Suhteeni suolakurkkuun

Ja kuka tietää: ehkä minä muka-optimisti ajattelen tosiaan pohjimmiltani, että jos on kivaa, on oltava myös vikaa.

Kun olen tottunut ajattelemaan, että asiat näyttävät yksinkertaisilta vain siksi, että joku on miettinyt monimutkaiset seikat lävitse. Näennäinen helppous vailla tunnetta tehdystä työstä herättää ajatuksen, ettei tässä voi olla kaikki. Laskun aika tulee, ja joskus vielä pudotaan korkealta ja kovaa.

Minä en ole tottunut elämään velaksi.

***

Jopas sitä oltiin jälleen abstraktia. Siirrytään konkretiaan: kinkkuihin ja juustonsiivuihin aka kuinka pinota voileipä.

NRJ:n podcastissa puitiin tätä joskus viime viikolla, ja heräsin huomaamaan, että omille valinnoilleni on järkiperusteet. Jos panen oletetulle ruispalalleni meetvurstia ja juustoa, sijoitan makkaran pohjalle. Näin siksi, että makkara ikään kuin vahvempana kestää paremmin kosketuksen voin kanssa.

Jos sen sijaan laitan päälle vielä maustekurkkua, panen makkaran juuston päälle, sillä maustekurkku juustolla on liki yhtä epämiellyttävä ajatus kuin – suolakurkku juustolla.

Emmental-juusto toisaalta on niin vahvaa tavaraa, että se ei kavahda kurkkuakaan.

Miksi ihmisten on niin vaikeaa olla sanomatta maustekurkkua suolakurkuksi? Ja mieleeni palaa välähdys: kuin minulle olisi joskus sanottu, että suola ei ole mauste samalla tapaa kuin valkoinen ei ole väri.

Radiossa Lotta kertoi piilottavansa vihanneksensa leivän muiden päällisten alle, jotta ne pysyisivät paremmin paikoillaan. Kuulostaa siksi pöhköltä, että sen täytyy toimia.


***

Jatkoivat sitten kuvittelemalla, että vessapaperirullan kiinnitys olisi vastaava kiistakapula-aihe kuin leivänpäällisten järjestys, vaikka vessapaperin asettaa telineeseen väärin päin vain kymmenen prosenttia suomalaisista.

Typerää, kuinka asioista tehdään muka uskonasioita, vaikka tässä tapauksessa mukana on vissi tolkku: kun paperi roikkuu rullan etureunan ylitse, siihen on paljon kätevämpi tattua kuin tilanteessa, jossa se roikkuu pitkin seinää.

Yleensä asioilla on syynsä. Silläkin, että linja-auton vasen puoli tuntuu täyttyvän ennen oikeaa. Valtaosa oikeakätisistä ihmisistähän kantaa laukkuaan oikealla hartialla, jolloin vasemmalle istuminen käy kätevämmin.

***

Sunnuntaina sushia säätäessämme taustalla raikasi MTV, ja jopa sieltä tulikin lystikäs ohjelma. Se oli luultavasti tämä Yo Momma. Mukana oli kaksi joukkuetta, jotka koostuivat kilpailijasta ja tämän possesta. Tehtävänä oli heittää tiukkaa herjaa toisesta kilpailijasta, ja voittaja pääsi edustamaan omaa huudiaan seuraavassa ottelussa.

Ei, se oli paljon typerämpää kuin miltä se tässä kuulostaa. Minulla ei ole sanoja kuvata sitä, kuinka takapiru pyöritti nyrkkiä sillä tavalla pidättyväisesti kyynärpää koholla my manilleen hurratessaan.

Näin vain ohjelman lopun, mutta siinä kilpailijoiden piti solvata toisiaan kolmessa kategoriassa, jotka olivat äiti, koti ja ultimate showdown tms., jossa sai sanoa überparhaan heittonsa. Jutut olivat valitettavasti niin huonoja, etten jaksa muistaa niistä ainoatakaan.

***

Tuo kisa käytiin kai New Yorkissa, mutta aloin pohtia, kuinka se istuisi Suomeen. Kallio vastaan Puistola voisi olla tiukka matsi.

Perityperään Suomi-tapaan herjauksen kohteena tulisi olla toisen kännykkä. Harjoittelin jo JCP:n kanssa. Hänellä on tällainen kaiketi QuickShare-merkkinen 3G-halko, jonka 3G-ominaisuuksilla hän ei tee mitään. [En kehtaa sanoa, ettei hän tee mitää puhelimellakaan; kellepä hän puhuisi, kun minunkin tavoittamisekseni riittää, että avaa keittiön oven.]

luuri

– Usein noissa uusissa ohuissa puhelimissa on ihan tunnottomat nappulat, mutta tää sun puhelin on siitä jännä, että se on näin hiton paksu ja napit on silti ihan kräpät, aloitin.
– Se on kanssa kiinnostavaa, kuinka usein ohuet ja pienet puhelimet tuntuu kauhean tiheiltä ja suuremmat saattaa olla oikeasti yhtä painavia, mutta tää sun on sentään rehellisesti sekä iso että painava.
– Monissa puhelimissa on nykyään vaikeuksia saada näppämiä mahtumaan, kun niissä on niin iso näyttö, mutta tässä puhelimessa ei tuu ainakaan näyttö tielle.

Voi, kuinka minä ilakoitsinkaan ja lupasin jälleen, etten osta puhelinta ennen kuin iPhone julkaistaan.

Minähän olen tyypillisesti suhtautunut kännyköihin vähän niin kuin vaikka seksiin. Hieman dissaten ja itsetarkoituksellisen ulkopuolisesti, kun en sattunut seuraamaan aaltoa samaan tahtiin kuin kaikki muut. Aivan kuin kaikki nyt välttämättä edes kännykkää tarvitsisivat ja niitä korostetaan mediassakin kyllästymiseen asti.

Vaikka aina ajoittain tajuan, että ovat ne oikeasti ihan hyvä juttu.

Huvitti silti lukea tänään Satasesta Nokian jonkun johtajan lainaus, jossa itkettiin, miksi kaikki puhuvat vain Applesta, joka myi 7 miljoonaa iPodia, kun Nokia sentään myy vuodessa 70 miljoonaa matkapuhelinta. Maailma on epäreilu. Jotkut eivät kuulemma saa naisiakaan, vaikka heillä on Mersu ja kaikki.

[En tiedä tarkemmin, kun en ole koskaan kokeillut olla saamatta naisia Mersun kanssa.]

***


Osallistunpa viimein Ihmiskunnan suurherra Petjan meemiin ja kerron, mitä iPodin arpomia kappaleita en skipannut tänään bussimatkallani. Lisäänpä vielä kaikista mieleen jääneen säkeen tai pari.



Smashmouth: Allstar

My world's on fire, how about yours?


Kristiina Halkola: Oppimisen ylistys

Niille, joiden aika on tullut,
se ei koskaan ole liian myöhäistä.


Don Huonot: Seireeni

Hei seireeni, rivo enkeli


Nena: Lichtarbeiter

Vernetzt, verkabelt und verbunden
drehen alle Räder andere Runden.
Und wer leckt meine Wunden?


Morrissey: I Have Forgiven You, Jesus

I was a good kid;
I would do you no harm.


Jim Steinman: Lost Boys and Golden Girls

We've gotta be fast, we were born out of time,
born out of time and alone


Marie Myriam: L'Oiseau et L'Enfant

Blanc l'innocent, le sang du poète
qui en chantant, invente l'amour

[Euroviisukappale ja vielä ranskaksi – homokiintiö täytetty.]


iPod kerää lokia soitetuista kappaleista, kuten varmasti kaikki soittimet tekevät. Soittolukema kasvaa yhdellä, kun kappale on soitettu läpi. Ja tämä orjuuttaa minua. Mietin, että minun on pakko jaksaa kuunnella kappale tasan loppuun asti, jos olen jo kuitenkin kuunnellut sitä aika kauan. Muuten vääristän tilastoja. Ahdistavaa.

Ja seuraavassa satunnaisessa käänteessä iTunesini tietokanta kuitenkin korruptoituu ja kaikki soittolaskuritiedot nollaantuvat.

Soittokertoja kiinnostavampi tieto voisi melkein olla skipatuimpien kappaleiden listaus. Kenties tämäkin meemi olisi mielenkiintoisempi niin päin. Vastatkaapa noin, jos haluatte. Myös tilastotieto siitä, kuinka monennen sekunnin kohdalla kappale on keskimäärin tullut skipatuksi olisi kiinnostava ja auttaisi siivoamaan soittimelta turhia kappaleita.

Noita tilastoja selatessa sitä kelpaisi viettää aikaansa ja paeta blogaamista.

15 on viitsinyt kommentoida:

Kristiina Halkolan olen kerran nähnyt ja hänen tyttäreeseensä pitkästynyt, muut nimet on ihan vieraita.

"ms laVau, oletan", sanoi vastaanotto virkailija liki kaksi metriselle punatukkaisekke mulatille.

11/30/2006 09:44:00 ip.  

Ensinnäkin: makkara tulee juuston päälle. Jos juusto sulatetaan, se tulee sekä alle että päälle.

Lisäksi: eihän inkiväärikään sinänsä ole mauste, vaan joku vitun juuri. Ja sitten on tietysti valkosipuliongelma; enemmän se on mauste, kuin vaikka punasipuli, mutta sipuli yhtä lailla! Tästä voisi varmaan kirjoittaa väitöskirjan.

Ja sen biisin nimi on I Have Forgiven Jesus, ilman Youta.

11/30/2006 10:05:00 ip.  

Tiesitkö, Saara, että valtaosa Radio NRJ:n kuuntelijoista oli samaa mieltä kanssasi juuston ja makkaran hierarkiasta. Kysymys kuuluukin, tahdotko sinä todella olla samaa mieltä heidän kanssaan.

Minä vastasin kerran lapsena tietokilpailussa, että smetana on mauste, jote käytetään mädin kanssa, mutta tuomarin mielestä se ei ollut mauste ja jäi piste saamatta.

Kiitos korjauksesta. Jätän väärän muodon, niin minä näytän tyhmältä ja sinä viisaalta.

11/30/2006 10:11:00 ip.  

Tottakai juusto ensin, siihen voimariinin päälle! Nehän on samanvärisiäkin. Sitten kinkku ja päälle rehut.

Mun iippodi on TAAS rikki, ja takuuaikakin on tietysti jo mennyt. En ala mitään enkä kuuntele mitään. P*hana!

11/30/2006 10:52:00 ip.  

Myönnän käyttäväni sanaa suolakurkku kaikista jonkinlaisissa mausteliemissä lilluneista.

Harmi, etten osaa ranskaa, sillä nuo muut lyriikkapätkät muodostivat sinällään mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Enkä minäkään ole tottunut elämään velaksi, mutta sen sijaan olen usein lainannut. Yleensä saanut takaisinkin, joskus jopa korkojen kera.

11/30/2006 10:57:00 ip.  

Leivän päälle sekä juustoa että makkaraa? Huhhuh. Noin leväperäisellä käytöksellä saakin olla asetteluongelmia.

Leipä leipänä, juhlahetkinä ehkä juustoa.

11/30/2006 11:08:00 ip.  

Suolakurkku on suolakurkku ja maustekurkku on keskimäärin makeamman makuinen ns suolakurkku. Suolakurkku on enemmän etikanmakuinen, siksi maustekurkku ei ole sama kuin suolakurkku. Jooko?

11/30/2006 11:32:00 ip.  

Ei missään tapauksessa voita (mielummin sinappia), sitten makkara ja sitten juusto joka ei rasvaa sormia niin pahasti. Jos suola/maustekurkut ovat kovin vetisiä, niin ne asetetaan sotkun välttämiseksi huokoista leipää vasten. Mahdolliset salaatinlehdet sijoitetaan leivän ja makkaran, tai makkaran ja juuston väliin.

Syön tosin leipäni yleensä kahdella viipaleella, koska silloin saan siistimmän otteen eväistäni.

Ja kiitos, tilastotiedot skippauksista ovat paljon mielenkiintoisempia kuin soitetut biisit. Tosin olisi mukavaa, jos merkintä soitosta rekisteröityisi vaikkapa 26 sekunnin jälkeen.

11/30/2006 11:39:00 ip.  

Pahkasiassa oli aikoinaan artikkeli juuston suhteesta muihin leivälläolijoihin. Perustelut olivat erittäin vankat, lopputulos hieman omituinen: juusto aina päälle.

Etsikääpä, pienet googlettareni!

Itselläni järjestys on aina (leivästä katsottuna): liu'ute, eläimenpalaset, juustot, rehut.

Lämmin voileipä on aivan oma ruokalajinsa. Omat säännöt sille.

Mukava huomata, että PA:kin on tuhlannut kallisarvoista ajattelukapasiteettiaan vessapaperin kiertosuunnan ihmettelyyn. Ja niinhän se lempo soikoon ON (se suunta).

Oho, leipäkirjoittelu aiheutti flashbackin. Menen valmistamaan leivän. Muistankohan ulkoa yhtään Sara La Fountainin elämää suurempaa voikkariohjetta, joita hän oli oikein televisioon päässyt selostamaan. Ei, en taida jaksaa veistää leivistäni hammastikulla lävistettyjä kolmioita. Kolmion muotoinen leipä maistunee samalle kuin tohvelieläimenkin muotoinen ja hammastikku on aika lailla häntäpäässä särvinten most wanted -listalla.

Heipsan!

t: oulun kräpät

11/30/2006 11:48:00 ip.  

Palattuani kartanoni itäsiiven voileipäosastolta mehukas itsetehty voileipä völjyssä, voin vain todeta, että nälkäisenä ei pitäisi kirjoittaa jankka voileivän tekemisestä (jenkka hevosen puhdistamisesta on selkeästi kirjoitettu vailla välitöntä vaaraa kuljetuseläimen makkaroitumisesta).

Tässä tietokonehuoneen kylmäsotamaisten järjestelmien äärellä leipää mussuttaessani tajuan, että on olemassa aineksia, jotka nimenomaan oikein käytettynä vetävät maton aiemmin esittämäni säännön alta!

Mainitsen tässävain yhden: tytinä. Sitä kun annostelee leivälle oikein, eli niin että Pohjois-Karjala -projekti hajasijoittaa plasmat vaatetuksen alempiin osiin ja emigranttiutuu epähuomiossa rajan taa yhä idemmäksi, ei tietenkään tule laittaa juustoa väpisemään epästabiilin hyytelövuoren huipulle, ja vielä vähemmän kurkunviipaleita laskemaan sieltä mäkeä satunnaisiin suuntiin (tietty jos on kova jätkä, voi niitä putoilevia kurkkuja käyttää Lucky Luke -maiseen revolveriharjoitukseen).

Tytinä siis päälle. Anteeksi, jos tämä romutti maailmankuvanne.

Olen antanut Jeesukselle, ilman sinuaäh

12/01/2006 12:27:00 ap.  

Tytinä? En ole kyllä kaupan vastiketta syönyt, mutta äiteen tekemä aladoobi josta kuvittelen nyt puhuttavan elikkäs syltty (sic!) ei kaipaa kaverikseen mitään juustoja. Huh. Hyvä että sitä syö siltään. No.

Mutta luettuani kaiken tämän tekee mieli suola- tai maustekurkkujuustovoikkosta, en osaa päättää kumpaa, eikä toisaalta ole tarveaineitakaan, että kiitos vaan kaikille! Jääkaapissa on pestopurkki ja kaljakeissi.

12/01/2006 07:13:00 ap.  

Ymmärsinkö nyt oikein, että helen laittaa jonkinlaista liukuvoidetta leivän päälle? Öklöttävä ajatus.

Olen myös kuullut joittenkin laittavan vielä ruokapöydässä tai ateriaan, joka on tarkoitus syödä eikä säilyttää, natriumkloridi-nimistä säilöntä ainetta.

Vaimoni leivän päälle laiton tänä aamuna timjamimarinoitua kylmää kanafilettä, vihreitä oliiveja ja tomaattia.
Omalleni laitoin kanaa.

"j.t.puhdo oli kokenus matkustaja, joka tiesi miten laukkupakataan, mutta hän ei ollut ikinä ennen yrittänyt mahduttaa laukkuunsa naisen torsoa"

12/01/2006 09:05:00 ap.  

Söin juuri erinäisiä voileipiä, joissa oli:
- kevyesti paahdettu vilja-aittaleipä
- ohuesti voimariinia
- jäävuorisalaattia
- juustoa
- kevyt sipaisu dijon-sinappia
- tomaattiviipaleita
- suolakurkkuviipaleita

tuossa järjestyksessä.

Suolakurkun ja maustekurkun ero on prosessissa, jolla kurkusta tehdään hapan. Suolakurkun happamuus perustuu maitohappobakteerin toimintaan, se on hapatettu. Maustekurkun happo tulee etikasta, se on hapotettu.

12/01/2006 07:46:00 ip.  

Maustekurkku on siis länsimaista hapatusta.

Luulin jo kerran kommentoineeni tänne, mutta sitten muistin, että pitkän sepustuksen jälkeen IE päätti kaatua.

Olen onnellinen, että töissä minulle ehdotettiin MacBookProhon siitymistä. Incopyn myötä toivon pääseväni eroon myös Wordista, joka vastaavasti järjestää mukavia yllätyksiä pitkin viikkoa.

3G-puhelimista blogasinkin jo ärähdykseni, ilmassa haisee vahvan kusetuksen ammoniakki. Ja mitä niillä tekee ilman tappajasovelluksia.

Mielessäni kävivät hetkellisesti tappajamehiläiset, mutta päätin olla käsittelemättä niitä.

Petjan meemi oli mielenkiintoinen. Mutta ratkaisin taannoin ongelman laittamalla Zeniini ainoastaan sellaisia biisejä, joita en missään olosuhteissa skippaa.

Join äsken taas kahvia. Ei mulla muuta.

12/02/2006 01:38:00 ip.  

Makkaran laatu määrää paikan. Mutta lähes poikkeuksetta päälle. Koska voi olettaa että juustossa on vähemmän rasvaa ja sitä ei silloin ole jokapuolella (näppäimistöä). Ja kuka yleensä syö edes suolakurkkuja? Ne on yhtä hyvää kuin herkkusienet pitsassa.

Herää kysymys miten 10% voi asettaa vessapaprurullan väärinpäin jos asiasta vaan riidellään? VAi onko tuo vessapaperirullan asetus joku vakio treffikysymys? Sillä ratkastaa toka treffien mahdollisuus. Ja väite helpompi tarttua jos se roikkuu ulkoreunalla pitää paikkaansa ELLEI joku tamppari tai muu vastaava pyöräytä pyllistelyn jälkeen sitä paperirullaa vastapäivään jolloin se pitää repiä esiin johtokunnan kokouksen äkillisen keskeytyksen johdosta esiin. Vaihtoehtoisesti sä alat pyöritteleen sitä paperirullaa suuntaan ja toiseen tuloksetta (johtuu staattisesta sähöstä... kai). Kunnes tilanne laukeaa siihen että rullasta tulee kerralla noin 10 kakka reissullisen verran paperia lattialle. Siittä pinkasta valitset ne viisi palaa ja avamaan ovea jehovantodistajalle.

Ku sä asetat sen seinää vasten se jää silleen kivasti hollille. Erottu nätisti suorasta seinästä ku papru on kuiteski hiukka kaarevaa (ei ehkä teän rojal pöllön höyhen paprut mutta pirkka karheus aste 80 ainaski on). Meillä ratkastiin riita repimällä orkkis paperirulla teline irti ja laskettiin paperirulla kekselle lattiaa pöntön eteen.

Miks mä palaan aina tälle pääauki blogi härdellille. Taas mä jauhan tästä sivusta kokopäivän kavereiden kiusaksi. Voisit lopettaa jo.. terveisin kaverit

ps. Pyyä joskus jotaki vieraaksi vaikka Slayeriä tai antti tuiskua Niillä on niin hyvää musaa.
pps. Mummi käsiki kiittä viime yöstänne. Mitä ikinätarkoittikaan.

12/04/2006 03:27:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds