikka pysyin eilisen kiltisti kotonani. Unessa kaipasin Kamppiin. Ja siinä leijui mystisesti Kervån henki, ja jossain kymmenen maissa keksin muka nokkeluuden, jota en suotta kirjannut muistiin, sillä eihän mitään noin hyvää ikinä unohtaisi.

Ja uskokaa tai älkää, ei niin. Se kai liittyi pohdintaan tämän blogin pakkomielteisestä suhtautumisesta epäoleelliuuksiin ja niiden glorifiointiin kuin jotenkin itseisarvoisina.

Pää auki on an sich aika moista per seilyä, lause kuului.

Ja mieleeni palaa, kuinka ojennan keskustelukumppania kivahtamalla, ettei hänen itseisarvoiseksi väittämäänsä asiaa todellakaan voi pitää sellaisena. Mikä sitten on itseisarvoista, hän haastaa ovelasti. Elämä on, vastaan.

***

Ei minulle sattunut kauheasti mitään. Piti muuttaa toiseen huoneeseen, kun seinän homevaurio on helpottanut jo sen verran, mutta siellä onkin yllättäen joku norjalainen nainen. Sattuuhan näitä.

Liikennevaloissa pinnistelin, etten kävelisi punaisia päin, kun vieressä oli sellainen pikkupoika, ja Saksassa ihan vakavissaan uskotaan, että lapsille ei saa näyttää huonoa esimerkkiä [kirjoittaa esim. blogia]. Lapsen lähdettyä ylittämään ajattelin, että hittojako minäkään tässä enää teeskentelen.

Niin, ja missä minä olin silloin, kun lehdet uutisoivat Lordin keskustanuoritaustasta. Uutisviikon vitsijuuri, eikä minulla muka aikaa päivittää. Tsihihii, porttiteoria: ensin keskustanuori, sitten hirviö. Tirsk, keskustalla on hallussa niin rock- kuin rap-skene [vrt. Lordi ja Pikku-G].

Sitäkin unohdin kommentoida, kuinka Vanhanen teki Iltasanomien mukaan pirunmerkkiä väärin peukolo pystyssä. Ja seuraavana päivänä Iltalehti julkaisi kuvan, jossa Vanhanen opetti Tennillälle tai jollekin samaa temppua – edelleen peukalo pönöttäen. Eikö ole aika arveluttavaa, että pääministeri esittää moista harhaoppia.

Sehän on melkein kuin joku ristisi kätensä oikea peukalo päällä.

***

Tiedättehän sen tunteen, kun on lapsena luokkansa paras maalivahti ja toivoo, että oma joukkue pelaisi hieman huonommin, jotta saisi jotain tekemistä. Tai on oman elämänsä surkuhupaisuuksista voimansa ammentava blogaaja ja toivoo, että asiat epäonnuisivat vähän enemmän, jotta saisi jotain kirjoitettavaa. Mietin vain, onko jossain kielessä tälle oma sanansa [siis jokin täsmällisempi kuin motiiviristiriita]. Saara, tekaisepa nyt, jooko. [Minä linkitän Saaraan niin kauan, että hän lisää minut palkkiinsa -päivät julistettiin täten avatuiksi][via]

***

Mieleeni juontui sekin, kuinka ala-asteen toisella luokalla kouluun jaettua Aamulehteä lukiessamme opettaja kertoi, että toden totta, joidenkin ihmisten koteihin tulee Aamulehti. Meille kun tuli aina Hesari. Ei kun minähän kerron jo tästä, kun kaverit kiusasivat, kun minä en tiennyt etukäteen, mitä koulussa oli ruokana.

Tuo on sittenkin aika rationaalinen syy kiusaamiseen, jos oikein mietitään.

Niin, opettaja siis kertoi, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat niin kiireisiä, että lukevat uutisista vain otsikot. Ilmeisesti oli olemassa aika, jolloin otsikon pääasiallinen tehtävä oli tiivistää uutisen viesti sen sijaan, että siinä liioiteltaisiin ja provosoitasiin, jotta lukija jaksaisi lukea jutun tai ostaa julkaisun.

Niin, minä tosiaan ajattelen näin triviaaleja asioita. Ja ensi viikolla on ekskursioviikko, täällä kun tehdään asiat säntillisesti. Eikä minun alallani kuulemma ole ekskursioita, niin ei ole sitten kouluakaan. Kuulemma jotkut biologit tapaavat vaeltaa Pohjanmerelle. Kyllä siihen viikon tarvitseekin.

4 on viitsinyt kommentoida:

Tiedättehän sen tunteen, kun on lapsena luokkansa paras maalivahti ja toivoo, että oma joukkue pelaisi hieman huonommin, jotta saisi jotain tekemistä. Tai on oman elämänsä surkuhupaisuuksista voimansa ammentava blogaaja ja toivoo, että asiat epäonnuisivat vähän enemmän, jotta saisi jotain kirjoitettavaa.

Tuo tunne varsin harvoin kestää yhtä ilaa kauempaa, joten jos olet jotensakin normaali ihminen, etköhän palaa maanpinnalle suht. pian. Luultavasti sen takia tilalle ei ole nimitystä: se ei ole pysyvä, joten miksi siitä pitäisi puhua?

O, Aachen

6/05/2006 04:38:00 ap.  

Unesi Kampissa taisi tuoksahtaa vanha viuna.

Ehkä kirjoittamaasi enemmän nauratti kuitenkin pelkkä otsikko: Lordi oli keskustanuori. Sehän sisältää jo kaiken.

Nyt syömään yopugt:ia (petjismi)

6/05/2006 02:05:00 ip.  

Minä vasta tajusin, ettei tässä puhuttu sunnuntai-zukasta mitään. Höh, minä pidän sunnuntai-zukasta.

6/06/2006 01:45:00 ap.  

Sehän on melkein kuin joku ristisi kätensä oikea peukalo päällä.

Luulin aina olevani erikoinen, kunnes Tukholman Tekniska museetissa minulle selvisi, että 57% ruotsalaisista tekniikan ystävistä ristii kätensä oikea peukalo päällä.

Onneksi minulla on vielä maitohampaani.

Ah, tätä epäolennaisuuksien juhlaa.

6/08/2006 03:29:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds