tag:blogger.com,1999:blog-85754462024-03-07T20:52:57.284+02:00Pää aukiElämän tapailua jo vuodesta 2004PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.comBlogger888125tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-12549097514521522242017-08-02T14:44:00.001+03:002017-08-02T16:10:36.267+03:00Mitä tein kesälomalla?<br />
<blockquote class="tr_bq">
En ole katkera, mutta.<br />
Minä olen katkera <i>ja</i>.</blockquote>
<div>
<br /></div>
<div>
Näin sitä pitää. Olen jälleen oppinut ajattelemaan myönteisesti, joten valvojani antoivat luvan kirjoittaa yhden blogikirjoituksen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen ollut lomalla ja tyhjentänyt päätäni onnistuneesti. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Huomasin sen eilen, kun paremman sijaistekemisen puutteessa nimesin Google Photosin tunnistamia ystävieni naamoja. Jouduin jatkuvasti kaivamaan heidän sukunimiään Facebookista. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vain nähdäkseni, että he ovat poistaneet minut Facebook-kavereistaan. </div>
<div>
</div>
<div>
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br /></div>
<div>
Olen jo vuosikaudet ajoittanut lomani niin, että jään lomalle kesken viikon ja palaan perjantaina. Joku tyyppi kirjoitti tämän oivalluksen Linkediniin englanniksi ja sai postaukselleen toista sataa peukkua. Mutta se nyt onkin ammattilaisfoorumi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tänä vuonna vein ajatuksen hieman pidemmälle ja menin toimistolle pyörimään puoleksi päiväksi vielä toisella lomaviikollani. Se oli hauskaa: sai nähdä ihmisiä ja höpötellä ilman, että tarvitsi tehdä mitään. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Heräsin pohtimaan, paljonko tuo poikkeaa tavallisesta työstäni sillä erotuksella, että ei tarvitse käyttää viimeisiä luovuuden murusiaan selittäessään tuntikirjausjärjestelmään, mitä on muka tehnyt. [Hoh, asiakkaat, he uskovat mitä vain.] </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Luovuus, niin, ei tarvitse nukkua kuin muutama yö kunnolla ja pää on täynnä ajatuksia. Tämänkin blogitekstin kirjoitin mielessäni jo kolmantena lomapäivänä. Niin pitkälle en ole vielä päässyt, että saisin jotain aikaan, mutta ideoiden saanti on jo hyvä alku. </div>
<div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Yksi hyvä tekeminen ihmiselle voisi olla <i>coachaus</i>. Olin taannoin mukana, kun tällaista puuhattiin, ja coachi sanoi seuraavaa:</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<i>– En voi sitoutua mihinkään tiettyyn sisältöön enkä voi luvata mitään tiettyjä tuloksia. En myöskään voi luottamuksellisuussyistä kertoa jälkeenpäin, mitä olemme jutelleet coachaussessioissa. Haluan myös etukäteen varoittaa, että voi olla, että coachattava henkilö kertoo sessioista joitain asioita, mutta kannattaa huomata, että nämä eivät välttämättä ole totta.</i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kyllähän moinen herättää kysymyksiä. Tärkeimpänä, kuinka saada itse yhtä hyvät disclaimerit omiin sopimuksiin.</div>
<div>
</div>
<div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<br /></div>
<div>
– <i>Miten lomasi on mennyt?</i> minulta kysyttiin toimistolla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja tuntui, että tosi hyvin, kiitos. En vain osannut sanoa miksi, sillä en ollut ehtinyt suorittaa yhtään hyväksyttävää loma-aktiviteettia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
– <i>Eilen olin kahvilassa Suomenlinnassa ja siellä myytiin juustonaksuja. Inspiroiduin siitä niin, että ostin illalla pussillisen niitä ja söin sen kahdessa päivässä. #noshame. </i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ei tuollaisia voi kertoa julkisesti. </div>
<div>
</div>
<div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<br /></div>
<div>
Niin, pystyn syömään juustonaksuja, sillä vastaavasti liikuskelen. Liityin keväällä hienommalle kuntosalille ja sain kaupan päälle muutaman PT-vierailun. Loman tullen jaksoin käyttää sellaisenkin pois alta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tunnin jälkeen oli kyllä tosi hyvä olo: teki mieli oksentaa, mutta jalkojani heikotti niin, etten päässyt ylös. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Salitreenaaminen poikkeaa monesta muuta harjoittelusta, ettei se oikein vaadi mitään, sen kuin tekee vain. Jos pitäisi opetella vieraan kielen sanoja tai ohjelmointia, joutuu altistamaan itseään, mutta fyysinen harjoittelu ei vaadi kuin viitsimistä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Etiketin suhteen olen yhä vähän noviisi. Kävin salilla loman kunniaksi keskellä päivää, ja pukuhuoneessa naapuri alkoi jutella minulle. Muutaman lauseen jälkeen hän päätti esitellä itsensä. Ojensin kättäni tottumuksesta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Se tuntui kiusalliselta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Etikettikirjani eivät kerro mitään alastomana kättelystä. Ne kertovat vain, että junamatkalla makuuvaunussa ei ole tarpeen kertoa nimeään matkakumppanille, mutta laivamatkalla se kuuluu asiaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Saunassa oli vaitonaista, ja koetin keksiä toimivaa puheenaihetta. Heinäkuun hiljaiskaudella perusjäsenyydellä on lupa käydä myös ketjun muilla saleilla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
– <i>Oletteko käyneet ketjun muilla saleilla – nythän se on mahdollista heinäkuun hiljaiskaudella? </i>keksin kysyä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Se oli osallistava jättipotti. Ihmiset saivat kertoa itsestään ja kokemuksistaan, olla asiantuntijoita. Maailmasta on tullut sellainen, että tietäminen ja osaaminen ovat ihan jees, mutta mikään ei ole niin arvokasta kuin <i>fasilitointi</i>. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sitä siis. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Se toimi niin hyvin, että käytin samaa kysymystä toisella salilla seuraavalla kerralla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kohta siellä alkaa kiertää sana, että se yksi hullu kysyy aina muista saleista ilman mitään järkevää syytä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Varmaan homo. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<div>
<br /></div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Ei ole siitä kyse, mutta kävin lomallani myös homodiskossa. Ja minua tultiin iskemäänkin. Kaikki sujuu suunnitel</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minulla on onneksi kaveri, jonka kanssa päätyä suunnittelemattomiin tilanteisiin. </div>
<div>
<br />
– <i>Voitaisiinko katsoa vielä uudestaan <b>Samu Haberin</b> ja <b>Laura Voutilaisen</b> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=6gmCUM6EhFI">duetto Forever yoursista</a>?</i><br />
<br /></div>
<div>
– <i>Voitaisiinko kuunnella vielä <b>Maija Vilkkumaan</b> Aja!-levy? </i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tottakai voitaisiin! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sain tarkkanäköisesti syntymäpäivälahjaksi sekä Maija Vilkkumaan <i>Nainen katolla</i> -kirjan että <b>Anssi Kelan</b> <i>Kesä Kalevi Sorsan kanssa</i>. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vilkkumaan kirja oli <a href="https://kirja.elisa.fi/ekirja/nainen-katolla">saatavilla</a> sähköisessä muodossa, joten sen tulin jo lukeneeksi. Perusmainio romaani ja sai aikoinaan aiheettoman vähän huomiota. Suosittelen sitä. Tässä on minusta <a href="http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2013/09/kirja-arvostelu-maija-vilkkumaa-nainen.html">paras arvio kirjasta</a>. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<br /></div>
<div>
Lisää suositteluja. Suosittelen Airpods-kuulokkeita varauksin. Ne toimivat muuten hienosti (myös Android-puhelimella), mutta pätkivät ulkoilmassa kävellessäni. En ole varma, onko vika puhelimen huonossa bluetoothissa vai kuulokkeissa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lisäksi suosittelen Via Tribunalin pizzaa vain jotta voin sanoa käyneeni siellä. [En tee tätä itse – minua on kuratoitu hyvin.]<br />
<br />
Lisäys: Oli unohtua, kesän tärkein suosittelu. <b>Antti Holman</b> <a href="http://areena.yle.fi/1-4150922">Radio Sodoma</a> -radioparodia. Kun on olemassa Holman kaltaisia monilahjakkuuksia, alkaa melkein tuntua, että selviää elämässään ilman <i>Kysyn vaania</i>. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<a href="http://paaauki.blogspot.fi/2006/06/viikonloppu-morrisseyn-vanhan-levyn.html">Kirjoitin täällä aikoinaan</a>, kuinka löysin Morrisseyn tuotannon vain 30 vuotta myöhässä. <b>Paperi T</b>:n suhteen olen siis liki ajoissa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
En ole oikein saanut hänestä otetta aiemmin ja olen lähinnä keskittynyt trollaamaan töissä, että minulla on vaikeuksia muistaa, kumpi olikaan Paperi- ja kumpi <b>Tippa-T</b>. [Mistä näitä nimiä edes tulee?]</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta nyt törmäsin jonkin Spotify-listan kautta Paprun ilmeisimpään radiohittiin <a href="https://www.youtube.com/watch?v=6gmCUM6EhFI"><i>Sä jätät jäljen</i></a> ja olin laakista vakuuttunut. Jotenkin raa’an intensiivistä menoa.<br />
<br />
Ehkä se johtuu vain siitä, että olen Kallion gangsta nykyään itsekin. [Kyllä, minä olen juuri sitä jengiä, joka tuli tänne pilaamaan kaiken autenttisen.] Tämänkin tekstin kirjoitin kirjaston parvella.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kuuntelin levyn läpi useamman kerran, ja se on täynnä hauskan nokkelia kohtia:</div>
<div>
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<i>Kelannu et pitäis alkaa narkkaa<br />
Mut sekin vaatis omistautumist<br />
enkä eti nyt mitään vakavaa. </i></blockquote>
<div>
<br /></div>
<div>
Innostuin jopa sen verran, että kirjoitin oman Papru-henkisen tekstin. Ehkä julkaisen sen täällä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eikä mennyt kuin kuukausi ja yllätin itseni samasta baarista, jota Paperi T kunnioitti läsnäolollaan. On se hyvä, että olin perehtynyt asiaan, niin osasin tunnistaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Elämäni on yhtäkkiä kuin elokuvaa (, jossa ei kukaan kuole). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Siltä varalta, että en ole muistanut kertoa:</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pitkän tähtäimen tavoitteeni on, että voin kunnioittaa tilaisuuksia läsnäolollani. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Tämä reaalimaailman satunnaisuus on kaikkiaan kiehtovaa. Kun googlailee salaattilinkoja, on ymmärrettävää, että seuraavassa hetkessä nettisivut ovat täynnä salaattilinkobannereita. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta kun reealimaailma toimii samoin, se vähän kiusaa. En ollut tätäkään yhtä ihmistä nähnyt vuosiin, mutta ensin peukutin hänen uutta profiilikuvaansa Facebookissa ja viikkoa myöhemmin törmäsin häneen kaupassa. Niin se käy.<br />
<br />
Huomenna olen jo palaverissa.<br />
<br />
Koska kukaan ei kuitenkaan nykyään kommentoi blogeissa, sitä voi harrastaa <a href="https://www.facebook.com/matias.pietila/posts/10156507030327571">Facebookissa</a>.<br />
<br /></div>
PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-5549423071502503582016-08-10T00:50:00.000+03:002016-08-10T12:11:27.730+03:00Sata samppanjaa (sitsilaulu)Tämän blogin julkaisukynnys näkyy nousseen niin korkealle, etten enää voi kirjoittaa kuin todella tärkeistä asioista. Niin kuin vaikka sitsilaulusanoituksesta <a href="https://www.youtube.com/watch?v=6nzinzAMxtI">Sata salamaa</a> -kappaleeseen. Ensin sanat sellaisinaan, sitten vähän analyysia.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<b>Sata samppanjaa</b> </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<br />
Sumenee katseet ja päät<br />
lasimme tyhjenevät.<br />
Järki ja estot piiloutuu,<br />
promillet kun nousee.<br />
Dokataan pelkomme pois,<br />
kuka vain viedä mut vois.<br />
Kun huulet pulloon painautuu<br />
ja maksa laajenee. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Kun sata samppanjaa kuohuu auki<br />
ja koko elämä räjähtää,<br />
voi katonrajassa käydä hauki –<br />
harhat jäljelle jää.<br />
Kun sata salmarii pöytään kantaa<br />
ja malja valmis on nousemaan,<br />
minä turvaan vien tämän tarjottimen,<br />
ettei muut sitä löytää saa.<br />
<br />
Tuopistas huikkani saan<br />
unelman uupuneen jaan:<br />
viimeinen haave viinalle yön,<br />
meille suojas anna.<br />
Totuuden tuopissas nään<br />
tulet luo, kuiskaten tään:<br />
Vain huikka meidän humalaan vie<br />
arjelta pelastaa. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
(Kerto) </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
On tuolla tuhannet baarit ja<br />
tää yksi niistä meidän on. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Kun sata samppanjaa kuohuu auki<br />
ja koko elämä räjähtää,<br />
minä turvaan vien tämän tarjottimen<br />
ettei muut sitä löytää saa.<br />
Minä turvaan vien tämän tarjottimen,<br />
vaihdan krapulan humalaan.</blockquote>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
Eräänä päivänä siivotessani mieleeni juolahti Sadan salaman sävelellä soiva lause <i>dokataan pelkomme pois</i> ja pian sen perään jatko <i>kuka vain viedä mut vois</i>. Tuumin, että tuon ympärille voisi rakentaa sitsilaulun, jossa olisi tavanomaisen juomisen ylistyksen ohella ripaus promiskuiteettia.<br />
<br />
[Niin, minun päässäni on jostain syystä jatkuva haku päällä tällaisille asioille. Siksi en saa asioita aikaan, en edes blogitekstejÄH]<br />
<br />
Mitä jos sanoissa olisi mukana pikkutuhmia metaforia? Niin kuin kuohuvaa samppanjaa? Sata samppanjaa – nyt on iskevä nimi! Kappale on <a href="https://www.youtube.com/watch?v=rXBca_K4sCY"><b>Antti Tuiskun</b> version</a> myötä jälleen ajankohtainen enkä ole törmännyt siitä tehtyyn sitsilauluversioon. Tämä on pakko viedä loppuun.<br />
<br />
<i>Sata samppanjaa kuohuu auki / ja juna sukeltaa tunneliin</i>. Ehdotukseni sai koeraadilta murhaavan vastaaoton. Päätin luopua pikkutuhmuuksista ja keskittyä perinteiseen juomisen ylistykseen.<br />
<br />
Seurasin varsin kiltisti alkuperäisen sanoitusta, jota sai pienillä muutoksilla muovattua haluttuun suuntaan. Seuraavassa lähempää tarkastelua sanavalintojen takaa. Yllä alkuperäinen sanoitus, alla uusi.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Pimenee valkeat maat,<br />
laulupuut vaikenevat.<br />
Katujen lapset piiloutuu<br />
kun rajuilma nousee.<br />
<br />
Sumenee katseet ja päät<br />
lasimme tyhjenevät.<br />
Järki ja estot piiloutuu,<br />
promillet kun nousee.</blockquote>
<br />
<br />
<i>Sumenee katseet ja päät </i>seuraa samaa tavurakennetta kuin alkuperäinen säe. Pidän virkkeen taloudellisuudesta. Se kertoo yhtä aikaa niin henkisestä kuin fyysisestä löystymisestä, jota alkoholi saa aikaan.<br />
<br />
Riimi päät/vät on vähän heikko, ja minulle ehdotettiin vaihtoehtoista sanoitusta <i>Sumenee katseet ja päät / lasimme tyhjänä näät</i>, jossa riimi olisi ollut laadukkaampi, mutta merkitys heikompi – kuka ihmeen sinä? Huomasin kuitenkin, että alkuperäinenkin riimi on maat/vat, eli heikompi riimini kunnioittaa alkuperäistä varsin suoraviivaisesti.<br />
<br />
Järjen ja estojen piiloutuminen tuki johtoajatuksena toiminutta<i> dokataan pelkomme pois</i> -teemaa hienosti ja istui mukavasti alkuperäisen sanoituksen rakenteeseen. Promillet-sanassa on vain kolme tavua rajuilman neljän sijaan. Siksi käänsin järjestyksen ympäri.<br />
<br />
En oikein tunne näitä asioita, mutta voi olla, että alkuperäisessä sanoituksessa <i>kun</i>-tavu joudutaan vähän hotkaisemaan ennen <i>rajuilmaa</i>. Ainakin <i>promillet kun</i> tuntuu toimivan varsin hyvin.<br />
<br />
(Jaksoin olla nuorempana pedantimpi monikollisten verbimuotojen kanssa. Nykyään olen hyväksynyt, että on ok sanoa laulussa promillet nou<i>see</i>.)<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<br />
Pelätään pelkomme pois,<br />
mikään ei viedä mua vois.<br />
Kun rakkaus kiinni painautuu<br />
ja sydän lämpenee! </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Dokataan pelkomme pois,<br />
kuka vain viedä mut vois.<br />
Kun huulet pulloon painautuu<br />
ja maksa laajenee.</blockquote>
<br />
Nämä säkeet tosiaan innoittivat koko sanoituksen alkuun. <i>Kuka vain viedä mut vois </i>on myös viittaus sitsilauluklassikko <a href="http://www.shsweb.fi/songs.php?view=song&songid=82">Minne:en</a>, jossa lauletaan <i>Minne, lähtisin vaikka minne</i>.<br />
<br />
Tuntui luontevalta säilyttää alkuperäisen sanoituksen leimallinen painautua-verbi ja yhdistää se huuliin.<br />
<br />
Alkuperäisessä sanoituksessa puhuttu sydän tuntui perustellulta korvata jollain muulla sisäelimellä. Kun juomisesta on puhe, maksa oli ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto – joskin samaan aikaan vähän väsynyt ja ilmeinen. Tarkistin sentään sen verran, että maksa todella laajenee runsaan alkoholinkäytön aiheuttamassa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Rasvamaksa">rasvamaksassa</a>.<br />
<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Vaik sata salamaa iskee tulta<br />
ja koko elämä räjähtää!<br />
Ei rakkautta voi riistää multa,<br />
toivo jäljelle jää!<br />
<br />
Kun sata samppanjaa kuohuu auki<br />
ja koko elämä räjähtää,<br />
voi katonrajassa käydä hauki –<br />
harhat jäljelle jää.</blockquote>
<br />
Salamoiden korvaaminen samppanjalla tuntui ilmeiseltä valinnalta, jonkinlaiselta läpimurrolta. Luovuttuani pikkutuhmuusajatuksesta en keksinyt mitään tapaa sanoa paremmin <i>ja koko elämä räjähtää</i>. Voiko tuollaista nyt mennä ylittämään? Jätin säkeen ainoana ennalleen ja säilytin räjähtää/jää-riimin.<br />
<br />
Auki tarvitsi riiminsä... <i>Voi katonrajassa käydä hauki</i> -säe saa sanoituksen näyttämään vähän absurdilta satunnaiselle tarkkailijalle. Tässä tietty viitataan sitsilauluklassikkoon <a href="http://wiki.digit.fi/UrhoMatti:Hauki_ja_viina">Hauki ja viina</a>, jossa lauletaan<br />
<blockquote class="tr_bq">
<br />
Katon rajas kulkee hauki,<br />
pahaa taitaa tarkoittaa.<br />
:,: Kierrä pullon korkki auki,<br />
ryyppy pedon karkottaa. :,:</blockquote>
<br />
Jos viittausta ei tunne, uskon säkeen silti toimivan vain yleisen sekoilun merkkinä. Itse aina tykkään, kun sitsilaulut viittaavat hienovaraisesti toisiinsa. Tuntuu kuin kyseessä olisi jokin koherentti kudelma, jolla on suurempikin tarkoitus.<br />
<br />
Tarkempi kriitikko huomaa, että katonrajassa-sanassa on yksi tavu enemmän kuin rakkautta-sanassa, mutta käytännössä tuo ei ole tuntunut ongelmalta laulettaessa.<br />
<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Kun sata aurinkoo meille paistaa,<br />
ja laiva valmis on nousemaan.<br />
Minä turvaan vien tämän rakkauden,<br />
ja me löydämme uuden maan.<br />
<br />
Kun sata salmarii pöytään kantaa<br />
ja malja valmis on nousemaan,<br />
minä turvaan vien tämän tarjottimen,<br />
ettei muut sitä löytää saa.</blockquote>
<br />
Ensin täytyy vähän kommentoida alkuperäistä. Mitä ihmettä tarkoittaa <i>laiva valmis on nousemaan</i>? Ilmalaivaako? Luulin aina, että tässä sanottaisiin kohtalokkaasti <i>lai<b>vaan</b> valmis <b>oon</b> nousemaan</i>, kunnes näin kappaleen sanat. [Niin, jostain syystä tämä on ensimmäinen kappale, jonka olen esittänyt karaokessa, mutta ei siitä sen enempää.]<br />
<br />
Tämä oli hankala kohta. Selvästi pitäisi olla sata jotain muuta asiaa kuin ensimmäisellä kerralla. Päädyin lopulta salmariin. Tässä vaiheessa on ehkä jo siirrytty baarin puolelle jatkoille, sillä sitseillä harvemmin tarjoillaan salmaritarjottimia.<br />
<br />
Ajatus tähän tuli katsoessani How I met your mother -sarjaa, jossa <a href="http://www.imdb.com/title/tt2376741/quotes?item=qt1788629"><b>Barney</b> ja <b>Marshall</b> ovat ulkona ryyppäämässä</a>. Vahvasti juopunut Marshall pyytää tarjoilijaa tuomaan sata tequilaa. Tarjoilija katsoo Barneytä kysyvästi kuin ylisuureen tilaukseen vahvistusta hakien ja tämä vastaa: minulle samanlainen.<br />
<br />
Alkuperäissanoituksen turvaan viemisestä tuli vinkeä ajatus, että joku toinen olisi tilannut nuo sata salmaria, mutta laulun protagonisti päättää olla ovela ja viedä koko tarjottimen parempaan suojaan.<br />
<br />
Pidin ajatuksesta niin paljon, että harmitti kovasti, kun tajusin, että tarjottimessa on enemmän tavuja kuin alkuperäisessä rakkaudessa. Sitten huomasin, että alkuperäisessäkin versiossa sana lauletaan käytännössä nelitavuisena rak-ka-uu-den, joten tarjottimen pitäisi kelvata siihen yhtä hyvin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
Antti Tuiskun kuuluisaksi tekemässä uusversiossa ensimmäistä säkeistöä seuraa räppiosuus. En saanut sitä ihan haluamaani kuntoon, joten jätin sen pois toistaiseksi. <i>Sekoitetaan uutta ja vanhaa kouluu</i> -kohdasta tuli mieleen sitsikulttuurista kahvin ja Jallun sotkeminen. Rostin ja Tuiskun nimien mainitsemisesta tulivat mieleen sitsiperinteeseen kuuluvat Veikko ja Riemu-Ella, mutta kokonaisuus on hyvin tehdyn tuntuinen.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Sekotetaan kahviin tilkkanen Jalluu<br />
pummataan kuistilla Malluu.<br />
Kuka jahtaa ku kaulimella,<br />
ellei Veikkoa riemu-Ella?</blockquote>
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Lähelläs lämpösi saa<br />
unelma uupuvan maan.<br />
Viimeinen haave viimalta yön<br />
meille suojan antaa. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Tuopistas huikkani saan<br />
unelman uupuneen jaan:<br />
viimeinen haave viinalle yön,<br />
meille suojas anna.</blockquote>
<br />
Toisen säkeistön sanat ovat varsin abstraktit ja sopivat siksi mainiosti juopuneen protagonistin soperrukseksi. Hän on selvästi löytänyt jonkun, jolta pummia juomaa ja jolle avautua. Haave-sanan rektiot ovat mitä sattuu, mutta niinhän meillä kaikilla jossain vaiheessa iltaa.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Totuuden toivossas nään,<br />
liekin luot kuiskaten tään:<br />
"Vain rakkaus meidät perille vie,<br />
se meidät pelastaa!" </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Totuuden tuopissas nään<br />
tulet luo, kuiskaten tään:<br />
"Vain huikka meidän humalaan vie,<br />
arjelta pelastaa."</blockquote>
<br />
Ja kas, ihmeellinen tapahtuu. Antagonisti vastaa ja on selvästi samoilla linjoilla. Toivon muuttaminen tuopiksi oli suoraviivainen muutos, joka alleviivaa dekadenssin autuutta.<br />
<br />
Mietin, että olisin jättänyt muokkaamisen vähemmälle ja sanonut <a href="http://thechive.com/2013/09/19/if-you-put-inspiring-fitness-quotes-over-pictures-of-drinking-they-get-significantly-more-awesome-32-photos/">drunkspiration-hengessä</a> <i>perille vie</i>, mutta päädyin ilmeisempään ratkaisuun. [Tämä on ilmeisesti <a href="https://www.reddit.com/r/drunkspiration">alkuperäinen lähde,</a> mutta se on huonommin selattavissa.]<br />
<br />
Jäljellä on enää tynkämäinen C-osa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<br />
On tuolla tuhannet maailmat,<br />
ja yksi niistä meidän on! </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
On tuolla tuhannet baarit ja<br />
tää yksi niistä meidän on!</blockquote>
<br />
Korvasin maailmat yksinkertaisesti baareilla, mutta koelaulaessamme tätä avustajani huomasi, että baarit ei sovi maailmojen paikalle, sillä maailmat ääntyy kolmitavuisena. Siksi <i>ja</i> siirretiin ensimmäisen säkeen loppuun ja toiseen säkeeseen lisättiin täytetavuksi <i>tää</i>.<br />
<br />
Ehkä siinä on järkeä – tässä kohtaa on jo päästy jatkobaariin saakka.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<br />
Minä turvaan vien tämän rakkauden,<br />
vaihdan maan maahan valkeaan. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Minä turvaan vien tämän tarjottimen,<br />
vaihdan krapulan humalaan.</blockquote>
<br />
Viimeinen säe keksittiin viimeisenä. Koelauloimme laulua porukkamme kanssa Woltin tupaantuliaisissa viime keväänä, kun kaikki muut sanat olivat jo valmiina. Tuumimme, että <i>jotakin pitäisi vaihtaa johonkin</i> ja loppusäkeen viimein tullessa lauloimme kuin yhteisen jaetun mielen turvin <i>vaihdan humalan krapulaan</i>.<br />
<br />
Sittemmin mietimme, että tuo on järkevämpi toisin päin. Hieman vanhaan Klamydia-tyyliin <i>Krapula tulee, mutta minä määrään päivän</i>: humalan vaihtaminen krapulaan ei ole oikein mielekästä – sen sijaan krapulan vaihtaminen humalaan on proaktiivinen teko.<br />
<br />
Siinä on avuksi, jos on juuri nyysinyt sata salmiakkikoskenkorvaa.<br />
<br />
<i>Kirjoittaja ei oikeasti tiedä näistä asioista mitään eikä ole koskaan turvautunut edes krapularyyppyyn.</i>PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-8232037791308895362013-03-10T23:08:00.000+02:002013-03-10T23:33:04.573+02:00Kasvaa jano ihmisten (kurja juomalaulu)Elokuvaversio teki Kurjista jälleen ajankohtaisen, joten on hieno aika tonkia arkistoja ja esitellä taannoin laatimani juomalaulusanoitus <i>Do you hear the people sing</i> -kappaleeseen. Niin, joudun käsittelemään asiaa tässä blogissa, sillä omituisiin käännössanoituksiini keskittynyt blogini <i>Hei huudanko sen</i> on mennyt vuosien saatossa kuolemaan. [Kuinka se siis poikkeaa tästä blogista?]<br />
<br />
Tarina juontuu kahden vuoden taakse, eräille sitseille, joissa yksi kaverini ja toinen pikkuveljeni harmittelivat, ettei Kurjat-musikaalin pohjalta ole sanoitettu yhtään juomalaulua. He olivat nähneet musikaalin monesti ja kokivat, että Do you hear the people sing sopisi tarkoitukseen erinomaisesti. Lupasin laittaa asiaan hautumaan.<br />
<br />
Kuuntelin laulun pari kertaa ja mieleen tuli teema, jossa juhlakansa laulun vallankumouksellisten tapaan vaatisi muutosta ja oikeutta – tällä kertaa lisää juomaa laseihinsa. Näin laulu voisi toimia samassa tarkoituksessa kuin nähdäkseni hivenen rasittava <a href="http://lehti.tek.fi/node/562">Henkilökuntaa, henkilökuntaa parlevuu</a> -rallatus.<br />
<br />
Ajatus tuntui hyvältä, mutta en oikein päässyt liikkeelle:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Lienköhän koskaan ollut näin<br />
sitseillä melkein selvinpäin.</blockquote>
<br />
Äh.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
*** </div>
<br />
Aihe unohtui ja palasi mieleeni vasta seuraavana syksynä huomatessani ilmoituksen teekkarilaulukilpailusta, jonne toivottiin uusia sanoituksia. Deadlinen voimalla rykäisin tekstin kuntoon. En koskaan saanut kilpailusta mitään palautetta, mutta puolitoista vuotta myöhemmin vappuna törmäsin johonkuhun, joka oli ollut mukana järjestämässä kisaa ja muisti laulun.<br />
<br />
Virallisen ensiesityksensä sanoitus sai firmamme pikkujouluissa ja ujutimme sen mukaan alussa mainitun yhdistyksen vuosijuhlien lauluvihkoon sillä varjolla, että toimimme juhlien sponsorina. Tämän vuoden sitsien lauluvihkosta sponsorilogot olivat kadonneet, mutta laulua ei ollut poistettu.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/VMD6WdcWIlE" width="420"></iframe>
</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<b>Do you hear the people sing</b> </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Do you hear the people sing,<br />
singing a song of angry men?<br />
It is the music of a people<br />
who will not be slaves again!</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<b>Nousee laulu ihmisten</b> (suom. Jukka Virtanen) </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Nousee laulu ihmisten,<br />
vihasta kasvaa köyhien.<br />
Kuuletko kuinka laulaa kansa<br />
kun se hylkää orjuuden?</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<b>Kasvaa jano ihmisten</b> </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Nousee laulu ihmisten,<br />
janosta kasvaa kiihko sen.<br />
Kuuletko kuinka juhlakansa<br />
tahtoo uuden kierroksen?</blockquote>
<br />
<br />
Lauluja on hankala kääntää suomeksi, koska painotuksen olisi syytä noudattaa suomalaista tapaa, jossa paino on ensimmäisellä tavulla ja sen jälkeen vahvemmin parittomilla tavuilla kuin parillisilla. Moni nykysanoittaja ei tunnu kiinnittävän tähän huomiota, mutta minua tästä lipsuminen ärsyttää sen verran, että yritin pysyä tarkkana. Ensimmäisenä mieleen tullut käännös "kuuletko jo laulun sen / juhlakansan janoisen" ei toiminut juuri tästä syystä. Siinä paino osuu typerästi ensimmäisen sanan viimeiselle tavulle "ko".<br />
<br />
Päädyin lainaamaan ensimmäisen säkeen <b>Jukka Virtasen</b> käännöksestä sellaisenaan ja jättämään juhlakansan myöhemmäksi. Olin lopulta tyytyväinen tapaan, jolla alkuperäisen version "laulaa kansa" vaihtui omassani "juhlakansaksi".<br />
<br />
Alkuperäisessä versiossa ensimmäinen ja toinen säe eivät rimmaa keskenään, mutta seurasin Virtasen mallia, jossa ensimmäinen, toinen ja viimeinen rimmaavat.<br />
<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
When the beating of your heart<br />
echoes the beating of the drums,<br />
there is a life about to start<br />
when tomorrow comes!</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Laulu mielet kiihdyttää,<br />
sydän lyö tahtiin rumpujen.<br />
Elämä vanha taakse jää,<br />
koittaa huominen!</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Jallu, kossu vaiko gin,<br />
mitähän oikein tilasin?<br />
Kunhan vain riittää juominen,<br />
hiiteen huominen.</blockquote>
<br />
Yksi ensimmäisiä mieleen tulleita ajatuksia sanoitukselle oli havainto, että sing muistuttaa hieman gin-sanaa. Siitä sitten sain ajatuksen laittaa pötköön juomien nimiä, vaikka en ole ikinä saanut giniä sitseillä. Sama kohta kerrataan laulussa myöhemmin, joten kehittelin myös vaihtoehtoisen sanoituksen:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Juomarin huulet hamuaa<br />
pullonsa suuta polttavaa.</blockquote>
Siinä suu hamuaa pullon suuta löyhästi samaan tapaan kuin alkuperäisessä sama rytmi takoo rummussa ja sydämissä.<br />
<br />
Alkuperäisessä versiossa riimit ovat mallia 1–3 ja 2–4, mutta minun versiooni tämä asettui muotoon 1–2 ja 3–4. Minusta tuo ei tunnu mahdottomalta näinkään, mutta voin olla väärässä. Pidän tavasta, jolla alkuperäisessä versiossa odotetaan kaiken toiseksi muuttavaa huomista suurin odotuksin, mutta tässä versiossa huominen ei voisi vähempää kiinnostaa.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Will you join in our crusade?<br />
Who will be strong and stand with me?<br />
Somewhere beyond the barricade<br />
Is there a world you long to see?</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Liity joukkoon marssivaan,<br />
käy taakse barrikadien,<br />
niin kanssas nähdä saan<br />
maailman kansanvaltaisen!</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Kuka liittyy joukkohon,<br />
oi ketkä teistä uskaltaa?<br />
Kas baaritiskin takaa<br />
uusi toivo kajastaa.</blockquote>
<br />
Soolossa on lainattu pitkälti alkuperäisen version sisältöä. Sinnikäs juomari yrittää agitoida muita mukaan hakemaan lisää juotavaa vaikka väksin. Barrikadi muuttuu sisällön puolesta luontevasti baaritiskiksi. Jouduin turvautumaan oi- ja kas-tilketavuihin, mutta ne nyt ehkä juuri ja juuri sopivat tällaiseen lietsomiseen.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Then join in the fight<br />
That will give you the right<br />
to be free!!</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Käy joukkoomme vaan,<br />
kohta kanssasi jaan<br />
vapauden!</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Käy taistohon siis,<br />
niin voit kaataa huiviis<br />
juotavaa!</blockquote>
<br />
Tämä on haastava nopea kohta, jossa tavuja on vähän. Kahden ensimmäisen säkeen pitää rimmata keskenään ja kolmannen vielä edellisen kohdan viimeisen säkeen kanssa (see/free, valtaisen/vapauden). Annoin periksi sen verran, että sorruin väärään painotukseen. Yksitavuinen siis ja kaksitavuinen huiviis on pakotettu riimiksi, mutta koska kohta nopeutensa vuoksi hotkaistaan joka tapauksessa, virhe ei häiritse kamalasti.<br />
<br />
Seuraavaksi kertosäkeistö toistetaan. Jäljellä on enää saman soolo-osuuden toisto eri sanoin.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Will you give all you can give<br />
So that our banner may advance<br />
Some will fall and some will live<br />
Will you stand up and take your chance?</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Joukko marssii eteenpäin,<br />
mä katson lippuun liehuvaan.<br />
Jotkut kaatuu viereltäin,<br />
menehtyy taiston tuoksinaan.</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Siis annatteko kaikkenne<br />
ja käytte taisteluun.<br />
Kai yksi ottaa liikaa,<br />
toinen tyytyy maisteluun.</blockquote>
<br />
Teksti lähtee liikkeelle pitkälti alkuperäisen hengessä. Taisteluun/maisteluun tuntui riiminä näppärältä ja tuo inauksen kukkahattuilua pelkän juomisen ylistyksen rinnalle.<br />
<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
The blood of the martyrs<br />
Will water the meadows of<br />
France!</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
ja verellään kasteltu<br />
vainiot on Rans-<br />
kanmaan!</blockquote>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Ellei käy katkolle<br />
tienne kai jatkoille<br />
vie.</blockquote>
<br />
Lopussa on taas kova kiire ja vähän tavuja sekä tarve päättää juttu jotenkin järkevästi. Alkuperäinen tekstitys on voimakas ja Virtasen käännös onnistuu vangitsemaan sen sisällön mitä mainioimmin.<br />
<br />
Marttyyrien uhriveren sijaan ajattelin kuitenkin pysyä maallisemmissa ympyröissä ja toivottaa vieraat eteenpäin seuraaviin juhliin. Olisi tehnyt mieli sanoa Ken tolpillaan pysyy / se tietä jo kysyy / jatkamaan, mutta sepä ei mahdu tuohon. Niinpä päädyin rimmaamaan väkisin katkolle ja jatkoille. Ei ole tullut parempaakaan mieleen, vaikka mieli tekisi. Tuosta puuttuu myös alkuperäisten sisältämä riimi edellisen osan kanssa (change/France, tuoksinaan/Ranskanmaan).<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
Bonus: Tuiskeessa<br />
<br />
Juomalaulukilpailu innoitti tekemään loppuun myös toisen pöytälaatikkoprojektin. Olin kerran muusani kanssa lallatellut vuorotellen <b>Anssi Kelan</b> Puistossa-kappaletta omin sanoi. Ne lähtivät siitä, ettei Pete hyppinytkään puistossa lämpimikseen vaan dokaili sen sijaan. Kohta Pete oli muuttunut teekkariksi.<br />
<br />
Dealinen alla punnersimme mukaan toisenkin säkeistön. Mukaan tuli jopa hurja kolmiodraama. Palautetta ei kuulunut tästäkään, mutta tykkään kaikesta huolimatta muutamasta kohdasta:<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
</div>
<ul>
<li>Nyt selviä ei laskuistaan on suoraan alkuperäisestä, mutta labrasäe kertoo, että tällä kertaa puhutaankin laskutehtävistä.</li>
<li>Tervetuloa maailmaan vs. tervemenoa helvettiin.</li>
<li>Käytyään fyssalukion.</li>
<li>Jumalauta, selviä en.</li>
<li>Fuksit kuolee aikanaan toimii jonkinlaisena kumarruksena <a href="http://lehti.tek.fi/content/ikuisen-teekkarin-laulu">Ikuisen teekkarin laululle</a>. (Kuuntele Polyteknikkojen kuoron <a href="http://www.youtube.com/watch?v=iQiUiHiAuT4">hienonhieno versio</a>.) </li>
<li>Nablauskin on mainittu</li>
</ul>
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/JblNwt0AEFo" width="420"></iframe>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<b>Tuiskeessa</b> </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Puistossa ilta viilenee,<br />
Pete lämpimikseen dokailee.<br />
Pulloaan katsoo kiroillen,<br />
kohta loppuu kossu viimeinen.<br />
Luokan pelle oli koulussa,<br />
nyt teekkarina homma hallussa.<br />
Koulustaan ei jaksa välittää,<br />
proffaansa ei oo nähnytkään.</blockquote>
[Jätetty pois kohte Pete pystyyn nostaa kaulukset jne.]<br />
<blockquote class="tr_bq">
<br />
Kerto:<br />
Päivä päättyy krapulaan,<br />
päätä särkee uudestaan.<br />
Ei valmistuta milloinkaan,<br />
kaikki säilyy ennallaan.<br />
Samat tentit uusitaan,<br />
samat laskut prujataan.<br />
Ja kaikki kaunis katoaa,<br />
fuksit kuolee aikanaan. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Kuiva nörttinainen Laura on.<br />
Käytyään fyssalukion<br />
päätti tutkijaksi ponnistaa,<br />
lahjattomat tieltään lannistaa.<br />
Mutta Laura joutui vaikeuksiin,<br />
retkahti Pete-hampuusiin.<br />
Nyt selviä ei laskuistaan<br />
labroista puhumattakaan. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Sen kämppis toimis assarina<br />
mut se ei haluu auttaa frendiään.<br />
Se sanoo: "Tervemenoa helvettiin,<br />
mitäs koskit meitsin Petteriin"<br />
Laura valvoo yönsä nablaten,<br />
"Jumalauta, selviä en".</blockquote>
<br />PAhttp://www.blogger.com/profile/10787699415665109801noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-42502705655970297402012-10-05T00:38:00.001+03:002012-10-05T00:48:49.066+03:00Muistoissa Lönnrotinkadun silta<div class="p1">
<i>Lönnrotinkadun silta purettiin vasta vuonna 1997. Silti kukaan ei tunnu tietävän, että moista on ollut edes olemassa. Aivan <a href="http://www.ihmistenkaupunki.fi/2012/09/22/miten-moottoritiesta-tehdaan-katu/">kaupunkimotarin purkamisesta</a> ei ollut kyse, mutta merkittävästä muutoksesta joka tapauksessa.</i></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Jotkut jaksavat innostua junista, mutta minusta junaradat ovat paljon kiinnostavampia. Muutettuani joitain vuosia sitten Lönnrotinkadun päähän en voinut olla viehättymättä sittemmin kokonaan puretun satamaradan kohtalosta. Kävin seuraamassa sen jälkiä Kaivopuistossa ja kävelin läpi vanhan ratakuilun, johon sittemmin rakennettiin Baana. Silloin siellä oli vielä sepeliä, joka sattui jalkapohjiin. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Samalla innolla kävin vuosi sitten kävelemässä läpi Pasilasta Mäkelänrinteen uimahallin nurkille johtavan <a href="http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/08/kesapaivan-tunnelikavely.html">vanhan rautatietunnelin</a>, etsimässä <a href="http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2010/11/sornaisten-rantatien-periferiatasku.html">junanjälkiä Sörnäisten rantatien</a> varrelta ja seuraamassa, kuinka <a href="http://www.seisake.net/satamarata3/historia.php">kiskot veivät Oulukylästä</a> metroradalle saakka. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Rautatie on niin suuri investointi, että sellaisen rakentaminen kertoo paljon yhteiskunnan kehityksestä. Vielä enemmän kertoo sittenkin, että rata päätetään purkaa.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
*** </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<a href="http://www.seisake.net/artikkelit.php">Helsingin puretut rautatiet</a> on hyvin dokumentoitu, mutta tänä kesänä sain oppia, että asun myös toisen, pienemmän luokan muinaismuiston naapurissa. Selasin Helsingin bussihistoriikkia (Sinisen bussin tarina. II : Stadin dösat 1968-1991) lähinnä vanhoja mainoksia ihmetelläkseni [ai, no <i>sittenhän</i> se on ihan normaalia], kun huomioni kiinnittyi erikoiseen kuvaan. Mitä kummaa: päättyikö Lönnrotinkatu joskus siltaan?<br />
<br /></div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/es3x5/scan-15"><img alt="Scan 15" src="https://img.skitch.com/20121004-b4if4xmyhd2jgkhjs59iw48qcx.preview.jpg" /></a></div>
</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
Hämmentävintä oli, että kuva oli 90-luvulta. Silta oli ollut olemassa vielä täysissä järjissäoloaikoinani. Minne se oli kadonnut ja miksi?</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Kaikki loksahteli paikoilleen tyydyttävällä tavalla. Muistin, kuinka muutettuamme Helsinkiin vuonna 1999 isäni oli manannut Lönnrotinkatua Espooseen ajaessaan, että liikennejärjestely oli nykyään ihan typerä. Tuolloin jäi epäselväksi, mistä hän oikein purnasi.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Käännös Lönnrotinkadulta Hietalahdenkadulle oli ollut aina sellainen selviö, etten ollut tullut käyneeksi Lönnrotinkadun kahdessa viimeisessä korttelissa ennen kuin nykyiseen asuntooni tutustuessani. Silloin olin kummastellut kadun päättymistä hupsuun näköalaparvekkeeseen. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Oli avartavaa ymmärtää että mutkainen reitti tuntui oudolta siksi, että se oli aluperin rakennettu suoraksi ja näköalatasanne oli erikoinen siksi, ettei sitä ollut varsinaisesti koskaan suunniteltu paikalleen. Se vain oli kaikki mitä oli jäänyt jäljelle. Tasanteelta aukeava maisema on parhaimmillaan nätti:<br />
<br />
<br /></div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/es3c1/p1100149"><img alt="P1100149" src="https://img.skitch.com/20121004-bgaw3se4p4j48byqhpch76jtju.preview.jpg" /></a></div>
</div>
<br />
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<div style="text-align: center;">
***</div>
</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Sillasta löytyy yllättävän niukasti kuvia, mutta jotain sentään. Tämä on paras löytämäni, vuosi on 1971. Kuvaa klikkaamalla pääsee ihailemaan täysikokoista versiota Vaunut.org-sivustolle. Kutosen päättäri on nykyisellä paikallaan sillan alla.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://vaunut.org/kuvasivu/16265"><img alt="Lönnrotinkadun silta" src="https://img.skitch.com/20121004-ggbhfb3131pq56s2wfmrwxyrp3.jpg" /></a>
</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Tältä sama paikka näyttää nykyään.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/es3ea/lonnrotinkadu-silta-2012"><img alt="l�otinkadu silta 2012" src="https://img.skitch.com/20121004-qw67yxfa1swa9e3cggc41xsepy.preview.jpg" /></a></div>
</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Ajorampin suunnasta löysin myös yhden kuvan. Se on osa aiemmin lukemaani Satamarata-artikkelia. Se jäi vaivaamaan minua jo aikoinaan, kun en hahmottanut, missä moinen silta olisi ollut, mutten jäänyt silloin pohtimaan sen tarkemmin. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://www.seisake.net/satamarata/muukuva.php?ref=historia.php&img=satamarata_jk_2.jpg"><img alt="lönnrotinkadun sillan ramppi" src="https://img.skitch.com/20121004-ekjftk473rty6khtdrt1ni2nbg.jpg" /></a>
</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Nykyään samalla seudulla näyttää tältä. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/es3ku/p7212758"><img alt="P7212758" src="https://img.skitch.com/20121004-xyrnexphbwte7nssqr75yfdh3g.preview.jpg" /></a></div>
</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Ennen nurmipenkerettä hotellin edessä oli parkkikenttä. Penkereet maisemoitiin 2010 samalla kun Länsilinkin alikulku rakennettiin.<br />
<br />
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/es3qd/hietalahden-rantaa-maisemoidaan-2010"><img alt="Hietalahden rantaa maisemoidaan 2010" src="https://img.skitch.com/20121004-r1p7f13tdnm3c8wrjjp87a9ugt.preview.jpg" /></a></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/es3qj/hietalahden-rantaa-maisemoidaan-2010"><img alt="Hietalahden rantaa maisemoidaan 2010" src="https://img.skitch.com/20121004-by53k4k7j3nfup9acf7xg8y8ss.preview.jpg" /></a></div>
</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<div style="text-align: center;">
***</div>
</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Helsingin Sanomien arkistot kertovat elävästi sillan purkamisesta. Tarkkaan tietoon rakentamisvuodesta en törmännyt, mutta huomasin, että Kaupunginmuseossa esillä olleessa vuodelta 1937 peräisin olevassa kartassa silta on jo paikoilaan. 1930-luvusta puhuu Hesarin artikkelikin.<br />
<br />
<br /></div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/es3mk/p8042915"><img alt="P8042915" src="https://img.skitch.com/20121004-ft4gbh2t258x7sdiq5y1fcqsa4.preview.jpg" /></a></div>
</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Sillan seutua kuvattiin vastenmieliseksi jo vuonna 1991</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br />
<br />
<h3>
Varastokylä on enää vain muisto Uuden asuntoalueen halkova kanavauoma on jo valmiina (<a href="http://www.hs.fi/digilehti/arkisto/Varastokyl%C3%A4+on+en%C3%A4%C3%A4+vain+muisto+Uuden+asuntoalueen+halkova+kanavauoma+on+jo+valmiina/aa910627059?src=haku&ref=arkisto%2F">HS 27.6.1991</a>)</h3>
</div>
<div class="p2">
<i>Ruoholahden ja Kampin välissä Lönnrotinkadun sillan alue on epämääräinen, ruma ja kolkko. Sillan alla on öljyisiä lammikoita, tynnyreitä ja muuta roinaa. Se on myös autojen parkkeerauspaikka. Tästä kummallisesta raiskiosta aiotaan tehdä viihtyisämpi purkamalla Lönnrotinkadun silta. Liikenne ohjattaisiin Hietalahden torin reunaa pitkin rantaan. Jos silta puretaan, paikalle tulee enemmän tilaa: siihen voi istuttaa puita ja pensaita, jotka tekevät paikasta pehmeämmän.</i></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Vuonna 1994 paikalle kaavailtiin näköalatasannetta ja A.I. Virtasen patsasta. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<h3>
Helsingin valtuusto haluaa rautatien Hietalahden kaavaan (<a href="http://www.hs.fi/digilehti/arkisto/Helsingin+valtuusto+haluaa+rautatien+Hietalahden+kaavaan+Puutteellisen+kaavasuunnitelman+pel%C3%A4ttiin+antavan+v%C3%A4%C3%A4r%C3%A4n+kuvan+p%C3%A4%C3%A4kaupungin+asenteesta+teollisuuteen/aa941201119?src=haku&ref=arkisto%2F">HS 1.12.1994</a>)</h3>
<br /></div>
<div class="p1">
<i>Lönnrotinkadusta tulee silloin pussikatu, joka päättyy näköalatasanteeseen. Tasanteen alle voi rakentaa liiketilaa ja rakennuksen molemmin puolin nousevat portaat Lönnrotinkadulle.</i></div>
<div class="p2">
<i><br /></i></div>
<div class="p1">
<i>Tasanteelta voi katsella Hietalahden ylitse Jätkäsaareen, josta myöhemmin saattaa tulla uusi asuntoalue. Näköalatasanteen edessä on paikka patsaalle. Siihen on tarjottu A. I. Virtasen muistomerkkiä. Virtanen työskenteli aikanaan Valion tutkijana naapuritalossa. Patsaan paikasta on kuitenkin syntynyt kiista, jota ei ole vielä lopullisesti ratkaistu.</i><br />
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
Mainitussa naapuritalossa toimii nykyään hotelli <a href="http://www.radissonblu.fi/seasidehotelli-helsinki">Radisson Blu Seaside</a>. Helsingin Sanomien kustantamassa kirjassa <i>Ensimmäisiä esikaupunkeja</i> kerrotaan tarkemmin siellä toimineesta Virtasen laboratoriosta. Hotellirakennus näyttää niin modernilta, etten täysin hahmota, mitkä kaikki osat siitä ovat vanhaa Valion perua.<br />
<br />
Suomessa on niin vähän Nobel-voittajia, että minun on mahdotonta ymmärtää, että hotelli, joka toimii osin samoissa tiloissa kuin nobelistin laboratorio muinoin ei mitenkään hyödynnä tätä markkinoinnissaan.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Virtasen patsas ei lopulta tullut Hietalahteen. Vuonna 1995 se <a href="http://www.hs.fi/digilehti/arkisto/Apilan+sirkkalehti+symboli+A+I+Virtasen+muistopatsaassa/aa950116239?src=haku&ref=arkisto%2F">julkistettiin Pitäjänmäellä</a>.</div>
<div class="p2">
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br /></div>
<div class="p2">
Sillan purkamista valmisteltiin joulukuussa 1996</div>
<div class="p2">
<h3>
Lönnrotinkadun rapistunut silta puretaan loppiaisen jälkeen (<a href="http://www.hs.fi/digilehti/arkisto/L%C3%B6nnrotinkadun+rapistunut+silta+puretaan+loppiaisen+j%C3%A4lkeen+Autoliikenne+ohjataan+Hietalahdenrantaan+uusia+ajokaistoja+rakennetaan/aa961211216?src=haku&ref=arkisto%2F">HS 11.12.1996</a>)</h3>
</div>
<div class="p1">
<i>Helsingin keskustasta länteen suuntautuvan liikenteen mutkainen nielu, Lönnrotinkadun päässä oleva silta, poistetaan käytöstä ilmeisesti loppiaisen jälkeisenä keskiviikkona.</i><br />
<i><br /></i>
<i>(– –)</i><br />
<i><br /></i>
<br />
<div data-column-start="1" style="-webkit-backface-visibility: hidden; -webkit-hyphens: manual; background-color: white; color: #222222; font-family: QuaTextLPRegular, Georgia, serif; font-size: 14px; line-height: 20px; margin-bottom: 0em; margin-top: 1px; min-height: 1px; padding: 0px;">
<i>Liikennesillasta puretaan ensin sen teräsrakenteinen ramppiosuus, joka kääntyy 90 asteen kulmassa kohti Mechelininkatua, mutta sillan Lönnrotinkadun suuntainen betoniosuus säilytetään ainakin toistaiseksi.</i></div>
<br />
<i><br /></i>
<i>(– –)</i><br />
<i><br /></i>
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: QuaTextLPRegular, Georgia, serif; font-size: 14px; line-height: 20px;"><i>Keskustasta ajetaan Lönnrotinkatua entiseen tapaan länteen, mutta Hietalahdentorin kulmalla autot käännetään yksisuuntaiseksi muutettavan Hietalahdenkadun kautta Hietalahdenrantaan. Hietalahdenkadulle tulee kolme ajokaistaa, joista kaksi kääntyy länteen ja yksi jatkaa etelään tai Bulevardille.</i></span></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Liikenne katkaistiin 8.1.1997. Ramppiosan purkamisen jälkeen harkittiin vielä, että vaakasuuntaiselle osalle olisi keksitty käyttöä.<br />
<div class="p2">
<br /></div>
</div>
<div class="p1">
<h3>
Lönnrotinkadun silta suljettiin liikenteeltä (<a href="http://xn--lnnrotinkadun%20silta%20suljettiin%20liikenteelt-nbe66f/">HS 9.1.1997</a>)</h3>
</div>
<div class="p1">
<div style="-webkit-backface-visibility: hidden; -webkit-hyphens: manual; background-color: white; color: #222222; font-family: QuaTextLPRegular, Georgia, serif; font-size: 14px; line-height: 20px; margin-bottom: 0em; margin-top: 1.429em; min-height: 1px; padding: 0px;">
<i>Uudet liikennejärjestelyt tulivat voimaan eilen aamulla kello kymmenen. Lönnrotinkadun liikenne kulkee nyt pääsääntöisesti yksisuuntaista Hietalahdenkatua pitkin Hietalahdenrannan kautta Mechelininkadulle ja edelleen länteen.</i></div>
<div style="-webkit-backface-visibility: hidden; -webkit-hyphens: manual; background-color: white; margin-bottom: 0em; margin-top: 1.429em; min-height: 1px; padding: 0px;">
<div style="color: #222222; font-family: QuaTextLPRegular, Georgia, serif; font-size: 14px; line-height: 20px;">
<i>Koska Lönnrotinkadun loppupää johtaa asuintaloihin, jäi yksi kaista menemään suoraan, ja tätä autoilijat käyttivät hyväkseen, vaikka umpikujamerkki olikin vastassa. </i></div>
<div style="color: #222222; font-family: QuaTextLPRegular, Georgia, serif; font-size: 14px; line-height: 20px;">
<i><br /></i></div>
<div style="color: #222222; font-family: QuaTextLPRegular, Georgia, serif; font-size: 14px; line-height: 20px;">
<i>(– –)</i></div>
<div style="color: #222222; font-family: QuaTextLPRegular, Georgia, serif; font-size: 14px; line-height: 20px;">
<i><br /></i></div>
<span style="color: #222222; font-family: QuaTextLPRegular, Georgia, serif;"><span style="font-size: 14px; line-height: 20px;"><i>Lönnrotinkadun sillasta puretaan aluksi vain ramppiosa, ja sen teräsbetoninen kadun suuntainen suora kansiosa säästetään. Säilytettävälle pätkälle on suunniteltu näköalatasannetta, jossa voisi olla kahvila tai muuta toimintaa. Kuinka pitkä osa sillasta lopulta säilytetään, riippuu siitä, millaisia toimintoja sillalle tulee.</i></span></span></div>
</div>
<div class="p2">
<br />
<br /></div>
<div class="p1">
Myöhemmin samana vuonna kerrottiin, että loputkin sillasta purettaisiin. Kahvilavaihtoehto kadun päässä oli yhä esillä, mutta ei lopulta ikinä toteutunut. Sääli! Paljoa aneemisempaa aukiota paikalle olisi tuskin saanut yrittämälläkään.<br />
<br />
<br /></div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/es36a/lonnrotinkadun-paa"><img alt="L�otinkadun p墢 /></a></div>
<div class=" p2="p2" src="https://img.skitch.com/20121004-1i4tx7g7efupnhhj39b5ggbnjt.preview.jpg" />
</a></div>
</div>
<div class="p1">
<h3>
</h3>
<h3>
Lönnrotinkadun sillan jatkeelle purkutuomio (<a href="http://www.hs.fi/digilehti/arkisto/L%C3%B6nnrotinkadun+sillan+jatkeelle+purkutuomio/aa970822098?src=haku&ref=arkisto%2F">HS 22.8.1997</a>) </h3>
</div>
<div class="p1">
<i>Sillan jatke on todettu huonokuntoiseksi. Sen korjaaminen uuteen käyttöön maksaisi selvitysten mukaan satoja tuhansia markkoja. Nyt tehty päätös merkitsee sitä, että Lönnrotinkatu tulee päättymään kaiteeseen Ruoholahdenrannan talorivien kohdalla.</i></div>
<div class="p2">
<i><br /></i></div>
<div class="p1">
<i>Parhaillaan pohditaan, voidaanko kaiteeseen päättyvälle umpiperäkadulle sijoittaa esimerkiksi kesäkahvila. Päätöksiä ei ole vielä tehty.</i></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
(Satoja tuhansia markkoja. Ennen vanhaan kaupungin hankkeissa katsottiin vielä pikkurahan perään. Nykyään <a href="http://www.soininvaara.fi/2012/10/03/helikopterikentta-selvitysalueeksi/">varastoidaan varmuuden vuoksi</a> kivilouhetta miljoonalla eurolla siltä varalta, että joku haluaa vielä rakentaa helikopterikentän.)<br />
<br /></div>
<div class="p1">
Viimeinen osa siltaa purettiin 16.11.1997. Arkistossa nimettömäksi jätetty toimittaja innostui kuvauksessaan hienoon maalailuun.</div>
<div class="p2">
<br />
<h3>
Kaivinkoneet murskasivat Lönnrotinkadun sillan (<a href="http://www.hs.fi/digilehti/arkisto/Kaivinkoneet+murskasivat+L%C3%B6nnrotinkadun/aaHS971117SI1B13j7?src=haku&ref=arkisto%2F">HS 17.11</a>)</h3>
</div>
<div class="p1">
<i>Monet ulkoilijat pysähtyivät katsomaan hartaina terminaattoreita, jotka purivat siltaa pala palalta lähes ylimaallisen tuntuisin voimin. Betonikakku mureni vääjäämättä kuin näkkileipä tavallisen kuolevaisen hampaissa.</i></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<i>(– –)</i></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<i>Vesisuihkut taltuttivat pölyä Sillan kimpussa möyri kolme kaivinkonetta ja puolen kymmentä miestä.</i></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<i>(– –)</i></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<i>Sen jälkeen jättimäisiä sokeripihtejä muistuttava pulverointilaite napsautti poikki pyöröteräsraudoitukset kuin veltot spagetit. Pöly tuprusi ilmoille ja sitä pidettiin tauotta kurissa vesisuihkulla. Purkutyön jäljet siivotaan tällä viikolla.</i><br />
<i><br /></i></div>
<div class="p2">
<i>(– –)</i><br />
<i><br /></i></div>
<div class="p1">
<i>"Sen verran järeä 1930-luvun silta oli, että sen murtamiseksi tarvittiin 1990-luvun vehkeet", </i>[vastaava mestari Pertti] <i>Varakas tuumaili.</i></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
Virallinen syy sillan purkamiseen oli sen huono kunto. Taksikuskien foorumilla tiedettiin sen sijaan kertoa, että oikeasti joku kunnallispoliitikko asui kadun päässä ja halusi autot pois häiritsemästä kotirauhaansa.<br />
<br /></div>
<div class="p2">
Löysin vielä <i>Kerrostalot 1880–2000</i> -kirjasta kuvan melkein valmiista Ruoholahdesta 90-luvun alkupuolelta. Kuvasta hahmottuu sillan lisäksi, kuinka Ruoholahden tori on vielä rakentamatta, junarata on paikoillaan ja Koffin tehdas on vielä vanhassa asussaan.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
</div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/es3te/skitched-20121004-224206"><img alt="" src="https://img.skitch.com/20121004-qyp15jndtaksixxqsddx3k482b.preview.jpg" /></a><br />
<br />
<br />
***<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
Jännittävää nähdä, kirjoitetaanko joskus vielä vastaavia muisteluita Porkkalankadun sillasta, jonka liikenne vähenee länsimetron myötä. Pisti silmään vanhassa kuvassa, että silta on aikoinaan rakennettu kovin syrjäisen oloiseen ympäristöön. <a href="http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/k%C3%B6ydenpunojankatu/ser094103#contentwrapper">Asfalttia ja auringonkukkia</a> -gallerian kuva on vuodelta 1971.</div>
<br />
<br />
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/k%C3%B6ydenpunojankatu/ser094103#contentwrapper"><img src="https://img.skitch.com/20121004-n65itbydtm83nhpqq31x7h4bm1.jpg" /></a></div>
PAhttp://www.blogger.com/profile/10787699415665109801noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-50691554715640937812012-09-03T00:49:00.001+03:002012-09-03T12:56:30.800+03:00Jäännöslopukkeita<br />
<div class="p1">
Voisi leikkiä, että kaikki on ennallaan. <a href="http://harmaahattu.wordpress.com/">Harmaa hattu on palannut</a>, ja <a href="http://ashow.zefrank.com/">Zefrank tekee taas videoita</a>. Oikeasti mikään ei tietenkään ole kauempana totuudesta. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
[Kyllä, ei edes <b>Sirpa Asko-Seljavaara</b>.]</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Carrolskin lopetti viimeisetkin ravintolansa, vaikka minulla oli vielä alelipukkeita jäljellä. Kuponkieni piti olla voimassa vuoden loppuun. Olisin kaivannut pikkupränttiin täydennystä: voimassa 1.12.2012 asti <i>tai niin kauan kuin ravintoloita riittää</i>. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Päädyin lopulta käymään Stockmannin Hesburgerissa, vaikka se tuntui jo ajatuksena epähienolta. Kävin samana päivänä teatterissa ja mietin, että teatterissa ja Hesburgerissa on se ero, että Hesburger-käynnin jälkeen ei ihmettele, miksi en käy täällä useammin. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Kulttuuririennoista olisin suositellut Kaapelitehtaan HI Design -näyttelyä, mutta se – arvasitte varmaan – lopetti jo. Näyttelyssä oli esillä teollisuuden muotoilua. Viesti oli tuttuun tapaan, että muotoilu on muutakin kuin ulkonäköä. Sääli vain, että tuotteista ja niiden syntyprosessista kerrottiin niin vähän, että lopulta jäljelle jäi vain ulkonäkö.</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Nokian osastolla huokaisin syvään. Siksi in memoriam -henkisesti vanhat laitteet oli vitriineihin aseteltu. </div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Kannattattaa käydä katsomassa sentään Kaupunginmuseon <a href="http://www.hel.fi/hki/museo/fi/Museot+ja+n_yttelyt/Kaupunginmuseo/Enemman+funkista">Enemmän funkista, Reino</a> -näyttely. Siellä on kiehtovia tarinoita ja kuvia Suomi-filmien aikakauden vanhasta Helsingistä. Ei maksakaan mitään.<br />
<br />
<i>To Rome with Love</i> taas saattaa olla huonoin näkemäni <b>Woody Allen</b> -elokuva. Mutta viihdyttävä yhtä kaikki. </div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
City-lehti lopetti ja mietin, oliko sekin vähän saman aikakauden juttu kuin Carrols. Molemmat innostivat minua, kun muutimme Helsinkiin 1999. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Minusta City-lehti meni lopullisesti pilalle vasta hiljattain, kun siirsivät pääjutun keskiaukeaman kieppeiltä loppuun. Muutoksen jälkeen lehti tuntui mitäänsanomattomalta, kun lopun vakiosivuille selattuaan ei ollut tullut lukeneeksi vielä mitään kunnollista. Sitten lopusta paljastui yllätten pääjuttu, muttei sitä enää jaksanut lukea. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Tuntuu, että reilussa maailmassa NYT-liite olisi kuollut ensin. Sen käsittämättömän löysät kolumnit ja omituinen uho saavat minut muistamaan, että olen jo peruuttamattomasti yli 25-vuotias. Enkä siis tarkoita <b>Anu Silfverbergiä</b> vaan niitä alkupään kolumneja. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Paras tämän tapainen lehti on Ylioppilaslehti, joka onnistuu kirjoittamaan yhtä aikaa kiinnostavasti ja älykkäästi. En vain oikein tiedä, missä sitä jaellaan.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<i>Kiinnostavuus ja älykkyys</i>, niiden yhdistelmä puree minuun joka kerta. Törmäsin sattumalta YLE:n <a href="http://areena.yle.fi/radio/1604348">Hitin kaava</a> -ääniohjelmaan, jossa asiantuntijat purkavat kappaleet osiin ja pohtivat, mikä niistä tekee hitin. Ensimmäinen kuulemani jakso ruotii Jukka Pojan <i>Silkkii</i>-kappaletta, mutta jakso on näemmä jo poistunut valikoimista. Myös tuore <i>Aikuinen nainen</i> -jakso on hyvinkin kuuntelemisen arvoinen. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Chisun <i>Sabotage</i>-kappaleen arviossa (vielä päivän tarjolla) puututtiin aivan oikein riimiin <i>sabotage-ansaas</i>. Muistan, kuinka kappaleen ensi kertaa kuullessani mietin heti, että <i>huh</i>, on menty parittamaan kolmitavuinen sana kaksitavuisen kanssa – eihän sellainen toimi.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
En malta olla mainitsematta Jukka Pojan keväistä <i>Älä tyri nyt</i> -kappaletta, josta tulee hämmentävän paljon mieleen Zen Café. <i>Käy koulut ja hanki pätevyys</i> on kuin <i>Pidä jemmarahaa pankkitilillä</i>, eikä kummastakaan voi olla täysin varma, onko sanomassa ironiaa mukana. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<i>Maisema herättää jumalanpelkoo</i> on kyllä mainiosti sanottu. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
En ole tullut kuunneelleksi vielä <b>Tuomas Enbuskea </b>radiosta, sillä en äkkiseltään löytänyt uuden aamushow'n podcastia. Mieleeni läikähti muisto Kiss FM:n Aamutiimin ajoilta. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Kuuntelin Kissin aamuohjelmaa tuoreena lukiolaisena 1999. Kiss oli Cityn ja Carrolsin tapaan osa kaupunkia. Olin kuunnellut sitä tovin Tampereella 1996, mutta Uudessakaupungissa se ei ollut kuulunut. Juontajat <b>Henkka Hyppönen</b> ja Tuomas Enbuske tuntuivat keskimääräisiä radiohölöttäjiä älykkäämmiltä, ja sekös sopi kaltaiselleni kirkasotsaiselle lukiosuorittajalle. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Mahtoiko matematiikan kolmoskurssi käsitellä geometriaa, ja minulle oli juuri opetettu kosinilause. Sillä saattaa laskea sivujen pituisuuksia kulmien suhteen kolmiosta, vaikka kolmio ei olisi suorakulmainen. Vastauksia tulee jossain tilanteissa kaksi, joista voi soveltavissa tehtävissä erikseen päätellä, kumpi tuloksista on mielekäs. Yleensä tehtävissä etsitään majakoita mereltä. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Kas kummaa, eräänä aamuna radiojuontajat keskustelivat matematiikan tehtävästä, jossa piti etsiä majakkaa mereltä. Ja jompi kumpi, Hyppönen tai Enbuske, huomautti, että eikös siitä tule kaksi vastausta ja pitää päätellä, kumpi niistä on oikein. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Ja mietin siinä kuunnellessani, että hyvä, että radiojuontajilla on yleissivistys kohdallaan. Hämmentävää ajatella, että Enbuske oli tuolloin 22-vuotias ja Hyppönenkin vain 27. Kyllä niin nuorten miesten vielä kuuluukin muistaa, kuinka kosinilause menee. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Minä olen jo sen ikäinen, että saatoin muistaa väärin ja kyse oli oikeasti sinilauseesta. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Minua huvitti, kuinka Enbuske sanoi Twitterissä nimitysuutisensa aikaan, ettei itse tapaa kuunnella Novaa, että lähti mukaan, kun luvattiin, että saa puhua mitä huvittaa. Voi olla, että olen kyyninen individualisti, mutta minusta kuulostaa usein hassulta, kun ihmiset puhuvat työnantajastaan me-muodossa. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
– Meillä on 548 ABC-liikennemyymälää, sopii korkeintaan johtoryhmäporukan suuhun. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
[Paitsi tietty, jos on kyse asiakasomistajasta.] </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="p1">
Itsensä ulkoistamisesta tulevat mieleen vielä kuntavaalit. Äänestin viimeksi <b>Soininvaaraa</b>, mutta mietin, pitäisikö tällä kertaa yrittää tukea jotakuta samaan tapaan faktapohjaisesti ja analyyttisesti argumentoivaa nuoremman polven edustajaa. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Tähän mennessä olen poiminut shortlistalleni <b><a href="https://www.facebook.com/OtsoKivekas">Otso Kivekkään</a></b>, jolla on viisaita näkemyksiä <a href="http://vesirajassa.blogspot.fi/2012/08/kolme-tapaa-elaa.html">kaupunkisuunnittelusta</a> ja <a href="http://www.adressit.com/terveydenhuollon_tietojarjestelmat_korjattava">HUS:n IT-järjestelmän hölmöilystä</a>. En kuitenkaan tiedä hänen muista näkemyksistään vielä ihan riittävästi. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Kivekkään mediastrategia on kyllä onnistunut mainiosti. Hän on ollut esillä pitkin vuotta Hesaria myöten asiantuntijana milloin pyöräilykysymyksissä, milloin HUS:n sotkujen vuoksi. Eri juttu sitten, kuinka moni on tiennyt, että hän on ehdokkaana vaaleissa. </div>
PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-66297415309996812592012-05-23T00:40:00.000+03:002012-05-23T00:46:03.372+03:00Vanhan kaartin vastaisku<br />
<div class="p1">
Käteviä nämä blogit, kun voi helposti tarkistaa, mitä on tullut tehneeksi. Viime vuonnakin minä näihin aikoihin.. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Mitä kummaa, en ole tainnut tehdä mitään sen jälkeen kun pääsin armeijasta. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Armeija, niin, välillä kysytään miksi aina jaksan puhua siitä. Tänäänkin kotiin tultuani avasin kädet täristen Pääesikunnan kirjeen: joko viimein pääsisin kertaamaan. Joko viimein joku puhuttelisi minua <i>herraksi</i> ja korjaisi itsetuntoni, kun blogaajana en ole enää mit</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Vaan ei, siellä oli taas vain kutsu salaperäiseen verkostoitumistilaisuuteen.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Jupisin äidilleni tässä päivänä eräänä. Tai no, siitäkin on varmasti jo kuukausi. Tai vuosi. Kuka näistä lukua pitää. Etten enää muista, mitä tapahtui milloinkin. Tapasin olla aika hyvä muistamaan, mutta pari edellistä vuotta vuodesta 2005 alkaen ovat silmissäni melkoista suttua. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
– Sinun pitäisi hankkia lapsi, äiti vastasi. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Toisaalta, noin hän kommentoi kaikkia sanomisiani. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Enkä minä oikein tiedä, miksi blogata. Kun aloitin, haaveilin, että saisin oman alan töitä, löytäisin jostain naisen ja ehkä valmistuisinkin. En nyt ehkä blogin avulla, mutta silti. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Nykyään en enää haaveile noista [koska viihdyn täällä luostarissa], joten pitäisi repiä motivaatio kirjoittamiseen jostakin muualta. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Ehkä jos hankkisi lap</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Niin, kierrätin jossain Facebookiin syntyneistä blogiryhmistä vanhaa heittoani, että blogaaminen on yliarvostettua. Että sillä nyt saa töitä ja naisia, mutta mitään hyötyä siitä ei ole. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Mainioita nämä moninaiset blogiryhmät. On sellainen yksi ryhmä, jossa on vanhoja kunnon blogaajia. Paitsi, että sielläkin on nykyään kaikenmaailman ihme jengiä, josta kukaan ei ole ikinä kuullutkaan. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Sitten on sellainen toinen ryhmä, jossa on vähän keitä vain. Ja on hyvin liikuttavaa, kun ihmiset tulevat kutsutuksi jälkimmäiseen ryhmään ja ovat kovin innoissaan, että nyt ovat viimein päässeet sisäpiiriin. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Vaikka oikeasti sisäpiirillä on vielä aivan omat salaiset ryhmänsä. Voi, ette tiedäkään. Kaikissa on aina yksi jäsen vähemmän kuin edellisessä. Minun salaisin ryhmäni on tämä blogi, johon eivät kuulu muut kuin minä. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Ryhmissä on henkilöitä kuten <b>Olli Sulopuisto</b>. Heräsin pohtimaan, etten jotenkin aktiivisesti tiedostanut Ollin hahmoa silloin kun kirjoitin innokkaammin. Olen sittemmin vasta alkanut pitää Ollia aika kovana jätkänä. Hän on yleensä oikeassa elokuva-arvosteluissaan ja keksii <a href="http://blogit.yle.fi/rele">Ylen Rele-blogissakin</a> tuoreita aiheita, joista kirjoittaa taitavasti. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Ai niin, blogijutuissa oli tarkoitus naljailla uutisille. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Hankin trendikkäästi uuden polkupyörän [mutten ehkä kyllin koleaa, että kehtaisin kertoa siitä], ja olen huomannut saman: Runebergin kadulla ja Mechelininkadulla on pyttymäistä polkea. Vaan ei hätää, kaupunki on ottanut suunnitellakseen pyöräteitä, ja <a href="http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/helsinkiin_halutaan_yksisuuntaisia_pyorateita/">valmista voi odottaa jo vuonna 2025</a>. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<i>2025?</i></div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Huh, se tuntuu olevan kaukana, vaikka vanhenen jo melkein kolmikymppisen tahtia. Kuinka vaikeaa voi olla parin pyöräkaistan erottaminen.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<a href="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/isoaiti-ampui-lapsenlastaan-kahdeksan-kertaa/art-1288471056073.html">Isoäidin mukaan lapsenlapsella oli ongelmia</a>. Kohtalokkain pojan ongelmista oli lopulta pyssyn kanssa heiluva isoäiti.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="p2" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="p1">
Mainos kysyy, ostaisinko vähemmän viinaa, jos sitä ei saisi mainostaa. Kaiken järjen mukaan ostaisin, jos tällainen mainoskampanja katsotaan kannattavaksi.<br />
<br />
<br /></div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/85h4w/alkoholimainonta"><img alt="alkoholimainonta" src="https://img.skitch.com/20120522-q4d7pa4ukn6srr2nxxcrygbgt9.preview.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Ymmärtääkseni tupakkaa sai joskus mainostaa, kunhan tuotetta ei näytetty. Jokin sellainen miehekäs tupakka oli, jossa paiskottiin auton ovia kiinni ja ne putosivat maahan, kun oli niin äijjä meininki, mutta tupakkaa ei näkynyt kertaakaan.</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Mitä kertoo ajastamme se, jos nykyään on tarpeen päinvastoin kieltää mielikuvamainonta, mutta sallia tuotemainonta? </div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Kenen kampanja tuo edes on? Julisteessa lukee isolla JCDecaux, <a href="https://www.facebook.com/joisitkovahemman">kampanjan Facebook-sivulla</a> ei kerrota mitään. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
<div style="text-align: center;">
***</div>
</div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Käsite ruutuaika kuulostaa terminä yhtä ironiselta vitsiltä kuin laatuaikakin ja vaikuttaa kaikkiaan epäilyttävältä. <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkija+Liika+ruutuaika+on+vahingoksi+lapsille/a1305570617502">Jos alle 18-vuotias saisi viettää vain kaksi tuntia päivässä minkään näytön ääressä</a>, millä ajalla hän lukisi läksynsä, kirjoittaisi runonsa ja opettelisi käyttämään Photoshoppia? Rasittavaa sotkea yhteen liikunnan puute ja telkkarin tyhmä sisältö ja syyttää kaikesta <i>ruutua</i>. </div>
<div class="p2">
<br /></div>
<div class="p1">
Tietysti voisin kokeilla itse, jos minulla olisi lap</div>PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-6599795970640833042011-11-22T23:13:00.001+02:002011-11-23T00:59:40.186+02:00Menneisyyteen juuttunut haikailija arvioi Helsingin kauppakeskusskenen kuulumisiaNiin, näin meillä oli tapana otsikoida näitä juttuja joskus ammoin.<br />
<br />
Sittemmin on tapahtunut paljon. Minäkin sain henkivakuutusmainoksen. Paljon rahaa olisi luvassa – enemmän kuin omistan.<br />
<br />
Katsoin vuosi sitten kesällä Kyllä isä osaa -jaksoja Youtubesta. Niiden huumori oli mustempaa kuin lapsuudesta muistin. Yhdessä jaksossa perheen vanhemmat vetävät pitkää tikkua siitä, kumpi tappaa itsensä, jotta perheellä riittäisivät rahat ruokaan.<br />
<br />
<i>Henkivakuutus,</i><br />
<i>edunsaajana minä.</i><br />
<i>Mitä järkeä?</i><br />
<br />
Tuohan kuulostaa liki lyyriseltä. Toisaalta, <i>edunsaaja</i> kuulostaa lyyriseltä missä yhteydessä tahansa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
Tänään tuntui hetken aikaa aivan kuin kaikki olisi hyvin. Kaikesta huolimatta päivän tapaamisista eniten oli arveluttanut viron tunnille meneminen. Käyn viron alkeiskurssilla, paitsi että pariin viime viikoon en ole käynyt. Milloin minkäkin syyn varjolla.<br />
<br />
Kielitunnille on houkuttelevan helppoa jättää menemättä kerran, mutta korot juoksevat ja kynnys mennä tunnille tauon jälkeen nousee melkoiseksi. Blogaamiseen tämä ei tietenkään pä<br />
<br />
Kaiken maailman hyötyorientoituneet puuskahtamassa, miksi ihmeessä lukea viroa eikä vaikka kiinaa tai venäjää, mutta minua kiinnostaa nähdä, kuinka suomen kaltainen kielioppi toimii. Uskoni vieraiden kielien hyötyyn on vähän karissut ymmärrettyäni, että tuskin teen ruotsilla ja saksallakaan koskaan muuta kuin viihdytän itseäni.<br />
<br />
Viro on varmasti täynnä tehokkaita rakenteita ja ilmauksia, joita suomesta puuttuu – ja päinvastoin. Mitä enemmän maailmasta oppii, sitä paremmin tietää, ettei missään ole hyvin.<br />
<br />
Virossa komitatiivi ja abessiivi ovat ilmeisesti yhä aktiivikäytössä siinä missä suomessa ne ovat jääneet vähän harvinaisiksi. <i>Kohv suhkruga</i> on kahvi sokerilla (sokerein) ja <i>suhkruta</i> on sokeritta.<br />
<br />
Kerran pyysin Mäkkärissä juomani jäittä, mutta huonostihan siinä kävi.<br />
<br />
Mieleen tulee, että suomalainen puhekielinen "auton kaa" kuulostaa kovin samalta kuin <i>autoga</i>, mutta ei noilla varmaan oikeasti ole mitään tekemistä keskenään.<br />
<br />
Opettaja mainitsi myös, että abessiivin kanssa voidaan käyttää <i>ilma</i>-sanaa. Virossa kai suomessa raivostuttavalta kuulostava "ilman tekemättä" on oikein.<br />
<br />
Kuulemma Virossa kahvia ei saa maidolla vaan kaikialla tarjotaan kermaa. Hieno maa. Miedoin maitokin on 2,5-prosenttista, eli nykymittapuutta kaiketi jälleen terveellistä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
Muodit tulevat ja menevät, mutta voileipää täytyy näemmä aina mainostaa. Alla Kotilieden voileipämainos vuodelta 1958.<br />
<br />
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/gksa4/leipamainos"><img alt="leip㬡inos" src="https://img.skitch.com/20111122-k8psdqrywtpi8iguieg6c7i86g.preview.jpg" /></a></div>
</div>
<br />
<br />
Karppausintoilun myötä leipää mainostetaan taas. <a href="http://www.leipatiedotus.fi/">Suomen Leipätiedotus</a> – joka on ollut olemassa peräti vuodesta 1961 – on julkaissut aiheesta oikein sarjakuvan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/gkary/leipa-kunnon-ateria.jpg-1-024x379-pixels"><img alt="leipa_kunnon_ateria.jpg 1 024ճ79 pixels" src="https://img.skitch.com/20111122-eacx1adb4kkanbtxismrtk7u2q.preview.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<br />
<br />
Kun syö leipää, tekee maaleja. Kotiliedessä taas meijerijärjestöt lupasivat aikoinaan voileipiä syövien lasten kasvavan<i> kilpailukykyisiksi yksilöiksi</i>. [Niin, linkkasin leipäsarjakuvaan jo aikaa sitten Facebookissa, mutta tämä lehti toi sen uudelleen mieleen.]<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
Kauppakeskukset, tosiaan. Nämäkin kuvat ovat muutaman viikon takaa, mutta uusia ostospaikkoja on jälleen auennut, kuten laman suussa tapaa tehdä.<br />
<br />
Uudessa Jätkäsaaren Verkkokauppa.comissa oli hämmentävän pitkä jono vielä lauantaina kaupan auettua perjantaina täsmällisesti 11.11.2011. Huomasin jonon vasta kaupasta poistuessani. Toivottavasti jono tosiaan ehti muodostua ovelle sen reilun puolen tunnin aikana, jonka sisällä viihdyin.<br />
<br />
<br />
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/gkaeg/p1100356"><img alt="P1100356" src="https://img.skitch.com/20111122-x686jm18eh2fyh11xbbd24wcqt.preview.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<br />
Vaikutelma oli vähän varastomainen. Voi olla, että rakentelut olivat vielä kesken, mutta etenkin kameraosasto tuntui ympäristönä kovin roisilta.<br />
<br />
Ilmeisesti onnistuin ohittamaan myös avajaistarjoukset. Jossain varmasti kerrottiin, että koko valikoima oli 50% alennuksessa, sillä muuten en ymmärrä kassoilla vellonutta jonoa. Ihmisillä ei kuitenkaan ollut käsissään pelkkää sisäänheittosälää, vaan ihan tavallisia macbookkeja.<br />
<br />
Nyt on sentään Helsingissäkin paikka, josta saa ympäri vuorokauden Applen näyttöadaptereja, sillä koskaan ei tiedä, milloin tarve iskee. Näin se on tarkoitettu<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
Myös Makkaratalona paremmin tunnettu City-Center on uudistunut. Nähdäkseni vähän säälittävää pyristelyä yrittää pitää hengissä nimeä, jota ei ole kaiketi käytetty vuosikymmeniin. Nimikin taisi viitata koko kortteliin, josta lopulta rakennettiin vain Makkaratalo.<br />
<br />
Kävelin Asematunnelista kohti Makkarataloa ja katselin, että kaikki näyttää kovin samalta kuin ennen Alepa on tuossa oikealla. Tuolla on Arnolds. Huomasin tuntevani kaihoa, etten enää muistanut, miltä tämä tunnelin pätkä näytti vanhassa kapeammassa asussaan joskus kymmenen vuotta sitten.<br />
<br />
Silloin kuin Anttilan musiikkiosasto vielä oli siellä. Kun jalankulkureitti Ateneumin luokse oli auki, ja portaiden juuressa oli julistekauppa. Lukiossa ollessani tapasin kävellä siitä.<br />
<br />
Hiljattain poistivat vielä Asematunnelin pyöreän R-kioskinkin. <br />
<br />
Päättelin, että olin saapunut Makkarataloon saakka. Ei juuri säväyttänyt. Muistelin, kuinka tämä sisäänkäynti oli tavannut olla kaksikerroksinen. Portaissa ja ovissa oli jotain outoa. Varmaan, jotta ne olisi saatu illaksi lukkoon, kulkureitti kulki jotenkin omituisesti. Ymmärsin, että remontti oli kestänyt niin kauan, ettei minulla ollut mitään muistikuvaa, milloin olin ollut paikalla viimeksi.<br />
<br />
Sitten nostin katseeni ylös.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<div class="thumbnail">
<a href="https://skitch.com/mjp2/gkapw/makkaratalo"><img alt="makkaratalo" src="https://img.skitch.com/20111122-mgswe5rpy4a5r74bx7kyqjfspc.preview.jpg" /></a><br />
<br /></div>
<br /></div>
Oho, kaksikerroksinen aula oli muuttunut koko talon läpäiseväksi. Olin vaikuttunut. Äskeinen matala tunneli oli vaihtunut kerrostalolliseen tyhjää tilaa pääni päällä. Onhan Kampissakin korkea tyhjä tila aulassa, mutta sitä ei kykene näkemään samalla tapaa kerralla eikä se siksi huumaa noin.<br />
<br />
Nopea kurkkaus kauppoihin, mutta kaupat nyt ovat harvoin kovin kiinnostavia. Tuntui hupsulta ymmärtää, että Sport's Academyn vierestä kulkiessaan reittiä ulos etsiessään oli aina kulkenut valtaisan aukion vierestä. Työmaapressut olivat saaneet tilan tuntumaan kovin ahtaalta.<br />
<br />
Kävijöille oli säästetty käynti parvekkeelle, josta näkyy mukavasti City-käytävälle.<br />
<br />
<br />
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/gkamj/p1100325"><img alt="P1100325" src="https://img.skitch.com/20111122-8epwysxykbfd46uu23x24e6yup.preview.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
Myös Kluuvin kauppakeskus on uudistettu. Kluuvin rooli ja tarkoitus oli jäänyt minulle aina vähän hämäräksi. Tällä kertaa se remontoitiin perinteisempään asuun, tarkoituksenaan vedota tyylikkäisiin nuoriin aikuisiin.<br />
<br />
Nuoren aikuisen tiedostavin askelin astuin sisään. Belge oli hötäkässä järjestetty alakerrastaan uuteen uskoon. Yritin pinnistellä, enkä pystynyt tarkasti palauttamaan mieleeni Kluuvinkaan vanhaa sisältöä. Se italialainen jäätelöpaikka oli aukean reunassa. Aukean, johon Mäkkärikin jatkui. Ymmärsin, etten ole ikinä tainnut käydä ylemmissä kerroksissa. Oliko siellä sellaisia.<br />
<br />
Jonkun pitäisi dokumentoida näitä juttuja.<br />
<br />
Alakerrassa on kohua herättänyt Eat&Joy. Kaverini kutsui sitä nokkelasti Eat&Payksi. Oma kaupunki -lehti taisi kommentoida sukkelasti, että hipstereillä ei ole varaa maksaa viittä euroa jauhopussista, mutta liike on suunnattu heidän isoveljilleen boheemeille porvareille [mitä, sanoinko ensimmäisen kerran ikinä jotain myönteistä Oma kaupunkista?].<br />
<br />
Oi, <i>boheemit porvarit</i>. Silloin kuin heistä viimeksi puhuttiin, Asematunnelistakin pääsi vielä kävelemään Ateneumille.<br />
<br />
Kauppa oli hieno. Täynnä oivia lahjavinkkejä. Siellä oli myös kahvila, josta ostin espresson halvan hinnan houkuttamana. Tupla taisi maksaa 1,50. Se oli hyvää ja kooltaan niin pieni, etten tiedä, olisiko yksinkertainen riittänyt valumaan ulos kupista.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/gkaku/p1100328"><img alt="P1100328" src="https://img.skitch.com/20111122-8keiwcfynm2kwunkuxcu4upa3a.preview.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: -webkit-auto;">
<br /></div>
Kluuvin yläkerrassa oli valkoista ja vähän sellaista kuin avaruusaluksisssa ennen vanhaan. Kaupat sulkivat oviaan. Muutama kahvila näytti mukavalta.<br />
<br />
<br />
<div class="thumbnail">
<div style="text-align: center;">
<a href="https://skitch.com/mjp2/gkaj4/p1100331"><img alt="P1100331" src="https://img.skitch.com/20111122-mc5wbx4tay2rjmmp7mitcqq23e.preview.jpg" /></a></div>
<br /></div>
<br />
Törmäsin myös Smart Post -laatikostoon. Olen pidemmän aikaa ollut turhautunut Postin palvelukonseptiin ja aikonut kirjoittaa aiheesta <a href="https://koyttoliittyma.wordpress.com/">Köyttöliittymään</a>, mutta jos tuo toimii hyvin, se ratkaisee monta ongelmaa.<br />
<br />
Haluan hakea postin silloin, kun olen liikkeellä enkä kovin usein ole liikkeellä kotini luona yhdeksän ja kuuden välillä arkisin. En halua odottaa, kun ihmiset ihan oikeasti etsivät postimerkkikansiosta merkkejä, kun minä haluaisin vain noutaa paketin. Enkä silloin, kun yhtäkkiä aletaan palvella yrityspostiasiakkaita, jotka ovat tulleet jonottamaan vartti minun jälkeeni. Ja.. no, ehkä testaan tuota ja kirjoitan sitten lisää.</div>PAhttp://www.blogger.com/profile/10787699415665109801noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-35621187032875257572010-10-29T00:07:00.008+03:002010-10-30T16:17:41.198+03:00Muistojani armeijasta – Ruotuväki (osa 2/3)Ruotuväen entisillä toimittajilla on hieno luontaisetu: saamme palveluksen jälkeen lehden toistaiseksi voimassa olevan kestotilauksen. Tämä on hyödyllistä, jotta pysyy kärryillä asioista.<br /><br />Jos tosipaikka tulee ja joutuu yhtäkkiä tekemään levyarvostelua, olisi aika noloa kirjoittaa jo hiljattain arvostellusta levystä. On luultavaa, että lehden ilmestymisvälikin tihenisi tuollaisessa tilanteessa. Kauhulla ajattelen, millaisella tahdilla levyjä joutuisi kuuntelemaan, jotta ehtisi kirjoittaa uusia arvosteluja pahimmillaan monta kertaa päivässä.<br /><br /><div style="text-align: center;">***</div><br />Kuinka vain, alkujärkytyksen hälvettyä elämä Ruotuväessä oli varsin mukavaa. Vanhat rutinoituneet miehistötoimittajat hoitivat työläimmät jutut. Minä päivittelin kamaa verkkosivuille ja tuotin pienimuotoista sälää. Lounaat söimme pääesikunnan henkilöstöravintolassa yhdessä suurten herrojen kanssa, mutta parasta olivat päivälliset. Emme olisi ehtineet töiltämme ajoissa Santahaminan muonituskeskukseen syömään, joten meille oli järjestetty ruokailu Kellarikrouvi-ravintolassa Kasarmitorin nurkalla. Saimme valita ilmaiseksi päivällisemme lounaslistalta. Se oli vallan muuta toista kuin muken pöperöt. Voi kuinka tuntui, että työtämme arvostettiin!<br /><br />Pikkuhiljaa työmäärät kasvoivat. Miehistötoimittajien aamujen vähetessä huomasin omien juttumäärieni kasvavan. Muistan, kuinka <a href="http://ruotuvaessa.wordpress.com/2009/02/26/tietoverkkojen-taistelukentalla-hyokkaajalla-on-etulyontiasema/">tämä juttu kybersodasta</a> syntyi, kun varsinainen toimittaja ei millään jaksanut lähteä tilaisuuteen. Hetken päästä löysin itseni yhä useammin ihan oikeilta juttukeikoilta. Kohta olin Keuruulla tekemässä <a href="http://ruotuvaessa.wordpress.com/2009/02/26/uusi-puhdistusauto-puolustusvoimille/">juttua uudesta puhdistusautosta</a>. Aihe tuntui puolittain huvittavalta, mutta olivat siellä Hesarin ja Ylenkin edustajat samassa pöydässä. Olin liikkeellä ilman kuvaajaa enkä ollut perehtynyt kameran toimintaan. Sain sentään vaivoin pari kelvollista kuvaa lehteen.<br /><div><br />Lehdistötilaisuudessa puolustusministeriltä tivattiin auton ominaisuuksien sijaan etupäässä tietoja Keuruun varuskunnan tulevaisuudesta. Varuskunta oli kompakti ja tarkoituksenmukaisesti suunniteltu, mutta saattaa hyvin olla leikkauslistalla kärkipäässä. Tilaisuuden jälkeen pääsin kättelemään <b>Häkämiestä</b>, joka sanoi virnistäen, että teki itse saman virheen, tuli kokelaana Ruotuväkeen.<br /><br />Juttu oli tarkoitettu alun perin pienemmälle juttupaikalle, mutta isomman jutun peruunnuttua, joiduin venyttämään sitä jonkin verran. Tarjosin sen sijaan kainalojutuksi koostetta lehdistötilaisuudessa puhuttaneista muista aiheista, mutta tämä ei kelvannut. Ensimmäinen pidempi juttuni jäi näin vähän väkisin venytetyksi.<br /><br />En ollut koskaan kirjoittanut oikeaan sanomalehteen – uutiskokemukseni oli lähinnä <a href="http://fimug.fi/">verkosta</a>. Paperille kirjoittaessanikin olin yleensä itse ollut taittamassa juttuja, joten olin tehnyt niistä niin pitkiä kuin oli tarpeen. Mietin, millainen määrä maailmassa päivittäin tuhlataan hyvää materiaalia, kun jutut eivät muuten mahdu paikoilleen. Ja millainen määrä hyvää mediatilaa toisaalta hukataan venyttämällä juttuja väkisin.<br /><br />Keuruulta jäi mieleeni myös Salattujen elämien merkitys sikäläisille varusmiehille. Vähän ennen puoli kahdeksaa sotilaskoti oli tyhjillään, mutta Salkkareiden ajaksi se täyttyi varusmiehistä. Viisi minuuttia jakson päättymisen jälkeen väki oli poissa kuin käskettynä.<br /><br /><div class="thumbnail"><div style="text-align: center;"><a href="http://skitch.com/mjp2/d7281/photo"><img src="http://img.skitch.com/20101030-pxn9y1ch8ys8khcrpp7ux7a1yu.preview.jpg" alt="photo" /></a></div><div style="text-align: center;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:'Lucida Grande', Trebuchet, sans-serif, Helvetica, Arial;color:#808080;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:-webkit-xxx-large;"><br /></span></span></div></div><div style="text-align: center;"><br /></div></div><div>Keuruulta matkani jatkui Teuvalle, joka on pikkukunta Pohjanmaalla. Se bussimatka oli pitkä. Kuuntelin matkalla Franz Ferdinandin levyä ja kirjoitin <a href="http://ruotuvaessa.wordpress.com/2009/02/26/franz-ferdinand-tonight-franz-ferdinand/">arvostelua</a>. Se tuntui vaikealta. Säntillisiä uutisia vielä kirjoittikin, mutta vähänkin virtaavamman tekstin tuottaminen tuntui mahdottomalta puolen vuoden jäpityksen jälkeen. Mietin, että oli vähän haljua edellyttää tällaisella tahdilla juttuja, kun niitä ei juttukeikkojen vuoksi ole mahdollista kirjoittaa ilman omaa läppäriä.</div><div><br />Näin sentään bussin ikkunasta Tuurin kyläkaupan hevosenkengän. Mummot poistuivat kyydistä.<br /><br />Teuvalla haastattelin Teuvan keitintehtaan toimitusjohtajaa ja hänen poikaansa. <a href="http://ruotuvaessa.wordpress.com/2009/02/26/uuden-polven-soppatykit/">Juttu</a> tuli Puolustusteollisuus-palstalle, jolle kirjoittamista pidettiin yleisesti vähän pakkopullana. Juttupaikka oli ennen tämän sarjan alkua ollut varattu sotatekniikka esitteleville jutuille, ja oli hieman hakusessa, missä määrin näiden juuttujen tuli liittyä tekniikkaan ja missä määrin talouteen. Pahimmillaan ne olivat esiteltyjen yritysten kritiikitöntä mainostusta.<br /><br />Olin vähän purnannut, että jouduin lähtemään noin vaikeiden yhteyksien päähän näin mitättömän jutun takia. Saisin istua päivän bussissa ja olisin kotona vasta puolen yön jälkeen. Lopulta oli mukava jutella näiden perheyrittäjien kanssa. Kenttäkeittimistä löytyi mielenkiintoisia yksityiskohtia käytettävyysnäkökulmasta ja haastateltavien asennekin muuttui lämpimämmäksi, kun mainitsin, että insinöörismiehiä tässä itsekin ollaan. Lopulta sain kuitenkin moitteita, että jutussa oli turhaan tuotu esiin perheyrittäjyyttä ja valokuvassakin oli ihmisiä eikä teknistä kaaviokuvaa laitteesta. Oh well.<br /><br /><div style="text-align: center;">***</div><br />Seuraava jännittävä askel saapui kohdalle edellisten miehistötoimittajien kotiutuessa. Meidän keskuudestamme tuli valita toimituksen vanhin, eräänlainen henkinen esimies. Jos ei muuta, niin toimituksen vanhimman kontolla oli varusmiesten lomalippujen tilaaminen mahdollisimman hankalalla lippulappufaksimenetelmällä Santahaminasta komppaniamme henkilökunnalta. Vaikka sotilasarvoilla ei periaatteessa ollut merkitystä, valinta tehtiin varsinaisesti meidän kahden toimituksessa olleen kokelaan välillä. Kenties ikäni toimi edukseni, mutta tehtävä myönnettiin lopulta minulle.<br /><br /><div class="thumbnail" style="text-align: center;"><a href="http://skitch.com/mjp2/d72re/promokuva"><img src="http://img.skitch.com/20101030-mhfe8b92hx3hbaqr6g28nxb7k6.preview.jpg" alt="promokuva" /></a><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><br />Uljaassa asemassani pääsin piakkoin osallistumaan ikävään keskusteluun. Alkoi tuntua, että majoituskomppaniamme Santahaminassa halusi tieten tahtoen vaikeuttaa palvelustamme. Mikäpä olisi ikävämpää kuin joutua luopumaan saavutetuista eduista.<br /><br />Ruotuväen toimitus sijaitsi keskellä kaupunkia Kaartin poliisitalon naapurissa. Niinpä kasarmille luodut säännöt eivät suoraan sopineet sinne. On järkevää, että kasarmille tullaan viikonloppulomilta sunnuntai-iltana, jotta hommat voidaan aloittaa heti aamusta maanantaina. Yhtä lailla oli järkevää, että Ruotuväen toimittajien ei ollut pakko matkata sunnuntaiyöksi nukkumaan Santahaminaan vain herätäkseen siellä puoli kuudelta ja käyttääkseen kolme varttia toimitukseen siirtymiseen. Sen sijaan saimme tulla maanantaina suoraan töihin.<br /><br />Tämä oikeus poistettiin, mikä oli erityisen hankalaa kauempana asuvien kannalta. He joutuivat käyttämään pahimmassa tapauksessa koko sunnuntainsa matkatakseen valmiiksi Helsinkiin nukkumaan. Aiemmin paluu oli onnistunut yöjunalla maanantaiaamuksi. Erona Santahaminassa palveleviin oli, että toimittajat saattoivat erikoismiehinä olla mistä päin maata tahansa.<br /><br />Hupsuinta oli, että koska kasarmilla kerran oltiin, jonkun täytyi päivystää sitä. Hinta sinänsä hyödyttömästä kasarmilla nukkumisesta oli, että kaksi miestä joutui vielä valvomaan yön puoliksi. Oma lukunsa oli, että komppaniamme onnistui määräämään päivystysvuorot epätasaisesti miten sattuu eikä meillä ollut itsellämme oikeuttaa muuttaa vuoroja reiluiksi.<br /><br />Ylipäänsä aikataulumme oli älytön. Toimituksessa oli määrä olla varttia vaille kahdeksan, jotta toimitus voitaisiin avata kahdeksalta. Tätä varten meidät käskettiin kuitenkin ylös jo puoli kuusi. Käytännössä vielä aiemmin, jos halusi ehtiä suihkuun. Muka millään muulla tavalla ei olisi ollut mahdollista järjestää aamiaistamme. Yleisen palvelusohjesäännön mukaan moinen järjestely oli vähintään kyseenalainen, mutta en lopulta nostanut sen suurempaa meteliä aiheesta, sillä pelkäsin ratkaisua: olisihan meidät voitu vastaavasti komentaa nukkumaan jo ykdeksältä. Kuinka vain, tunsin jatkuvan väsymyksen vaivanneen koko kevään.<br /><br />Puoli kuudelta alkanut työpäivämme päättyi iltakuudelta. Tämä oli kompromissi, sillä muuten komppaniamme olisi määrännyt meidät Santahaminaan ilmoittautumaan iltavapaalle, jonka saimme tällä järjestelyllä sentään viettää kaupungissa. Viikon päätteeksi jouduimme uuden järjestelyn myötä matkustamaan Santahaminaan näyttämään naamamme ja palaamaan sitten takaisin kaupunkin lomille. Kirjoitin painokkaasti asiaa käsitelleeseen muistiooni:<br /><br /><ul><li>Motivoituneet ihmiset ovat hyödyksi tutkiessaan oma-aloitteisesti asioita komennuspaikalla iltaisin sen sijaan, että syövät munkkia sotilaskodissa.</li><li>Erona tavanomaiseen palvelukseen on, että meillä ei olla kuluttamassa aikaa, vaan tekemässä työtä. Jos aikaa tuhlataan siirtymisiin, joudutaan tekemään enemmän työtä vapaa-aikana tai vastaavasti tekemään työt huonommin. Työn määrä ei vähenny sillä, että aika käytetään turhuuksiin.</li><li>Varusmiehet ovat valmiita tekemään uhrauksia vapaa-ajastaan ja asettamaan jutut etusijalle. Olisi vastavuoroisesti järkevää, että työntekoa ei vaikeutettaisi säännöillä, joista ei ole kellekään hyötyä ja jotka soveltuvat huonosti tilanteeseen (vrt. säännöt on suunniteltu kasarmiympäristöön).</li></ul><br /><br /><div style="text-align: center;">***</div><br />Olosuhteiden hankaloituminen ei kuitenkaan estänyt journalistisia urotekojani. Jonkinlainen huipentuma Ruotuväki-urallani oli päivä, jonka aloitin matkustamalla Riihimäelle tapaamaan Romanian armeijan komentajaa. Salaa nautin joka kerta, kuinka virallisesti porttivahdit suhtautuivat taksilla paikalle saapuneeseen harmaapukuiseen herrasmieheen. Olin jollain tapaa tyytyväinen, että olin sentään upseerikokelas. Sen verran olin indoktrinoitunut, että olisi hävettänyt, jos olisivat vetäneet tuolla lailla kättä lippaan ja olisin ollut vain tykkimies.<br /><br />Herra komentaja delegaatioineen lounaasti silloisen komentajan amiraali <b>Kaskealan</b> kanssa tyhjentyneessä muonistuskeskuksessa. Minä istuin etäämmällä ja odotin vuoroani. Aikataulu oli puoli tuntia myöhässä, joten pohdin, mahdanko lainkaan päästä puheille. Mietin kiivaasti, mitä olisin aina halunnut kysyä Romanian armeijan komentajalta.<br /><br />Ruokapöydän keskustelu oli vaimeaa ja vaivautunutta. Kaskeala yritti pitää juttua yllä, mutta siihen vastattiin nahkeasti. Mieleeni jäi, kuinka Kaskeala kuvaili päivärahaamme: <i>Our soldiers get about four euros a day</i>, hän kertoi ja teki kädellään suurpiirteisyyttä kuvaavan eleen.<br /><br />Jossain vaiheessa joku seurueen upseereista kävi kertomassa minulle, ettei romanialaiskomentaja halunnut antaa haastattelua. Sain kuitenkin luvan esittää Kaskealalle pari kysymystä hänen matkatessaan ruokapöydästä ulko-ovella odottaneeseen autoon. iPhone-nauhurini laulaen kuljin hänen rinnalla kuin suurempikin sankaritoimittaja ja kysyin muutamat rupiset kysymykseni. Siitä syntyi lopulta <a href="http://ruotuvaessa.wordpress.com/2009/04/09/romanian-komentaja-vastavierailulla/">täytösluontoinen kainalo</a> toisen toimittajan laatimaan Romania-uutiseen.<br /><br /></div><div>Paluumatkalla ei ollut kiirettä, joten kävelin varuskunnasta Riihimäen rautatieasemalle. Kevät alkoi olla niin pitkällä, että irrotin takistani vuorin. </div><div><br />Takaisin Helsinkiin palattuani sain päätoimittajalta pikaisen tehtävän. Ison-Britannian merivoimien komentaja oli kuulemma aloittamassa kohta puhetta Merisotakoululla ja meille oli järjestetty haastattelumahdollisuus puheen jälkeen. Hetken päästä saimme faksilla kymmenkunta tiukkaa liuskaa puhetta muistaakseni Ison-Britannian suurlähetystöstä. Ehdin tutkia aineistoa ja miettiä kysymyksiä melkein tunnin ajan ennen lähtöä Palaceen, jonne komentajan oli määrä tulla.<br /><br />Ja kas, siinä minä olin, haastattelemassa Ison-Britannian ja Suomen merivoimien komentajia merten globaaleista haasteista. Se meni olosuhteisiin nähden hyvin. Britti oli mukava mies eikä ainakaan näyttänyt päällepäin, että olisi pitänyt kysymyksiäni tyhminä. Kenties suurimmaksi mokaksi jäi, että lähdin toimituksesta kaikessa hötäkässä paitahihasillani. Voi olla, ettei ulkomaalainen vieras huomannut kiinnittää asiaan huomiota, mutta silloinen merivoimien komentaja <b>Holmström</b> on kuulemma tarkka varustuksesta.<br /><br />Alunperin minun piti tehdä lehden pääuutinen upseerien eläkeuudistuksesta. Ehdin tehdä siihen haastattelun ja jonkin verran taustatutkimusta. Asia oli kaikkine elinaikakertoimineen varsin monimutkainen. Lopulta aiheen käsittely siirtyikin eikä uutista tehty, joten pääuutinen tarvittiin nopeasti. Amiraalin haastattelun jälkeen keskustelu Somalian merirosvoista oli kuumennut. Ehdotin, että alunperin ulkomaanuutiseksi tarkoitettua juttua täydennettäisiin Atalanta-aiheella ja survottaisiin pääuutiseksi. Tämä kelpasi paremman puutteessa. Samalla jäimme ilman ulkomaanuutista ja jouduin kiirehtimään vasta seuraavaan lehteen suunnitellun <a href="http://ruotuvaessa.wordpress.com/2009/04/23/jaameren-tilanne-kuumenee/">Jäämeri-jutun</a> valmiiksi pikapikaa.<br /><br />Lopulta vain murto-osa brittikomentajan puheista oli sovellettavissa Somalia-juttuun, mutta päältä ei välttämättä arvaisi, millaisen saksimisen takana <a href="http://ruotuvaessa.wordpress.com/2009/04/23/140/">lopullinen juttu</a> oli. Yritin kalastella lausuntoa suomalaisten laivojen lähettämistodennäköisyydestä, jotta saisi juttuun vähän terää, mutta spekulointi jäi yleiselle tasolle. Koska Ruotuväellä ei ollut tapana julkaista lehtensä pääuutisia verkossa, tuokin juttu ehti hieman hapantua ja ennen paperilehden ulostulopäivänä Yle ehti jo kertoa tarkemmin mahdollisuudesta lähettää täkäläisiä laivoja Somaliaan.<br /><br /></div><div style="text-align: center;">***</div><div><br />Hain noihin aikoihin kiivaasti töitä. Diplomityöni jälkeen lupailtu todennäköinen paikka Elisalla oli muuttunut hyvin epävarmaksi talouden notkahdettua edellisenä syksynä. Uusi tiimi olisi kuitenkin perusteilla ja minulla saattaisi olla saumaa päästä sinne, sain kuulla. Ja kutsun haastatteluun. Sain onneksi luvan käydä siellä kesken työpäivän. Yleensähän armeijasta ei oikein pääse muualle kuin Maanpuolustuskorkeakoulun pääsykokeisiin polttamatta lomapäiviään. Aikaa säästääkseni en vaihtanut vaatteita vaan marssin haastatteluun harmaissani. Vein tärkeänäni tuliaisina lehden tuoreimman numeron, jonka kannessa komeili brittiamiraalijuttuni.<br /><br />Sain paikan kaikesta huolimatta.<br /><br /><div style="text-align: center;">***</div><div style="text-align: center;"><br /></div>Kylläpä tätä tarinaa riittää. Taidan kirjoittaa myöhemmin vielä yhden osan ja kertoa siinä viihteellisemmistä jutuista. Luvassa tanssia, taisteluvöitä, laivakokemuksia sekä uusi kohtaaminen Kaskealan kanssa.<br /><br /><br /></div>PAhttp://www.blogger.com/profile/10787699415665109801noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-24515236799476782982010-10-18T21:42:00.004+03:002010-10-18T22:04:01.926+03:00Muistojani armeijasta – Ruotuväki (osa 1/2)<div style="text-align: center;"><br /></div>Kävin äskettäin ensimmäistä kertaa pääesikunnassa sitten kotiutumiseni. Tarkoituksena oli kuulla komentaja <b>Puheloisen</b> näkemys puolustusvoimien nykytilasta, mutta hänelle sattuneen esteen vuoksi iltaa isännökkin kenraaliluutnantti <b>Räty</b>. Sinänsä kiinnostavasta illasta ei ole sen kummempaa kerrottavaa, mutta tuttuun paikkaan palaamisesta aiheutunut mielenliikutus sysäsi minut viimein kirjoittamaan kauan hautomani Ruotuväki-muistelutekstin.<br /><br />Tai ainakin sen ensimmäisen osan. Kirjoitan lisää myöhemmin.<br /><br /><br />Teksti on epämuodollista jatkoa muisteluille <a href="http://paaauki.blogspot.com/2009/07/muistojani-armeijasta-alokasaika.html">alokaskaudelta</a> ja <a href="http://paaauki.blogspot.com/2009/07/muistojani-armeijasta-aliupseerikoulu.html">aliupseerikoulusta</a>. Eivätköhän RUK-muistelutkin vielä joskus synny.<br /><br /><br /><div style="text-align: center;">***</div><br />Olin päättänyt hakea Ruotuväkeen jo ennen palvelukseen astumista. Tieto paikasta varmistui varsin myöhään ja tiedotus oli ylimalkaista, kuten aiemmassa merkinnässä kerroin. Paikan varmistumisen myötä ajatus hamassa tulevaisuudessa häämöttävästä pois pääsystä antoi pontta marsseille ja kuopankaivuuseen.<br /><br /><div><br />Kysyin reserviupseerikurssimme johtajalta paria päivää ennen kurssin loppumista, mitä pitäisi tehdä, kun minut oli määrätty siirtymään muiden mukana Upinniemeen, vaikka varsijaisesti majoittuisin Santahaminassa. Hän sanoi, että että koska hänellä ei ole mitään virallista tietoa asiasta, menen Upinniemeen niin kuin paperissa lukee.<br /><br /><br />Upinniemessä minulle oli varattu yksi 1. komppanian alokasjoukkue johdettavakseni. Muutaman hetken ehdin ajatella, että hauskahan tänne olisi jäädä hetkeksi neuvomaan alokkaita yhdessä muutaman mukavan kurssikaverin ja AUK-tutun kanssa. Joukkueenjohtaja löysi lopulta arkistosta puoli vuotta vanhan paperin, jossa mainittiin Ruotuväkeen siirtymisestä ja ihmetteli, mikä ihmeen ajatus oli ollut käskeä minut kulkemaan Suomenlinnasta Santahaminaan Upinniemen kautta. <b>Maskonen</b> taisi olla hänen nimensä, hän vaikutti fiksulta kaverilta jo toimiessaan toisen linjan johtajana AUK:ssa.<br /><br /><br />Ehdin oleilla Upinniemessä johtajatuvassa kaikkiaan hieman toista tuntia. Lähtiessäni takaisin kohti Helsinkiä joku joukkueen alikersanteista kyseli, minne oikein häivyn näin pian. "Täytyy lähteä, ei pää kestä tätä painetta", heitin. Oli torstaipäivä. Minut määrättiin pitämään henkilökohtainen loma perjantaina ja siirtymään viikonlopun jälkeen Santahaminaan.<br /><br /><br />Kaupungissa kävellessäni asetin olkalaukkuni hihnan niin, että rintamukseni kaksi tuoretta kultaista salmiakkiani näkyisivät. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun käytin M05-sarjan pakkastakkiani. Aiemmin käytin merivoimien villakangastakkia, jatkossa harmaata takkia.<br /><br /><br />Matkatessani Santahaminaan ymmärsin, että olen ensimmäistä kertaa armeija-aikanani yksin matkalla jonnekin.<br /><br /><br />Ilmoittauduin ohjeen mukaan kuljetuskomppanian päivystäjälle. Kello oli varttia vaille yhdeksän. Oli käsketty saapua yhdeksään mennessä. Soitin päivystäjän puhelimesta yhteyshenkilöksi ilmoitetulle luutnantti <b>Kuortille</b>. "Pietilä, te ootte vitusti myöhässä!" hän huusi puhelimeen.<br /><br /><br />Sain ymmärtää, että minua oli odotettu saapuvaksi suoraan Merisotakoulusta edellisellä viikolla. Koko varuskunnan kokelaat olivat olleet viikonlopun kiinni harjoittelemassa ammuntojen johtamista ja sen sellaista. Tämä koski myös ruotuväkisiä ja muita aseettomia erikoismiehiä, jotka olivat tätä viikonloppua varten käyneet varta vasten kuittaamassa aseet ja muut taisteluvälineet. (Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kaikenmoinen kuittaileminen on armeijassa hidasta ja hankalaa puuhaa.) Olin ollut onnekas viettäessäni sen sijaan viikonloppuvapaata väärinkäsitysten vuoksi.<br /><br /><br />Majoituskasarmimme kuljetuskomppanian naapurissa oli purkukunnossa oleva rotisko, jonka ilma haisi tunkkaiselta (<a href="http://paaauki.blogspot.com/2009/12/vertailussa-merisotakoulu-ja.html">katso kuvat</a>). Yläkertaan meneminen oli kielletty. Epäilimme, että syynä oli alakertaakin huonompi ilmanlaatu, mutta virallisen selityksen mukaan kielto johtui puuttuvista palovaroittimista. Vessojen ovia ei saanut lukkoon. Sängyt olivat kapeat ja lyhyet ja tuvat pienimmät missään varuskunnassa näkemäni. Sittemmin sain nähdä aika monta varuskuntaa eikä tilanne muuttunut.<br /><br /><br />Kävin kuittaamassa varusteita. Pidin tarkan huolen, etten joutunut luopumaan laivastonsinisestä villapaidastani ja baretistani. Olin lapsellisen innoissani saadessani pukeutua harmaaseen univormuun. Merisotakoulun laivastoasu oli tyylikäs huolettoman nuoren pojan asu, mutta kyllähän minä aloin olla jo vähän vanha moiseen.<br /><div style="text-align: center;"><br /></div><div class="thumbnail" style="text-align: center;"><a href="http://skitch.com/mjp2/d59uf/skitched-20101018-214914"><img src="http://img.skitch.com/20101018-bmp56gg178wsk93ae5nehrqpaq.preview.jpg" alt="skitched-20101018-214914.jpg" /></a></div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>Jäpitystä eli ryhdikästä istumista käsitelleeseen kolumniini otettu kuva (oli siinä tekstissä muutakin sisältöä – toivottavasti)</i></div><div style="text-align: center;"><br /></div>Sopivia kenkiä minulle ei riittänyt, joten jouduin yhdistämään harmaan asuni maihareihin pitkäksi aikaa. Lopulta kävin lainaamassa kengät Merisotakoulun varusvaraston Eerolta, jolla niitä tuntui riittävän.<br /><br /><br />Puolustusvoimen harmaassa kauluspaidassa ei ole ylintä nappia lainkaan. Jos jättää solmion laittamatta, ei voi vahingossa vääräoppisesti sulkea ylintä nappia. Silitysmahdollisuutta meillä ei ollut, mutta paita pysyi yllättävän hyvin sileänä ilmankin.<br /><br /><br />Ruotuväen päätoimittaja <b>Mikko Ilkko</b> oli kuulostanut puhelimessa vanhemmalta ja arvokkaammalta herralta. Verkkosivujen valokuvastakin syntyi jotenkin tiukempi vaikutelma, mutta luonnossa hän oli kovin helposti lähestyttävä. "Sanokaa Mikko vaan, mutta jos on vieraita paikalla, niin sitten se on herra päätoimittaja."<br /><br /><br />En kuullut kertaakaan kenenkään kutsuvan häntä herra päätoimittajaksi.<br /><br /><br />Toimituksen miehistöporukka oli aloittanut palveluksen samaan aikaan kanssani, mutta palvellut lehdessä jo alokaskauden päättymisestä lähtien. He olivat oppineet talon tavoille ja heidän keskuudestaan oli valittu toimituksen vanhimmaksi kutsuttu vertaisesimies. Sotilasarvoilla ei toimituksessa ollut varsinaista merkitystä.<br /><br /><br />Mieleeni on jäänyt kirkkaasti, kuinka sain aluksi muutaman helpon jutun kirjoitettavakseni. Jotain merimiinoista. Tiivistelmä Ruotuväki 40 vuotta sitten -palstalle. Jonkun ylennyksen saaneen tyypin haastattelu. Jotenkin ajattelin, että minulle varmaan tullaan kertomaan, minne pitää soittaa ja mitä sitten. Reserviupseerikurssin automaattiohjauksen jälkeen sain kuitenkin havahtua, että nyt pitää ryhtyä itse hommiin.<br /><br /><br />Minut oli valittu verkkotoimittajaksi, mikä tarkoitti, että jouduin työskentelemään talon ainoalla PC-koneella. Se oli kuitenkin sen verran uudempaa tekoa kuin toimittajien lampunjalka-iMacit, ettei tarvinnut kauheasti kadehtia.<br /><br /><br />Verkkotoimittajan tärkein tehtävä oli julkaista lehden verkkoversio kahden viikon välein. Järjestelmä oli kasa purkkavirityksiä, ja päivittämiseen liittyi monikymmenvaiheinen manuaalinen työnkulku. Pahinta oli, että se piti tehdä nopeasti, sillä asioita ei voinut tehdä valmiiksi etukäteen, vaan lehti meni luettavaksi jo keskeneräisenä. Kenties se on yhä näin. Tarkkailkaapa torstaiaamuna.<br /><br /><br />Reilu puoli vuotta armeijassa oli saanut ammatillisen osaamiseni kevyeen kohmeeseen, mutta jonkinlaista kehitystä pyrin <a href="http://www.mil.fi/ruotuvaki/">Ruotuväen verkkosivuille</a> tuomaan. Käytinpä yhden lomapäiväni laatien powerpointin, jossa tutkin uutissivustojen nousevia käytäntöjä ja ehdotin, kuinka Ruotuväkeä voisi ajanmukaistaa. Muutokset jäivät jäihin, sillä sivujen oli määrä uudistua jo ties monettako kertaa myöhässä olleiden puolustusvoimien uusien sivujen myötä. Nuo sivut ovat sittemmin uudistuneet, mutta Ruotuväki on yhä entisensä.<br /><br /><br />Joitain muutoksia sentään tehtiin. Sivujen oikeasta laidasta poistettin sälää. Lehden verkkoversiota yksinkertaistettiin ja sille luotiin uusi selkeämpi etusivu, jonka julkaiseminen ei enää vaatinut käsityötä. (Toteutuksesta kiitos www-puolen kavereille). Uutissyöte tuotiin saataville. Sellaisenaan julkaisemisen arvoisille uutiskuville luotiin oma paikka. Kuvareportaasien julkaisua helpotettiin ja esitysmuotoa ajanmukaistettiin. Ruotuväen Twitter-tili ja sivun osioiden järkevämpi nimeäminen toteutettin jo kotiuduttuani, mutta niitäkin taisin ehdottaa powerpointissani.<br /><br /><br />Ehdotin Ruotuväen uutissyötettä myös Amppareille uutislähteeksi, mutta eivät huolineet. Tuo tuntui vähän ikävältä, kun huomioi, mitä kaikkea tauhkaa julkaisevat. Ongelmana oli, ettei verkkouutisia otettu lehdessä vakavissaan. Varusmiehiä ei oikein kiinnostanut kirjoittaa niitä. Aiheet keksittiin usein vähän väkisin ja välillä tuntui, että varsinaiset uutiset haluttiin säästää paperilehteen.<br /><br /><br /><br /></div>PAhttp://www.blogger.com/profile/10787699415665109801noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-90649026412983104212010-07-20T11:08:00.004+03:002010-07-20T11:33:15.566+03:00Takuuajan jälkeen hajonneen iPhonen vaihtaminenOli minulla aikomus kirjoittaa uusiakin tekstejä, mutta törmäsin tässä vanhaan Karpo-henkiseen sähköpostiini, joka saattaa olla hyödyllinen vastaavan ongelman kanssa painiville. Julkaisenpa sen tähän hätään.<div><br /></div><div>IPhone 3G -puhelimeni hajosi itsekseen vuoden ja neljän kuukauden käytön jälkeen, vaikka Soneran liittymäsopimus kestää kaksi vuotta. Applen tarjoama takuu on vain vuoden mittainen, mutta suomalainen kuluttaja on niin etuoikeutettu, ettei moiseen tarvitse suostua. Myyjällä on vastuu tuotteesta valmistajan tarjoamasta takuusta riippumatta. </div><div><br /></div><div>Sonera oli alkuun nahkea auttamaan asiassa. Niin myymälässä kuin puhelintuessa sanottiin yksiselitteisesti, etteivät he korvaa takuuajan ulkopuolella hajonneita laitteita. Sain vielä kohteliaan käsin allekirjoitetun kirjeen (ilman yhteystietoja, tietty), jossa todettiin sama asia ja kehotettiin kääntymään huoltoyhtiön puoleen omalla kustannuksella.</div><div><br /></div><div>Pyysin kuluttajavirastolta näkemyksen asiaan ja hain sopivia kohtia kuluttajansuojalaista. Lisäki pyysin takuuhuollolta lausunnon siitä, ettei puhelimen vika johtunut minusta. Puhelin piti viedä suoraan huoltoyhtiöön Vallilaan, jotta maksun sai sovittua hoidettavaksi vasta laitetta noudettaessa. Soneran myymälöissä vaativat tutkimuskorvauksen etumaksuna. Ajattelin, että on todennäköisempää, että en menetä omaa rahaani, jos en suostu maksamaan etukäteen mitään.</div><div><br /></div><div>Seuraavan sähköpostin lähetettyäni sain soiton seuraavana päivänä, ja pääsin noutamaan uuden puhelimen pari päivää myöhemmin. </div><div><br /></div><div>Liittymän kuukausimaksusta en saanut hyvitystä, sillä olivat sitä mieltä, että olisin voinut käyttää sitä koko ajan normaalisti. Mikä pahinta, koska puhelin oli ollut päällä, se oli myös käynyt tarkistamassa sähköposteja, joten katsoivat lokeista, että liittymäähän on käytettykin vielä. Annoin olla. </div><div><br /></div><div style="text-align: center;">***</div><div style="text-align: center;"><br /></div>Haljuintahan tässä on, että jos jaksaa itse nähdä vaivaa, hyötyy siitä, että takuuasioiden kanssa tappelu on niin vaivalloista. Jos oikeuksien vaatiminen olisi helppoa, kaikki tekisivät niin, mikä nostaisi hintoja. <div><br /></div><div><div style="text-align: center;">***</div><br /><h3>Särkynyt iPhone ja kuluttajansuojalaki</h3><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tervehdys</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Palaan takuuajan ulkopuolella ilman omaa syytäni hajonneen iPhoneni tapaukseen, josta olin aiemmin yhteydessä Soneraan viime vuoden puolella. En ole tyytyväinen toteamukseen, että takuuajan päättyminen päättäisi myyjän vastuun tuotteesta, vaan kysyn, millä perusteella katsotte, ettei kuluttajansuojalakia noudatettaisi tässä tapauksessa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">"Takuu ei rajoita tässä laissa säädettyä virhevastuuta." (Kuluttajansuojalaki 15a.3 §)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Mitä tapahtui</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ostin Soneralta iPhone 3G -puhelimen 19.7.2008 Minun Sonerani -liittymällä, mikä tarkoittaa, että maksoin laitteen hinnan (519 euroa) heti ostettaessa ja sitouduin maksamaan euron kuukausimaksua kahden vuoden ajan. Ostohetkellä Sonera ei tarjonnut puhelimelle lyhyempää sopimusvaihtoehtoa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vuoden ja neljän kuukauden käytön jälkeen (24.11.2009) puhelin meni itsestään taskussani käyttökelvottomaksi. Laitteen näyttö näytti pelkkää valkoista. Olin kuunnellut puhelimella musiikkia tullessani aamulla töihin, ja silloin se oli toiminut normaalisti. Puhelimen soidessa puolen päivän aikaan otin sen taskustani ja huomasin näytön valkoiseksi. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että puhelin toimi näyttöä lukuunottomatta: siihen pystyi soittamaan ja sitä pystyi hallitsemaan tietokoneen iTunes-ohjelmalla. Ilman toimivaa näyttöä se oli kuitenkin käyttökelvoton. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Luin laitevalmistajan ohjeet ja yritin kaikkia mainittuja vinkkejä. Viimeisenä vaihtoehtona asensin puhelimen käyttöjärjestelmän uudestaan. Toimilla ei ollut vaikutusta, näyttö pysyi valkoisena. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Otin yhteyttä Soneran tukeen yhtiön verkkosivujen kautta. Viestiini vastattiin puhelimitse seuraavana päivänä ja todettin, ettei yhtiö vastaa myymistään laitteista yli valmistajan lupaaman takuun. Myöskään liittymästä maksamista ei ollut mahdollista keskeyttää, vaikka siihen liittyvää puhelinta ei enää ollutkaan. He lupasivat sittenkin laittaa asiani eteenpäin, mitä kautta se saapui sinulle. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sain kirjeen, jossa totesit saman asian (17.12.2009) ja kehotit viemään laitteen huoltoon korjauskulujen arvioimiseksi. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kävin Soneran myymälässä, mutta he eivät suostuneet ottamaan laitetta arvioitavaksi ilman etumaksua. Varsinaisessa huoltoliikkeessä, SFC-huollossa, tämä onnistui. En työkiireiltäni ehtinyt viedä puhelinta huoltoliikkeeseen ennen kuin joulukuussa. Sain heiltä viimein diagnoosin 28.12.09: "Kustannusarvio n.291,00€, korjaava toimenpide: vaihtoyksikkö (vanha laite jää laitevalmistajalle)."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tiedustelin huotoyhtiöltä vielä tarkemmin, näyttääkö vika siltä, että se voisi johtua omista toimistani. Sain kirjallisen vastauksen 12.1.2010: "Mikäli laitteessa olisi ollut laitevalmistajan myöntämä rajoitettu takuu voimassa laitteen huoltoon tullessa, olisi laite huollettu takuuseen."</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Mitä esitän</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Koska puhelinta ei voi korjata, esitän että Sonera toimittaa minulle vastaavan toimivan laitteen. Lisäksi esitän, että Sonera hyvittää liittymästäni aiheutuneet palvelumaksut siltä ajalta, kun puhelin on ollut käyttökelvottomana – sekä huoltoyhtiön laitteeni diagnostisoinnista perimät kulut. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Perustelut</b></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kyseessä on kuluttajakauppa, jossa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja, joten kuluttajansuojalaki pätee (Kuluttajansuojalaki, 5.1 §). Edelleen, laki ylittää tehdyt sopimukset siltä osin kuin ne poikkeavat kuluttajan vahingoksi (Kuluttajansuojalaki, 5.2 §)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Laissa sanotaan seuraavaa tavaran ominaisuuksista ja virheestä:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Yleinen virhesäännös</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.</i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee:</i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">(– –)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. (Kuluttajansuojalaki, 5.12 §)</i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tuotteen tulee siis kestää niin kauan kuin on perusteltua kyseiseltä tuotteelta odottaa. Kalliin hintaluokan matkapuhelimen voidaan olettaa kestävän käyttökelpoisena yli vuoden ja 4 kuukautta. Sonera itse indikoi kahden vuoden sopimuksellaan, että puhelimen voidaan olettaa kestävän ainakin kahden vuoden ajan. (Useimmat matkapulinvalmistajat myöntävät myös laitteilleen kahden vuoden takuun, mikä sekin viittaa, ettei puhelin saisi hajota vuoden ja neljän kuukauden kuluttua.) </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kuluttajavirasto on ottanut kantaa vastaaviin tapauksiin yleisellä tasolla:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Takuuaika ei päätä virhevastuuta</i></div><div style="text-align: left;"><i>Takuuaika ei ole sama kuin yrityksen vastuuaika virheestä. Kuluttajansuojalaissa ei ole määritelty tuotevirheiden tarkkoja vastuuaikoja. </i></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><i>Jos takuun päättymisestä on kulunut lyhyehkö aika, myyjäliike ei voi kieltäytyä mahdollisesta virhevastuustaan vain perustelulla "Emme korjaa koska takuu on päättynyt". Sen täytyy esittää muitakin perusteluja sille, miksi liike ei ole vastuussa laitteen vikaantumisesta.</i> (http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/kuluttajaneuvonta/kuluttajan-oikeudet/takuu/, viitattu 13.1.)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Olin yhteydessä Kuluttajavirastoon tästä nimenomaisesta tapauksesta ja heidän viestinsä oli sama. Heistä Soneran tulisi myyjänä kertoa, millä perusteella yhtiö katsoo, että tässä tapauksessa ei tulisi soveltaa mainittua kuluttajansuojalain 5. luvun, 12§:a. Pelkkä saamani toteamus takuun päättymisestä ei ole Kuluttajaviraston mukaan riittävä peruste. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Myös YLE:n Kuningakuluttaja on käsitellyt vastaavia tapauksia. Heidän sivuillaan sanotaan seuraavaa:</div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Kuluttajavalituslautakunnan ratkaisujen perusteella voi päätellä, että laitteen kuin laitteen pitäisi kestää vähintään kaksi vuotta. Jos laite menee rikki alle kahden vuoden kuluttua ostohetkestä, myyjä, valmistaja tai maahantuoja on lautakunnan ratkaisuissa yleensä joutunut korvaamaan korjauskulut kokonaan. 2-3 vuotta vanhoissa laitteissa korjauskuluja on jaettu ostajan ja myyjäpuolen kesken. Yli kolme vuotta vanhoissa laitteissa ostajan saamat korvaukset ovat jo yleensä olleet hyvin pieniä.</i></div><div style="text-align: left;"><i><br /></i></div><div style="text-align: left;"><i>Ostajalla on oikeus korvauksiin, jos hän kärsii vahinkoa tavaran virheen takia. Tyypillisimpiä myyjän korvattaviksi tulevia kuluja ovat erilaiset selvittelykulut, esimerkiksi posti-, puhelin- ja matkakulut, joita ostajalle on koitunut asian hoitamisesta.</i> (http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/137, viitattu 13.1.2010)</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tiivistän vielä perusteeni:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">1. Puhelimen rikkoutuminen ei johtunut minusta, kuten voimme päätellä huoltoyhtiön lausunnosta.</div><div style="text-align: left;">2. Puhelimen kuuluu kestää pidempään kuin yksi vuosi. Ennakkotapauksien mukaan ainakin kahden vuoden kestoa voidaan olettaa ja Sonera itse indikoi näin tekemällä kahden vuoden sopimuksen, jota ei ole mahdollista katkaista, vaikka laite hajoaisi. </div><div style="text-align: left;">3. Kestävyysvaatimusta korostaa laitteen hinta. Yli 500 euroa maksavalta puhelimelta on voitava odottaa yli vuoden ja 4 kuukauden käyttöaikaa. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jään odottelemaan vastaustanne. </div></div>PAhttp://www.blogger.com/profile/10787699415665109801noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-58446663621842799192010-05-10T19:31:00.001+03:002010-05-10T19:31:55.189+03:00Joka tenttimme vanhennutJos tenttiin lukee kauemmin, niin tenttiin lukee kauemmin. Laiminlyö muita asioita ja nukkuu huonosti. Oppimistuloksiin tällä ei kuitenkaan ole välttämättä mitattavaa vaikutusta. <br />
<br />
Professori suositteli taannoin diplomityöni hyväksymislausunnossaan tutkimuksen tekemistä vastakin, mutta hän tuskin tarkoitti kandityötä. <br />
<br />
Onneksi töissäni ei ole oltu kiinnostuneita, ovatko kurssit kasassa vai ei. Toisaalta, jos en olisi ollut töissä, olisin kaiken järjen mukaan jo suorittanut ne. Vähän niin kuin kypärä suojaa päätä iskulta, mutta ilman kypärää ei olisi lyönyt päätään. <br />
<br />
Paitsi, että tällä kertaa tuntuu, että päänsä lyö joka tapauksessa.<br />
<br />
[Viimeinen tilaisuus suorittaa minua valmistumisesta erottava tentti oli tänään. Jos en valmistu nyt, joudun siirtymään uuteen tutkintosuunnitelmaan, mikä tarkoittaa ylimääräistä kandidaatintyön tekemistä. Kenties vielä satunnaisten kurssienkin, mistä näistä tietää. Omia vikoja maailma täynnä.]PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-18961003755455748402010-01-16T22:43:00.002+02:002010-01-16T22:50:15.057+02:00Jos sul USPi on ja tiedät sen, niin varmaan myöskin näytät senOstin pikkuveljelleni lahjaksi <b>Jyri Erman</b> kirjan <i>Viisas mies ei kuse vastaatuuleen – ja muita huomioita (työ)elämästä</i>. Sujuvasti kirjoitettuja nokkelia huomioita, kannattaa katsoa. (<a href="http://info.mark.fi/markinfo_artikkeli?issue=11783430&id=12800695">Tarina kirjan synnystä</a>.)<br />
<br />
Yhdessä kirjan tekstissä kerrotaan, kuinka ennen vanhaan opetettiin, että tuotteella pitää olla USP – unique selling proposition. Täytyy olla jokin juju, jolla tuote poikkeaa edukseen kilpailijoistaan. Erma harmittelee, että tämä viisaus on sittemmin paljolti unohdettu. ESP – emotional selling proposition – on ottanut USP:n paikan. Tuotteet differentioidaan järkisyiden sijaan mielikuvilla.<br />
<br />
Nykykuluttajan on helppo sanoa tähän, että duh.<br />
<br />
Minun sisäinen insinöörini kokee Erman tavoin moisen vähän luovuttamisena. Aivan kuin maailma olisi niin valmis, ettei tuotteissa olisi oikeaakin parannettavaa. Ellei satu olemaan vodkanvalmistaja, tuotteelleen voisi varmaan tehdä muutakin kuin uudistaa pakkausta silloin tällöin. Tulee mieleen, kuinka <b>Steve Jobsin</b> kerrotaan kysyneen <b>John Scullyltä</b>, haluaako tämä viettää loppuelämänsä myymällä sokerivettä vai muuttaa maailmaa. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Niinpä ilahdun aina, kun perusasioita pyritään tekemään paremmin. Tarina Snellmannin jauhelihasta on kiehtova. Effielläkin palkittu mainoskampanja toitotti, että <i>kunnon jauhelihassa lukee Snellman</i>. Nähdessäni Snellmanin jauhelihan maksavan lähikaupassa enemmän kuin Atrian vastaavan, tuumin, että jaaha, luulevat että saavat minulta tyhjällä brändihutulla lisärahaa. Ostin Atriaa.<br />
<br />
Kampanja näyttäytyi minulle ESP-touhuna, vaikka oikeasti oli kyse vallan muusta. Kun kampanja oli osoittautunut menestykseksi, siitä uutisoitiin tarkemmin. <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/article348827.ece">Talouselämän artikkelissa</a> kerrotaan, kuinka Snellmanilla oli huomattu, että ihmisiä ärsytti pannulla vetiseksi käyvä jauheliha. Vetisyys johtui siitä, että liha oli pakastettu tuotantoketjun aikana.<br />
<br />
Kaikkea lihaa ei pakastettu, mutta pakastettua lihaa saattoi olla mukana siinä kuin suklaassa pähkinöitä. Snellmanin väki päätti investoida ja tuottaa lihansa ilman pakastamista. Näin tuotteen laatu parani, Snellmanilla oli USP.<br />
<br />
Mainoskampanjassa tätä ei sittenkään kerrottu. Kaltaiseni kyyninen kuluttaja oletti, että kyseessä on vain tuttu ESP-huttu. <i>Kunnon jauhelihaa, äitien tekemää ruokaa – yeah right</i>. Kampanja toimi loistavasti näinkin, mutta olisi kiinnostavaa tietää, olisiko myynti ollut parempaa, jos ihmisille olisi kerrottu, että lupauksilla kunnon jauhelihasta on tällä kertaa katettakin. Olisiko siihen pakkaukseen mahtunut se USP-viesti meille, jotka luulemme olevamme kovinkin analyyttisiä – ja ostamme Applen leluja siitä huolimatta, että ne <a href="http://matias.pietila.fidisk.fi/koyttis/2010/01/16/tuhoisa-apple-historiani/">hajoavat jatkuvasti</a>.<br />
<br />
[<a href="http://gurumarkkinointi.fi/2009/12/04/snellman-myy-kunnon-jauhelihaa/"><b>Jari Parantainen</b> kirjoitti aiheesta</a> silloin kun se oli tuore. Hänkin piti hyvänä, että itse tuotetta parannetaan, mutta ei ottanut kantaa, olisiko se ollut hyvä kertoa mainoksissakin.]PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-53683666737868504462010-01-15T21:07:00.002+02:002010-01-16T18:47:23.861+02:00Keskustelun puutettaOlen täällä taas, <a href="http://justsopivasti.blogspot.com/2010/01/blogi-vs-elama.html">anteeksi vain</a>.<br />
<br />
Jossain vaiheessa meni muodista miettiä bloginsa kävijä- ja tilaajamääriä. Tai siis, lopetin niiden ajattelemisen, kun laskeva käyrä ei ollut oietakseen. Nykyään ahdistaa sen sijaan Twitterin kamala kilpailumieliala.<br />
<br />
Kun saa uuden seuraajan, viesti kertoo, että tässä vähän tietoa kaverista. Sen sijaan, että se näyttäisi vaikka tyypin pari viimeisintä tviittausta, se kertoo tämän seuraajamäärän. Se on vähän niin kuin ihmistenkin otsaan tatuoitaisiin näiden parisuhteellisuusteoreettinen markkina-arvo. [Vaikka niinhän se tavallaan onkin tatuoitu.]<br />
<br />
Kaikesta huolimatta <a href="http://twitter.com/mpietila">aktivoiduin Twitterissä</a> hieman. Laitoin blogimerkintäni, Qaiku-juttuni ja kirjanmerkkini luomaan lisäkakofoniaa. Olen jo ehtinyt oppia, mikä ihmsiä kiinnostaa. Jos julkaisee linkin jQuerystä tai HTML 5:stä kertovaa artikkeliin, väki klikkaa. Muuteen ei niinkään. <br />
<br />
Oli kieltämättä kiehtovaa seurata Sellon tapahtumia #sello-risuaita-avainsanan avulla, mutta palvelun perustavanlaatuinen typeryys ärsyttää. Keskusteluja ei vain haluta tukea jostain syystä. Tiettyyn merkintään tehty vastaus ei järjestelmässä liity tuohon merkintään vaan ainoastaan merkinnän tehneeseen henkilöön. Näin ulkopuolinen ei voi seurata keskustelua eikä osallistua siihen.<br />
<br />
Paitsi ehkä #-tagillä. Mutta kuka sen määrittelee niin, että kaikki saavat tiedon. Tämä ja muita huomioita luvassa merkinnässäni <i>5 reasons why Twitter sucks</i>. Luulisi tuolla saavan hittejä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Oikeasti Twitterissä kai pitäisi olla läsnä sen vuoksi, että jos joku sattuu googlaamaan nimeäni, päätyy Twitterin ja näkee, että minulla on naurettavan vähän Twitter-seuraajia, se on vähän sama kuin jos hän yllättäisi minut alasti ja näkisi, noniin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Minusta on aika tyhmää kertoa Twitterissä käyneensä parturissa, joten kerron täällä vanhaan kunnon haircut-henkeen. Joo, liikaa annoin ottaa taas. En ole vieläkään oppinut kommunikoimaan partureiden kanssa. (Paitsi sen yhden saksalaisen herrasmiehe aikoinaan.)<br />
<br />
Siinä istuskellessani pohdin, että hiustenpesu tuntuu kyllä varsin miellyttävältä. Jos olisin yksinäinen ja katkeroitunut mies, saisin hiuksiani pesettämällä nauttia varsin edullisesti ihmisen kosketuksesta, tuumin.<br />
<br />
Ja mietin, kuinka olisi kohtalon ivaa, jos sattuisi olemaan vielä kaljukin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div>Sain hiljattain oppia, että Helsingissä on ruotsalaisten näyttelijöiden vanhainkoti. Kuvittelin sieluni silmin, kuinka arvokkaasti vanhentuneiden näyttelijöiden charmantti olemus leijuu talossa. Ja pohdin, millaiset omat vanhuudenpäiväni vuorovaikutussuunnittelijoiden vanhainkodissa olisivatkaan. Voi sitä valitusta huonosti suunnittelluista valokatkaisijoista ja typeristä kaukosäätimistä. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: left;">Ai niin, iso paha korporaatio taipui pienen kuluttajan edessä ja sain kuin sainkin Soneralta uuden iPhonen rikkoutuneen tilalle, vaikka takuu oli jo päättynyt. Ehkä raportoin tuosta joskus tarkemmin vastaisen varalle. Olen selvinnyt matkalipuntarkastajan pihdeistä puhumalla ja nyt tämä. Alan olla nähnyt kaiken. <br />
</div>PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-40378580195354903122010-01-13T22:03:00.003+02:002010-01-13T22:05:20.450+02:00On niitä verhoja ennenkin nitojalla lyhennettyNiin, sain viimein hankituksi verhon. Otin verhoa korvanneen pussilakanan pois, kun minulla kävi kerran vieraita eikä se näyttänyt hyvältä.<br />
<br />
<br />
Nyt kehtaan taas tanssahdella kotonani, kun naapurit eivät tuijota sisää. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Yksi synkistä salaisuuksistani on, etten ole vieläkään oikeasti päässyt koulusta. Tutkintoni vanhenee käsiin, joten olen viimeisimmän kuukauden viettänyt illat murehtien kahta puuttuvaa tenttiäni. [Nyt kokeet ovat takana, mutta toiselle kurssille pitäisi keksiä vielä jotain.] <br />
<br />
<br />
Jos joskus selviän pois enkä vaikka enää ikinä eläissäni joutuisi käymään tentissä, menettäisin monta tunnetilaa. En enää kokisi:<br />
<br />
<b>Sitä</b>, kun asian periaatteessa ymmärtää, mutta kaikkea ei ole ehtinyt opetella kunnolla, eikä malta mennä nukkumaan, vaan valvoo koetta edeltävän yön toivoen, että olisi saavuttanut saman mielentilan kaksi päivää aiemmin.<br />
<br />
<b>Tai sitä</b>, kun ei tajua asioista sen vertaa, että olisi kannattavaa suotta uhrata yöuniaan. Myöhäistä mitä myöhäistä. Kuinka hitaasti aika kuluukaan, kun ihmettelee luentokalvoja, joista ei ymmärrä yhtään mitään.<br />
<br />
<b>Sitä</b>, kun miettii, että olisihan se, kun voisi vain ottaa kirjan käteen ja lukea. Sen sijaan, että joutuu tulkitsemaan epämääräisiä kalvoja ja viisi vuotta vanhoja valokuvia laskarivastauksista. Googlaamaan mitä lyhenteet mahtavat tarkoittaa ja ihmettelemään, näyttääkö kaava oudolta vain siksi, että se on tehty vanhalla powerpointilla ja merkit näkyvät väärin.<br />
<b><br />
</b><br />
<b>Tai sitä</b>, kun on valvonut koetta edeltävän yön, mutta kokeen alkaessa tuntuu, ettei ihan vielä. Ja jää salin ulkopuolelle lukemaan viimeiseksi tunniksi. Ja miettii, että olisivatpa kaikki kokeeseen lukemiseen käytetyt tunnit olleet yhtä tehokkaita.<br />
<br />
<b>Sitä</b>, kun ymmärtää hetki ennen koetta, ettei koko kurssin aikana tajunnut mistään mitään. Ei yhdelläkään huonoksi englanniksi pidetyllä luennolla, ei ainoissakaan laskareissa, joissa keskittyi kirjoittamaan talteen sen, mitä taululle kiireellä sutattiin. Että jos olisikin jättänyt muodon vuoksi koulussa istumisen väliin ja koettanut itse opiskella, voisi olla paljon paremmassa tilanteessa.<br />
<br />
<b>Tai sitä</b>, kun on mennyt kokeeseen sen hyvin nukutun yön jälkeen koettamaan onneaan. Ja huomaa, ettei sitä ole matkassa. Pois pääsyä edeltävä tunti kestää todella kauan ja on tuntemuksiltaan yhtä katumusharjoitusta.<br />
<br />
<b>Sitä</b>, kun kokeen jälkeisenä päivänä mieleen tulee yhtäkkinen ahdistus jostain epävarmasta asiasta. Ja ymmärtää, että koe on ohi jo. Ei sitä tarvitse enää ymmärtää.<br />
<br />
<b>Tai sitä</b>, kun kokeen jälkeen laittaa elämänsä taas järjestykseen. Tiskaa astiat ja raivaa lattian. Ripustaa verhot. Aktivoituu eri elämänalueilla. Jos koe on mennyt huonosti, syyllisyydestä saa oivaa lisäpontta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Piti kirjoittaa kolmesta muustakin aiheesta, mutta jos jättäisin tähän tällä kertaa. Ehkä innostun näin palaamaan tänne vielä uudestaankin.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-91996525276723655882009-12-02T19:43:00.000+02:002009-12-02T19:43:21.776+02:00Vertailussa Merisotakoulu ja santahaminalainen kasarmi<div style="text-align: left;">Tässä iltana eräänä kävelin Esplanadin puistossa. Se oli kaunis kaikkine valaistuine puineen. Mieleeni muistui, kuinka vuosi sitten palasin laivapojan loma-asussani puiston lävitse kasarmille Suomenlinnaan. Vaikka lomilta paluu tietty turhautti joka kerralla, tunsin aina ripauksen ylpeyttä, kun kengänkantani kopisivat kuin herrasmiehellä ja viimeisen päälle tuunatusta talvisesta puistosta huokui porvarillinen charmi.<br />
</div><br />
<img alt="P1070838" src="http://img.skitch.com/20091202-e9ug8ickp3kr26upp1mq5w8rm1.jpg" /><br />
<br />
Merisotakouluun liittyy kaikesta huolimatta lämpimiä ajatuksia. Siellä varusmiehiä kohdeltiin ensimmäistä kertaa liki sellaisella kunnioituksella, mitä ihmiset siviilimaailmassa tapaavat toisilleen osoittaa. Pinnallisena hylkiönä vaikutuin myös paikan puitteista. Vastaremontoitu rakennus, tupien holvikaaret, käytävien maisemat meren ylitse Helsinkiin. Tuollainen on harvinaista herkkua muutenkin, saati armeijassa.<br />
<br />
Ruotuväessä juttukeikoilla tulin nähneeksi monenlaista kasarmia, mutta mikään ei päässyt lähellekään Merisotakoulua. Vastaavasti kamalin kohtaamani kasarmi oli majoituskasarmimme Santahaminassa. Samassa talossa nukkuivat Ruotuväen toimituksen lisäksi mm. www-ylläpitäjät, soittokunta ja helikopterimekaanikot. Varusmiehiä ei tavata arvostaa sen mukaan, mitä he saavat aikaan, vaan ennemmin sillä perusteella, kuinka paljon he kärsivät sitä tehdessään. Siksi meidän porukkamme ei ollut erityisen hyvässä huudossa sen paremmin henkilökunnan kuin muiden varusmiesten keskuudessa. Meidät oli hyvä heittää vihoviimeiseen murjuun.<br />
<br />
Ehdotin jossain vaiheessa, että voisimme tehdä vertailevan jutun eri varuskuntien kasarmeista, mutta moiseen ei haluttu lähteä. Tuollainen juttu tuskin aiheuttaisi muuta kuin mielipahaa. Omassa blogissa sopii sentään julkaista pienimuotoinen vertailu. Ymmärtääkseni Santahaminan kasarmikin on viimein päässyt remonttiin. <br />
<br />
On sääli, ettei kasarmien kunnostukseen tunnu riittävän määrärahoja, ja homeongelmia hyssytellään. Jos vertaa vaikka valtion ylläpitämiin korkeakouluhin, niiden puitteet ovat paljon paremmassa kunnossa. Eikä kukaan joudu väkisin asumaan niissä ympärivuorokautisesti. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/NEllIY208prpuaL4MKFubg?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiTOjAUdOx9IA7Ajux3rQ6cULxy2w55Z78zLrc-uaWa90ArLUCybr5QeRsIuaQolfBMhQPrQbNepWGBi2OoCDqWrbdjTfFqIO3kvzVp6wxNNeHmSXr-CakAWAQuC57SUQULWlH/s400/CIMG2025.JPG" /></a><br />
<br />
<div style="text-align: left;">Merisotakoulun holvikaaret hämmentävät tottumatonta.<br />
</div><br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/bRMS68epjq1QN-A5ATMSZA?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioRfjTowIOTwvBMRt2HwP3aCKICmkpfkTs4YGg5wg2Lrwbwgv6WvrdsOMik7zGw8gKq-sVGFxRFVGE6vbVMX8EtD_MYgFm0IMSOaX7dn2yMyecI1lhi2xiHGe1CSnpGN_HleDg/s400/IMG_0364.JPG" /></a><br />
<br />
<div style="text-align: left;">Vakiomalliset kaapit eivät sovi kokonaisuuteen.<br />
</div><br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/HWN98M_g_JYQTwNOQOgtwA?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVm6fHwk_DRmw2DchPrfn8Dj4FeahU2wbNGnxAtBhK9HVbmJPxqIIM2uk65_n91MOGhoirFHhCQEYrVSokvjZ9b66lFwb90yC9yiyzgE8bv0IDV_HzhyphenhypheneLf076DnMuOGfFGVLD/s400/P1040484_2.JPG" /></a><br />
<br />
Santahaminan tupaan eivät normaalilevyiset sängyt mahtuisikaan. Jalkani eivät mahtuneen suoriksi lyhyessä sängyssä, joten jouduin koukistamaan ne. Aamulla heräsin polvet mustelmilla reunan rautaputkista. <br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/Ws9mdj72VhQZdntzJpTB2w?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHItP4LrSdL1JB8zssEK9iHauqlfv9w8koY4U2KqPaYdZ3hlMEbXWOU4A8Hu_LqUjh7xzS_aw6aCzrA194wpwltosHUfc3BfcEt_xM7l__3cy0nzyy0ANmzYTS7Wa5lTa_E7hi/s400/CIMG2425.JPG" /></a><br />
<br />
Merisotakoulun käytävä.<br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/lfD7lrrtOhUtjKvCymuOtg?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-trlXLIaDI8zgljvajPjBHpvITVHL3ix0blqyHMwa5aFFfsjw9U2Z7_7QmucyKzO6jiLVFK7fUr_tEpzhRIZixwLAt7rbFb2CoqA4FTTc_tLjgZkDQJH_kG7sA7PrUjSGbJ5L/s400/P1040496.JPG" /></a><br />
<br />
Santahaminalainen käytävä.<br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/pOBeep-7EMFDNplAd5WIaw?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvSd3a03ZzVboHcfr0i4HrZsePWy1I-xfvjzxN9S_XXTQj3EH620WFsCgIGqWi9FL8UueosqdUbxedEChZKgeLIPEX1dQE7uzh-WZDw8XCHwW21B5XmK5yuSxadlj0nvkrZ3pB/s400/CIMG2437.JPG" /></a><br />
<br />
Merisotakoulun WC:ssä kiiltää kromi.<br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/ELhfZ9gDqNV8t3XW8HCU7w?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5fqNBUqJP8L-eyH_dftXFoydQaScKvsM8On7Vo2wdx0uYZgShpops_xQN6QpxCzjN5Jwweez6fUhFcrxIWQDhX1NrOLREqug0IbrjAuLhktLBrP35hSHTXzAZmx24cQBpXJkr/s400/CIMG2423.JPG" /></a><br />
<br />
WC:n ikkunan maisemakin menettelee. Kuvassa taitaa olla sittenkin hieman kaihoisaa zoomia.<br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/2TWmVDx9jjSNi7JHiIfsEg?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM9TpQuki5jP1Zzm6YFj9j11J_mDaHOhSva6JgvFaKTUw5MK4kkyiw8nApuLfiJSugA8M6eJhz9IdTHnFYeeyDUfV76Nh95Jeq20mlD5Fb5mHcujgj5Ff7nDh_vhpwGI1D2RF4/s400/P1040487.JPG" /></a><br />
<br />
Santahaminalainen WC.<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/4nyrs8tWKODz_Ftl-41CzA?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRLCuYF5v8hM_l4bm8frSewGbigfj2M38JraduoRHyl35pgzytY5fqQWrM-0C9AWVvOlaKxobtqTssYKtezgcciiITb7TAK-Z09YbGjNvwgowxmbt68P_O7ZHej1vHVprsidjh/s400/P1040489.JPG" /></a><br />
<br />
Jonoa oli yllättävän vähän suihkujen lukumäärään nähden.<br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/-SUg8yDWdQqBWOGzd1Rc9Q?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD0VvopGaykOp5RTXs-mOXCpd5XG8YyymwwsfTk0NGI_bHxskk_A7MHkCON8XENXOsGy28HGXw5DkpH-FtJU4TyAYt2LsZD0kXPeAg7n32ipPZ3F-NbafeL3AHfu93cwYrLAGo/s400/P1040491.JPG" /></a><br />
<br />
Lähettivät terveiset teillekin. Ovessa ei ole lukkoa, mutta sehän vain lisää jännitystä. Viimeisen pöntön edessä ei ole oveakaan. <b>Elisabeth Rehnin</b> urakka jäi kesken.<br />
<br />
<br />
<a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/FpCU8KEorZzy3hhRPo2tqw?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizFZYiCxdWIz9hf0LRVwaU5JUwt9-QNdmUz1uq_bu7e7-aHawJHcvclAWIEdkk45tR2f55s2_KrqXvViBzc5b-m6EKf9LuZTO4DIuJxa11r-i9s2K2qwoMwiiiWmE5H3_Tcxvx/s400/P1040492.JPG" /></a><br />
<br />
Huoltovarmuuskeskuksen kriisinajan käsipyyhevarasto sijaitsee samoissa tiloissa.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-37545395029063954462009-11-24T00:51:00.001+02:002009-11-24T00:53:05.830+02:00Kolmanneksi tullut ei voittanut ja muita uutisia<div style="text-align: left;">Jos minä sattuisin voittamaan jonkin kilpailun, voisi ärsyttää, jos lööpit uutisoisivat vain, että kolmanneksi tullut ei voittanut.<br />
<br />
</div>[Miksei iltapäivälehtien lööppejä enää löydä verkosta.]<br />
<br />
<b>Miikkassa</b> oli kiehtovaa se, että hän kertoi itsestään vasta lopun kiitosrimpsussaan. Pienet mysteerit ovat hyvästä.<br />
<br />
Pidin tietty <i>Will Funk for Foodista</i> heti nimestä lähtien, mutta he olivat lopulta yllätyksettömiä. He olivat iloisia ja reippaita jo ensimmäisellä kerralla, ja kun finaali tuli, he eivät osanneet vieläkään sanoa muuta kuin että hyvä meininki.<br />
<br />
Tärkeintä sittenkin, ettei kumpikaan laulaja voittanut. [On täällä ennekin kommentoitu televisiota, suokaa anteeksi. Syksy on tällaista.]<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
<br />
Jonain aamuna minulla oli ajatus siitä, että naamafinni vs. finninaama ja napanöyhtä vs. nöyhtänapa seuraavat päinvastaisia logiikoita.<br />
<br />
Mutta sitten mieleeni tuli korvavaikku vs. vaikkukorva, joka on kuin napanöyhtä, joten ei siinä taida olla mitään kiinnostavaa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Jonain toisena aamuna mietin, että legitiimimpi vihkikaava voisi olla:<br />
<br />
Will you love her, the whole her and no-one but her till death jaddajaa.<br />
<br />
<br />
Mutta mikä ihmeen the <i>whole her</i>.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Minulle kuuluu oikeasti ihan hyvää. Saan nähdä merenrannan joka päivä ja matkustaa raitiovaunulla. Pidän rautatieasemastakin, mutta paikallisjunille käveleminen kauas laitureille ärsyttää.<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Kiinnostavasti sikainfluenssan myötä käyttöön tulee uusia sanoja. [Ei, en nyt tarkoita niitä nokkelia, jos puhuvat <i>possuflunssasta</i> ja <i>onks sulla nöfnöf</i>] Minä kuulin käsidesinfiointiaineen lyhenteen <i>käsidesi</i> ensi kertaa vasta armeijassa vuosi sitten. Nyt siitä puhutaan kaikkialla. <br />
<br />
En ole koskaan aiemmin myöskään tiennyt olevani <i>perusterve</i>. Kuumeiluakaan ei ole yhtä asiantuntevasti kutsuttu aiemmin kausi-influenssaksi.<br />
<br />
Ja mitä sitten? Niin, tämän takia en ole blogannut. En minä tiedä, mitä sitten.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Minusta on huvittavaa, että kun blogit joskus tulivat, ihmiötä parodioitiin urakalla. Mutta ei kukaan enää jaksa parodioida jotain twitteristejä. Tai Google-weivaajia. Tai flowdockaajia tai mikä nyt olisi kyllin koleaa. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Katselin postitalon seinään heijastettua suurta Jokeri-mainosta. Siinä pyörii Veikkaus-kortin omistajien lähettämiä vitsejä. Hauskin oli ehkä sittenkin se, jossa sanottiin uuden Jokerin parantaneen voittoja.<br />
<br />
<img alt="skitched-20091124-002755.jpg" src="http://img.skitch.com/20091123-t9w94htjn5qc85pfebwqbamfbr.jpg" /><br />
<br />
Leikin tuossa petettyä Jokeri-fania, joka on ärsyyntynyt uudistukseen, joka pilasi ihan kaiken.<br />
<br />
On tietty vähän sääli, että fiksut ja taitavat ihmiset, jotka osaavat suunnitella Jokeri-uudistuksia ja näyttäviä mainoskampanjoita eivät käytä lahjojaan johonkin hyödylliseen.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Pitäisikö Veikkausta kiittää siitä, että se yrittää elvyyttää vitsiperinnettä <a href="https://www2.veikkaus.fi/jokerivitsi/">pyytämällä ihmisiä lähettämään</a> vitsejä itselleen? Ehkä vitsit ovat vähän niin kuin formula-autot. Pidin molemmista kymmenvuotiaana.<br />
<br />
Hyvin harva Veikkauksen sivujen vitseistä on hauska. Useimmat ovat ikivanhojakin. Kyyninen kansa käy antamassa miinuspeukkuja, kun aurinkoakaan ei ole näkynyt viikkoihin.<br />
<br />
Tämä huvitti minua silti:<br />
<br />
– Miksi kutsutaan sitä tyyppiä, joka hengaa muusikkojen kanssa?<br />
– Basistiksi. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">*** <br />
</div><br />
Olin Halloween-juhlissa ystävieni kanssa ja huomasin, ettei minulla ollut kauheasti kuulumisia, joita kertoa. Olen tehnyt töitä etupäässä. Pohdin, että jos yhtäkkiä menettäisin uskoni työni merkityksellisyyteen, se olisi aika merkittävää.<br />
<br />
<br />
Armeijassa tietty kävin noilla rajoilla monesti. Mieleni tekee kirjoittaa tuosta vielä muutama teksti joskus.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Olin pukeutunut pyhäinmiestenpäivän teeman mukaisesti.<br />
<br />
<img alt="skitched-20091124-003610.jpg" src="http://img.skitch.com/20091123-kayjw1hemyun7bdq5t5a9g842i.jpg" /><br />
<br />
Harmi, ettei minulla ole kunnon kuvaa itsestäni. Toivottavasti saan joskus haltuuni sen kuvan, jossa olen uljaasti kädet sojossa. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
<b>Michael Jacksoniksi</b> pukeutuminen on sikäli ahdistavaa, että kaikki tietävät, miltä sen kuuluisi näyttää. Jos nyt ei aio panostaa enempää kuin 12 euron musketööriperuukun verran ja saksia sen sitten muistuttamaaa MJ-hiuksia [oikea Bad-peruukki maksoi yli 30 euroa], kuka tahansa ohikulkija on tietty oikeutettu huutelemaan, että ihan paska ja heitä homo moonwalkki.<br />
<br />
Kukaan ei sanonut minulle mitään koko matkallani kotoa juhlapaikkaan.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-29433257748964803422009-10-18T17:01:00.002+03:002009-10-18T21:12:39.569+03:00Missä järjestyksessä maailma muuttuuKaikesta junnaamisesta huolimatta maailma etenee pikkuhiljaa. Länsimetro rakennetaan [olen sittemmin oppinut, että pikaraitiotie olisi ollut fiksumpi ratkaisu, mutta hyvä näinkin], sunnuntaiaukioloaikoihin on tulossa järkeä ja busseihin mietitään vakavissaan mielekästä matkaan pituuteen perustuvaa järjestelmää. Korkeakoulutkin yhdistettiin, vaikken ole vielä kuullut yhtään myönteistä uutista aiheen tiimoilta. <br />
<br />
Tämä innostaa pohtimaan, mikä mahtaa muuttua seuraavaksi. Tässä muutama alati ajankohtainen asia, jotka saattavat tapahtua, mutta aikataulusta on vaikea sanoa mitään.<br />
<br />
<b>Pakkoruotsi poistuu Suomesta. </b><br />
<br />
Ruotsin kieltä ei ole pakko opiskella enää millään kouluasteella, korkeakouluissa ei joudu suorittamaan hupsua virkamiesruotsin koetta eikä ruotsinkielentaidottomuus ole este julkisen viran saamiselle.<br />
<br />
<b>Miesten asevelvollisuus lakkautetaan</b><br />
<br />
Armeijassa siirrytään Ruotsin kaltaiseen valikoivuuteen ja armeijan kävijät saavat kunnollisen taloudellisen korvauksen.<br />
<br />
<b>Kirkko ja valtio erotetaan</b><br />
<br />
Uskonnonopetus poistuu kouluista, kirkko ei saa kerätä jäsenmaksujaan veroina eivätkä yrityksen joudu maksamaan kirkolle.<br />
<b><br />
</b><br />
<b>Pääkaupunkiseudun kunnat yhdistetään</b><br />
<br />
Espoo, Helsinki ja Vantaa, siis. Kauniainen ei tietenkään yhdisty mihinkään kuten ei Hankenkaan Aalto-yliopistoon. <br />
<br />
Avasin viereen gallupin, jossa saa äänestää, mikä näistä tapahtuu ensimmäisenä. Jos tuota vaikka olisi hauska katsoa kymmenen vuoden päästä. Jokunen vuosi sitten olisin ottanut listalle tv-lupamaksunkin. En olisi ikinä uskonut, että sen suhteen päädyttäisiin kaavailtuun yksinasujien kiusaamiseen.<br />
<br />
Saattaa hyvin olla, että vastaava tulee vastaan muuallakin. Voi olla, että kansan maallistuessa kirkoilla ei riitä varoja pyörittää toimintaansa nykylaajuudessaan, ja valtio ottaa käyttöön pakollisen kirkollisveron, jotta kattoremontit saadaan katettua.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-19937925076319805132009-09-26T20:15:00.001+03:002009-09-26T20:22:13.566+03:00Kuinka minulla on tarkoitus pyhittää keinotSiinä minä olin, Hietalahden torin S-marketissa. Se on astetta fiinimpi ruokakauppa, tuntuisi. Väki on paremmin pukeutunutta, tuoterivit ovat suorempia, hyllyt täydempiä. Valikoimat ovat laajat, ja tuoretiskistä saa kaikenlaista.<br />
<br />
Joukkoon sopeutuakseni ajattelin, että tottahan minunkin on ostettava Cokikseni pienessä lasipullossa. Nuorempana visioin, että olisi hienoa, jos olisi varaa pitää kotonaan jäämurska-allasta, jossa säilöisi lasisia jääkylmiä kolapulloja.<br />
<br />
Allas puuttuu yhä, mutta yksittäisen pullon saattaa sentään ostaa silloin tällöin. Ilokseni hintakaan ei ollut kauhea: pullo maksoi vähän yli euron. Litrahinta oli sama kuin puolentoista litran hengettömässä muovipullossa.<br />
<br />
Lapsena 15 vuotta [gulp] sitten lasipullo maksoi automaatissa 5 markkaa, joten ei hinta ole kauheasti noussut.<br />
<br />
Kassakone piippasi pulloni. Työntekijä pysähtyi tuijottamaan näyttöä lasittunein silmin.<br />
<br />
– Mikä hätänä? Et kai oikeasti yllättynyt siitä, ettei <b>Vanhanen</b> pitänyt hyvänä ideana uusia eduskuntavaaleja? kummastelin<br />
– Ei tässä mitään, ihmettelin vain, onko tuo oikeasti noin <i>halpa</i>, vaikka on ihan lasia ja kaikkea, kassahenkilö vastasi.<br />
<br />
Niin, mietin, se tuntuu halvalta, vaikka vastaavankokoinen olutpullo maksaa alkoholiverosta huolimatta vähemmän. Ja hinnan voi olettaa vielä nousevan, jos virvoitusjuomille kaavailtu vero toteutetaan. <br />
<br />
Ja mietin, että litrahintaa juomalle kertyy yli kolme euroa. Puolet kalliiksi mainitun bensan hinnasta. Maustetulle vedelle, joka tuodaan jostain läheltä.<br />
<br />
Kun muistelee, kuinka suuri osa bensan hinnasta on veroa ja miettii millainen työ sitä on pumpata, jalostaa ja rahdata, niin kyllä öljyä on yhä varaa myydä uskomattoman halvalla.<br />
<br />
Kassahenkilö oli samaa mieltä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Matkatessani paikallisjunalla Tikkurilasta kaupunkiin satuin istumaan pikkutytön ja tämän isän vieren. He leikkivät laiva on lastattu -leikkiä.<br />
<br />
Ihailin, kuinka pedantisti pikkutyttö jaksoi aina aloittaa sanomalla <i>laiva on lastattu</i> ennen kuin sanoi varsinaisen sanan. Mieleeni palasi hetki, jolloin itse ymmärsin, ettei pelissä ole juuri mieltä eikä se pääty minnekään. [Eikä sillä, ettei <i>kapteeni käskee</i> olisi vielä älyttömämpi leikki, vaikka valmentaahan se sentään sulkeiskoulutukseen.]<br />
<br />
Vuorossa oli k-kirjain, ja sanat alkoivat käydä vähiin.<br />
<br />
– Laiva on lastattu Korkeasaaren lautoilla, tyttö keksi.<br />
– Ei tuo kelpaa, isä protestoi.<br />
– No, voihan niitä vaikka hinata perässä, tyttö selitti.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Aihe on kamalan vanha, mutta tämä blogi päivittyy niin harvoin, ettei se ole niin tarkkaa. Kuulin vasta, että pienet tupakka-askit aiotaan [tai on jo ehkä ehdittykin] kieltää, etteivät ne yllyttäisi lapsia tupakoinnin pariin. Näin satunnaiset polttajat joutuvat hankkimaan suuremman askin, joka tulee poltettua loppuun, kun askin on kerran mennyt avaamaan, ja tupakan kulutus kasvaa.<br />
<br />
<br />
Määrätäänkö seuraavaksi viinapullot vähintään puolilitraisiksi ja kielletään oluen ostaminen yksittäin. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***<br />
</div><br />
Luulin jo aiemmin saaneeni sikainfluenssan, mutta se jäi pelkäksi heikotukseksi eikä kuumetta noussut. Nyt on ollut jo torstayöstä lähtien 39 astetta. Pahinta on nukkuminen. Kuumehoureissa siirryn <i>problem based dreamingiin</i>, jossa yritän ahdistuneena ratkaista omituisia ongelmia, jotka tuntuvat niin suurilta, etteivät mahdu päähäni ja kolisuttavat kalloa ulos murtautuessaan.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-68104511844367267052009-09-17T19:53:00.003+03:002009-09-17T19:59:13.408+03:00Exit-strategiaPoikkesin viikonloppuna koulumuseossa, ja ymmärsin viimein, mistä koulusta radiotoimittajia oikein tulee. <br />
<br />
Niitä, jotka osaavat sanoa hyvää huomenta, kertoa, mitä kanavaa kuuntelen, paljonko kello on, miltä sää näyttää ja minkä kappaleen he aikovat seuraavaksi soittaa.<br />
<br />
[Jostain syystä he sanovat aina soittavansa seuraavaksi Mambaa, mutta <i>vielä ennen sitä</i> Tommi Läntistä. Onko radiokanavilla käytössä jokin takaperoinen soittosofta vai mistä tuo johtuu.]<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;"><img alt="skitched-20090917-192820.jpg" src="http://img.skitch.com/20090917-rks1gsg55cf4hcd2b1mrq1fh4e.jpg" /></div><br />
Triviaalikoulu, kiehtovaa. Aloin jo mielessäni miettiä niitä kamalia integraaleja, joita koulussa pyöriteltiin, mutta ainoastaan triviaalitapauksina niin, että muuttuja on nolla. <br />
<br />
Samalla ymmärsin, että koulujärjestelmää on sittemmin kehitelty vaiheittain. Triviaalikoulusta on siirrytty tavanomaisia tilanteita käsitelleestä normaalikoulusta aina epätavallisesti vyön alle iskevään elämään valmentavaan reaalikouluun. <br />
<br />
[Me reaalilyseon käyneet pidämme klassillisia lyseoita silkkana pelleilyä, vai mitä jätkät.]<br />
<br />
Ettei mene haukkumiseksi, kehutaan hieman radiotoimittajia. Olen viime aikoina kuunnellut mainion Ykkösaamu-podcastin ohella Radio Rockin korporaation podcastia. Yllätyin myönteisesti. Miehillä on homma hallussa ja journalistinen ote asiaan. Jos lehtijutussa valitellaan, ettei <b>Marja Tiuraa</b> tavoitettu, he tarttuvat itse puhelimeen ja soittavat perään. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***</div><br />
Puhuin härskisti integroinnista. Katson hetkeksi lunastaneeni itselleni luvan integraaleista puhumiseen. Viimeisen kuukauden olen pyrkinyt pidättäytymään kaikesta hauskasta. Töistä kotiin päästyäni olen parhaani mukaan tuijotellut integraaleja ja yrittänyt ymmärtää. En ole vieläkään hankkinut kotiini edes nettiyhteyttä, vaan kepitellyt kännykkää modeemina käyttäen. <br />
<br />
Minun kuului suorittaa Sovellettu kenttäteoria jo toisena opiskeluvuonnani. Ja kolmantena. Neljäntenä olin Saksassa, mutta on pitänyt suorittaa siitä lähtien. Asia on sikäli kiusallinen, että kurssi kuuluu perusopintoihin enkä näin saa aloittaa diplomityötäni ennen kuin se on suoritettu. <br />
<br />
<a href="http://matias.pietila.fidisk.fi/koyttis/2008/07/03/toward-spell-checked-usability/">Diplomityönihän sain valmiiksi</a> vuosi sitten ennen armeijaan lähtöäni. <br />
<br />
Tällä kertaa ensimmäistä kertaa ikinä minusta tuntui tentin jälkeen, että joskus vielä pääsen siitä läpi. Että vaikka en nyt olisi osannut, asiat on mahdollista ymmärtää. Ja oikeasti minua hävetti, sillä laskuharjoitustehtäviin kurssin aineistoon verrattuna tentti oli todella helppo. <br />
<br />
Olin sentään osannut jotain. Yhdenkin kaavan otin käyttöön ja lähdin pontevasti integroimaan. Tunnin ähellyksen jälkeen sain ulos toisen kaavan, joka sekin olisi löytynyt kaavakokoelmasta. En päässyt puusta pitkään, mutta luultavasti laskin oikein. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***</div><br />
Saatuani tietää tentin menneen läpi mieleeni pamahti, että tosiaan valmistun joskus. Kaksi tenttiä pitäisi vielä suorittaa. Työnkuvaani se ei vaikuta millään tavalla, mikä alleviivasi lohduttomuuden tunnettani. <br />
<br />
Mietin kaikkea tekemääni. Kuinka olen läpi vuosien kuvitellut valmistavani itseäni johonkin. Ylioppilaskirjoitukset tietty olivat suuri bluffi, mutta yhä edelleen mietin, että olen tosiaan käyttänyt lukuisia tunteja vaikkapa nyt opiskellen ruotsia. Hakeuduin jopa töihin Ruotsiin, jotta oppisin puhumaan sitä. <br />
<br />
Enkä luultavasti koskaan tarvitse sitä. Saatan joskus törmätä jossain johonkuhun ruotsinkieliseen ja hymistellä hetken, mutta siinä se. Kielet ovat triviaaliesimerkki, mutta järkytyin ajatellessani, etten tee saksallakaan mitään. Sitä kävin sentään harjoittelemassa ulkomailla kokonaisen vuoden. <br />
<br />
[Yhtä kauan kuin maanpuolustusta. Niillä taidoilla sentään tekee vaikka mitÄh]<br />
<br />
Suorittamistani kursseista 75% on ollut lannistavaa kuormaa, joka on vienyt energiaa kiinnostaviin asioihin perehtymiseltä. Mitä ihmettä, TKK olisi tarjonnut myös kursseja kuten Semanttinen web, Graafinen viestintätekniikka, Visuaalinen viestintä, Multimedian projektityö. <br />
<br />
Ja minä vain nyhräsin kenttäteoriaa. Viisi kertaa, vieläpä. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***</div><br />
Samalla tavalla kuin joskus ajatteli kaikkia tekemisiään valmistautumisena siihen, että onnistuisi joskus miellyttämään naisia. <br />
<br />
Nyttemmin muutaman vuoden seurustelun jälkeen katson kaikkea tuota samalla tapaa turhana. <br />
<br />
{Öö, tulisiko mieleesi, että voisit silti yhä pyrkiä miellyttämään minua -naisesi}<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***</div><br />
Moni asia on muuttunut siitä, kun aloitin tämän blogin. Tulin lukeneeksi <a href="http://paaauki.blogspot.com/2004/10/alusta-piten.html">oman ensimmäisen merkintäni</a>, kun näitä blogien aloituksia <a href="http://www.kasablogi.com/2009/08/suomalaisten-blogien-ensimmaisia-merkintoja">hiljattain tongittiin</a>. <br />
<br />
Suunnittelin tuota aikoinaan aika kauan. Kirjoitin ensimmäisen testimerkinnän jo kuukausi ennen varsinaista aloittamista. <br />
<br />
<br />
<blockquote>Alusta pitäen<br />
<br />
Pidän aluista, ja tässä tulee jälleen yksi. Bloggaajana olen tavallisimmasta päästä: jälleen yksi itseään ja ympäristöään fiksumpi, kyynisen näsäviisas nokkelikko yrittämässä todistaa maailmalle omaa erinomaisuuttaan. Olen todistellut sitä itselleni jo useamman vuoden ja alan pikkuhiljaa uskoa. Pinserin varjoissa olen luimistellut puolisen vuotta, ja uskon, että aika alkaa olla kypsä. Lopetan sitten, kun alan olla aika kypsä. <br />
<br />
Suurena tavoitteenani on tietenkin nousta Pinserin top-listan etusivulle. Maineikkaaksi ja siteeratuksi.</blockquote><br />
Hyvinhän se meni, ja hetken olin ihan relevantti toimija, uskallan väittää. Silloin, kun vanha blogiskene oli olemassa. Oman blogini kohtalo heijastelee omaa elämäntilannettani, mutta en osaa täysin sanoa, miksi niin moni muukin suomalainen blogi on vaiennut. [Yksi piristävistä poikkeuksista on ahkerasti päivittyvä <a href="http://eioototta.blogspot.com/">Ei oo totta</a>.]<br />
<br />
Onko kyse pelkästään mikroblogitouhusta. En ole vieläkään alkanut kirjoittaa Twitteriin. En millän jaksaisi alkaa yhteisön luomista taas alusta. On melkein rentouttavampaa, etteivät seuraajamäärät ole eksplisiittisesti esillä.<br />
<br />
<br />
Olin vähällä aloittaa Twitterin käytön pari vuotta sitten, silloin kun se oli coolia, mutta minut saatiin houkuteltua Jaikuun.<br />
<br />
Sitten Jaiku kuoli pois, ja haluamani Twitter-tunnus oli viety sillä aikaa. Ennen jaikuakin olin rekisteröitynyt sittemmin jo lopetettuun Pownceen. Sen sivuilla oli niin hyvä meininki. Jaiku taas kaatoi suoraan selaimeni.<br />
<br />
Nykyään <a href="http://www.qaiku.com/home/MjP2/">kirjoittelen Qaikuun</a>, mutta minua vähän ärsyttää porukan pienuus ja sen kamala kaipuu metakeskusteluun sosiaalisesta mediasta.<br />
<br />
On melkein yhtä paha, että joku kutsuu sosiaalista mediaa <i>someksi</i> kuin pedakogiikkaa <i>pedaksi</i>, tiedättehän.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***</div>Joskus mietin, olisinko halunnut olla niin kuin joku <b>Helene Auramo.</b> Hän tuntuu olevan esillä kaikkialla, Imagessakin oli hieno kuva, mutta jotenkin hänen sanomansa tuntuu jäävän ohueksi.<br />
<br />
<a href="http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Suomen+ensimm%C3%A4inen+Twitter-kurssi+perehdytti+yrityksi%C3%A4+mikroblogin+hy%C3%B6tyihin/1135245575128">Hesarissa hän kertoi kerran</a>, että pitää olla kiinnostava, niin saa paljon Twitter-seuraajia. <br />
<br />
<a href="http://zipipop.com/">Zipipop</a> vaikuttaa kamalan coolilta firmalta. Joskus mietin, haluaisinko, että minullakin olisi sellainen. En tiedä, ovatko he tehneet mitään {mitä etkö sinä muka käytä Zipikoa?}, mutta jostain syystä nimi tulee vastaan jatkuvasti. Mietin <a href="http://www.qvik.fi/">JCP:n firmaa</a>. He eivät metelöi itsestään ja nimikin on epäonnistunut, mutta <i>great artists ship</i>. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">***</div><div style="text-align: center;"></div>Ennen vanhaan oli tapana naureskella Hasan & Partnersille, kuinka heillä ei ollut netissä muuta kuin sivu, jossa uhottiin, miksi he eivät moista tarvitse.<br />
<br />
<br />
Nykyään heillä on uusi <a href="http://web.nexthasan.com/">Next Hasan</a> -sivusto, jossa kerrotaan, kuinka he ovat siirtyneet uuteen aikaan ja blaa&blaa. Sieltä pystyi tilaamaan dvd:n, jossa on mukana takavuosien Voitto-palkitut telkkarimainokset Arloineen kaikkineen ja pari esimerkkiä Next Hasan -ajattelusta.<br />
<br />
Sikäli huvitti, etten ollut kuullut näistä uusista kampanjoista yhdestäkään. Ehkä olin sitten Kiikalan metsissä juuri silloin.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">***</div><br />
Hasan kertoo, ettei enää osallistu perinteisiin Voitto-kilpailuihin. Ja myönnän miettiväni minäkin, pitäisikö keksiä Next-PA.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-36535315592112763602009-08-29T21:42:00.009+03:002009-08-29T22:53:17.829+03:00Arkistojen uumenista: Sähköautot nostivat Uudenkaupungin kukoistukseenHuonoudessaan piehtaroidessaan herää välillä houkutus käpertyä menneeseen loistoonsa. Yläasteella, katsokaas, olin aika hyvä.<br /><br />Olin kahdeksannella luokalla syksyllä 1997, kun osallistuimme aineillamme koululaisten kirjoituskilpailuun, jossa visioitiin Uudenkaupungin tulevaisuutta. [Niin, asuin tuolloin Uudessakaupungissa, joten aihe ei ollut aivan niin absurdi kuin äkkiseltään ajattelisi.]<br /><br />Olin vähän jumissa, joten juttelin asiasta äidin kanssa ideoiden toivossa. Siinä sitten saunomisen lomassa keksimme kehikon kaiken muuttavista sähköautoista. Lähestymistapa oli varmaankin sen verran poikkeava, että onnistuin voittamaan tuon kilpailun. Sain palkinnoksi 500 markkaa ja kuvan Uudenkaupungin Sanomiin.<br /><br />[Muistan, kuinka ostin toffeepötkön juhlan kunniaksi. Istuin sängylläni toffeeta mussuttaen ja opettelin ulkoa Euroopan pääkaupunkeja seuraavan päivän karttakokeeseen. Mietin, että ei pidä ylpistyä moisesta, vaan jatkaa nöyrästi vain.]<br /><br />Juttuni palasi kummasti mieleen lukiessani uutista <span style="text-decoration: underline;"></span> <a href="http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Think-s%C3%83%C2%A4hk%C3%83%C2%B6auton+valmistus+Uuteenkaupunkiin/1135248857285">Think-sähköauton tuotannon siirtämisestä Uuteenkaupunkiin</a>.<br /><br /><a href="http://matias.pietila.fidisk.fi/ugin_sahkoautot.pdf">PDF-näköisversio</a> ei ole aivan autenttinen, sillä avatessani vanhalla AppleWorksilla vielä vanhemmalla ClarisWorksillä tehtyä tiedostoa, taitto hajosi ja jouduin tekemään sen sinne päin uudestaan. Otsikon fontti ei ole sama kuin alun perin [muistin, että se olisi ollut Bodoni, mutta ei se ollutkaan], ja 90-luvulla Maceillä pystyi vielä tavuttamaan suomea.<br /><br /><div style="text-align: center;"><a href="http://matias.pietila.fidisk.fi/ugin_sahkoautot.pdf"><img src="http://img.skitch.com/20090829-xkecxcgapm7xnyeetmnke6ey3n.png" alt="ugin_sahkoautot.pdf (sivu 3 / 3)" /></a><br /></div><br />[Ensimmäinen sivu on tyhjä, jotta toinen ja kolmas sivu näkyisivät vastakkain aukeamana. Tuo toimii ainakin Macin Esikatselussa.]<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br /><span style="font-size:130%;"><span style="font-weight: bold;">Sähköautot nostivat Uudenkaupungin kukoistukseen</span></span><br /><br />Aika, jolloin Uudestakaupungista piti muuttaa pois vanhempien työpaikan tai viimeistään omien opiskelujen takia, on takana. Takana on myös aika, jolloin Uuteenkaupunkiin ei päässyt junalla. Nyt istun junassa matkalla entiseen kotikaupunkiini tekemään raporttia uudesta Uudestakaupungista.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Meriportin liikekeskus</span><br /><br />Juna- ja linja-autoasema ovat siirtyneet Turuntullin liikennekeskukseen. Keskuksesta lähtee sähköllä toimivia sukkulabusseja. Ne kiertävät ristiin rastiin kaupunkialuetta muodostaen kaksi linjaa, joista toinen menee Meriportin liikekeskukseen. Valitsen tämän bussin. Matkan aikana huomaan, miten merkittävästi keskusta on muuttunut. Se on täysin autoton.<br /><br />Keskustaa kiertää kehäväylä, jota sisemmäs ei autolla ole lupa mennä. Kehätien reunoilla on parkkitilaa karttaan merkityillä alueilla. Niiltä on hyvät yhteydet keskustaan viiden minuutin välein kulkevien sukkulabussien ansiosta. Keskustassa näkyy myös runsaasti polkupyöriä, sekä pieniä sähkömopoja, joita jään hieman kummastelemaan.<br /><br />Meriportin liikekeskus on rakennettu entisen Euromotive Oy:n paikalle Samara-tuotannon loputtua vuonna 2009. Aika hyvin 1980-luvun autolle, että säilyi niinkin pitkään markkinoilla. Meriportti käsittää kauppakeskuksen lisäksi laajan auto- ja laivanrakennusmuseon, jota varten kyllä varaan ensi kerralla enemmän aikaa. Nyt en sitä ehtisi paljoa katsella. Uutta on myös vanhaan telakkarakennukseen rakennettu hotelli. Sen korkeat ja avarat huoneet tekevät vaikutuksen. Vien tavarat huoneeseeni ja lähden tutkimaan varsinaista keskustaa.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Keskustan kuhinaa<br /><br /></span>Torin ympäristö on muuttunut melkoisesti. Linja-autoaseman siirryttyä Turuntulliin saatiin toria suurennettua. Vanha taksiasema purettiin, ja toiminta siirrettiin uuteen liikennekeskukseen. Sieltä voi tilata sähkötakseja, joilla saa liikkua myös keskustassa. Taksiaseman tilalle on rakennettu jäätelökahvila, jonka kesäterassille pysähdyn nauttimaan, auringosta, ihmisvilinästä ja capuccinojäätelöstä.<br /><br />Keskustan muututtua autottomaksi muuttivat ruokakaupat Meriportin ja Raumantullin keskuksiin, sillä painavien ruokakassien raahaaminen kävelykeskustassa ei houkutellut ihmisiä. Keskusta ei ole kuitenkaan autioitunut, sillä monet vaate- ja käsityöläisliikkeet sekä kahvilat ja herkkupuodit ovat jäänet keskustaan tehden siitä todella idyllisen.<br /><br />S-marketin siirryttyä pois saattoi kaupunki ostaa tyhjäksi jääneen kiinteistön ja purkaa sen. Tilalle rakennettiin kirjaston tyyliin sopiva puutalo, jossa toimii tietokeskus, eli mediateekki. Siellä ihmiset voivat lukea sähköisiä medioita, mutta myös tavallisia sanomalehtiä, jotka yhä pitävät puolensa. Lehden palveluksessahan tässä itsekin ollaan! Kirjaston ja mediateekin väliseen puistoon rakennetulla soittolavalla pidetään konsertti jokaisena kesälauantaina. Soittolava onkin yksi Uudenkaupungin suosituimpia nähtävyyksiä. Uusi keskusta on vireä ja viihtyisä, sitä paitsi, en usko koko maailmasta löytyvän yhtä melutonta ja saasteetonta kaupungin keskustaa kuin Uudestakaupungista.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Suuria muutoksia</span><br /><br />Vielä 90-luvulla uinunut Uusikaupunki on noussut teknologian mallikaupungiksi muutaman viime vuoden aikana. Kaikki alkoi vuonna 2010, kun Valmet esitteli kaiken mullistavan sähköauton prototyypin, jota tarjottiin kaupungille koekäyttöön. Kaupunki osoitti suurta ennakkoluulottomuutta ostaessaan sukkulabussit Valmetilta. Näin se tuki autojen sarjatuotannon alkutaivalta.<br /><br />Ennakkoluuloton oli myös päätös rauhoittaa koko keskusta autoilta sen sijaan, että olisi tehty muutama kävelykatu, kuten monissa kaupungeissa. Suurin osa ihmisistä vastusti ensin ajatusta kävelykeskustasta, sillä Ukissa oli perinteisesti tapana ajaa autolla kaikkein lyhimmätkin matkat. Sukkulabussien osoittauduttua toimiviksi ovat useimmat kuitenkin muuttaneet kantansa myönteiseksi.<br /><br />Kaikkein vihamielisimmin asiaan suhtautuivat keskustassa asuvat ihmiset, jotka eivät päässeet autolla kotiinsa. Kaupungin huomattua asian se palkkasi nuoria läheteiksi kuljettamaan sähkömopoilla elintarvikkeita ja muita raskaampia ostoksia kauppakeskuksista keskustan asukkaille (bussimatkalla näkemäni mopoilijat olivat juuri näitä lähettejä). Tämä hälvensi ennakkoluuloja, mutta vieläkin muutamat haastatellut kertoivat, miten tuskastuttavaa on vaikkapa mökille lähtö, kun tavaroita ei voi pakata kotipihassa valmiiksi autoon.<br /><br />Asukkaiden jälkeen haastattelen erästä lähettiä. Hän kertoo olevansa hyvillään siitä, että kaupunki helpottaa työpaikan saantia. Mopolla on kuulemma myös kiva ajella kesäisin, kun on lämmintä. ”Talvi onkin sitten kokonaan eri juttu, silloin ei meinaa tarjeta.”<br /><br /><br /><span style="font-weight: bold;">Muille mallia<br /><br /></span>Vaikuttaa siltä, että muidenkin kaupunkien kannattaisi ottaa mallia Uudenkaupungin järjestelmästä. Ukin työttömyysprosentti on Suomen alhaisimpia, ja nuorilla on hyvät mahdollisuudet työpaikan saantiin. Myös opiskelumahdollisuudet ovat parantuneet Rauman tekun siirryttyä kauppaoppilaitoksen pariksi osaksi ammattikorkeakoulua.<br /><br />Valmetin tehdas on moninkertaistanut tuotantonsa ja tarjoaa työpaikan usealle tuhannelle työntekijälle. Sähköautoja viedään nykyään joka puolelle maailmaa, joten Ukin satama on yksi Suomen suurimmista vientisatamista. Autottoman keskustan ansiosta ruuhkia ei pääse syntymään ja ilma pysyy puhtaana.<br /><br />Koska liikenneyhteydetkin ovat kunnossa, ei Uudestakaupungista enää tarvitse muuttaa pois, oikeastaan tänne voisi muuttaa vaikka takaisin!<br /><br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Ironista asiassa on, että kun muutimme Helsinkiin yläasteeni päätyttyä, palasin Uuteenkaupunkiin ensimmäisen kerran viime syksynä. Taksiasema oli tosiaan purettu, mutta viehkon kahvilan sijaan tilalle oli rakennettu Hesburger.<br /><br /><div style="text-align: center;"><img src="http://img.skitch.com/20090829-gw874hxhq8dd8swg7g717cnika.png" alt="skitched-20090829-220607.png" /><br /></div><br />Alun perin alkukappale oli ehkä vähän lyyrisempi. Se alkoi "Aika, jolloin" ja jatkui vastaavalla reletiiviluettelolla "aika, joka" , "aika, jona". Äiti käski muuttaa sen, mutta varsinaisesti en pitänyt lopullisesta versiosta.<br /><br />Lähetin mopon kuva on sekin äidin peruja. Hän oli ollut käymässä [selittämättömistä syistä] Geneven autonäyttelyssä ja saanut sieltä kuvia moisista pikkuautoista.<br /><br />Minulla ei ollut oikeasti käsitystä ammattikorkeakoulukehityksestä. Sekin oli äidin juttua.<br /><br />Pohdin hieman, missä määrin saatoin ottaa kunniaa jutustani, kun en olisi koskaan keksinyt sitä yksin. Oloni parani hieman, kun seuraavana vuonna selvisin samaisessa kirjoituskilpailussa toiseksi täysin omin avuin. En minä aivan huono ollutkaan.<br /><br />Tämä oli ensimmäinen kouluteksti, jonka taitoin sanomalehtijutun näköiseksi. Sittemmin hyödynsin vastaavaa mallia uudestaankin.<br /><br />Enpä olisi muistanut sitäkään, että jutun ilmestymispäivämäärään liittyy moinen easter eggi. Luultavasti selvitin oikeasti, mikä viikonpäivä tuo olisi.<br /><br />Törmäsin samalla kiinnostavaan blogiin: <a href="http://sahkoautoilija.wordpress.com/">Unelmien sähköauto</a>.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-47151496768619623252009-07-30T19:48:00.004+03:002009-07-30T22:46:38.934+03:00Kuinka näin Kampin sortuvanKävelin kohti Kampin keskusta Narinkkatorilta päin. Valtavan voimakas tuuli heilutti puita miten tahtoi. Tarkemmin katseltuna Kampin keskus ei näyttänyt aivan tavalliselta. Sen sijaan, että julkisivu olisi koostunut ylös asti yhtenäisestä massiivisesta seinästä, se olikin jakautunut ylhäältä kolmeksi torniksi.<br /><br />Tornit huojuivat tuulessa, keskimmäinen niistä kaikkein villeimmin. Eteen taakse se heilui, amplitudia oli huipussa metrikaupalla.<br /><br />Katselin huojuntaa ja muistelin lukeneeni jotain uudesta valmistusmenetelmästä. Ehkä se kuului asiaan.<br /><br />Torni rämähti maahan. Viimeinen toria kohti heittänyt heilahdus oli ollut liikaa.<br /><br />Kiljaisin. Kohta häpesin kiljaisuani. Kukaan muu torilla kulkija ei reagoinut millään tavalla.<br /><br />Seuraavassa hetkessä katsoin rakennusta jo eri suunnasta. Seisoin Anttilan vieressä, joskin paikalla kasvoi myös jonkin verran mäntyjä. Seurasin, kuinka työmiehet kiipeilivät parvekkeilla. Vaara leijui ilmassa.<br /><br />Yhtäkkiä parveke romahti työmiehen alta, ja hän tipahti tömähtäen tonttiin. Arvioin pudotukseksi lähemmäs kymmenen metriä. Säpinä jatkui ja ymmärsin näkeväni jotain ainutlaatuista.<br /><br />Kaivoin kameran laukustani ja yritin ottaa kuvia. Hätäilin, kuva tärähti. Aloin ottaa uutta, mutta kamerani oli jotenkin rikki. Kun painoin laukaisunapin puoliväliin tarkentaakseni, kamera alkoikin zoomata holtittomasti.<br /><br />Ohitseni käveli työmies. Kysyin häneltä, mitä pudonneelle oli käynyt. Hän tokaisi jotain kuin kaikki olisi kunnossa. Kukaan ohikulkijakaan ei nähnyt missään mitään erikoista.<br /><br />Päätin käynnistää kameran uudelleen. Erehdyin kuitenkin ensin vivusta ja siirryin kuvien näyttötilaan. Kun sitten käynnistin laitteen uudestaan jouduin siirtymään näyttötilasta takaisin kuvienottotilaan. Kaikki tämä vei aikaa, ja koko ajan tapahtui.<br /><br />Työmiehet hakkasivat vimmatusti romahtaneen parvekkeen jälkiä pois. Kohta näyttäisi kuin talossa ei mitään parveketta olisi ikinä ollutkaan. Pelkkä tiiliseinä vain ja höpsö ovi keskellä seinää. Ymmärsin, että minulla olisi kiire, jos aikoisin saada kuvan.<br /><br />Kun työmiehet olivat saaneet urakkansa valmiiksi pohdin, katsoisinko kuvani läpi. Päätin kuitenkin luottaa, että joku niistä olisi kelvollinen. Kaivoin sen sijaan iPhonen esiin ja aloin etsiä Helsingin sanomien sivuilta, kuinka heille voi toimittaa uutiskuviaan.<br /><br />Kävelin poispäin, näin baarin ikkunasta Ruotuväen päätoimittajan. Hän istui ikkunapöydässä parin muun miehen kanssa. Mietin, pitäisikö minun mennä kertomaan, kuinka oivasti suoritan vapaaehtoista maanpuolustustyötä reservissä, mutta annoin olla ja heräsin mieluummin.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Harvoin muistaa unensa noin hyvin, ja harvoin niissä toimii noin lähelle reaalimaailman tavoin. Nukuin himakodin olohuoneen sohvalla yöunieni keskeydyttyä herättyäni kamalaan närästykseen.<br /><br />Olin lukenut Hesarista Tervetuloa Mogadishuun -elokuvasta, jota toimittaja sanoi parhaaksi näkemäkseen televisioelokuvaksi. Siinä kerrotaan terroristeista, jotka kaappasivat lentokoneen painostaakseen viranomaisia vapauttamaan vankilasta RAF-terroristeja.<br /><br />[Jopa <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Lufthansan_lennon_181_kaappaus">Wikipedia kertoo paljon aiheesta</a> suomeksikin.]<br /><br />Hetkeä ennen äskeistä Kamppi-untani olin nähnyt unta, jossa äitini ilkeili minulle, joka olin hyvin innostunut ajatuksesta katsoa tuo elokuva. Hän muistutti, että olin käynyt yhtä lailla innolla katsomassa Baader Meinhof Komplex -elokuvan.<br /><br />– Niin, onhan tuo aika RAFfia settiä, tokaisin äidilleni.<br /><br />Ja unessani hämmennyin, olinko oikeasti keksinyt noin hyvän sanaleikin. Usein unissa keksityt nokkeluudet eivät toimi, kun asiaa ajattelee valveilla. Kuten JCP sanoi, kun ymmärtää, ettei polkupyörä-sanalla olekaan sivumerkitystä <span style="font-style: italic;">penis</span>.<br /><br />Ja niin tarkistin asian unessani pohtimalla, että <span style="font-style: italic;">Rote Armee Fraktion</span>, on sen oltava RAF.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Ymmärsin herättyäni, että ajatus kuvien ottamisesta Hesariin oli tullut aiemmin lukemastani Qaiku-viestistä. Jonkun lähettämä kolarikuva oli kelvannut varmaankin Varttiin. Kiinnostavampaa on, että uni oli enteellinen.<br /><br />Palatessani kaupungista Start Trek -elokuvan [ihan mainio näin sarjaa tuntemattoman kannalta] jälkeen törmäsin Westendissä autokolariin.<br /><br />Onneksi tuossa ei sattunut pahemmin, vaan selvittiin peltivaurioilla. Sikäli ikävää, ettei noin pientä juttua varmaan viitsitä lehteen painaa, joten jäävät leffaliput saamatta. Eipä sillä, pääasiassa kiinnosti nähdä, kuinka tuo homma kaikkiaan toimii.<br /><br /><div style="text-align: center;"><a href="http://picasaweb.google.com/lh/photo/vvO7cvzMhElTesFFUWxVMA?feat=embedwebsite"><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXYHZXpt4V-VdYKEWQ7FVPQkbTPzmRU_FbqdIR4sqiBvT25gVyJzV43DlvuZve5DHjim4F-zK4ffawXK7wmJIeeETkEE4P807S79fwTRo23moVXxdQEKbMlhFiixAerPuYfYdz/s400/P1050383.JPG" /></a><br /></div><br /><br />Metroon/Varttiin voi näemmä lähettää kuvia myös sähköpostitse, mutta MMS-viestit ovat etusijalla. Niinpä <a href="http://www.vartti.fi/artikkeli/224d656d-27ed-48f6-99c6-a3bb0712009e">tuonkin jutun</a> pääkuvaksi päätyi pikkuveljen rakeinen iPhone-kuva ja minun kuvani pääsi vain sivuosaan. Tällaista teknologista determinismiä tällä kertaa. [Viittaan samalla <a href="http://www.qaiku.com/home/MjP2/show/1de7cff411c9c4a7cff11deb26c79041872f101f101/">smartboard-keskusteluun</a>.]PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-26870133321856073382009-07-27T22:09:00.009+03:002009-07-27T22:47:12.296+03:00Juostaanko siellä armeijassa nyt vai ei?Näitä aikoja, joina taso laskee ja rima kohoaa. Tässä jää ikävästi puristuksiin.<br /><br />Paremman puutteessa hajahuomioita lehdistä. Olisi hauskaa tietää, millä perusteella Hesari valitsee, mitkä keskustelut näkyvät etusivulla ja mitkä eivät. Kriteereinä kun eivät tunnu olevan aiheiden tuoreus tai keskustelun kiivaus.<br /><br />Jostain syystä <a href="http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Kansanedustajat+ehdottivat+armeijan+lenkkitossujen+lahjoittamista+varusmiehille/1135247926850">Helsingin Sanomissa uutisoitiin</a> vasta pari päivää sitten ajatuksesta jakaa kotiutuville varusmiehille lenkkarit mukaan. <a href="http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1693778">Ilta-Sanomissa</a> ja useammassa muussa paikassa tästä kerrottiin jo kesäkuun alussa.<br /><br /><a href="http://www.hs.fi/keskustelu/post%21reply.jspa?messageID=3625446">Kävin kommentoimassa</a> uutista ja kerroin, että juttu on aika vanha. Firman miehenä linkitin myös Ruotuväkeen, jossa haastattelin varusmiehiä aiheesta ja toiseen, jossa 73% lukijoista vastasi kyselyymme, ettei armeijan lenkkitossuille tulisi käyttöä siviilissä.<br /><br />Haastattelemani varusmiehet [naapurihuoneen www-ylläpitäjät] sanoivat, että intin lenkkarit tuskin lisäisivät kuntoilua. Oikeasti vastaus kuului "Jos noi vanhat Karhut saisin, niin en liikkuisi enää ikinä", mutta tätä ei haluttu painaa lehteen.<br /><br />Kiinnostavaa on sekin, ettei vastaaja halunnut sanoa nimeään. Häntä huoletti, että kommentit Ruotuväessä tulevat vastaan, jos joku työnantaja tai salarakas googlaa joskus hänen nimeään. Koska kyseessä oli vain kainalojuttu, saatoin luvata, ettei se päädy verkkoon.<br /><br />PDF-tiedosto on sittemmin päätynyt. Pahaa pelkään, että Google indeksoi senkin.<br /><br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Yhtä kaikki, palatessani myöhemmin katsomaan, oliko viestini hyväksytty keskusteluun, linkkiä ei löytynyt enää etusivulta. Siirryin Keskustelut-sivulle, joka listaa kymmeniä aktiivisia keskustelunaiheita, mutta sitä ei näkynyt sielläkään, vaikka joukossa oli jo monta päivää vanhoja aiheita.<br /><br />Lopulta löysin uutisen Googlella, sitä ei ollut sentään poistettu, ja viestinikin oli julkaistu. Tuliko Hesarille yllätyksenä, että uutinen oli vanha ja piilottivat sen sitten vai mitä kummaa?<br /><br />Päivän paperilehdessä oli toisaalta uutta tietoa aiheesta. Häkämies sanoi, ettei armeijalla ole ylimääräistä miljoonaa lenkkareiden lahjoittamiseen.<br /><br />[Jos nykyisellään käytetään jo puoli miljoonaa ja lahjoittaminen maksaisi miljoonan, kyse on kai enemmin, onko ylimääräistä puolta miljoonaa, mutta tuskin on sitäkään. Ja jos on, sen soisi käytettävän kasarmien kunnostukseen.]<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Ruotuväkihän sai hiljattain paljon julkisuutta, kun sen <a href="http://www.mil.fi/ruotuvaki/?pid=5292">verkkouutista alokkaiden juoksukiellosta </a>lainattiin laajalti muissa lehdissä. Epäkiitollisen juttuaiheen saanut toimittaja [uudet alokkaat tulevat, haastattelepa vähän johtajia] löysi uutiseen kiinnostavan kärjen, jonka nosti otsikkoon saakka: "Lenkkikielto ihmetyttää tulevia johtajia".<br /><br />Puolustusvoimien mollaaminen kiinnostaa lehtiä koska tahansa, eikä ole yhtään pahaksi, jos samalla päästään vinoilemaan pullamössöikäluokalle.<br /><br />[Vaikkei tämä ikäluokka ollut oikeasti edes syntynyt vielä pullamössön aikoihin.]<br /><br />Ilmeisesti tieto oli kuitenkin väärä. Juoksu poistuikin vain heikoimmalta tasoryhmältä. Puolustusvoimissa on kuulemma jouduttu selittelemään ja oikomaan Ruotuväen uutista. Verkkouutisen taustalla oli lehden <a href="http://www.mil.fi/ruotuvaki/index.php?action=read_page&pid=136&aid=2243">keväinen uutinen</a>, jossa kerrottiin juoksun jäämisestä sivuun. Ihmettelin tuolloin, ettei aiheeseen tartuttu muissa lehdissä.<br /><br />[Samoin tuolloin jo kerrottiin miehistön kuusituntisesta vuorovaikutuskurssista, josta revittiin isoja uutisia vasta hetki sitten.]<br /><br />Tai sitten tieto on sittenkin oikea. Puolustusvoimien <a href="http://www.mil.fi/paaesikunta/artikkelit/5307.dsp">omassakin tiedotteessa</a> sanotaan, että juoksu itsenäisenä lajina on jätetty pois:<br /><blockquote>"Liikuntakoulutuksessa juoksu itsenäisenä osana tuntikehystä on korvattu sauvakävelyllä kesän saapumiserälle".</blockquote><br />Ota tästä sitten selvä. Miehemme Upinniemestä kertoo, ettei hänen joukkueensa ole juossut cooperin testin jälkeen, mutta ensimmäisessä komppaniassa kyllä juostaan melkein jatkuvasti.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Hän palasi juuri palvelukseen ensimmäisiltä lomiltaan. Lauantai oli kiinni, joten maanantaina oli vapaapäivä. Tähän kuluu yksi rajallisesta henkilökohtaisten lomien kiintiöstä, vaikka kyse ei henkilökohtaisesta lomasta olekaan.<br /><br />Tuossa samaisessa kevään uutisessa sanottiin myös, että HL:ien pakkokäyttäminen tällä tavalla ollaan lopettamassa.<br /><br /><blockquote>Varusmieskoulutuksen yleisjärjestelyitä käsittelevä normi puolestaan määrää aseetonta palvelusta suorittavien palvelusajaksi 270 vuorokautta ja yhteistä maanantain HL-lomaa edeltävän lauantain vapaaksi. </blockquote><br />On hupsua, että henkilökohtaisista lomista ja kuntoisuuslomista pidetään tarkkaa kirjaa, mutta viikonloppulomat menevät miten sattuu, ja palveluspaikkojen välillä on suurta eroa lomien määrässä.<br /><br />[Ei sillä, minä pääsin lopulta rukin jälkeen helpolla. Ruotuväessä en joutunut olemaan kiinni kuin yhden viikonlopun.]<br /><br />Upinniemeen palataan nykyään lomilta jo kello 21.30 mennessä. Sama sääntö koskee kuulemma koko pääkaupunkiseutua. Silloin kun minä olin puolustamassa nuoren kansakuntamme koskemattomuutta, lomilta palattiin puoleen yöhön mennessä. Tarkoituksena lienee taata kunnon yöunet ennen seuraavan päivän herätystä.<br /><br />Puolustusvoimat suosittaa varusmiehiä käyttämään julkisia kulkuvälineitä lomamatkoihinsa, mutta kokonaisuus ei tällä kertaa oikein toimi. Bussi tulee kasarmille jo puoli kahdeksalta. Ainakaan vuosi sitten kasarmin ovet eivät olleet edes auki tuossa vaiheessa. Puhumattakaan siitä, paljonko ärsyttää käyttää kallisarvoisia lomatuntejaan kasarmilla.<br /><br />Saa nähdä, muuttuvatko bussiaikataulut käytäntöjen mukana. Tähän asti bussi on kulkenut kätevästi niin, että sillä on ehtinyt takaisin puoleen yöhön mennessä.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Upinniemen agenttimme kertoi myös, nykyään alokkaillekin oli pidetty oppitunti syväjohtamisesta. Luentoa pitänyt komppanian päällikkö oli kuulemma korostanut, että syväjohtaminen on oikeasti hieno juttu, sanoi Sarasvuo mitä sanoi.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /><br /><div style="text-align: left;">Armeijassa ei pidetä naureskelusta, silloin kun on tiukka paikka, ja yleensä tietty on. [Minäkään en ole vieläkään oppinut uudelleen hymyilemään valokuvissa.] Pikkuveljeni kertoi, että jos pokka ei kuitenkaan meinaa pitää, ja alikersantti tiukkaa, milles alokas oikein nauraa, on yksi yleisesti hyväksytty vastaus.<br /><br />– Sotilaspoliiseille, herra alikersantti.<br /></div><br />***<br /></div><br />Aloitin helpommasta aiheesta ja jätin vaikean hautumaan. Mutta ei, minulla ei ole vieläkään mitään konkreettista ajatusta, kuinka Ilta-Sanomat saataisiin vastuuseen sisunautti-sanan käyttämisestä.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Tämäkin oli pakko otsikoida näin, ettei mene hyvä uutinen pilalle.<br /><a href="http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200907279989903_jk.shtml"><br />Katso millä numerolla Saku Koivu pelaa Anaheimissa</a><br /><br />Olisi aika spoilaavaa lukea, että <span style="font-style: italic;">Koivun pelipaidan numero ei muutu</span>.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-1934735880248605752009-07-23T16:17:00.006+03:002009-07-23T16:47:34.247+03:00Romanttinen komedia miehestä ja naisesta, jotka kohtaavat yhä uudelleen asuntonäytöissä ja muuttavat lopulta yhteenSiinä, sanoin sen jo otsikossa. Pitää olla tiivis, että pärjää näinä twitterisöityneinä aikoina. Ehkä siinä voisi olla hupsu koruja syövä koira myös – mutta sitä ei saisi ottaa asuntoon.<br /><br />Olen tässä jonkin aikaa katsellut vuokra-asuntoja. Kun pääsin ensin sen yli, että ne maksavat kamalasti ja että hakusivut ovat aika kömpelöitä [harmi, että Igglo kuoli, kun Oikotie on noin ysäri], törmäsin todelliseen ongelmaan: niitä ei saa, vaikka haluaisi.<br /><br />Niin, vuokra-asuntoa helpompaa on saada vaikkapa naisia tai töitä. Minä luulin, että nuo ovat vaikeita asioita, mutta harvoinpa sitä joutuu näin monta kertaa työhaastatteluissa tai treffeillä käymään vailla minkäänlaista toivoakaan mistään.<br /><br />Omituista, luulisin, että olen papereideni perusteella ihan haluttu vuokralainen. Hyvätapainen herrasmies, joka ei omista edes porakonetta. Ehkä pitää tosiaan paikkansa, että vuokramarkkinoilla suositaan naisia.<br /><br />Ehkä he ajattelevat, että tällainen yksin asuntoa etsivä nuorukainen järjestää kuitenkin kamalia rymybileitä kavereidensa kanssa ja raahaa baarista naisia kotiinsa. Seksuaalisesti pettyneet naiset taas pistävät aamulla paikat paskaksi isännän nukkuessa autuaan tietämättömänä.<br /><br />Kenties välittäjät näkevät tuon kasvoistani.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-47288829036995227562009-07-13T02:22:00.010+03:002009-07-13T12:44:07.929+03:00EpäselvyyksiäTulin välittäneeksi vähän väärää kuvaa edellisessä merkinnässäni. Haukuin ihmisiä ja implikoin omaa erinomaisuuttani. En halua suinkaan sanoa, etteikö aukissa olisi ollut mainioita tyyppejä. Se, että kaikki halusivat päästä pois ei ole millään muotoa väärin – halusinhan itsekin.<br /><br />Mitä majohajoon ja huonoon teltanpystytykseen tulee, olin tyytyväinen ryhmään, johon minut määrättiin. Tuskin olisin vaihtanut siitä juuri ketään. Sattui vain olemaan niin, että tuolle ryhmälle oli ongelmallista saada sissitelttaa kovin nopeasti pystyyn.<br /><br />Lopulta mieleeni jäi, että kun en enää jaksanut kantaa kamiinaa, se otettiin ja kannettiin puolestani.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Unohtui sanoa sekin, että peruskoulutuskauteen verrattuna parempaa oli sekin, että tupaamme kantoi wlan-yhteys. Saatoin surffailla iPhonella nettiä, kun se muuten oli tukkoista, Upiniemeen kun eivät 3G:t kuulu.<br /><br />Hain Real Football -pelin ja pelasin sitä innolla. Siitä huolimatta, että seinällä oli paperi, jossa kiellettiin verkon käyttäminen muualla kuin luokkahuoneessa. Myös suurten tiedostojen – yli 5 Mt – [sic] hakeminen oli kiellettyä.<br /><br />Sekin piti lisätä, että kurssimme alussa tehtävässään aloittanut uusi aliupseerikoulun johtaja vaikutti varsin skarpilta tyypiltä. Aliupseerikoulussa on <span style="font-style: italic;">johtaja</span>, muissa komppanioissa <span style="font-style: italic;">päällikkö</span>, meille teroitettiin kuin tärkeänä asiana. Toivon, että hän saa koulun touhun asiallisemmaksi ja aiheettoman hyppyytyksen vähemmälle.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div>Armeijasta saatava hyöty tuli sittemmin puheeksi. On kai niin, ettei työhaastattelija saa kysyä armeijasta sen enempää kuin naisen raskaudesta. Ja jos mennään kysymään, ei tarvitse vastata.<br /><br />Olen tavannut ajatella, että tämä on reilua. Sittemmin tulin miettineeksi, että on varsin väärin, jos armeija-aikana oppimiaan hyödyllisiä taitoja ei saisi tuoda esille.<br /><br />Jos oletetaan, että armeijan johtajakoulutus vaikka olisi oikeasti hyödyllistä [itse en saanut johtajakoulutuksesta juuri irti, mutta näytti, että valikointiprosessi on jollain tapaa luotettava] niin kuin puolustusvoimat väittää, eikö ole outoa, ettei rukkinsa kunnialla käynyt reserviläinen saa tästä itselleen hyötyä, kun tähän kuitenkin vuotensa uhraa.<br /><br />Jos armeijaa käymätön on esimiestehtävissä sen vuoden, kun toinen on armeijassa, tuntuisi oudolta, ettei työhönottaja saisi ottaa varusmiesjohtajuutta millään tapaa huomioon – vain siksi, että armeija ei ole naisille pakollinen.<br /><br />Missä raja kulkee? Jos joku toimittaa lehteä Ruotuväessä tai ylläpitää verkkosivuja, saako sen huomioida? Jos joku ajaa vuoden rekkaa ja työhönottaja sanoo, että onhan sinulla kokemusta, mutta tämä on armeijasta, joten ei tätä voi huomioida.<br /><br />Johtajakoulutuksesta saa joissain oppilaitoksissa opintopisteitäkin. Eikö näidenkin myöntäminen ole arveluttavaa? Työnantajahan voi katsoa todistusta ja huomata, että miespuolisella hakijalla on todistuksessaan johtamisopintoja, jotka naishakijalta puuttuvat.<br /><br />Minusta on kovin ristiriitaista, että samaan aikaan kuin puolustusvoimat yrittää muokata opintosisältöään sellaiseksi, että siitä olisi hyötyä siviilimaailmassakin, toisaalla katsotaan, että kaikki armeijasta saatava hyöty on naisilta pois. Jokin järki tähän on toivottavasti saavutettavissa.<br /><br />En usko, että miesten yliedustus johtajapaikoilla johtuu siitä, että Suomessa yhtenä poikkeuksena länsimaissa on yleinen asevelvollisuus – ilmiö on kuitenkin laajempi. Ja toisaalta, jos puolustusvoimien johtajakoulutuksella pääsee ansiottoman helposti johtajatehtäviin [mihin en itse usko], onneksi tämä tie on avoinna naisillekin.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />On yhtä kaikki hupsua, että jos miehistön puolesta vuodesta käytetään <span style="font-style: italic;">kuusi tuntia</span> ihmissuhdeasiohin ja tiimityöskentelyyn, tästä jaksetaan <a href="http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/07/varusmiehille_aletaan_opettaa_ihmissuhdetaitoja_852998.html?origin=rss">repiä suuria otsikoita</a>. Hassua on sekin, että jos korkea-arvoiselta kapiaiselta kysytään, mitä siviilielämän kannalta relevantteja taitoja armeija opettaa, ensimmäisenä mieleen tulevat liikennevalistus, jätteiden kierrätys, huumetietous ja kerrospukeutuminen. [Lähteenä YLE:n ykkösen radiohaastattelu viime viikolta.]<br /><br />Kun oikeasti varuskunnista edelleen pääsee kaikkein joustavimmin ja kätevimmin pois ja takaisin omalla autolla ja jätteitä käsitellään sen verran, että ruokalassa kerätään biojätteet eri ämpäriin kuin jugurttipurkit. Edes sen vertaa eivät tunnu oppivan, että servietitkin maatuvat.<br /><br />Ja kerrospukeutuminen jää sille tasolle, että puolet varusmiehistä pukee alus- ja päällisukat väärin päin jalkaan ja t-paidan poolon alle vaikka pakkasella.<br /><br />Huumeista kerrottiin, että puolustusvoimien huumestrategia on <span style="font-style: italic;">ei</span>. [Sinänsä kantana ihan mainio, kun touhutaan aseiden kanssa, mutta eipä tuo nyt tietoa lisää.]<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Liitetään tämäkin löyhästi armeijaan. <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/WTC-salaliittoteoriat+saavat+arvovaltaista+tukea/1135247579548">Hesarissa kerrottiin</a> WTC-salaliittoteorioiden saaneen arvovaltaista tukea. Ottamatta sen enempää kantaa, mitä selitys on salaliittoa ja mikä ei, on hesarin kannalta noloa, että mainittu kenraalimajuri on eläkepäivillään innostunut myös parapsykologiasta ja seinien läpi kävelystä. Tuon olisi voinut mainita uutisessa.<br /><br />Toisaalta viralliseen tarinaan liittyy niin monta älyttömyyttä, etten viitsi olla mainitsematta tätä uutisen kommenteissa vastaan tullutta tietoa.<br /><br /><a href="http://wtc-7.blogspot.com/">WTC7</a>:hän sortui omia aikoijaan, vaikkei rakennukseen osunut muuta kuin isojen tornien murusia. Videoiden perusteella näyttää kuin torni olisi räjäytetty.<br /><br />Mielenkiintoisesti <a href="http://www.prisonplanet.com/articles/february2007/260207building7.htm">BBC kertoi tornin sortuneen</a> parikymmentä minuuttia etuajassa. Höpsöintä on, että tornin kaatumisesta kertovan suoran lähetyksen taustalla näkyi pystyssä seisova WTC7. Hetkin ennen tornin oikeaa sortumista suora lähetys vielä yllättäen katkesi kiusallisesti.<br /><br /><br /><br /><br /><object height="344" width="425"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/PNK1V6S2cbo&hl=en&fs=1&"><param name="allowFullScreen" value="true"><param name="allowscriptaccess" value="always"><embed src="http://www.youtube.com/v/PNK1V6S2cbo&hl=en&fs=1&" type="application/x-shockwave-flash" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" height="344" width="425"></embed></object>PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-8575446.post-11472444883301348702009-07-10T15:50:00.003+03:002009-07-10T16:07:01.459+03:00Muistojani armeijasta – aliupseerikouluAliupseerikoulua muistellessani tuntuu surkuhupaisalta, että fyysisestä rasituksesta puhutaan jatkuvasti keskeyttämisten yhteydessä. Aivan kuin tarpeeton henkinen kyykyttäminen olisi jäänyt jo historiaan.<br /><br />Olin toivonut, että leikkiminen jäisi peruskoulutuskaudelle ja AUK:ssa voitaisiin keskittyä opiskelemaan itse asioita, mutta valitettavasti totuus osoittautui täysin päinvastaiseksi.<br /><br /><div style="text-align: center;">***<br /></div><br />Kaikki varusteeni olivat tallessa P-kauden jälkeen. AUK:n aluksi pidettiin varustarkastus, ja yksi t-paita oli hävinnyt jonnekin. Hirvitti joutua silmätikuksi heti alkuun.<br /><br />Paita löytyi sittemmin jostain hihasta.<br /><br />Yksikköupseeri tarkisti kyntemme ja hiuksemme ennen kuin laski sisälle yksikköön. Ihmettelin, ettei sanonut hiuksistani mitään.<br /><br />Emme joutuneetkaan juoksemaan pyykkisäkki niskassa ympäri kenttää. Riitti, että kannoimme tavaramme vanhalta kasarmilta aliupseerikoululle.<br /><br />Yksikköupseerista kiersi monenlaista tornihuhua. Hän kuului muka entisten yliluutnanttien sankkaan joukkoon, joka on saanut arvonalennuksen ja ylenemiskiellon.<br /><br />Hänen koiransa kerrottiin olevan arvoltaan korpraali. Koiraa piti tervehtiä ja jos koira haukkui tuli ottaa asento. Levon sai ottaa vasta, jos koira haukkui uudestaan. En koskaan nähnyt tuota koiraa.<br /><br />Tällä kertaa pääsin valitsemaan punkan itse. Valitsin yläsängyn ikkunan – ja pistorasian – edestä. Merimaisema vaihtui metsänäkymään.<br /><br />Ärsytti, kuinka heti alkuun linjattiin, ettei punkkaa saanut enää pedata niin kuin oli opetettu. Nyt peiton reunat piti taittaa ylöspäin niin, että päiväpeitto täytyi vetää valtavan kireälle, ettei keskelle olisi jäänyt notkoa. Petaus myös särkyi, jos sängyn päällä oleili hiemankin, ja se oli työläs särmätä kuntoon.<br /><br />Käytävällä ei myöskään saanut enää liikkua sisäjalkineissa maastopuvun kanssa. Maastopuvussa taas ei saanut liikkua käytävällä ilman takkia. Virkapukuohjesääntöhän on olemassa juuri siksi, että johtajat pääsisivät tekemään asioista omia linjauksiaan. Turhautti pukea takkia päälle ja kiinnittää neppareita vain kävelläkseen kymmenen metriä vessaan.<br /><br />Ohjatut aamu- ja iltatoimet palasivat ohjelmaan. Jos jonkun kalsarit vähänkin vilahtivat pikkumustien alta, niin eiköhän haettu tuvasta vauhtia ja töpötetty uudestaan jonossa kylpyhuoneeseen, jossa kaikille ei kuitenkaan riittänyt lavuaaria.<br /><br />Kaksi minuuttia herätyksen jälkeen olimme pihalla verkkareissa, mutta emme ehtineet juosta aamulenkkiä, sillä oli jo kiire vaihtamaan pikkumustia päälle, jotta voisimme kääntyä kylpyhuoneessa. Joka välissä tietty pysähdyttiin jäpittämään ja odottamaan lupaa jatkaa.<br /><br />Punkka saattoi räjähtää jo, jos sitä ei ollut ehtinyt särmätä kuntoon ennen aamutoimille menemistä.<br /><br />Yritimme herätä vähän aikaisemmin, jotta ehtisimme paremmin, mutta jäimme kiinni.<br /><br />Linjanjohtajamme tervehti meitä poistuttamalla ensin kymmenen kertaa taakse. Joku urpo kun pyörähti aina oikean kautta.<br /><br />Rättisulkeisissa linjanjohtaja käski ottaa pitkän huikan kenttäpullosta. "Toivon todella, että ne teistä, jotka eivät olleet tyhjentäneet pullojaan edellisen harjoituksen jälkeen saisivat kiusallisen vatsataudin", sanoi.<br /><br />Taisteluvarustuksemme oli kuulemma huonosti pakattu. Varustepussit olivat löysällä. Yksi taistelija sentään kelpasi esimerkiksi. "Miten olisit korjannut varustustasi, jos olisit saanut hieman lisää aikaa?" kouluttaja kysyi. "Olisi varmaan kiristänyt vähän tota sipulisäkkiä", epäonninen oppilas vastasi.<br /><br />"Kymmenen, saa suorittaa", kouluttaja puuskahti. Hän ehti laskea kuuteenkymmeneen ennen kuin äskeinen taistelija ymmärsi, että suorittaminen tarkoitti punnertamista. Varustepussia ei ollut syytä kutsua sipulisäkiksi.<br /><br />Odotimme punnerrusasennossa taisteluvarustuksessa, kun huolimattomasti pakanneet noutivat puuttuvaa tavaraa tuvasta. Näin siitä huolimatta, että suurin osa puutteista johtui tupien pakkauslistojen keskinäisestä vaihtelusta.<br /><br />Kun punnersimme täyspakkauksessa rangaistuksena jostakin, olin tyytyväinen, ettei minun repussani ollut sentään kiinni kamiinaa.<br /><br />Tuntui, etten kyennyt tekemään mitään hyvin. Edes tahtimarssi ei tahtonut onnistua. Yhtäkkiä en saanut kättäni heilumaan oikein. Ja kun ajattelin asiaa, kaikki muuttui vain vaikeammaksi. Jokainen matka muonituskeskukseen muodon suuntamiehenä oli täyttä tuskaa.<br /><br />Ärsytti se töpöttäminen syömästä palattuamme. Sen sijaan, että olisi komennettu osasto seis ja miehet tupiin, piti suorittaa kaarros niin, että saatiin suuntamies oikeaan päähän taloa, kun jono käännettiin riviksi. Sitten komennettiin tupakoitsijat tupakalle. Tupakoimattomat ojensivat muodon uudestaan. Ja poistuivat tämän jälkeen tupaan odottamaan jäpittäen, että joku antaa luvan jatkaa.<br /><br />P-kaudella oli tapana, että jos muut menevät tupakalle, komennetaan tupaan suoraan jatkamaan, jolloin ei tarvitse jäädä odottamaan jatkamislupaa.<br /><br />Pelasimme ultimatea. P-kaudella olin ollut siinä hyvä, ja nyt tuntui yhtäkkiä, että sekin meni tyystin letuiksi.<br /><br />Toivoin, ettei minusta vain tulisi oppilasvääpeliä, viikon ajan jonkinlaisena koko kurssin vertaisjohtajana toimijaa. Tuntui, etten muka selviäisi moisesta.<br /><br />Jollain tapaa kaipasin P-kauden tupani henkeä. AUK:ssa aisti jonkinlaista kilpailua. Kaikki kuitenkin pohjimmiltaan tahtoivat RUK:kiin.<br /><br />Viestilaitekoulutus paransi mielialaa. Laitteet olivat jokseenkin surkuhupaisia, mutta ainakin tunsin osaavani asian. Myös muut kokeet pyrin ottamaan tosissani, ettei jäisi ainakaan siitä kiinni.<br /><br />Yleistä palvelusohjesääntöä tentannut koe meni hyvin. Ärsytti tosin suunnattomasti, että kokeita kutsuttiin koulutöiksi. Helpompana pidetystä palvelusturvallisuus- tms. kokeesta sain vain 2/3, kun hölmöt monivalinnat yllättivät.<br /><br />Maastojuoksukoulutyö tuntui hyvältä. [Aivan kuin juoksua nyt olisi koulutettu jotenkin.] Juoksin laivastoon päässeen serkkuni kanssa vuorovedoin, ja olin tyytyväinen arvosanaani 2,25/3.<br /><br />Kahden kirjallisen ja maastojuoksukokeen jälkeen kuvittelimme, että pääsisimme viettämään loppusunnuntaita kaikessa rauhassa. Ei, meidät laitettiin hinkkaamaan pariksi tunniksi pyyhekumilla maiharin jälkiä portaikon seinistä.<br /><br />Siivousalueeseemme kuului messi (eli tv-tupa), jonka ovi oli lukossa. Kersanttiurpolle ei tullut mieleen, että voisi itse avata oven, vaan meidän tuli käydä joka kerta pokkuroimassa johtajatuvassa ja pyytämässä avainta lainaan. Ärsytti, tietty.<br /><br />Kaappijärjestys oli erilainen kuin P-kaudella. Ja sekös tietty harmitti. Kaappien tarkistamiseen saatettiin hyvinkin käyttää tunti, jos oli tarve.<br /><br />Ihmettelin, kuinka pohjimmiltaan fiksulta vaikuttanut alikersanttimme saattoi käyttäytyä kuin mikäkin pikkunatsi. Mietin, ettei minusta olisi ikinä moiseen. Jos täällä moista tyyliä kaivataan, niin pitäkää tunkkinne.<br /><br />Sittenkin olin tyytyväinen, etten ollut rannikkojalkaväkilinjalla. Raukat saattoivat joutua raahaamaan ensin kaikki varusteensa pyykkisäkissä ulos varustarkastusta varten ennen kuin pääsivät tekemään kaappiaan.<br /><br />Ohjelmassa luki käskynantoharjoitus. Ajattelin, että hyvä, saisimme varmaan koulutusta esiintymisestä ja äänenkäytöstä. Ei, se tarkoittikin ritirampsua tuliaseman rajoista, tulenavaustasasta, tulen keskittämisestä ja sen sellaisesta.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Tulenavaustasa</span>, mietin. Taas on keksitty niin hankala sana, että suomea äidinkielenään puhuvat pojat menevät jumiin tankatessaan, kuinka se oikea termi menikään.<br /><br />Majoitusharjoitus eli <span style="font-style: italic;">majohajo</span> on yksi elämäni mieleenpainuvimmista vuorokausista. Aloitimme harjoittelemalla sotilaan etenemistapoja nurmikentällä kasarmin edessä. Meitä johtanut upseerikokelas kertoi sittemmin, että taukojen pitäminen oli erikseen kielletty.<br /><br />Kurssillamme oli mukana yksi sotilasammattihenkilö, jonka oli määrä suorittaa aliupseerikurssi, ilmeisesti täyttääkseen uuden aliupseeriston pätevyysvaatimukset. Miehelle ryömiminen oli vähän liikaa, joten saimme lisäpuuhaa hänen kantamisestaan.<br /><br />Kouluttaja katsoi tarkkaan syöksytekniikkaamme. Jos syöksy ei miellyttänyt silmää, vauhtia sai hakea kentän alusta. Ärsytti tietty, kun minut komennettiin aloittamaan alusta yhtä syöksyä ennen maalia. Jalat liian pystyssä kuulemma.<br /><br />Seuraavaksi harjoittelimme marssilepoon ryhmittymistä. Muut jäivät pystyttämään telttaa, minut satuttiin määräämään vartioon yhdessä linjamme ainoan naisoppilaan kanssa. Siinä maassa makoillessani ja mukavia jutustellessani mietin, että huonomminkin voisi olla.<br /><br />Jostain syystä ryhmämme oli umpisurkea pystyttämään sissitelttaa. P-kaudellakin saimme sen ripeämmin ylös.<br /><br />Harjoitukset jäivät kesken, kun valmistauduimme marssille. Teimme varustarkastuksen sateessa, ja kun pakkaaminen kesti liian kauan, purimme varusteet uudelleen. Kolme kertaa.<br /><br />Reppuni hihnat valuivat edelleen, mutta täydellä repulla tietty paljon pahemmin. Kannoin teltan keskitolppana käytettävän puun toista päätä. Sen keskellä roikkui vesikanisteri, eli jumppakuutio.<br /><br />Askeleen käydessä raskaaksi komento marssilepoon ryhmittymisestä tuntui hyvältä. Oikeasti se tarkoitti tietty valtavaa sykkimistä. Teltta täytyi saada nopeasti pystyyn, miehet vartioon ja puolustuskäskyt annettua.<br /><br />Teltanpystytyksemme tökki. Sen sijaan, että olisimme saaneet pysähtyä hetkeksi, jutella, mikä menee pieleen ja oppia virheistä, komennettin turpa kiinni. Ryhmänjohtaja määrää, muut ovat hiljaa ja tekevät vain mitä käsketään.<br /><br />En malta olla mainitsematta, että telttamme oli ensimmäisenä pystyssä, kun oli minun vuoroni toimia ryhmänjohtajana.<br /><br />Oli jo pillkopimeää. Yhtäkkiä tajusin, ettei minulla ole mitään tietoa ryhmämme kirveen sijainnista. Se oli jäänyt joltakulta jonnekin. Käsky purkaa teltta ja valmistautua marssiin saattaisi tulla koska tahansa. Paniikissa konttasin ympäri teltan vierustaa kirvestä hapuillen.<br /><br />Löysin sen, mutta kirveensuojuksen löytämiselle ei ollut mitään toivoa. Saatuani valtavat huudot suojuksen hukkaamisesta, riemuitsin mielessäni, että olin sentään löytänyt kirveen.<br /><br />Lähdimme marssimaan yön selkään pitkin Hilan kiemuraisia teitä. Ohjeet kerran tunnissa pidettävistä tauoista eivät paljoa painaneet. Kauanko vielä -kyselyihin vastattiin ivallisesti ja palautteen tyylilaji oli julkea manaus.<br /><br />Jono hoippui eteenpäin pimeitä metsäteitä. Mietin, kuinka houkuttelevaa olisi livahtaa tien sivuun ja kaivaa makuupussi esiin.<br /><br />Sotilasammattihenkilö sippasi. Näin hänen hoippuvan edessäni ja kysyin, onko kaikki ok. Sain kiinni, ennen kuin hän kaatui pyörrytykseltään maahan. Ambulansi oli hetkessä paikalla. Mietin, että vaikkei täällä ihmisten johtamisesta paljoa piitata, ainakin turvallisuus on kunnossa.<br /><br />Siellä on hieno paikka, jossa tie kulkee korkealla ja meri avautuu tien vierestä varsin jyrkän kielekkeen yli. Kokelaamme tunnelmoi, että tämä on hänen viimeinen marssinsa. Toivotin onnea ja tunsin tukehtuvani niskassani olleen märän telttamytyn kiinnitysnaruihin.<br /><br />Kun putoavaa telttaa yritti kaapata otteeseensa, se valahti samalla jostain muualta. Yritin saada otetta ajatuksistani, mutta ne pakenivat samalla tavalla.<br /><br />Lopulta ehdimme nukkua tunnin verran. Kelloni oli hiertänyt ranteeni rikki, vyöni oli rikkonut lantioni. Ruhjeilla olivat hartianikin. Kaikessa kiireessä ei ollut ollut aikaa kiinnittää kantamuksia kunnolla.<br /><br />Otin vyön irti lonkkaani säästääkseni. Housuni valahtivat viisi senttiä alaspäin. Kohta haarat olivat revenneet rikki.<br /><br />Jotain hyvääkin AUK:ssa oli. Opin ampumaan. Linjanjohtajamme kehui, että hänen kouluttamansa alokkaat ampuvat systemaattisesti parhaiten koko joukkoyksikössä.<br /><br />En ollut aikaisemmin suhtautunut kyllin vakavasti ampuma-asennon merkitykseen. Että tähtäimen pitää osoittaa kymppiin, vaikka aseen nostaisi ylös silmät kiinni. Kun tämän ymmärsin, aloin minäkin osua hyvin.<br /><br />Myös viestikaluston kouluttajamme osasi hyvin, ja hänen intensiivinen läsnäolonsa teki oppitunnilla nukahtamisen mahdottomaksi. Joku voisi sittenkin pitää arveluttavana tapaa laittaa ihmiset punnertamaan, jos nämä vastaavat "en mä tiedä" tai "jotain helvetin typerää".<br /><br />En joutunut punnertamaan yhdelläkään oppitunnilla.<br /><br />Maineikas kymppi-Kiikala lyheni meidän kohdallamme vain yhdeksänpäiväiseksi. Harjoitukseen osallistuivat vain rannikkojalkaväki ja rannikkoviesti, joten sikäli voi jättää kuittailut viestichocoilusta omaan arvoonsa. Kiikalasta pitäisi kyllä kirjoittaa kokonaan oma merkintänsä. Se on yhä vaiheessa.<br /><br />Marraskuussa taisin käydä kotona vain kerran. Pimeän Kirkkonummi–Upinniemi-tien kulkeminen takaisinpäin sunnuntai-iltana oli aina yhtä inhottavaa.<br /><br />AUK:n ensimmäisen vaiheen lopulla pidetyllä ampumaleirillä suoritettiin hyökkäys kovat piipussa ryhmäkoossa. Hankkiuduin konekiväärimiehen taistelupariksi, jotta saisin olla syrjempänä muista ja tietäisin ainakin, missä päin kk räiskii.<br /><br />RUK:kiin valittujen nimet kerrottiin lopulta koruttomasti yhden hyödyttömän liikuntateoriaoppitunnin tauolla.<br /><br />Sain kuin sainkin linjani parhaat pisteet, mutta olin hieman yllättänyt vertaisarviointipisteideni huonoudesta.<br /><br />Linjanjohtaja varoitteli, että Merisotakoulussa ollaan säkkejä ja kehotti pysymään miehinä. Pyysi minua palaamaan apukouluttajaksi johtajakaudella, mutta saatoin sanoa, etten ole enää aikeissa palata Upinniemeen.PAhttp://www.blogger.com/profile/11791730145253445456noreply@blogger.com2