[Lisää tähän siinä minä olin -alku] Keskustelin JCP:n kanssa Ketosen ja Myllyrinteen Luomuteurastaja-sketsistä. Kuinka sen kohta Jos nyt vastaan tulee joku niinku isompi nisäkäs, niinku nyt joku strutsi tai jotain, oli halkihauska.

Minusta oli vähän surullista ymmärtää, että nisäkkäiden joukkoon ei toden totta kuulu yhden ainoaa lintua. En minä teistä tiedä, mutta minä tykkäsin lapsena kuulua ryhmiin. Maantieteitä lukiessani pidin Suomen puolta. Historiaa lukiessa nykyajan. Matematiikkaa lukiessa parillisten lukujen [tämä on pitkä juttu, kuten premium-tilaajat tietävät]. Ja biologiaa lukiessa nisäkkäiden.

JCP arveli, että taustalle oli virheajatus luokitella eläimet maa-, ilma- ja vesi-eläimiksi, vaikka moinen jaottelu oli riittämätön. Niinjoo, kun oikeesti on vielä plasmaakin, ymmärsin.

Kyseessä on hieman sama asia, kuinka lapsena kummastelin, miksi ykkös- ja kolmosoluen välissä ei ole kakkosolutta. Sitten ymmärsin, että samasta syystä kuin ykkös- ja kolmoskehän välissä ei ole kakkoskehää.

Nykyään tietenkin on. Ja nykyisellä alkoholiasennoitumisella on kohta kakkosolutkin.

***

Väsäsimme eilen sushia, eikä kyseessä toden totta ole pikaruoka. Kuinka ollakaan puheeksi nousivat tuotteiden elinikäiset takuut.

sushia

Joku tiesi kertoa, että elinikäinen takuu tarkoittaa oikeasti vain 21 vuotta. Hieman samaan tapaan kuin elinikäinen vankeustuomiokaan ei yleensä tarkoita kuin hieman toistakymmentä vuotta.

Ja mietin, voivatko valmistajat anoa armahdusta presidentiltä. Tämä tuote on hei käyttäytynyt hyvin jo 13 vuotta. Eiköhän tämä riittäisi jo?


***

Aleksilla vietettiin jälleen joulukadun avajaisia, ja tämä kirvoitti mieleeni muiston ensimmäisistä joulukadun avajaisistani. Olin lukion ensimmäisellä luokalla ja liikkeellä pikkuveljieni kanssa. Ohjelma oli tietenkin ihan yhtä tyhjän kanssa, ja kummastelin, miksi tällaisia järjestetään – ja vielä marraskuussa.

Kämpin ostoskeskus vietti avajaisiaan samassa yhteydessä, joten jatkoimme sinne. Olivat pukeneet kolme liki julkkista joulupukeiksi ja äänestyttivät, kuka oli paras. Minulle ei koskaan selvinnyt, kuka pukkijulkut oli valinnut, mutta he taisivat olla Erja Häkkinen, Esa Tikkanen ja joku kolmas.

[Kai se nyt oli Tikkanen. Melko varmasti. Minä tapaan sekoittaa hänet Olli Keskiseen. Aina, kun ajattelen Esa Tikkasta, mieleeni tuleekin Olli Keskinen. Ja voi, minä ajattelen usein Esa Tikkasta.]

Ympäri ostoskeskusta oli ripoteltu telineitä, joissa oli jaossa äänestyslipukkeita. Kiinnostus oli aika laimeaa, ja mietimme, että näin hiljaisissa arpajaisissa olisi hyvät mahdollisuudet menestyä. Kohta ymmärsimme, että voisimme edesauttaa tavoitetta siivoamalla kaikki ylimääräiset äänestyslipukkeet saatavilta.

Tuumasta toimeen. Hipsimme telineeltä toiselle ja vaivihkaa livautimme koko monisenttisen äänestyslipukepinkan laukkuumme. En jaksa muistaa, täydennettiinkö jotain telineistä sillä aikaa, kun olimme siivoamassa yläkertaa. Kenties näin tapahtui ja palasimme takaisin alas keräämään talteen nekin lipukkeet.

Alkuperäinen aikomus oli vain vähentää kilpailua, mutta kotiin ehdittyämme ymmärsimme, että täyttämällä kaikki parisen sataa lipukettamme voittomme olisi käytännössä varma. Hankin hiilipaperia, jonka avulla oli mahdollista täyttää muistaakseni kolme paperia kerralla niin, että viimeisen jälki näytti vielä aivan uskottavalta kuulakynältä.

Olimme vasta hiljattain muuttaneet sikäläiseen kotiimme, ja meillä oli siihen aikaan vielä lankapuhelinnumero, joka täytyi osata ulkoa. Viimeistään noiden lappusten täyttelyn jälkeen hallitsin suvereenisti senkin.

Seuraavana päivänä palautimme lipukkeet. Marssin johonkin keskuksen pikkuliikkeeseen ja kysyin, mihin äänestyslipukkeet sopii palauttaa. Vaikka tähän, sanoi pahaa aavistamaton kassahenkilötär. Kaivoin pinkan laukusta ja iskin sen tiskiin.

Aika paljon, hän kummasteli.
Niin, nyökkäsin.

***

Esa Tikkanen voitti.

Me emme.

Kenties meidät diskattiin, koska olimme liian hyviä. Ei tuollaisella pinkalla voi olla voittamatta muuten. Olisi pitänyt palauttaa lipukkeet pari hassua kappaletta kerrallaan ympäriinsä. Mutta silloin olisimme jääneet paitsi kassahenkilön reaktiota. Mitä on yksi keltainen B&O:n televisio verrattuna kassaneidin ilmeeseen?

Ja onhan tämä jälleen yksi juttu kerrottavaksi. Mikä voisi olla tärkeämpää.

7 on viitsinyt kommentoida:

Tämä oli hyvä blogimerkintä. Juuri minun makuuni.
Tulipa mieleen Joulukadunavajaisista, että Mies ja minä olimme Rudolfplatzilla Weihnachtsmarktin avajaisissa. Siis toissapäivänä(kö). Siinä me sitten seisoimme, kahdenkymmenen asteen säässä ja joimme kupposet kallista Glühweinia. Ohjelma oli kauhea, emme tosin nähneet kuin alun. Laskeutuessamme metron portaat torilta alas, ajattelin, että Helvetissäkin on siis alakerta.

11/27/2006 07:44:00 ip.  

Kiitos. Näiden tuottaminen vain vaatii rutosti taustatyötä. Ja pikkuveljetkin ovat kasvaneet sen verran, etteivät enää suostu kaikken typerimpien ideoiden implementoijiksi.

11/27/2006 08:37:00 ip.  

Eikös sitä kakkosta ole Suomessakin joskus ollut (nykyään vain Ruotsissa, mistä ruotsalaiset ovat tavattoman katkeria - ainakin muusikot). En tietenkään ole niin vanha, että muistaisin, mutta ihan kuin joku olisi ammoin sellaistakin legendaa kertonut.


uonpenui

11/27/2006 09:43:00 ip.  

Muistan ne Kämpin kupongit, joita oli joka nurkka täysi! Olitko sinäkin muka siinä hölmöilyssä mukana? Muistin niiden nuorempien pölhöjen puuhaksi.

11/27/2006 10:45:00 ip.  

Tästä kassan ilmeestä sain sytykkeen kopioida kommenttini Kemppisen puolelta tänne...

Minulla on isotäti, joka normaalisti osaa olla erittäin korrekti, ja tottunut keskustelemaan porvarillisen kontekstin sisällä, mutta joissakin tilanteissa puhuu sitten "turkua", kuten perheessämme on tapana sano.

Täti oli silloin jo pitkälle päältä seitsemänkymmenen, erittäin ryppyinen ja muistutti aika paljon pakastekuivattua Golda Meiriä. Lisäksi hänellä on aina ollut kyky sanoa aivan mitä hyvänsä naama aina yhtä peruslukemilla ja se on tarvis ja lisäksi erittäin metka tilannekomedian taju ja kyky vaihtaa rooleja, niin että tilanteen ja hänen välilleen syntyy tarvittava jännite.

Olin hänen kanssaan kaupassa ja matkasimme jo kassalle, ohi terveyssidehyllyn, kun hän heittää "Joka jätkä se on vitun nuollu, mutta sankari se, joka tamppoonin syö!" Ja tämä vakaasti turun murteella kuin olisi lausunut isämeitää.

Minä alan hihittämään ja ladon ostoksia hihnalle, kun kassa vilkaisee minua, niin kuin tavataan hullua vilkaista, josta ei ihan tiedetä, kuinka vaarallinen se on.
Yritän selitellä "Täti kertoi härskin vitsin..." ja kassa tyttö vilkaisee tätiäni, joka on seisoo kamelinkarvaulstterissaan, juuri oman itsensä näköisenä "Maailma on paha ja sitten kuolee"-ilmeellään ja kassa painuu hieman kauemmas minusta, sen näköisenä että hän painaa hälytysnappia jos on tarvis.

Tässä vaiheessa minulta menee yli aivan kokonaan ja meinaan tikahtua nauruuni.

11/28/2006 12:09:00 ip.  

Haastemies iski.

11/29/2006 12:17:00 ip.  

Tässä tiivistyi nyt monta hienoa asiaa: kakkosolut (eurooppalainen humala suomalaisella annostelulla), joulukadut (sesonkikiva), arpajaiskeplottelu (harrastukset), elinikäinen takuu (mytologia) ja plasma (no, se nyt on vaan niin siistiä). Piti lukea oikein moneen kertaan.

11/30/2006 12:32:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds