Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi kirjoitin kiintiönokkeluuden ajatuksissa olemisen pohjalta, joten aika lienee kypsä seuraavalle.
Ajatukset luonasi
ja mieleni maassa
vieraassa.
***
Oikeasti minulla menee ihan hyvin. Olen jo päässyt yli siitä hämmentävästä tuloksesta, että ihmiset kuulemma ihan oikeasti uskovat, että kaikki johtuu etupäässä olosuhteista.
Tiedättehän, paskaako tässä blogaamaankaan, kun Hesari on kuitenkin luonut sellaiset olosuhteet, joissa vain keskimääräistä jollain tapaa paremmat blogit pärjäävät keskimääräistä jollain tapaa paremmin, saatana.
Blogimerkinnät ovat kuulemma liian rasvaisia ja tulevat liian suurissa annoksissa. Eikä millään ole mitään väliä niin kauan kuin henkilökohtainen Kuukkeli on voittamatta.
Toisaalla kerrotaan, että ylipainoisilla lapsilla on keskimääräistä huonompi kunto, ja tylsät blogit ovat keskimääräistä pitkäveteisempiä:
Blogaajat ovat varsin tarkkanäköisiä ja vertailevat omia kykyjään kavereiden kykyihin. Muita tylsemmin kirjoittava blogaaja voi jäädä toisten sisäpiirileikkien ulkopuolelle ja saada kolhuja itsetuntoonsa.
Maailma on paha paikka, ja loputkin käyttävät voimansa viisasteluun.
Niin, minä en tiedä, onko hyväksi itsetunnolle, että heikkouksia ei kohdata avoimesti. Minä olen umpisurkea integroimaan, mutta en anna sen häiritä. [Professori kyllä antaa.]
Istuin kerran yliopistolla Siltavuorenpenkereellä ja kuuntelin, kuinka joku varmaankin kasvatustieteilijä selitti ystävättärelleen tyytyväisesti ja huomiota herättävän kovaäänisesti, mitä eroa on itsetunnolla ja itsetuntemuksella. Ainakin kymmenen minuuttia hän paasasi, ja minä ihmettelin, kuinka joku jaksaakin jauhaa noin päivänselvää asiaa niin kauan.
Avainsanat blogiskene, maailmanmeno, runoilua
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä niiden kahden on täytynyt olla Kasvatustieteellisen (korjaan Käyttäytymistieteelliseen) opiskelijoita. Sen verran älyvapaata opetusta kasvatustieteilijät harjoittavat, että pakostakin sinne päätyy samanhenkisiä vouhottajia.
Janne Toivoniemi kirjoitti...
1/07/2008 10:50:00 ip.
Opettajana ajattelisin, etteivät kyseiset keskustelijat mitenkään voineet olla kasvatustieteilijöitä. Kyllä meidän piireissämme on tapana puhua asiasta kuin asiasta vähintään 45 minuuttia.
Sun äitis kirjoitti...
1/07/2008 11:38:00 ip.
Onko kasvatustieteilijä sama kuin kornitologi?
Anonyymi kirjoitti...
1/07/2008 11:48:00 ip.
Zum Thema Fernweh* mit Pathos
Darum muss ich wieder fort,
darum lass ich dich allein –
ich verweile, denkend, dort,
um dir möglichst nah zu sein.
* knoppartige Zusatzinformation:
Fernweh (dt.) = wanderlust (engl.)
Anonyymi kirjoitti...
1/08/2008 01:07:00 ap.
PA kirjoitti...
1/08/2008 07:06:00 ap.
Ach, wie schön!
[suom. huom.
Siksi lähden jälleen pois,
siksi yksin jätän sun –
mietin, kuinka upeaa ois,
jos vierelläni oisit mun.
äh, toista säkeistöä onkin vaikea kääntää.]
PA kirjoitti...
1/08/2008 07:07:00 ap.
Alkup. "kiintiönokkeluuden" pohjalta:
Wir beide sind eins, denk ich gerne,
als käme dazwischen kein Zaun.
Und doch spaltet uns diese Ferne –
O Mann, wie total bin ich down.
Anonyymi kirjoitti...
1/08/2008 05:03:00 ip.
Pois on mentävä nyt mun
ja jättää sinut yksin vain
Ja aatoksissain, siellä, luona sun
viereltäsi liki paikkaa minä hain
Jari Sedergren kirjoitti...
1/09/2008 08:58:00 ap.
Alkuperäinen seitsemän tavun rajoitus on haasteellinen suomeksi, ei auta.
PA kirjoitti...
1/09/2008 09:04:00 ap.
Minä ajattelin enemmän rytmiä.
Jari Sedergren kirjoitti...
1/09/2008 09:09:00 ap.
Äh,
Olemme yksi, niin mieluusti mietin,
kuin ei väliimme tulisi saumaa.
Etäisyys meidät kun erohon viekin,
voi, kuinka meitsi nyt downaa.
PA kirjoitti...
1/09/2008 09:09:00 ap.
Ostakaa pöytälaatikko! ;)
kervå kirjoitti...
1/09/2008 10:07:00 ap.