Ennakointia

Siinä minä olin, aikeissa katsoa, olisiko äitini päättänyt kertoa lisää kommunikoinnistaan seksin aikana, kun eteeni osui jostain syystä itseään tänä vuonna erityisen suuressa arvossa pitämään innostuneen – vaikka minusta se on ollut ennen parempi – Polyteekkari-lehden kolumni OMG äiti irkkaa.

Jutussa kerrottiin, kuinka kirjoittajan oma äiti oli pelmahtanut paikalle siis ihan oikeasti irkkikanavalle. Oih, siinä voisi mennä maine jopa teekkarilta.

***

Minun tiistainen kokeeni meni juuri niin huonosti kuin ansaitsikin mennä. Edellisen perjantain tentti saattoi mennä vähän paremmin. Ainakin kunnioitin sitä asiaankuuluvasti jättämällä nukkumatta.

Tiistaiseen kokeeseen liittyvän kurssin sivulla sanottiin, että luennoilla kannattaa käydä, sillä asiat ovat tärkeitä loppuelämämme kannalta.

Jos näin on, niin voin luvata, että vihaan loppuelämääni.

Kirjoitin tuon koepaperiinkin, mutta pyyhin viimein pois. Olen ruvennut aikuiseksi.

Minähän kävin tätä kurssia viimeksi Pää auen alkuaikoina. Ja koska olen nähnyt, etten tarvitse sitä mihinkään, kuvittelen jälleen kerran, että voisin onnistua läpäisemään sen minimaalisella panostuksella. Olisi niin paljon kerrattavaa, etten millään haluaisi aloittaa perääntymistä, sillä matka olisi pitkä.

You can't run away forever but there's nothing wrong with getting a good headstart, laulelen yhä.

Mitä on tapahtunut minun nöyryydelleni?

Sen verran tulee uhota, että sain sentään perjantaiseen tenttiin liittyvästä harjoitustyöstä vitosen, joka on meikäläisittäin paras eikä hylätty niin kuin Saksassa. Tehtävänä oli suorittaa pienoinen koe ja kirjoittaa siitä leikkiartikkeli, ja juuri minunhan pitäisi moinen hallita, mutta tein sen sikäli kiireellä ja tausta-aineistoon perehtymättä, että lämmittihän tuo.

Tämään luin myös Vapautuminen-runon ääneen kommenttien toivossa. Käyn omituisia kursseja, kun kouluun satun. Kukaan ei taaskaan täysin ymmärtänyt sitä, vaikka minä luulin kerrankin olevani kovin suorasanainen ja selkeä.

Valtaosan päivästä käytin tehden työhaastatteluja ja huomaten ikäväkseni, ettei minun kirjoissani hyville tyypeille tahdo löytyä kysyntää.

***

Kukaan ei myöntänyt katuvansa mitää tekoaan. Minäkin pulmunen kadun useampaa asiaa, vaikka tekemättömyyksiä ei teoiksi laskettaisikaan. Viimeaikainen toimintani on saanut minut pohtimaan tätäkin.

Sittenkin viimeisin asia, jota kadun on, että menin laittamaan nimeni Seiskaa vastustaneeseen adressiin viime keväänä. Totta kai he tekivät ihan oikein näyttäessään Lordin kuvan. Minäkin hölmö jonkinmoisessa joukkopsykoosissa tuolloin riensin äänestämään ihan vain Seiskalle irviäkseni.

Noin, nyt on sekin tunnustettu.

Viime aikoina olen omaksunut jonkinlaisen ennalta ehkäisevän strategian. Koska osaan kuvitella tilanteita jonkin verran etukäteen, pyrin miettimään, minkä asian tekemättä jättäminen minua mahdollisesti harmittaisi jälkeenpäin.

Sitten vain teen sen. Helppoa.

***

En ostanut tänään muuta kuin lounasta. Tuossa on kuvitusta päivälle, vaikka joku voisi tulkita tuon antimainokseksikin. Eikä sillä, että minäkään tietäisin, mitä ajattelen älä osta mitään -päivästä.


äo

7 on viitsinyt kommentoida:

Edellisen päätoimittajan aikana Polyteekkari koki jonkun ihmekohotuksen. Nykyisestä laadusta ei osaa sanoa oikein mitään, kun Tuukka-nalle vie ansaitusti kaiken huomion. Ryökäleet menivät vielä pienentämään sarjakuvan kokoa, olisi paljon kivempaa lukea ilman siristelyponnistelua.

11/25/2006 12:57:00 ap.  

Joo, en tajua kanssa tuota Tuukka-nallen pienentämistä. Tilaa vie mm. taittajan oma sarjakuva, joka on kovin mitäänsanomaton ja kierrättää vanhoja juttuja (teipataan leipä kissan selkään).

Ylipäänsä kummastuttaa taittajan uho, kuinka tänä vuonna tehdään taiteellisempia kansia kuin koskaan aiemmin. Tuholaiskansi oli jees, mutta muut ovat olleet tylsiä ja vieläpä affordansseiltaan katollaan.

Laittaisivat Tuukka-nallen isolla kanteen, niin oleellinen informaatio olisi nopeasti esillä.

11/25/2006 01:04:00 ap.  

Joo, oikeastaan koko lehden voisi redusoida ruokalistan ja Tuukka-nallen yhdelmäksi.

11/25/2006 01:37:00 ap.  

Liittyikö kierrätysjuttu vuoden 1993 paljastukseen siitä, miten voileipä kissan selässä -paradoksi ratkeaa antipainovoimalla?

11/25/2006 09:51:00 ap.  

Just kun olin saanut haudattua viime viikonlopun villin paljastuspostauksen parin muun jutun alle ja ajattelin palata framille vakavasti otettavalla matematiikkapostauksella, päätät sitten viedä uskottavuuteni kaivamalla menneet esille!

Kaikki tämän aamun 53 kävijääni ovat saapuneet tuosta seksin aikaisen kommunikaation linkistä. Lisäksi olen saanut kolme uutta tilaajaa. Meneekö kaikki sittenkin suunitelmien mukaan?

11/25/2006 12:41:00 ip.  

Kannattaa postata palautteet Polyteekkarista osoitteeseen http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=9306
On nimittäin fiksumpaa nurista lehden tekijöille, kuin nurista äärettömässä netissä missä kukaan ei kuule, eikä ketään kiinnosta.
t. niin itseriittoinen Johanna Polyteekkarista

1/14/2007 10:12:00 ip.  

En minä, Johanna, ole tietääkseni sanonut sinua itseriittoiseksi. [Aika itseriittoista olettaa moista.]

Asiallista palautetta tapaan antaa asiallisia väyliä, mutta subjektiivisen purnauksen suoritan mieluummin siellä, mistä saan siitä enimmin kiksejä.

Kiitokset lehdestä; hyvin te vedätte.

1/14/2007 10:31:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds