Palvelua

Olen viime aikoina katsellut mainoksia vähän sillä silmällä – ja minun se silmäni on perin kriittinen.


Minua ärsyttävät sellaiset mainokset, joissa tarjotaan muka ratkaisua, vaikka ongelma on oikeasti jossain aivan muualla. Typerät tennissukat sinulla, mutta soita tai lähetä tekstari, niin 0202020-setä kertoo sinulle reitin vaatekauppaan. Aivan kuin kukaan ikinä olisi kulkenut hölmöissä vaatteissa siksi, ettei löydä vaatekauppaa.

Tänään kohtasin viimein hyödyllisen mobiilipalvelun. Se asettaa sittenkin eräitä varsin sitovia rajoituksia käyttökontekstille.

Ensinnäkin tarvitaan, että käyttäjän kirjan laina on jätetty pyynnöstä huolimatta uusimatta ja asiasta kerrotaan vasta, kun viiden euron sakkoraja on täyttynyt eikä lainaa voin näin enää uusia ilman maksua.

Sitten tarvitaan, että kun käyttäjä matkustaa varta vasten kirjastoon asiaa selvittämään, järjestelmä on poissa käytössä eikä maksaminen ole mahdollista. Ja että käyttäjä ehtii seuraavan kerran Otaniemeen vasta seuraavalla viikolla.

Koska sakkoa kertyy lisää jatkuvasti, tässä vaiheessa alkaa olla jo motivaatiota selvittää, kuinka mobiilimaksupalvelulla kykenee lyhentämään velkaansa kätevästi kahden euron erissä.

Oletettavasti minun puhelimellani ei saa käyttää maksullisia palveluita, mutta enköhän löydä jostain sellaisenkin, jolla saa.

***

Ehkä olen vain vihainen, kun tietokoneeni ei ole vieläkään tullut.

Tänään kävin Verkkokauppa.comissa ostamassa Tucano Fina -laukkua. Se on siellä 20 euroa halvempi kuin Humacissa, ihan Saksan Amazonin hinnoissa, ja tietokannan mukaan saatavilla heti.


tucano fina

[Koetin lisätä kuvan Bloggerin kuvatoiminnolla, mutta lopputulos oli mössö, vaikka valitsin kooksi mitä.]

Esillä sitä ei ollut, joten pari minuuttia jonotettuani sain asiakaspalvelijalta lipukkeen, ja jatkoin jonottamaan reiluksi viideksi minuutiksi noutopisteelle. Tyyppi lähti etsimään laukkua ja palasi kymmenen minuutin kuluttua tyhjin käsin. Systeemi ei ollut ollut ajan tasalla.

Varsinaisesti olisin halunnut ruskean laukun, mutta tuossa koossa oli saatavilla vain mustaa ja myrkynvihreää, ja päättelin mustan yleispätevämmäksi. Nyt kun mustaa ei ollut, pyysin sittenkin saada vihreän arvioitavakseni. Myyjä painui etsimään.

Palasi jälleen tyhjin käsin melko pitkän ajan jälkeen. Pahoitteli kovasti, ei sillä. Kyselin, koska uusia mahtaa tulla. Katsoi koneelta, että maahantuojan arvio oli 4–6 viikkoa tilauksesta, mutta että ne olivat usein alakanttiin.

Kuusi viikkoa! Tuskin minun koneellani enää niin kauaa kestää. Kuinka kivaa olisi edes joskus kyetä kävelemään kauppaan ja poistua mukanaan haluttu tuote. Miksi kaupat ovat täynnä pomminkestäviä targuksia.

Nyt pitäisi tehdä periaatepäätöksiä. On toki mukavaa tukea suomalaista jälleenmyyjää, mutta suututtaa maksaa yli 20 prosentin hintalisää vain siitä riemusta, että Humacin konttori sattuu sijaitsemaan keskustassa. [Sitä paitsi Erottajalle on oikeasti aika pitkä matka kävellä noissa viimoissa.]

Tuo on jo kolmas katsomani laukku, kun kahta ensimmäistä ei onnistunut saamaan mistään järkevästi, mutta pitää kenties jatkaa etsimistä.

***

Mobiilialalla työskentelevä tuttu ei tänään ehtinyt lounaalle ja totesi pomolleen, ettei voi nyt osallistua heidän Android-analyysiinsä.

Öö, mihin? pomo kyseli.
Googlen Android nyt on öbaut tärkein mobiiliuutinen iPhonen jälkeen, tuttu selitti.
Ai, no mä en oo tänään ehtinyt vielä lukea Ilta-Sanomia, pomo puolustautui.

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds