50 000 rikkaam-PA:na

Aivan oikein havaittu, päivitystahtini on ollut viime aikoina hitaanlainen. Syynä ei ole, että olisin hurahtanut Eric Kinz -uskovaiseksi, vaan tämä on enemmänkin puhdistautumisriitti. Pieni pidättäytyminen tekee hyvää.

Samalla tavalla kuin hekumallisen amazonin esittäessä vaateitaan voi purra huulta ja kiristää siveysvyötä, joskus on hyväksi olla ihan hiljaa vain – korkeintaan nostaa vasen polvi leuan alle ja huojua edestakaisin – kun kaikkialla uutisoidaan Dannystä.

***

Petja pyysi
minua kertomaan, mitä tekisin, jos saisin yhtäkkiä 50 000 euroa tavallisen blogitekstipalkkioni lisäksi.

Ja huomasin, että olen kai aika onnellinen, sillä minä en tunne hirveästi tarvitsevani mitään. En, vaikka, en luultavasti koskaan elämässäni ole ollut näin vähävarainen.

En minä kaipaisi uutta tietokonetta, kun Apple ei enää valmista 12-tuumaisia kompakteja laitteita. En minä kaipaisi uutta kännykkää, kun ymmärtääkseni markkinoilla ei tällä hetkellä ole olemassa yhtä ainoata hyvää. [Ehkä 50 000 eurolla voisi palkata jonkun selvittämään asiaa.] En minä kaipaisi uutta iPodiakaan, kun vuosi sitten ostamani on edelleen paras, mitä on.

Minun tarpeeni ovat – ah ja voih – niin kovin henkisiä. Tietenkin voisin laittaa koko summan ruusuihin ja lähteä metsästämään naisia. En ole ostanut ruusuja moneen vuoteen, mutta jos oletetaan, että tuollaisessa köntässä niitä saisi 2,5 euroa kappale, niin saisihan sillä sentään 20 000 ruusua.

Ja naiset katsoisivat, että toi vitun friikki tyrkyttää mulle 20 000 ruusua ja juoksisivat karkuun. Eivätkä ruusut elä kovin kauaa, joten minulla olisi hirveä kiire operaationi kanssa.

***

Skootterin minä voisin ostaa. Hienon retrourbaanin Vespan ja hölmönnäköisen kypärän. Ja loput rahat laittaisin säästöön. Niin tylsä minä olen.

Lapsena kun kerrottiin Jeesuksesta ja talentin maahan kaivamisesta, minusta tarina oli ihan epäreilu. Kun oli kerran käsketty pitää talentista huolta ja yksi tyyppi kaivoi sen maahan ja piti siitä huolta niin kuin määrä oli, niin ei kun vain lähdettiin valittamaan, että kas kun et pelannut rahalla.

Kun tehtävä ei ollut hakea sijoitukselle maksimaalista tuottoa, vaan pitää huolta, että se säilyy, niin helvettiäkö siinä valittamaan. Ei tuohon aikaan sitä paitsi ollut vielä olemassa inflaatiota. Ei varmana.

Oletettaen, siis, että minulle kerrottiin tarinan lähtökohdat oikein. Epätodesta tunnetusti mitä tahansa.

***

Niin, laittaisin loppurahat säästöön odottamaan päivää, jolloin viimein olen valmis perustamaan tappajajänisrobotteja valmistavan yhtiöni.

Tappajajänisrobottibisnes on näin näppituntumalta nuori eikä alalla ole juuri kilpailua. Tämä on tietenkin harhaa. Sillä kuten Petjakin toteaa, tappajänisrobottien puuttuessa kilpailijaksi nousevat tappajamarsurobotteja valmistavat yhtiöt. Ja niin edelleen. Lopulta kilpailijoina ovat kaikki maailman palkkamurhaajat.

Mutta ei hätää, alkupääomani turvin minulla on varaa rakentaa kyllin suuri armeija tappajajänisrobotteja, että ne menevät ja hoitavat kaikki maailman palkkamurhaajat pois pelistä ja

7 on viitsinyt kommentoida:

Yksi hyvä kännykkä on markkinoilla: E61.

8/17/2006 08:53:00 ip.  

Äh, en minä tuollaista suurta oikein isoa.

8/17/2006 10:57:00 ip.  

Ruusuista ja naisista tuli mieleeni tarina Miljoona miljoona miljoona ruususta -viisusta. Eräs vanhempi herrasmies nimittäin kertoi minulle, että kyseisen kappaleen taustalla on tositapahtuma, jossa johonkin pariisittareen ihastunut mies tuhlasti perintörahansa ostamalla koko kadun täyteen ruusuja. Nainen oli tylysti vain vilkaissut kadulle ja sulkenut ikkunaluukut. Ja mies joutui rappiolle.

Joten ei ole siis ruusut kannattava ostos.

Tarinan todenperäisyyttä en tosin voi tietää, mutta opettavainen se ainakin on. Kai.

8/17/2006 11:27:00 ip.  

Miljoona miljoona kirjoitusvirhettä näköjään. Ei toimi aivot, mutta en kyllä ole saanut ruusujakaan.

8/17/2006 11:28:00 ip.  

Minä en tunne tuosta biisistä kuin tuon miljoona, miljoona miljoona -hokeman, joten en osaa sanoa paremmin.

Eli ruusuja antamalla saa naisten aivot toimimaan. Öö, miksi miehet siis antavat ruusuja?

Selitettävää E. Saariselle ruusuteoreemoineen.

8/17/2006 11:33:00 ip.  

Ostan pari kertaa vuodessa sylilliaen ruusuja, jotk ajaan kaupungilla, syystä tai toisesta, mutta ensimmäisen saa se, joka hymyilee.

8/19/2006 10:20:00 ip.  

Hi,

Thanks for linking to my post. I thought you would enjoy the follow up analysis on how this post spread virally throughout the blogosphere.
Eric

http://h20325.www2.hp.com/blogs/kintz/archive/2006/10/01/1683.html

10/02/2006 07:52:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds