En ole katkera, mutta.
Minä olen katkera ja.
Lisäys: Oli unohtua, kesän tärkein suosittelu. Antti Holman Radio Sodoma -radioparodia. Kun on olemassa Holman kaltaisia monilahjakkuuksia, alkaa melkein tuntua, että selviää elämässään ilman Kysyn vaania.
Ehkä se johtuu vain siitä, että olen Kallion gangsta nykyään itsekin. [Kyllä, minä olen juuri sitä jengiä, joka tuli tänne pilaamaan kaiken autenttisen.] Tämänkin tekstin kirjoitin kirjaston parvella.
Kelannu et pitäis alkaa narkkaa
Mut sekin vaatis omistautumist
enkä eti nyt mitään vakavaa.
Huomenna olen jo palaverissa.
Koska kukaan ei kuitenkaan nykyään kommentoi blogeissa, sitä voi harrastaa Facebookissa.
Tämän blogin julkaisukynnys näkyy nousseen niin korkealle, etten enää voi kirjoittaa kuin todella tärkeistä asioista. Niin kuin vaikka sitsilaulusanoituksesta Sata salamaa -kappaleeseen. Ensin sanat sellaisinaan, sitten vähän analyysia.
Sata samppanjaa
Sumenee katseet ja päät
lasimme tyhjenevät.
Järki ja estot piiloutuu,
promillet kun nousee.
Dokataan pelkomme pois,
kuka vain viedä mut vois.
Kun huulet pulloon painautuu
ja maksa laajenee.
Kun sata samppanjaa kuohuu auki
ja koko elämä räjähtää,
voi katonrajassa käydä hauki –
harhat jäljelle jää.
Kun sata salmarii pöytään kantaa
ja malja valmis on nousemaan,
minä turvaan vien tämän tarjottimen,
ettei muut sitä löytää saa.
Tuopistas huikkani saan
unelman uupuneen jaan:
viimeinen haave viinalle yön,
meille suojas anna.
Totuuden tuopissas nään
tulet luo, kuiskaten tään:
Vain huikka meidän humalaan vie
arjelta pelastaa.
(Kerto)
On tuolla tuhannet baarit ja
tää yksi niistä meidän on.
Kun sata samppanjaa kuohuu auki
ja koko elämä räjähtää,
minä turvaan vien tämän tarjottimen
ettei muut sitä löytää saa.
Minä turvaan vien tämän tarjottimen,
vaihdan krapulan humalaan.
Eräänä päivänä siivotessani mieleeni juolahti Sadan salaman sävelellä soiva lause dokataan pelkomme pois ja pian sen perään jatko kuka vain viedä mut vois. Tuumin, että tuon ympärille voisi rakentaa sitsilaulun, jossa olisi tavanomaisen juomisen ylistyksen ohella ripaus promiskuiteettia.
[Niin, minun päässäni on jostain syystä jatkuva haku päällä tällaisille asioille. Siksi en saa asioita aikaan, en edes blogitekstejÄH]
Mitä jos sanoissa olisi mukana pikkutuhmia metaforia? Niin kuin kuohuvaa samppanjaa? Sata samppanjaa – nyt on iskevä nimi! Kappale on Antti Tuiskun version myötä jälleen ajankohtainen enkä ole törmännyt siitä tehtyyn sitsilauluversioon. Tämä on pakko viedä loppuun.
Sata samppanjaa kuohuu auki / ja juna sukeltaa tunneliin. Ehdotukseni sai koeraadilta murhaavan vastaaoton. Päätin luopua pikkutuhmuuksista ja keskittyä perinteiseen juomisen ylistykseen.
Seurasin varsin kiltisti alkuperäisen sanoitusta, jota sai pienillä muutoksilla muovattua haluttuun suuntaan. Seuraavassa lähempää tarkastelua sanavalintojen takaa. Yllä alkuperäinen sanoitus, alla uusi.
Pimenee valkeat maat,
laulupuut vaikenevat.
Katujen lapset piiloutuu
kun rajuilma nousee.
Sumenee katseet ja päät
lasimme tyhjenevät.
Järki ja estot piiloutuu,
promillet kun nousee.
Sumenee katseet ja päät seuraa samaa tavurakennetta kuin alkuperäinen säe. Pidän virkkeen taloudellisuudesta. Se kertoo yhtä aikaa niin henkisestä kuin fyysisestä löystymisestä, jota alkoholi saa aikaan.
Riimi päät/vät on vähän heikko, ja minulle ehdotettiin vaihtoehtoista sanoitusta Sumenee katseet ja päät / lasimme tyhjänä näät, jossa riimi olisi ollut laadukkaampi, mutta merkitys heikompi – kuka ihmeen sinä? Huomasin kuitenkin, että alkuperäinenkin riimi on maat/vat, eli heikompi riimini kunnioittaa alkuperäistä varsin suoraviivaisesti.
Järjen ja estojen piiloutuminen tuki johtoajatuksena toiminutta dokataan pelkomme pois -teemaa hienosti ja istui mukavasti alkuperäisen sanoituksen rakenteeseen. Promillet-sanassa on vain kolme tavua rajuilman neljän sijaan. Siksi käänsin järjestyksen ympäri.
En oikein tunne näitä asioita, mutta voi olla, että alkuperäisessä sanoituksessa kun-tavu joudutaan vähän hotkaisemaan ennen rajuilmaa. Ainakin promillet kun tuntuu toimivan varsin hyvin.
(Jaksoin olla nuorempana pedantimpi monikollisten verbimuotojen kanssa. Nykyään olen hyväksynyt, että on ok sanoa laulussa promillet nousee.)
Pelätään pelkomme pois,
mikään ei viedä mua vois.
Kun rakkaus kiinni painautuu
ja sydän lämpenee!
Dokataan pelkomme pois,
kuka vain viedä mut vois.
Kun huulet pulloon painautuu
ja maksa laajenee.
Nämä säkeet tosiaan innoittivat koko sanoituksen alkuun. Kuka vain viedä mut vois on myös viittaus sitsilauluklassikko Minne:en, jossa lauletaan Minne, lähtisin vaikka minne.
Tuntui luontevalta säilyttää alkuperäisen sanoituksen leimallinen painautua-verbi ja yhdistää se huuliin.
Alkuperäisessä sanoituksessa puhuttu sydän tuntui perustellulta korvata jollain muulla sisäelimellä. Kun juomisesta on puhe, maksa oli ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto – joskin samaan aikaan vähän väsynyt ja ilmeinen. Tarkistin sentään sen verran, että maksa todella laajenee runsaan alkoholinkäytön aiheuttamassa rasvamaksassa.
Vaik sata salamaa iskee tulta
ja koko elämä räjähtää!
Ei rakkautta voi riistää multa,
toivo jäljelle jää!
Kun sata samppanjaa kuohuu auki
ja koko elämä räjähtää,
voi katonrajassa käydä hauki –
harhat jäljelle jää.
Salamoiden korvaaminen samppanjalla tuntui ilmeiseltä valinnalta, jonkinlaiselta läpimurrolta. Luovuttuani pikkutuhmuusajatuksesta en keksinyt mitään tapaa sanoa paremmin ja koko elämä räjähtää. Voiko tuollaista nyt mennä ylittämään? Jätin säkeen ainoana ennalleen ja säilytin räjähtää/jää-riimin.
Auki tarvitsi riiminsä... Voi katonrajassa käydä hauki -säe saa sanoituksen näyttämään vähän absurdilta satunnaiselle tarkkailijalle. Tässä tietty viitataan sitsilauluklassikkoon Hauki ja viina, jossa lauletaan
Katon rajas kulkee hauki,
pahaa taitaa tarkoittaa.
:,: Kierrä pullon korkki auki,
ryyppy pedon karkottaa. :,:
Jos viittausta ei tunne, uskon säkeen silti toimivan vain yleisen sekoilun merkkinä. Itse aina tykkään, kun sitsilaulut viittaavat hienovaraisesti toisiinsa. Tuntuu kuin kyseessä olisi jokin koherentti kudelma, jolla on suurempikin tarkoitus.
Tarkempi kriitikko huomaa, että katonrajassa-sanassa on yksi tavu enemmän kuin rakkautta-sanassa, mutta käytännössä tuo ei ole tuntunut ongelmalta laulettaessa.
Kun sata aurinkoo meille paistaa,
ja laiva valmis on nousemaan.
Minä turvaan vien tämän rakkauden,
ja me löydämme uuden maan.
Kun sata salmarii pöytään kantaa
ja malja valmis on nousemaan,
minä turvaan vien tämän tarjottimen,
ettei muut sitä löytää saa.
Ensin täytyy vähän kommentoida alkuperäistä. Mitä ihmettä tarkoittaa laiva valmis on nousemaan? Ilmalaivaako? Luulin aina, että tässä sanottaisiin kohtalokkaasti laivaan valmis oon nousemaan, kunnes näin kappaleen sanat. [Niin, jostain syystä tämä on ensimmäinen kappale, jonka olen esittänyt karaokessa, mutta ei siitä sen enempää.]
Tämä oli hankala kohta. Selvästi pitäisi olla sata jotain muuta asiaa kuin ensimmäisellä kerralla. Päädyin lopulta salmariin. Tässä vaiheessa on ehkä jo siirrytty baarin puolelle jatkoille, sillä sitseillä harvemmin tarjoillaan salmaritarjottimia.
Ajatus tähän tuli katsoessani How I met your mother -sarjaa, jossa Barney ja Marshall ovat ulkona ryyppäämässä. Vahvasti juopunut Marshall pyytää tarjoilijaa tuomaan sata tequilaa. Tarjoilija katsoo Barneytä kysyvästi kuin ylisuureen tilaukseen vahvistusta hakien ja tämä vastaa: minulle samanlainen.
Alkuperäissanoituksen turvaan viemisestä tuli vinkeä ajatus, että joku toinen olisi tilannut nuo sata salmaria, mutta laulun protagonisti päättää olla ovela ja viedä koko tarjottimen parempaan suojaan.
Pidin ajatuksesta niin paljon, että harmitti kovasti, kun tajusin, että tarjottimessa on enemmän tavuja kuin alkuperäisessä rakkaudessa. Sitten huomasin, että alkuperäisessäkin versiossa sana lauletaan käytännössä nelitavuisena rak-ka-uu-den, joten tarjottimen pitäisi kelvata siihen yhtä hyvin.
Antti Tuiskun kuuluisaksi tekemässä uusversiossa ensimmäistä säkeistöä seuraa räppiosuus. En saanut sitä ihan haluamaani kuntoon, joten jätin sen pois toistaiseksi. Sekoitetaan uutta ja vanhaa kouluu -kohdasta tuli mieleen sitsikulttuurista kahvin ja Jallun sotkeminen. Rostin ja Tuiskun nimien mainitsemisesta tulivat mieleen sitsiperinteeseen kuuluvat Veikko ja Riemu-Ella, mutta kokonaisuus on hyvin tehdyn tuntuinen.
Sekotetaan kahviin tilkkanen Jalluu
pummataan kuistilla Malluu.
Kuka jahtaa ku kaulimella,
ellei Veikkoa riemu-Ella?
Lähelläs lämpösi saa
unelma uupuvan maan.
Viimeinen haave viimalta yön
meille suojan antaa.
Tuopistas huikkani saan
unelman uupuneen jaan:
viimeinen haave viinalle yön,
meille suojas anna.
Toisen säkeistön sanat ovat varsin abstraktit ja sopivat siksi mainiosti juopuneen protagonistin soperrukseksi. Hän on selvästi löytänyt jonkun, jolta pummia juomaa ja jolle avautua. Haave-sanan rektiot ovat mitä sattuu, mutta niinhän meillä kaikilla jossain vaiheessa iltaa.
Totuuden toivossas nään,
liekin luot kuiskaten tään:
"Vain rakkaus meidät perille vie,
se meidät pelastaa!"
Totuuden tuopissas nään
tulet luo, kuiskaten tään:
"Vain huikka meidän humalaan vie,
arjelta pelastaa."
Ja kas, ihmeellinen tapahtuu. Antagonisti vastaa ja on selvästi samoilla linjoilla. Toivon muuttaminen tuopiksi oli suoraviivainen muutos, joka alleviivaa dekadenssin autuutta.
Mietin, että olisin jättänyt muokkaamisen vähemmälle ja sanonut drunkspiration-hengessä perille vie, mutta päädyin ilmeisempään ratkaisuun. [Tämä on ilmeisesti alkuperäinen lähde, mutta se on huonommin selattavissa.]
Jäljellä on enää tynkämäinen C-osa:
On tuolla tuhannet maailmat,
ja yksi niistä meidän on!
On tuolla tuhannet baarit ja
tää yksi niistä meidän on!
Korvasin maailmat yksinkertaisesti baareilla, mutta koelaulaessamme tätä avustajani huomasi, että baarit ei sovi maailmojen paikalle, sillä maailmat ääntyy kolmitavuisena. Siksi ja siirretiin ensimmäisen säkeen loppuun ja toiseen säkeeseen lisättiin täytetavuksi tää.
Ehkä siinä on järkeä – tässä kohtaa on jo päästy jatkobaariin saakka.
Minä turvaan vien tämän rakkauden,
vaihdan maan maahan valkeaan.
Minä turvaan vien tämän tarjottimen,
vaihdan krapulan humalaan.
Viimeinen säe keksittiin viimeisenä. Koelauloimme laulua porukkamme kanssa Woltin tupaantuliaisissa viime keväänä, kun kaikki muut sanat olivat jo valmiina. Tuumimme, että jotakin pitäisi vaihtaa johonkin ja loppusäkeen viimein tullessa lauloimme kuin yhteisen jaetun mielen turvin vaihdan humalan krapulaan.
Sittemmin mietimme, että tuo on järkevämpi toisin päin. Hieman vanhaan Klamydia-tyyliin Krapula tulee, mutta minä määrään päivän: humalan vaihtaminen krapulaan ei ole oikein mielekästä – sen sijaan krapulan vaihtaminen humalaan on proaktiivinen teko.
Siinä on avuksi, jos on juuri nyysinyt sata salmiakkikoskenkorvaa.
Kirjoittaja ei oikeasti tiedä näistä asioista mitään eikä ole koskaan turvautunut edes krapularyyppyyn.
Elokuvaversio teki Kurjista jälleen ajankohtaisen, joten on hieno aika tonkia arkistoja ja esitellä taannoin laatimani juomalaulusanoitus Do you hear the people sing -kappaleeseen. Niin, joudun käsittelemään asiaa tässä blogissa, sillä omituisiin käännössanoituksiini keskittynyt blogini Hei huudanko sen on mennyt vuosien saatossa kuolemaan. [Kuinka se siis poikkeaa tästä blogista?]
Tarina juontuu kahden vuoden taakse, eräille sitseille, joissa yksi kaverini ja toinen pikkuveljeni harmittelivat, ettei Kurjat-musikaalin pohjalta ole sanoitettu yhtään juomalaulua. He olivat nähneet musikaalin monesti ja kokivat, että Do you hear the people sing sopisi tarkoitukseen erinomaisesti. Lupasin laittaa asiaan hautumaan.
Kuuntelin laulun pari kertaa ja mieleen tuli teema, jossa juhlakansa laulun vallankumouksellisten tapaan vaatisi muutosta ja oikeutta – tällä kertaa lisää juomaa laseihinsa. Näin laulu voisi toimia samassa tarkoituksessa kuin nähdäkseni hivenen rasittava Henkilökuntaa, henkilökuntaa parlevuu -rallatus.
Ajatus tuntui hyvältä, mutta en oikein päässyt liikkeelle:
Lienköhän koskaan ollut näin
sitseillä melkein selvinpäin.
Äh.
Aihe unohtui ja palasi mieleeni vasta seuraavana syksynä huomatessani ilmoituksen teekkarilaulukilpailusta, jonne toivottiin uusia sanoituksia. Deadlinen voimalla rykäisin tekstin kuntoon. En koskaan saanut kilpailusta mitään palautetta, mutta puolitoista vuotta myöhemmin vappuna törmäsin johonkuhun, joka oli ollut mukana järjestämässä kisaa ja muisti laulun.
Virallisen ensiesityksensä sanoitus sai firmamme pikkujouluissa ja ujutimme sen mukaan alussa mainitun yhdistyksen vuosijuhlien lauluvihkoon sillä varjolla, että toimimme juhlien sponsorina. Tämän vuoden sitsien lauluvihkosta sponsorilogot olivat kadonneet, mutta laulua ei ollut poistettu.
Do you hear the people sing
Do you hear the people sing,
singing a song of angry men?
It is the music of a people
who will not be slaves again!
Nousee laulu ihmisten (suom. Jukka Virtanen)
Nousee laulu ihmisten,
vihasta kasvaa köyhien.
Kuuletko kuinka laulaa kansa
kun se hylkää orjuuden?
Kasvaa jano ihmisten
Nousee laulu ihmisten,
janosta kasvaa kiihko sen.
Kuuletko kuinka juhlakansa
tahtoo uuden kierroksen?
Lauluja on hankala kääntää suomeksi, koska painotuksen olisi syytä noudattaa suomalaista tapaa, jossa paino on ensimmäisellä tavulla ja sen jälkeen vahvemmin parittomilla tavuilla kuin parillisilla. Moni nykysanoittaja ei tunnu kiinnittävän tähän huomiota, mutta minua tästä lipsuminen ärsyttää sen verran, että yritin pysyä tarkkana. Ensimmäisenä mieleen tullut käännös "kuuletko jo laulun sen / juhlakansan janoisen" ei toiminut juuri tästä syystä. Siinä paino osuu typerästi ensimmäisen sanan viimeiselle tavulle "ko".
Päädyin lainaamaan ensimmäisen säkeen Jukka Virtasen käännöksestä sellaisenaan ja jättämään juhlakansan myöhemmäksi. Olin lopulta tyytyväinen tapaan, jolla alkuperäisen version "laulaa kansa" vaihtui omassani "juhlakansaksi".
Alkuperäisessä versiossa ensimmäinen ja toinen säe eivät rimmaa keskenään, mutta seurasin Virtasen mallia, jossa ensimmäinen, toinen ja viimeinen rimmaavat.
When the beating of your heart
echoes the beating of the drums,
there is a life about to start
when tomorrow comes!
Laulu mielet kiihdyttää,
sydän lyö tahtiin rumpujen.
Elämä vanha taakse jää,
koittaa huominen!
Jallu, kossu vaiko gin,
mitähän oikein tilasin?
Kunhan vain riittää juominen,
hiiteen huominen.
Yksi ensimmäisiä mieleen tulleita ajatuksia sanoitukselle oli havainto, että sing muistuttaa hieman gin-sanaa. Siitä sitten sain ajatuksen laittaa pötköön juomien nimiä, vaikka en ole ikinä saanut giniä sitseillä. Sama kohta kerrataan laulussa myöhemmin, joten kehittelin myös vaihtoehtoisen sanoituksen:
Juomarin huulet hamuaaSiinä suu hamuaa pullon suuta löyhästi samaan tapaan kuin alkuperäisessä sama rytmi takoo rummussa ja sydämissä.
pullonsa suuta polttavaa.
Alkuperäisessä versiossa riimit ovat mallia 1–3 ja 2–4, mutta minun versiooni tämä asettui muotoon 1–2 ja 3–4. Minusta tuo ei tunnu mahdottomalta näinkään, mutta voin olla väärässä. Pidän tavasta, jolla alkuperäisessä versiossa odotetaan kaiken toiseksi muuttavaa huomista suurin odotuksin, mutta tässä versiossa huominen ei voisi vähempää kiinnostaa.
Will you join in our crusade?
Who will be strong and stand with me?
Somewhere beyond the barricade
Is there a world you long to see?
Liity joukkoon marssivaan,
käy taakse barrikadien,
niin kanssas nähdä saan
maailman kansanvaltaisen!
Kuka liittyy joukkohon,
oi ketkä teistä uskaltaa?
Kas baaritiskin takaa
uusi toivo kajastaa.
Soolossa on lainattu pitkälti alkuperäisen version sisältöä. Sinnikäs juomari yrittää agitoida muita mukaan hakemaan lisää juotavaa vaikka väksin. Barrikadi muuttuu sisällön puolesta luontevasti baaritiskiksi. Jouduin turvautumaan oi- ja kas-tilketavuihin, mutta ne nyt ehkä juuri ja juuri sopivat tällaiseen lietsomiseen.
Then join in the fight
That will give you the right
to be free!!
Käy joukkoomme vaan,
kohta kanssasi jaan
vapauden!
Käy taistohon siis,
niin voit kaataa huiviis
juotavaa!
Tämä on haastava nopea kohta, jossa tavuja on vähän. Kahden ensimmäisen säkeen pitää rimmata keskenään ja kolmannen vielä edellisen kohdan viimeisen säkeen kanssa (see/free, valtaisen/vapauden). Annoin periksi sen verran, että sorruin väärään painotukseen. Yksitavuinen siis ja kaksitavuinen huiviis on pakotettu riimiksi, mutta koska kohta nopeutensa vuoksi hotkaistaan joka tapauksessa, virhe ei häiritse kamalasti.
Seuraavaksi kertosäkeistö toistetaan. Jäljellä on enää saman soolo-osuuden toisto eri sanoin.
Will you give all you can give
So that our banner may advance
Some will fall and some will live
Will you stand up and take your chance?
Joukko marssii eteenpäin,
mä katson lippuun liehuvaan.
Jotkut kaatuu viereltäin,
menehtyy taiston tuoksinaan.
Siis annatteko kaikkenne
ja käytte taisteluun.
Kai yksi ottaa liikaa,
toinen tyytyy maisteluun.
Teksti lähtee liikkeelle pitkälti alkuperäisen hengessä. Taisteluun/maisteluun tuntui riiminä näppärältä ja tuo inauksen kukkahattuilua pelkän juomisen ylistyksen rinnalle.
The blood of the martyrs
Will water the meadows of
France!
ja verellään kasteltu
vainiot on Rans-
kanmaan!
Ellei käy katkolle
tienne kai jatkoille
vie.
Lopussa on taas kova kiire ja vähän tavuja sekä tarve päättää juttu jotenkin järkevästi. Alkuperäinen tekstitys on voimakas ja Virtasen käännös onnistuu vangitsemaan sen sisällön mitä mainioimmin.
Marttyyrien uhriveren sijaan ajattelin kuitenkin pysyä maallisemmissa ympyröissä ja toivottaa vieraat eteenpäin seuraaviin juhliin. Olisi tehnyt mieli sanoa Ken tolpillaan pysyy / se tietä jo kysyy / jatkamaan, mutta sepä ei mahdu tuohon. Niinpä päädyin rimmaamaan väkisin katkolle ja jatkoille. Ei ole tullut parempaakaan mieleen, vaikka mieli tekisi. Tuosta puuttuu myös alkuperäisten sisältämä riimi edellisen osan kanssa (change/France, tuoksinaan/Ranskanmaan).
Juomalaulukilpailu innoitti tekemään loppuun myös toisen pöytälaatikkoprojektin. Olin kerran muusani kanssa lallatellut vuorotellen Anssi Kelan Puistossa-kappaletta omin sanoi. Ne lähtivät siitä, ettei Pete hyppinytkään puistossa lämpimikseen vaan dokaili sen sijaan. Kohta Pete oli muuttunut teekkariksi.
Dealinen alla punnersimme mukaan toisenkin säkeistön. Mukaan tuli jopa hurja kolmiodraama. Palautetta ei kuulunut tästäkään, mutta tykkään kaikesta huolimatta muutamasta kohdasta:
- Nyt selviä ei laskuistaan on suoraan alkuperäisestä, mutta labrasäe kertoo, että tällä kertaa puhutaankin laskutehtävistä.
- Tervetuloa maailmaan vs. tervemenoa helvettiin.
- Käytyään fyssalukion.
- Jumalauta, selviä en.
- Fuksit kuolee aikanaan toimii jonkinlaisena kumarruksena Ikuisen teekkarin laululle. (Kuuntele Polyteknikkojen kuoron hienonhieno versio.)
- Nablauskin on mainittu
Tuiskeessa
Puistossa ilta viilenee,[Jätetty pois kohte Pete pystyyn nostaa kaulukset jne.]
Pete lämpimikseen dokailee.
Pulloaan katsoo kiroillen,
kohta loppuu kossu viimeinen.
Luokan pelle oli koulussa,
nyt teekkarina homma hallussa.
Koulustaan ei jaksa välittää,
proffaansa ei oo nähnytkään.
Kerto:
Päivä päättyy krapulaan,
päätä särkee uudestaan.
Ei valmistuta milloinkaan,
kaikki säilyy ennallaan.
Samat tentit uusitaan,
samat laskut prujataan.
Ja kaikki kaunis katoaa,
fuksit kuolee aikanaan.
Kuiva nörttinainen Laura on.
Käytyään fyssalukion
päätti tutkijaksi ponnistaa,
lahjattomat tieltään lannistaa.
Mutta Laura joutui vaikeuksiin,
retkahti Pete-hampuusiin.
Nyt selviä ei laskuistaan
labroista puhumattakaan.
Sen kämppis toimis assarina
mut se ei haluu auttaa frendiään.
Se sanoo: "Tervemenoa helvettiin,
mitäs koskit meitsin Petteriin"
Laura valvoo yönsä nablaten,
"Jumalauta, selviä en".
Helsingin valtuusto haluaa rautatien Hietalahden kaavaan (HS 1.12.1994)
Suomessa on niin vähän Nobel-voittajia, että minun on mahdotonta ymmärtää, että hotelli, joka toimii osin samoissa tiloissa kuin nobelistin laboratorio muinoin ei mitenkään hyödynnä tätä markkinoinnissaan.
Lönnrotinkadun rapistunut silta puretaan loppiaisen jälkeen (HS 11.12.1996)
(– –)
(– –)
Keskustasta ajetaan Lönnrotinkatua entiseen tapaan länteen, mutta Hietalahdentorin kulmalla autot käännetään yksisuuntaiseksi muutettavan Hietalahdenkadun kautta Hietalahdenrantaan. Hietalahdenkadulle tulee kolme ajokaistaa, joista kaksi kääntyy länteen ja yksi jatkaa etelään tai Bulevardille.
Lönnrotinkadun silta suljettiin liikenteeltä (HS 9.1.1997)
Lönnrotinkadun sillan jatkeelle purkutuomio (HS 22.8.1997)
Kaivinkoneet murskasivat Lönnrotinkadun sillan (HS 17.11)
***
To Rome with Love taas saattaa olla huonoin näkemäni Woody Allen -elokuva. Mutta viihdyttävä yhtä kaikki.
Menneisyyteen juuttunut haikailija arvioi Helsingin kauppakeskusskenen kuulumisia
4 on viitsinyt kommentoida Ylle kirjoitti PA klo 11/22/2011Niin, näin meillä oli tapana otsikoida näitä juttuja joskus ammoin.
Sittemmin on tapahtunut paljon. Minäkin sain henkivakuutusmainoksen. Paljon rahaa olisi luvassa – enemmän kuin omistan.
Katsoin vuosi sitten kesällä Kyllä isä osaa -jaksoja Youtubesta. Niiden huumori oli mustempaa kuin lapsuudesta muistin. Yhdessä jaksossa perheen vanhemmat vetävät pitkää tikkua siitä, kumpi tappaa itsensä, jotta perheellä riittäisivät rahat ruokaan.
Henkivakuutus,
edunsaajana minä.
Mitä järkeä?
Tuohan kuulostaa liki lyyriseltä. Toisaalta, edunsaaja kuulostaa lyyriseltä missä yhteydessä tahansa.
Tänään tuntui hetken aikaa aivan kuin kaikki olisi hyvin. Kaikesta huolimatta päivän tapaamisista eniten oli arveluttanut viron tunnille meneminen. Käyn viron alkeiskurssilla, paitsi että pariin viime viikoon en ole käynyt. Milloin minkäkin syyn varjolla.
Kielitunnille on houkuttelevan helppoa jättää menemättä kerran, mutta korot juoksevat ja kynnys mennä tunnille tauon jälkeen nousee melkoiseksi. Blogaamiseen tämä ei tietenkään pä
Kaiken maailman hyötyorientoituneet puuskahtamassa, miksi ihmeessä lukea viroa eikä vaikka kiinaa tai venäjää, mutta minua kiinnostaa nähdä, kuinka suomen kaltainen kielioppi toimii. Uskoni vieraiden kielien hyötyyn on vähän karissut ymmärrettyäni, että tuskin teen ruotsilla ja saksallakaan koskaan muuta kuin viihdytän itseäni.
Viro on varmasti täynnä tehokkaita rakenteita ja ilmauksia, joita suomesta puuttuu – ja päinvastoin. Mitä enemmän maailmasta oppii, sitä paremmin tietää, ettei missään ole hyvin.
Virossa komitatiivi ja abessiivi ovat ilmeisesti yhä aktiivikäytössä siinä missä suomessa ne ovat jääneet vähän harvinaisiksi. Kohv suhkruga on kahvi sokerilla (sokerein) ja suhkruta on sokeritta.
Kerran pyysin Mäkkärissä juomani jäittä, mutta huonostihan siinä kävi.
Mieleen tulee, että suomalainen puhekielinen "auton kaa" kuulostaa kovin samalta kuin autoga, mutta ei noilla varmaan oikeasti ole mitään tekemistä keskenään.
Opettaja mainitsi myös, että abessiivin kanssa voidaan käyttää ilma-sanaa. Virossa kai suomessa raivostuttavalta kuulostava "ilman tekemättä" on oikein.
Kuulemma Virossa kahvia ei saa maidolla vaan kaikialla tarjotaan kermaa. Hieno maa. Miedoin maitokin on 2,5-prosenttista, eli nykymittapuutta kaiketi jälleen terveellistä.
Muodit tulevat ja menevät, mutta voileipää täytyy näemmä aina mainostaa. Alla Kotilieden voileipämainos vuodelta 1958.
Karppausintoilun myötä leipää mainostetaan taas. Suomen Leipätiedotus – joka on ollut olemassa peräti vuodesta 1961 – on julkaissut aiheesta oikein sarjakuvan.
Kun syö leipää, tekee maaleja. Kotiliedessä taas meijerijärjestöt lupasivat aikoinaan voileipiä syövien lasten kasvavan kilpailukykyisiksi yksilöiksi. [Niin, linkkasin leipäsarjakuvaan jo aikaa sitten Facebookissa, mutta tämä lehti toi sen uudelleen mieleen.]
Kauppakeskukset, tosiaan. Nämäkin kuvat ovat muutaman viikon takaa, mutta uusia ostospaikkoja on jälleen auennut, kuten laman suussa tapaa tehdä.
Uudessa Jätkäsaaren Verkkokauppa.comissa oli hämmentävän pitkä jono vielä lauantaina kaupan auettua perjantaina täsmällisesti 11.11.2011. Huomasin jonon vasta kaupasta poistuessani. Toivottavasti jono tosiaan ehti muodostua ovelle sen reilun puolen tunnin aikana, jonka sisällä viihdyin.
Vaikutelma oli vähän varastomainen. Voi olla, että rakentelut olivat vielä kesken, mutta etenkin kameraosasto tuntui ympäristönä kovin roisilta.
Ilmeisesti onnistuin ohittamaan myös avajaistarjoukset. Jossain varmasti kerrottiin, että koko valikoima oli 50% alennuksessa, sillä muuten en ymmärrä kassoilla vellonutta jonoa. Ihmisillä ei kuitenkaan ollut käsissään pelkkää sisäänheittosälää, vaan ihan tavallisia macbookkeja.
Nyt on sentään Helsingissäkin paikka, josta saa ympäri vuorokauden Applen näyttöadaptereja, sillä koskaan ei tiedä, milloin tarve iskee. Näin se on tarkoitettu
Myös Makkaratalona paremmin tunnettu City-Center on uudistunut. Nähdäkseni vähän säälittävää pyristelyä yrittää pitää hengissä nimeä, jota ei ole kaiketi käytetty vuosikymmeniin. Nimikin taisi viitata koko kortteliin, josta lopulta rakennettiin vain Makkaratalo.
Kävelin Asematunnelista kohti Makkarataloa ja katselin, että kaikki näyttää kovin samalta kuin ennen Alepa on tuossa oikealla. Tuolla on Arnolds. Huomasin tuntevani kaihoa, etten enää muistanut, miltä tämä tunnelin pätkä näytti vanhassa kapeammassa asussaan joskus kymmenen vuotta sitten.
Silloin kuin Anttilan musiikkiosasto vielä oli siellä. Kun jalankulkureitti Ateneumin luokse oli auki, ja portaiden juuressa oli julistekauppa. Lukiossa ollessani tapasin kävellä siitä.
Hiljattain poistivat vielä Asematunnelin pyöreän R-kioskinkin.
Päättelin, että olin saapunut Makkarataloon saakka. Ei juuri säväyttänyt. Muistelin, kuinka tämä sisäänkäynti oli tavannut olla kaksikerroksinen. Portaissa ja ovissa oli jotain outoa. Varmaan, jotta ne olisi saatu illaksi lukkoon, kulkureitti kulki jotenkin omituisesti. Ymmärsin, että remontti oli kestänyt niin kauan, ettei minulla ollut mitään muistikuvaa, milloin olin ollut paikalla viimeksi.
Sitten nostin katseeni ylös.
Nopea kurkkaus kauppoihin, mutta kaupat nyt ovat harvoin kovin kiinnostavia. Tuntui hupsulta ymmärtää, että Sport's Academyn vierestä kulkiessaan reittiä ulos etsiessään oli aina kulkenut valtaisan aukion vierestä. Työmaapressut olivat saaneet tilan tuntumaan kovin ahtaalta.
Kävijöille oli säästetty käynti parvekkeelle, josta näkyy mukavasti City-käytävälle.
Myös Kluuvin kauppakeskus on uudistettu. Kluuvin rooli ja tarkoitus oli jäänyt minulle aina vähän hämäräksi. Tällä kertaa se remontoitiin perinteisempään asuun, tarkoituksenaan vedota tyylikkäisiin nuoriin aikuisiin.
Nuoren aikuisen tiedostavin askelin astuin sisään. Belge oli hötäkässä järjestetty alakerrastaan uuteen uskoon. Yritin pinnistellä, enkä pystynyt tarkasti palauttamaan mieleeni Kluuvinkaan vanhaa sisältöä. Se italialainen jäätelöpaikka oli aukean reunassa. Aukean, johon Mäkkärikin jatkui. Ymmärsin, etten ole ikinä tainnut käydä ylemmissä kerroksissa. Oliko siellä sellaisia.
Jonkun pitäisi dokumentoida näitä juttuja.
Alakerrassa on kohua herättänyt Eat&Joy. Kaverini kutsui sitä nokkelasti Eat&Payksi. Oma kaupunki -lehti taisi kommentoida sukkelasti, että hipstereillä ei ole varaa maksaa viittä euroa jauhopussista, mutta liike on suunnattu heidän isoveljilleen boheemeille porvareille [mitä, sanoinko ensimmäisen kerran ikinä jotain myönteistä Oma kaupunkista?].
Oi, boheemit porvarit. Silloin kuin heistä viimeksi puhuttiin, Asematunnelistakin pääsi vielä kävelemään Ateneumille.
Kauppa oli hieno. Täynnä oivia lahjavinkkejä. Siellä oli myös kahvila, josta ostin espresson halvan hinnan houkuttamana. Tupla taisi maksaa 1,50. Se oli hyvää ja kooltaan niin pieni, etten tiedä, olisiko yksinkertainen riittänyt valumaan ulos kupista.
Törmäsin myös Smart Post -laatikostoon. Olen pidemmän aikaa ollut turhautunut Postin palvelukonseptiin ja aikonut kirjoittaa aiheesta Köyttöliittymään, mutta jos tuo toimii hyvin, se ratkaisee monta ongelmaa.
Haluan hakea postin silloin, kun olen liikkeellä enkä kovin usein ole liikkeellä kotini luona yhdeksän ja kuuden välillä arkisin. En halua odottaa, kun ihmiset ihan oikeasti etsivät postimerkkikansiosta merkkejä, kun minä haluaisin vain noutaa paketin. Enkä silloin, kun yhtäkkiä aletaan palvella yrityspostiasiakkaita, jotka ovat tulleet jonottamaan vartti minun jälkeeni. Ja.. no, ehkä testaan tuota ja kirjoitan sitten lisää.