Juhlistaakseni hetkeksi kolmensadan paremmalla puolelle noussutta listasijoitustani heitän oman herkän lyyrisen hyppyselliseni kaikkialla kiehuvaan YTM/N–ATM/N -keskusteluun. Alemman tason lohtuloru.
Yksi näistä
Yksi pelkää itseään,
ja toinen pelkää toista.
Yksi pelkää yrittää,
ja toinen pelkää toistaa.
Yksi pelkää vieläkin,
ja toinen pelkää vasta.
Yksi mitään tahdokaan,
ja toinen ei vain jaksa.
Niin monenlaista tarinaa,
niin monta onnetonta.
Niin, olen yksin,
mutta meitä on monta.
Avainsanat runoilua
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos! Varsinaisesti tekstin ainoa alkuperäinen tarkoitus oli itseäni aikoinaan ilahduttanut loppusäepari, jonka päälle muu on kasattu.
Viimeisen säkeistön kaksi ensimmäistä säettä ovat vähän huttua, mutta piti pyrkiä jotenkin yhdistämään alkusäkeistöt ja puncline.
PA kirjoitti...
10/20/2004 10:13:00 ip.