Jokunen päivä sitten minulla oli sittemmin paljolti kadonnut ajatus, mutta se taisi tuntua järkevältä vain bussimatkan torkkujen takia. Sietäisi sentään olla onnellinen, että osaa nukkua bussissa.

Tai ehkä, että osaa kotiinsa, vaikka kulkee niin tokkurassa, että nukahtelee mihin sattuu.

Mietin, että kun hermostuu vaikka luvattoman hitaasti liikkuvaan pyöröoveen, niin Kirsi Piha kirjoittaa kolumnissaan, että ei kenelläkään voi olla niin kova kiire, että moinen haittaisi. Korkeintaan rupisilla insinööreillä.

Ja mieleeni nousee ajatus, voidaanko samalla tapaa sanoa, ettei kenelläkään voi olla niin kovaa tarvetta maailmaan, joka ei suotta ärsyttäisi hölmöyksillään.

Sitten tunnen tietenkin katumusta mietteistäni ja ajattelen maailman pahuutta. Ajattelen nälänhätää, ajattelen talvisotaa, ajattelen neitoja, jotka uljaasti sulkivat silmänsä ja miettivät isänmaata.

En edelleenkään hyväksy sitä, että huonomminkin voisi olla perusteluksi sille, miksei olisi paremmin. Mutta epäilen vahvasti, että mikään ei koskaan ole kyllin hyvää, vaan virheitä ja turhautumisen aiheita löytyy aina, sillä ihmistä nyt ei ole tehty olemaan tyytyväinen. Ja se on meidän onnemme, se.

***

Olen ainakin kerran kirjoittanut, kuinka hammasharjaa ostaessani olisin lähinnä halukas ostamaan sellaisen, joka näyttää hyvältä, mutta harjoja myydään vain hyödyttömillä kielenkiillotusominaisuuksilla. Pro-mallimerkintä hammasharjassa on kovin hupsu, kun edes hammaslääkärit eivät pese ammatikseen hampaita. Pepsodent näkyy viimein päässeen teknologiakeskeisyydestä yli, ja mainostaa näkyvästi uutta Style-Tech-design-harjaansa.

ulottuvuus & teho


Surkuhupaisaa on, että tämänkin mainostekstit on tehty teknokärki edellä niin kuin meillä päin tavataan koleasti sanoa. Parempi ulottuvuus, parempi teho. Ihanko totta kukaan ostaa hammasharjaa siksi, että sitä väitetään tehokkaaksi. Miksei siinä lue markkinoiden ainoa makean näköinen ja tuntuinen hammasharja, jos se kerran pyrkii sitä olemaan.

1 on viitsinyt kommentoida:

Koskaan ei voi olla niin kiire -perustelu kelpaa minun mielestäni vain, jos kyse on bussiin juoksemisesta. Juoksin pari vuotta sitten läpi Turun keskustan yrittäessäni ehtiä linja-autoon, jolla pääsisin töihin. Näytinkin varmaan hölmöltä, tukka sekaisin ja kaikkea.

Päätin etten kuunaan enää, kun loittonevaa bussia katselin. Enkä mitään ole missannut, vaikka minä kuljen kaikkiin paikkoihin pelkästään bussilla tai taksilla. Että perkele, niin.

2/21/2008 09:30:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds