Särkynytsydämiset
aina luovan tuntuvat
Eikä sillä, että olisin järin särkynytsydäminen. Eikä sillä, että olisi aikoihin ollut helppoa tänne mitään luodakaan. Ehkä asiat korreloivat. Useinhan ne.
Tänään otin sentään puukon kauniiseen käteen [rumaan käteen otin sl äh] ja kävin vähän verestämässä muistoja.
Ehkä minun tarvitsisi olla vähän riutuneempi ja rikkinäisempi. Järjestää ihmiskuviot yhtä suhteettomiksi kuin tavallisesti ja hakata päätä seinään koulussa. Nykyolossani on haasteena, että viihdyn jopa töissäni. Minulla on mielekästä tekemistä, mutta en ole ylityöllistetty, ja ihmiset ottavat näkemykseni todesta. Tänään kirjoitin nimen paperiin, ja jatkan tuolla ainakin sen seitsemän kuukautta.
Kaikkiaan niin hupsun nousukautista. Kun näyttää, että maailma on täynnänsä naisia ja rahaa. [Ei nyt siis ehkä omani, mutta, niinku.]
***
Ymmärsin, että kun joskus vespailen ilman olkalaukkuani, tuntuu kuin olisin unohtanut kiinnittää turvavyön.
***
Maailman muuttuessa myös tosiystävän määritelmä muuttuu. Enää ei riitä, että on koska tahansa valmis uhrautumaan ja viemään kaverinsa naisen.
Minä rekisteröidyin tässä taannoin ihan postmodernin ironisesti ja benchmarkkailumielessä Facebookiin kertomatta asiasta kellekään. En kirjoittanut profiilini mitään, en etsinyt ystäviä tai liittynyt yhteisöihin. Ei mennyt kuin reilun viikon verran ennen kuin ensimmäinen ystäväkutsu yllätti postilaatikkoni.
Eilen mukaan liittyivät Kari Haakana ja Schizo-Janne. Tänään vielä Marjut. Hieman kuin pitäisi kotibileet, joista ei kertoisi kellekään, mutta vieraat osaisivat silti paikalle. Tai jos päivittymätön blogi saisi lisää tilaajia. Hieman kuin maailma pyörisi niin mainiosti ilman omaa panostani, että voisin yhtä hyvin tappaa its
Äh, jälleenkö yksi paikka, jossa jättää verkostoitumatta uskottavasti. Johan minä jätin sen tekemättä flickr:ssä, youtubessa ja tässä hämärää kulttisuosiota nauttivassa first lifessä.
***
Sanojen määritelmät ovat kaikkiaan tärkeitä tietyissä piireissä. Näin onkin otettu riemulla vastaan tieto, että perin epämääräiselle älypuhelin-käsitteelle on viimein keksitty muukin määritelmä kuin jos ja vain jos S60 tai se, joka tukee uusimpia viruksia.
Älypuhelin on sellainen, johon haluaa puhua vessassa ollessaan kaksi kertaa niin usein kuin tavalliseen
Vessoista puheen ollen [viimeinkin!], meidänkin työpaikallamme miesten vessasta löytyy epämääräisiä lehtiä, niin kuin kai tavallista on. Erityisen perverssiksi asian tekee, että lehden nimi on Tilintarkastus – Redovisning.
***
JCP:n kanssa katselin eilen televisiota, ja näin siinä kävi.
{Hahaa käytit Hitler-kortin. Nyt sinun tulee tappaa joko itsesi tai min
Avainsanat interblogistiikka, itseironia, kuulumisia, vespa
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Huomasin, että blogien lukemisesta saa kivan leikin, kun yrittää bongata merkinnän lopusta löytyvien avainsanojen osoitukset. Siitä voi tyhmätkin näppärästi tarkistaa, että olihan se itseironia nyt varmasti itseironiaa.
Alamäkeen kirjoitti...
8/18/2007 08:50:00 ip.
mul on joku vika täs ku monet lauseet näyttää loppuvan kesken.
Anonyymi kirjoitti...
8/26/2007 05:02:00 ap.