Sata samppanjaa (sitsilaulu)

Tämän blogin julkaisukynnys näkyy nousseen niin korkealle, etten enää voi kirjoittaa kuin todella tärkeistä asioista. Niin kuin vaikka sitsilaulusanoituksesta Sata salamaa -kappaleeseen. Ensin sanat sellaisinaan, sitten vähän analyysia.

Sata samppanjaa 

Sumenee katseet ja päät
lasimme tyhjenevät.
Järki ja estot piiloutuu,
promillet kun nousee.
Dokataan pelkomme pois,
kuka vain viedä mut vois.
Kun huulet pulloon painautuu
ja maksa laajenee. 
Kun sata samppanjaa kuohuu auki
ja koko elämä räjähtää,
voi katonrajassa käydä hauki –
harhat jäljelle jää.
Kun sata salmarii pöytään kantaa
ja malja valmis on nousemaan,
minä turvaan vien tämän tarjottimen,
ettei muut sitä löytää saa.

Tuopistas huikkani saan
unelman uupuneen jaan:
viimeinen haave viinalle yön,
meille suojas anna.
Totuuden tuopissas nään
tulet luo, kuiskaten tään:
Vain huikka meidän humalaan vie
arjelta pelastaa. 
(Kerto) 
On tuolla tuhannet baarit ja
tää yksi niistä meidän on. 
Kun sata samppanjaa kuohuu auki
ja koko elämä räjähtää,
minä turvaan vien tämän tarjottimen
ettei muut sitä löytää saa.
Minä turvaan vien tämän tarjottimen,
vaihdan krapulan humalaan.


***

Eräänä päivänä siivotessani mieleeni juolahti Sadan salaman sävelellä soiva lause dokataan pelkomme pois ja pian sen perään jatko kuka vain viedä mut vois. Tuumin, että tuon ympärille voisi rakentaa sitsilaulun, jossa olisi tavanomaisen juomisen ylistyksen ohella ripaus promiskuiteettia.

[Niin, minun päässäni on jostain syystä jatkuva haku päällä tällaisille asioille. Siksi en saa asioita aikaan, en edes blogitekstejÄH]

Mitä jos sanoissa olisi mukana pikkutuhmia metaforia? Niin kuin kuohuvaa samppanjaa? Sata samppanjaa – nyt on iskevä nimi! Kappale on Antti Tuiskun version myötä jälleen ajankohtainen enkä ole törmännyt siitä tehtyyn sitsilauluversioon. Tämä on pakko viedä loppuun.

Sata samppanjaa kuohuu auki / ja juna sukeltaa tunneliin. Ehdotukseni sai koeraadilta murhaavan vastaaoton. Päätin luopua pikkutuhmuuksista ja keskittyä perinteiseen juomisen ylistykseen.

Seurasin varsin kiltisti alkuperäisen sanoitusta, jota sai pienillä muutoksilla muovattua haluttuun suuntaan. Seuraavassa lähempää tarkastelua sanavalintojen takaa. Yllä alkuperäinen sanoitus, alla uusi.

***


Pimenee valkeat maat,
laulupuut vaikenevat.
Katujen lapset piiloutuu
kun rajuilma nousee.

Sumenee katseet ja päät
lasimme tyhjenevät.
Järki ja estot piiloutuu,
promillet kun nousee.


Sumenee katseet ja päät seuraa samaa tavurakennetta kuin alkuperäinen säe. Pidän virkkeen taloudellisuudesta. Se kertoo yhtä aikaa niin henkisestä kuin fyysisestä löystymisestä, jota alkoholi saa aikaan.

Riimi päät/vät on vähän heikko, ja minulle ehdotettiin vaihtoehtoista sanoitusta Sumenee katseet ja päät / lasimme tyhjänä näät, jossa riimi olisi ollut laadukkaampi, mutta merkitys heikompi – kuka ihmeen sinä? Huomasin kuitenkin, että alkuperäinenkin riimi on maat/vat, eli heikompi riimini kunnioittaa alkuperäistä varsin suoraviivaisesti.

Järjen ja estojen piiloutuminen tuki johtoajatuksena toiminutta dokataan pelkomme pois -teemaa hienosti ja istui mukavasti alkuperäisen sanoituksen rakenteeseen. Promillet-sanassa on vain kolme tavua rajuilman neljän sijaan. Siksi käänsin järjestyksen ympäri.

En oikein tunne näitä asioita, mutta voi olla, että alkuperäisessä sanoituksessa kun-tavu joudutaan vähän hotkaisemaan ennen rajuilmaa. Ainakin promillet kun tuntuu toimivan varsin hyvin.

(Jaksoin olla nuorempana pedantimpi monikollisten verbimuotojen kanssa. Nykyään olen hyväksynyt, että on ok sanoa laulussa promillet nousee.)


Pelätään pelkomme pois,
mikään ei viedä mua vois.
Kun rakkaus kiinni painautuu
ja sydän lämpenee! 
Dokataan pelkomme pois,
kuka vain viedä mut vois.
Kun huulet pulloon painautuu
ja maksa laajenee.

Nämä säkeet tosiaan innoittivat koko sanoituksen alkuun. Kuka vain viedä mut vois on myös viittaus sitsilauluklassikko Minne:en, jossa lauletaan Minne, lähtisin vaikka minne.

Tuntui luontevalta säilyttää alkuperäisen sanoituksen leimallinen painautua-verbi ja yhdistää se huuliin.

Alkuperäisessä sanoituksessa puhuttu sydän tuntui perustellulta korvata jollain muulla sisäelimellä. Kun juomisesta on puhe, maksa oli ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto – joskin samaan aikaan vähän väsynyt ja ilmeinen. Tarkistin sentään sen verran, että maksa todella laajenee runsaan alkoholinkäytön aiheuttamassa rasvamaksassa.


Vaik sata salamaa iskee tulta
ja koko elämä räjähtää!
Ei rakkautta voi riistää multa,
toivo jäljelle jää!

Kun sata samppanjaa kuohuu auki
ja koko elämä räjähtää,
voi katonrajassa käydä hauki –
harhat jäljelle jää.

Salamoiden korvaaminen samppanjalla tuntui ilmeiseltä valinnalta, jonkinlaiselta läpimurrolta. Luovuttuani pikkutuhmuusajatuksesta en keksinyt mitään tapaa sanoa paremmin ja koko elämä räjähtää. Voiko tuollaista nyt mennä ylittämään? Jätin säkeen ainoana ennalleen ja säilytin räjähtää/jää-riimin.

Auki tarvitsi riiminsä... Voi katonrajassa käydä hauki -säe saa sanoituksen näyttämään vähän absurdilta satunnaiselle tarkkailijalle. Tässä tietty viitataan sitsilauluklassikkoon Hauki ja viina, jossa lauletaan

Katon rajas kulkee hauki,
pahaa taitaa tarkoittaa.
:,: Kierrä pullon korkki auki,
ryyppy pedon karkottaa. :,:

Jos viittausta ei tunne, uskon säkeen silti toimivan vain yleisen sekoilun merkkinä. Itse aina tykkään, kun sitsilaulut viittaavat hienovaraisesti toisiinsa. Tuntuu kuin kyseessä olisi jokin koherentti kudelma, jolla on suurempikin tarkoitus.

Tarkempi kriitikko huomaa, että katonrajassa-sanassa on yksi tavu enemmän kuin rakkautta-sanassa, mutta käytännössä tuo ei ole tuntunut ongelmalta laulettaessa.


Kun sata aurinkoo meille paistaa,
ja laiva valmis on nousemaan.
Minä turvaan vien tämän rakkauden,
ja me löydämme uuden maan.

Kun sata salmarii pöytään kantaa
ja malja valmis on nousemaan,
minä turvaan vien tämän tarjottimen,
ettei muut sitä löytää saa.

Ensin täytyy vähän kommentoida alkuperäistä. Mitä ihmettä tarkoittaa laiva valmis on nousemaan? Ilmalaivaako? Luulin aina, että tässä sanottaisiin kohtalokkaasti laivaan valmis oon nousemaan, kunnes näin kappaleen sanat. [Niin, jostain syystä tämä on ensimmäinen kappale, jonka olen esittänyt karaokessa, mutta ei siitä sen enempää.]

Tämä oli hankala kohta. Selvästi pitäisi olla sata jotain muuta asiaa kuin ensimmäisellä kerralla. Päädyin lopulta salmariin. Tässä vaiheessa on ehkä jo siirrytty baarin puolelle jatkoille, sillä sitseillä harvemmin tarjoillaan salmaritarjottimia.

Ajatus tähän tuli katsoessani How I met your mother -sarjaa, jossa Barney ja Marshall ovat ulkona ryyppäämässä. Vahvasti juopunut Marshall pyytää tarjoilijaa tuomaan sata tequilaa. Tarjoilija katsoo Barneytä kysyvästi kuin ylisuureen tilaukseen vahvistusta hakien ja tämä vastaa: minulle samanlainen.

Alkuperäissanoituksen turvaan viemisestä tuli vinkeä ajatus, että joku toinen olisi tilannut nuo sata salmaria, mutta laulun protagonisti päättää olla ovela ja viedä koko tarjottimen parempaan suojaan.

Pidin ajatuksesta niin paljon, että harmitti kovasti, kun tajusin, että tarjottimessa on enemmän tavuja kuin alkuperäisessä rakkaudessa. Sitten huomasin, että alkuperäisessäkin versiossa sana lauletaan käytännössä nelitavuisena rak-ka-uu-den, joten tarjottimen pitäisi kelvata siihen yhtä hyvin.

***

Antti Tuiskun kuuluisaksi tekemässä uusversiossa ensimmäistä säkeistöä seuraa räppiosuus. En saanut sitä ihan haluamaani kuntoon, joten jätin sen pois toistaiseksi. Sekoitetaan uutta ja vanhaa kouluu -kohdasta tuli mieleen sitsikulttuurista kahvin ja Jallun sotkeminen. Rostin ja Tuiskun nimien mainitsemisesta tulivat mieleen sitsiperinteeseen kuuluvat Veikko ja Riemu-Ella, mutta kokonaisuus on hyvin tehdyn tuntuinen.

Sekotetaan kahviin tilkkanen Jalluu
pummataan kuistilla Malluu.
Kuka jahtaa ku kaulimella,
ellei Veikkoa riemu-Ella?

***

Lähelläs lämpösi saa
unelma uupuvan maan.
Viimeinen haave viimalta yön
meille suojan antaa. 
Tuopistas huikkani saan
unelman uupuneen jaan:
viimeinen haave viinalle yön,
meille suojas anna.

Toisen säkeistön sanat ovat varsin abstraktit ja sopivat siksi mainiosti juopuneen protagonistin soperrukseksi. Hän on selvästi löytänyt jonkun, jolta pummia juomaa ja jolle avautua. Haave-sanan rektiot ovat mitä sattuu, mutta niinhän meillä kaikilla jossain vaiheessa iltaa.

Totuuden toivossas nään,
liekin luot kuiskaten tään:
"Vain rakkaus meidät perille vie,
se meidät pelastaa!" 
Totuuden tuopissas nään
tulet luo, kuiskaten tään:
"Vain huikka meidän humalaan vie,
arjelta pelastaa."

Ja kas, ihmeellinen tapahtuu. Antagonisti vastaa ja on selvästi samoilla linjoilla. Toivon muuttaminen tuopiksi oli suoraviivainen muutos, joka alleviivaa dekadenssin autuutta.

Mietin, että olisin jättänyt muokkaamisen vähemmälle ja sanonut drunkspiration-hengessä perille vie, mutta päädyin ilmeisempään ratkaisuun. [Tämä on ilmeisesti alkuperäinen lähde, mutta se on huonommin selattavissa.]

Jäljellä on enää tynkämäinen C-osa:

On tuolla tuhannet maailmat,
ja yksi niistä meidän on! 
On tuolla tuhannet baarit ja
tää yksi niistä meidän on!

Korvasin maailmat yksinkertaisesti baareilla, mutta koelaulaessamme tätä avustajani huomasi, että baarit ei sovi maailmojen paikalle, sillä maailmat ääntyy kolmitavuisena. Siksi ja siirretiin ensimmäisen säkeen loppuun ja toiseen säkeeseen lisättiin täytetavuksi tää.

Ehkä siinä on järkeä – tässä kohtaa on jo päästy jatkobaariin saakka.

Minä turvaan vien tämän rakkauden,
vaihdan maan maahan valkeaan. 
Minä turvaan vien tämän tarjottimen,
vaihdan krapulan humalaan.

Viimeinen säe keksittiin viimeisenä. Koelauloimme laulua porukkamme kanssa Woltin tupaantuliaisissa viime keväänä, kun kaikki muut sanat olivat jo valmiina. Tuumimme, että jotakin pitäisi vaihtaa johonkin ja loppusäkeen viimein tullessa lauloimme kuin yhteisen jaetun mielen turvin vaihdan humalan krapulaan.

Sittemmin mietimme, että tuo on järkevämpi toisin päin. Hieman vanhaan Klamydia-tyyliin Krapula tulee, mutta minä määrään päivän: humalan vaihtaminen krapulaan ei ole oikein mielekästä – sen sijaan krapulan vaihtaminen humalaan on proaktiivinen teko.

Siinä on avuksi, jos on juuri nyysinyt sata salmiakkikoskenkorvaa.

Kirjoittaja ei oikeasti tiedä näistä asioista mitään eikä ole koskaan turvautunut edes krapularyyppyyn.

3 on viitsinyt kommentoida:

Luin tämän kokonaan! Mitali.

8/10/2016 12:55:00 ap.  

Oi, hienoa! Jos näinä vaikeina aikoina haluaa saada viestinsä luetuksi, on tärkeää valita tällaisia yleisesti lukijoita kiinnostavia aiheita jutuilleen.

8/10/2016 01:49:00 ap.  

Äh, kommenttini katosi bittiavaruuteen, tervetuloa takaisin oli sen sisältö

8/10/2016 01:18:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds