Sain myös korusähkeen isältäni. Hänen mielestään minä en ymmärrä, mitä innovaatio oikeasti tarkoittaa.
Olen pettynyt sinuun
, siinä sanottiin.
Avainsanat jcp, kuulumisia, kuvat
Sattuneesta syystä en nukkunut paljoa viime yönä, joten aamulla pidin monia asioita valtavan huvittavina. [Jos kertoisin, että pelasin yöllä Sensible Socceria, ette uskoisi kuitenkaan, joten en kerro.]
Hakeharvesteribuumi näkyy sittenkin olevan melkoinen. Mahdollisesti tämänkin innovaattori- ja intoilijaryhmissä saturaatiopisteensä saavuttaneen blogin voisi saada uuteen nousuun ryhtymällä strategisesti hakeharvesteriblogien markkinajohtajaksi ja hivuttautumalla sitä kautta laajaan, mutta lohduttoman tylsään, pragmaatikkomarkkinaan.
Mean Automakers Dash Nation's Hope For Flying Cars
Avainsanat maailmanmeno
Siinä minä olin, keskellä parinkymmenen hengen luentoa tieto sylissäni. Mietin, pitäisikö aiheesta puhua, kun se näytti päätyneen jo maailmankin uutissivustojen etusivulle vai pitäisivätkö ihmiset säälittävänä huomiohuorana.
Avainsanat henkkoht, käytettävyys, maailmanmeno
Olen viime aikoina katsellut mainoksia vähän sillä silmällä – ja minun se silmäni on perin kriittinen.
Ehkä olen vain vihainen, kun tietokoneeni ei ole vieläkään tullut.
Tänään kävin Verkkokauppa.comissa ostamassa Tucano Fina -laukkua. Se on siellä 20 euroa halvempi kuin Humacissa, ihan Saksan Amazonin hinnoissa, ja tietokannan mukaan saatavilla heti.
[Koetin lisätä kuvan Bloggerin kuvatoiminnolla, mutta lopputulos oli mössö, vaikka valitsin kooksi mitä.]
Esillä sitä ei ollut, joten pari minuuttia jonotettuani sain asiakaspalvelijalta lipukkeen, ja jatkoin jonottamaan reiluksi viideksi minuutiksi noutopisteelle. Tyyppi lähti etsimään laukkua ja palasi kymmenen minuutin kuluttua tyhjin käsin. Systeemi ei ollut ollut ajan tasalla.
Varsinaisesti olisin halunnut ruskean laukun, mutta tuossa koossa oli saatavilla vain mustaa ja myrkynvihreää, ja päättelin mustan yleispätevämmäksi. Nyt kun mustaa ei ollut, pyysin sittenkin saada vihreän arvioitavakseni. Myyjä painui etsimään.
Palasi jälleen tyhjin käsin melko pitkän ajan jälkeen. Pahoitteli kovasti, ei sillä. Kyselin, koska uusia mahtaa tulla. Katsoi koneelta, että maahantuojan arvio oli 4–6 viikkoa tilauksesta, mutta että ne olivat usein alakanttiin.
Kuusi viikkoa! Tuskin minun koneellani enää niin kauaa kestää. Kuinka kivaa olisi edes joskus kyetä kävelemään kauppaan ja poistua mukanaan haluttu tuote. Miksi kaupat ovat täynnä pomminkestäviä targuksia.
Nyt pitäisi tehdä periaatepäätöksiä. On toki mukavaa tukea suomalaista jälleenmyyjää, mutta suututtaa maksaa yli 20 prosentin hintalisää vain siitä riemusta, että Humacin konttori sattuu sijaitsemaan keskustassa. [Sitä paitsi Erottajalle on oikeasti aika pitkä matka kävellä noissa viimoissa.]
Tuo on jo kolmas katsomani laukku, kun kahta ensimmäistä ei onnistunut saamaan mistään järkevästi, mutta pitää kenties jatkaa etsimistä.
Mobiilialalla työskentelevä tuttu ei tänään ehtinyt lounaalle ja totesi pomolleen, ettei voi nyt osallistua heidän Android-analyysiinsä.
– Öö, mihin? pomo kyseli.
– Googlen Android nyt on öbaut tärkein mobiiliuutinen iPhonen jälkeen, tuttu selitti.
– Ai, no mä en oo tänään ehtinyt vielä lukea Ilta-Sanomia, pomo puolustautui.
Avainsanat käytettävyys, mainokset, purnaus
Huomaan tulleeni vähän laskelmoivaksi viime kuukausien aikana. Pohdin sitäkin, että niin kauan kuin teleoperaattoreiden ydinbisnestä on kokeilla erilaisten hinnoittelumallien vaikutusta ihmisiin, saattaa olla huono juttu, että henkilökunta itse ei maksa puheluistaan.
Jos taas kuvitelmissa olisi joskus luoda jotain uuttakin, tämä lienee hyvästä. Minäkin alan pikkuhiljaa oppia käyttämään multimediaviestejä. Tämä menee jo vähän mainostukseksi, mutta uskokaa tai älkää: ne toimivat nykyään ihan tuosta vain.
Kun aikoinaan hankin ensimmäisen kamerallisen ja värinäytöllisen puhelimeni, en koskaan saanut noita toimimaan. Silloin tosin puhelimen sähköposti toimi, nykyään en löydä siihen oikeita asetuksia. Kaikkea ei tavata saada.
Tänään ambulanssia katsellessani keksin melkoisen jos nyt ei tappaja-, niin kuolemasovelluksen ainakin. Ambulanssin nähdessään miettii yleensä, kuinka mahtoi käydä. Mistä oli kyse? Selvisikö potilas?
Ohiajava ambulanssi pitäisi voida jotenkin merkitä seurantaan ja näin saada myöhemmin tieto, kuinka kävi. Kuolemalla mässäily on hallussa, mutta kuinka toteuttaa seksikomponentti yhtä diskreetin anonyymisti?
Eräät meistä ovat huomanneet, että blogiskenessä ei eräitä tahattoman koomisia esityksiä, joihin jätän jälleen linkkaamatta – kyllä te tiedätte itse – ja Kari Haakanan yritystä lukuun ottamatta ole enää liiemmin huumoria. Vaan ei huolta, veljet. Olen sittemmin tutustunut erinäisiin vaihtoehtomedioihin ja löytänyt niistä hupaisaa sisältöä.
Myös ohjelmasta käytävä keskustelu on riemukasta.
Samalta suunnalta tulee eilen elokuvissa näkemäni Sinä elävä, joka on hauskin kohtaamani elokuva pitkään aikaan. Ja fiksukin. Epäkiitollinen yhdistelmä ihmiselle, mutta elokuvalle sopii mitä mainioimmin. Kiitokset suosittelijalle.
Kauhuelokuvissa kai pidetään silmiä kiinni. Minäkin eilen. Ja suuta auki. Ainoa keino, jolla hillitä nauruani, kun hävetti tirskua ääneen.
Maximissa se menee, hopotihop. Ollin tekstin lisäksi kannattaa silmätä myös Nyt-liitteen versio. Ja löytyipä vielä vahvistus, että Arla-mainokset ovat tosiaan samaisen Roy Andersonin tekosia.
Eipä tässä ihmeempiä, taaskaan. Hiljattain tunsin pääni kuin kirjastoksi, jossa kaikki kirjat on tungettu siististi hyllyyn. Tosin niin tiukkaan, että mitään ei lopulta kykene vetämään irti.
Kirjastoista tuli mieleeni, että sain tänään viestin koulun kirjastosta: olen jälleen lainauskiellossa ja seitsemän euroa velkaa. Kirja on ollut myöhässä samaisesta päivästä lähtien, jolloin viimeksi kävin siellä ja pyysin virkailijaa uusimaan kaikki lainani. Ne tekevät tämän takuulla tahallaan.
Avainsanat arvostelu, kuulumisia
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu