Höpinää pöhinästä

Olen viime aikoina käynyt puolittain älyllistä viestinvaihtoa moodeista sosiaalisessa kontekstissa.

[Hahaa, pystyinpäs aloittamaan postauksen jotenkin muuten kuin sanomalla Siinä minä olin!]

Oppimani määritelmän mukaan eri moodeissa sama ele johtaa eri lopputulokseen. Jos capslock on unohtunut disabloida koneelta ja vihamielinen pikkuveli käy salakavalasti sitä painamassa, lopputulos saattaa aiotun a:n sijaan olla A.

Jos on oltu läppämoodissa ja sanoo jotain vakavaa, lopputulos saattaa olla tuhoisa. Tai kömpelö.

Enkä tarkkaan tiedä, missä olen taas ollut. Kun keskiviikkonakin viimein juttelin yhden kanssa, jonka kanssa olisi järkevästi ajatellen pitänyt jutella jo kauan sitten. Eikä sillä, että niin olisi aivan käynyt tällä kertaa, mutta pohdin, että tunne, että juttu loppuu on kovin analoginen sen kanssa, että happi loppuu bussiin juostaessa.

Ja minulla on tuntemus, että ajanjakso on jälleen vaihtunut. Jostain syystä kuvittelen olleeni matkan varrella hetkittäin kovinkin kaikkivoipa, mutta tarkemmin muistellen en keksi ainoatakaan esimerkkitilannetta.

***

Siinä minä olin, eilisessä blogipöhinässä, kun kaikki tämä palasi jälleen mieleeni. Saavuin paikalle tyylikkäästi parikymmentä minuuttia kutsun jälkeen, sillä oletin, ettei ohjelma mitenkään voi alkaa ennen tasaa [tai ainakaan ennen kuin olen paikalla].

Satuin juomalipukkeineni tiskille yhtä aikaa Ullan kanssa. Kun kohta istuin Kari Haakanan pöytään, tämä totesi, että on oikein mukava nähdä. "Siis nähdä, että et sä ookaan täällä ton hehkeen böönan kanssa, jonka kanssa kävit tuolla baaritiskillä", täsmensi. Kari oli hauska koko illan.

Ja tuossa pöydässä se tapahtui, moodivirhe. Joskus käy niin, että sanoo jotain triviaalia, latteaa tai muuten vain asiallista, mutta tägää sen vitsiksi äänensävyllään ja joku hullu hymähtää. Joskus sen tekee tahallaan, joskus vahingossa.

Joskus käy niin, että seurueessa on juuri naurettu jollekin typerälle. Ja sitten sanoo jotain ajatuksella, että tämä on tällaista semiabsurdia, mutta yhtä kaikki jossain määrin mielenkiintoista vaikkakaan ei millään muotoa riemukasta. Tilanteessa, jossa väki odottaa jotain halkihauskaa, kun juuri on naurettu tisseille ja kaikkea.

Sitten vaihtaa pöytää.

***

Tai lopettaa bloginsa.

***

Nähtyäni Marjutin ensi kertaa, kommentoin, että hän on pienempi kuin olin kuvitellut. [Sanon nähtyäni, sillä tyydyin katselemaan sivusta ja potemaan identiteettikriisiä ollessani anonyymisti ehdolla Kuukkeligaalassa.] Ja hän kyseli, miksi amatsooniksi olin häntä kuvitellut.

[Äskeistä merkintää etsiessäni törmäsin tähän juttuun, ja minusta se on hieno.]

[Niin, minähän kuvittelen kaikki blogaavat naiset amatsoneiksi. Minä salaa pidän amatsoneista. Freudin mukaan kaikki johtuu mummostani.]

Enkä tiedä, mitä Marjut ajattelee minun kuvitelleen, kun nyt sanon, että hän oli hyväntuulisempi kuin muistin.

***

Igglon Björn puhui meille. Olin kuullut ennakkoon, että hän on persoonallinen kaveri. Ja olikin. Mutta olenpa kolean uskottavasti samaa mieltä muun kriittisen yleisön kanssa, että duh.

On niin suloisen triviaalia olla kyyninen.

***

Sääli, ettei Erkka ollut paikalla. Marinadi on kehunut häntä, eikä minulla ole pahaa sanottavaa hänen miesmaustaan. Tuija taas oli paikalla, mutten tajunnut käydä moikkaamassa. Jannen kanssa puhuin viisaita. Niin, että puhuin viisaita ja moralisoivia vahingossa Joonaksellekin. Äh, moodit.

Joonaksesta tulikin mieleen Hurina, josta oli jossain vaiheessa puhetta niin kuin on poissaolijoista tapana. "Sinä tunnet hänet sitten paremminkin?" Seppänen kyseli varovasti. "Joo", minä vastasin kuin herrasmies, joka ei myönnä enempää.

En minä oikeasti, jätkät.

***

Sami kertoi mageasta läppärilaukustaan. Hänen ja Schizon kanssa ruodimme iPhonea ja Applen laatua. Jannekin jonkinmoisena vanhempana valtiomiehenä, joka antaa nuorempien melskata. Ei tehnyt edes yhtään mieli dissata, vaikka Saarakin olisi ollut paikalla.

***

Ai niin, silkkojen kuvitelmien Ilkka tiesi Christopher Alexanderista, mikä on varma hyvän ihmisen tuntomerkki. Ja Kriisi oli kahden vaiheilla, pitäisikö minulle tarjota juomaa, kun olin vauvanakin niin söpö.


vauvakuva



Muutanpa tuon profiileihini kaikkialla, niin jo luulisi heruvan.

4 on viitsinyt kommentoida:

Onko sinun joskus tehnyt mieli dissata minua? Kammottava ajatus ... heh heh. Mitä tuohon seesteisyyteen tulee, niin viikolla ei pämpätä, jos seuraavana päivänä on töitä. Niin uskomattomalta se joistakin taitaa tuntua, niin viihtyessäni työni parissa minut valtaa uskomattoman voimakas työmoraali.

5/04/2007 11:27:00 ip.  

Mistä tämä kävijäryntäys blogiini.. ah!

Minut mainitaan, vaikken ollut edes läsnä. Tyylikästä.

Ensi kerralla sitten.

5/05/2007 12:29:00 ap.  

Erkka, sinuahan on kaipailtu ties kuinka monessa blogissa...

Mitä minun hyväntuulisuuteeni tulee, niin myönnän auliisti, että viime aikoina on ollut lievää ruuvien löystymistä havaittavissa. Pistetään samaan piikkiin tämäkin. :-) Ja vaikeahan se on näyttää hapanta naamaa, kun on mukavien ihmisten ympäröimä, eikös vaan.

5/05/2007 07:11:00 ap.  

Minäkin olisin tahtonut nähdä Erkan. Miesmaullani on todellakin myös hyvät hetkensä.

5/05/2007 08:10:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds