Tulevat meuhkaamaan sananvapaudesta ja sen sellaisesta. Maasta, jossa mieltä saa osoittaa vain yksi henkilö kerrallaan. Tämä on kuin jostain kuolleesta huumoriblogista.

***

Kotini alaoveen tuli numerolukko. Ennen vanhaan ovi oli auki päiväsaikaan, mutta nykyään asukkaat joutuvat naputtamaan koodin. Luulin, että numerolukkojen ajatus on, että pizzalähetin saa päästettyä ylös asti ilman avaimia, mutta ei se niin toimi. Ovi menee kiinni kahdeksalta kuten aina ennenkin, eikä koodi toimi sen jälkeen. Lukon ainoa tarkoitus on häiritä asukkaiden kulkua päiväsaikaan.

Tuollaisia systeemejä kuvittelisi näkevänsä lähinnä armeijassa.

[Kävin tässä jonain viikkona keikalla Yleisradiossa. Menin sisään epäoptimaalisesta ovesta. Ovella tiedettiin silti, kuka olin ja ketä olin menossa tapaamaan. Se oli vaikuttavaa. Mietin, että jos armeijassa tulisi väärälle portille, joku raukka lähtisi juoksemaan ja hakemaan paperista nimilistaa toiselta portilta.]

Äh, tämä on kohtuutonta. Olin viime viikolla Riihimäellä käymässä ja näin siellä hienoja juttuja ja tervettä nörttiasennetta.


***

Tuon numerolukon koodi on 7887 [koodi muutettu].

Äh, jos tuollainen kallis järjestelmä piti asentaa, olisivat edes säästäneet nappuloissa ja laittaneet siihen vain nuo tarvittavat kaksi, tuumin.
Tai jättäneet vain yhden. Voisi sitten morsettaa oikean koodin.

Tuo oli viikkoa ennen kuin Apple tosiaan teki saman iPod shufflessa.

Apple - iPod shuffle - Uuden iPod shufflen kuvat

[Siinä ei ole enää nappeja, vaan komennot annetaan naputtamalla kuulokejohdon yhtä ainoaa nappia. Kolme painallusta on kai hyppy taaksepäin. Painalluksia ja pitoja yhdistelemällä pitäisi onnistua jopa kelaamaan.]

***

Disneyn copy & paste -video
on hämmentävintä toviin tapaamaani. Hassuinta, että se oli Uudessa Suomessa ennen oikeita webbisivuja.

Nyt vain toivotaan, ettei kukaan huomaa, että Ruotuväki tehdään samalla tavalla valmiista palasista.


***

Olen tavannut sanoa, että siitä huolimatta, etteivät aikoinaan vaihdossa suorittamani opinnot korvannut yhden ainoaa tutkintoni kurssia, pitäisi Saksassa viettämääni vuotta opintojeni ainoana, joka ei mennyt hukkaan.

Silti pidän täysin pöhkönä Virkkusen ehdotusta pakottaa kaikki opiskelijat ulkomaille.

Entä jos joku vaikka noudattaa Hyssälän aiempaa ehdotusta ja hankkii lapsia jo opiskelijana?

Ilmeisesti ratkaisu on mennä vaihtoon Ruotsiin. Jan-Erik Enestam olisi riemuissaan, kun lapset pakotetaan oppimaan ruotsia jo ennen tarhaikää.

Siinä minä istuin espoolaisen kauppakeskuksen ketjuravintolan pöydässä yhdessä JCP:n kanssa. [Me vedämme lamaa niin dunkkuun, katsokaas.] Pöydän päässä oli syöttötuoli.

Sori, onks tää tuoli teidän? tilauksia kirjaamaan saapunut tarjoilija kysyi.

Mietimme, mitä olisi kuulunut vastata.

Joo, tai siis ei meidän vaan Masan. Se meni käymään kusella, mutta voisit tuoda sille bissen.

Vai

Emme me homot saa tässä maassa adoptoida lapsia. Vanhanenkin se vaan nostaa eläkeikää eikä piittaa meistä.

Tarttua sitten toisiamme kädestä ja pillahtaa itkuun.

***


JCP pohti, että edessä saattaa olla vakavampi globaali murros kuin moni uskaltaa ajatellakaan.

Kiina pumppaa lainaa kompuroivaan länsimaailmaan. Jossain vaiheessa se haluaa omansa takaisin. Yhtäkkiä peliin saapuukin muutama miljardi lisää ihmisiä, jotka haluavat osansa hyvinvoinnista. Siitä, joka meillä on heiltä lainassa.

Kyllä siinä vaiheessa sopii huokaista syvään, ettei Kiinassa ole demokratiaa, minulta lipsahti.

***

JCP huomasin myös tällaisen kontekstinsa hyvin haistaneen mainoksen.


Kuva 84

Nopeastipa meni viikko. Luultavasti nukahdin jonkin päivän ylitse eikä kukaan osannut kaivata minua.

Oikeasti hetkittäin oli jopa kiirettä. Jäänköhän joskus kiinni siitä, etten suotta ole kirjoittanut kysymyksiä valmiiksi ennen haastattelua. Ehkä sellainen kuuluisi asiaan.

***

Minulla oli muka kirjoitettuna just hyviä blogiaiheita, mutten muista enää minne. Ehkä ne jäivät vessan seinään. Jätin aiheet pois edellisestä viestistä, kun sen piti keskittyä kaikessa asiallisuudessaan edes yhteen aiheeseen.

Ai niin, tätä mainosta mietin. [Niin, olen ollut Kaisaniemessä. Te tiedätte, mitä se tarkoittaa.]

ihana arkki


Ihmiset kai saavat jotain kicksejä siitä, että käyttävät kaikkein suosituinta merkkiä. Onko se jonkinlainen turvaa tuova tekijä kaiken epävarmuuden keskellä. Kertokaa te, jotka olette markkinointia lukeneet. Minua moinen lähinnä ahdistaa.

{Tietty sinua ahdistaa – kevät on tulossa.}

Mutta eikö paljon parempi kuvateksti tuohon, missä orava halaa paperia olisi:

Ihana arkki.


***

Pitäisiköhän olla pettynyt median vallattomuuteen, kun Hesari ei onnistu kumoamaan yhtä lakia. Mihin tässä voi enää luottaa.

Olen oikeasti hieman ongelmissa, ketä saattaisin äänestä seuraavissa vaaleissa. {Toisaalta, et ole koskaan saanut ketään läpi eduskuntaan, että väliix?} Rapauttaa vähän uskoa tällainen.

Jos äänestämättä jättävät sanovat, että ei voinut sanoa kyllä tai ei, niin kuinka tämä poikkeaa niistä, jotka luulevat protestoivansa jättämällä osallistumatta vaaleissa?

***

Sitten taas [äh, ei kukaan onneksi sano noin], minusta väki, joka purnaa eläkeiän nostamisesta tarjoamatta ajatuksia, kuinka huoltosuhde sitten korjattaisiin ja pitenevä elinajanodote kompensoitaisiin, ovat perin höhliä.

On jollain tapaa jopa hassua, että eläketulot korreloivat palkkatulojen kanssa. [Niin, maksetaanhan korkeammista tuloista korkeampaa eläkemaksua, mutta eihän korkeampaa veroprosenttiakaan hyvitetän mitenkään.] Luulisi, että eläkkeeseen mennessä ehtisi säästää sen verran, että sillä rahottaisi erikoistarpeensa ja eläkkeellä sitten elelisi siinä kuin muutkin kansalaispalkkalaiset.

[Vaikka kyllähän opintotukikin korreloi tulojen kanssa – joskin negatiivisesti. Mistäköhän se palautusten 15% rangaistuskorko on keksitty.]

Sittenkin mietityttää, että tosiaanko se tyyppi, joka sattuu olemaan puheenjohtajana siinä puolueessa, joka sattuu saamaan eniten ääniä, voi yksin päättää ihmisten eläkeikiäkin. Vain äänestääkö eduskunta tästäkin vielä – inttityyliin ihan opetetulla tavalla.

***


Matkustan päivittäin metrolla kaupunkiin. Junat ovat varsin täynnä, usein ei pääse istumaan lainkaan. Vuoroväliä ei kai juuri voi tihentää nykytekniikalla. Myös kaukojunat tuntuvat olevan varsin täysiä aamuisin ja ymmärtääkseni pullonkaulan muodostaa heikkokapasiteettinen rataverkko.

Mieleeni hiipii karmiva ajatus: onko järkevää suositella joukkoliikennettä, jos siellä ei oikeasti ole kapasiteettia vastata lisäkysyntään. Tiettävästi espoolaisetkin kannattavat metroa etupäässä siksi, että vapautuva bussikaista avattaisiin henkilöautoille.

***

En ole pitkään aikaan oikein seurannut blogimaailmaa. Jätin jopa miitin väliin, vaikka matkustin sentään Helsinkiin saakka Espoon linnastani. Just Sopivastin linkkien seasta löysin sentään pitkästä aikaa uuden tuttavuuden. Kuvitteellisissa keskusteluissa on parhaimmillaan jotain samaa kuin Kysyn vaanissa ja muissa saman henkisissä. Yritystä edes.

Suomeen kaivataan lisää kansanäänestyksiä. Kansa tietää tietenkin, mitä se haluaa lopputulokseksi, mutta kansalta ei tulisi kysyä parasta keinoa päästä näihin lopputuloksiin.


Aivan samalla tavalla kuin käyttäjiltä ei tule kysyä, kuinka käyttöliittymä tulee toteuttaa. Käyttäjät eivät ole suunnittelijoita eivätkä yleensä osaa itse ehdottaa parasta ratkaisua. Heiltä tulee kysyä mitä he haluavat ja heitä tulee havainnoida ja ymmärtää mitä he oikeasti haluavat. Ja sitten suunnitella ja toteuttaa tämä mahdollisimman fiksusti.


***

Politiikassakin pitäisi jotenkin selvemmin erottaa keinot ja päämäärät. Eri puolueilla on eri päämääriä – ja tuleekin olla. Kaikkea ei voida jakaa kaikille, joten tarvitaan kompromisseja ja näistä päätetään puolueiden arvojen perusteella.

Keinojen sen sijaan pitäisi olla neutraaleja. Ideaalitapauksessa olisi tutkittua tietoa. Jokaiseen päämäärään pääsemiseen on ideaalisti yksi paras keino. Keinojen valintaan ei tulisi sotkea politiikkaa eikä puolueiden arvoja. Oikeiden keinojen löytämisen ja soveltamisen voisi suorastaan jättää asiansa osaaville ammattilaisille.

Nykyään vaikuttaa, että eri puolueilla on arvopohjaisia uskomuksia enemmänkin keinoista kuin päämääristä. Vaikka sanottaisiin pyrittävän samaan asiaan, kukin haluaa päästä sinne omalla keinollaan. Eikä kerrota vakuuttavasti, miksi mikin keino on paras.

***

Ehkä parhaaseen vaalitulokseen päästäisiinkin, jos ei äänestettäisi henkilöitä vaan asioita. Vaalikonehenkisillä kysymyspattereilla laitettaisiin prioriteetit järjestykseen, slaiderit kohdilleen. Tämän jälkeen asiantuntijat toteuttaisivat politiikkaa, jolla päästäisiin mahdollisimman hyvin toivottuihin lopputuloksiin.

Ruusuisen mallin ongelma taitaakin olla siinä, ettei moisia asiantuntijoita ole olemassa. Eikä päämääriin pääsemiseen tarvittavia parhaita keinoja taideta tuntea. Äh.

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds