Tässä iltana eräänä kävelin Esplanadin puistossa. Se oli kaunis kaikkine valaistuine puineen. Mieleeni muistui, kuinka vuosi sitten palasin laivapojan loma-asussani puiston lävitse kasarmille Suomenlinnaan. Vaikka lomilta paluu tietty turhautti joka kerralla, tunsin aina ripauksen ylpeyttä, kun kengänkantani kopisivat kuin herrasmiehellä ja viimeisen päälle tuunatusta talvisesta puistosta huokui porvarillinen charmi.

P1070838

Merisotakouluun liittyy kaikesta huolimatta lämpimiä ajatuksia. Siellä varusmiehiä kohdeltiin ensimmäistä kertaa liki sellaisella kunnioituksella, mitä ihmiset siviilimaailmassa tapaavat toisilleen osoittaa. Pinnallisena hylkiönä vaikutuin myös paikan puitteista. Vastaremontoitu rakennus, tupien holvikaaret, käytävien maisemat meren ylitse Helsinkiin. Tuollainen on harvinaista herkkua muutenkin, saati armeijassa.

Ruotuväessä juttukeikoilla tulin nähneeksi monenlaista kasarmia, mutta mikään ei päässyt lähellekään Merisotakoulua. Vastaavasti kamalin kohtaamani kasarmi oli majoituskasarmimme Santahaminassa. Samassa talossa nukkuivat Ruotuväen toimituksen lisäksi mm. www-ylläpitäjät, soittokunta ja helikopterimekaanikot. Varusmiehiä ei tavata arvostaa sen mukaan, mitä he saavat aikaan, vaan ennemmin sillä perusteella, kuinka paljon he kärsivät sitä tehdessään. Siksi meidän porukkamme ei ollut erityisen hyvässä huudossa sen paremmin henkilökunnan kuin muiden varusmiesten keskuudessa. Meidät oli hyvä heittää vihoviimeiseen murjuun.

Ehdotin jossain vaiheessa, että voisimme tehdä vertailevan jutun eri varuskuntien kasarmeista, mutta moiseen ei haluttu lähteä. Tuollainen juttu tuskin aiheuttaisi muuta kuin mielipahaa. Omassa blogissa sopii sentään julkaista pienimuotoinen vertailu. Ymmärtääkseni Santahaminan kasarmikin on viimein päässyt remonttiin.

On sääli, ettei kasarmien kunnostukseen tunnu riittävän määrärahoja, ja homeongelmia hyssytellään.  Jos vertaa vaikka valtion ylläpitämiin korkeakouluhin, niiden puitteet ovat paljon paremmassa kunnossa. Eikä kukaan joudu väkisin asumaan niissä ympärivuorokautisesti.

***




Merisotakoulun holvikaaret hämmentävät tottumatonta.





Vakiomalliset kaapit eivät sovi kokonaisuuteen.





Santahaminan tupaan eivät normaalilevyiset sängyt mahtuisikaan. Jalkani eivät mahtuneen suoriksi lyhyessä sängyssä, joten jouduin koukistamaan ne. Aamulla heräsin polvet mustelmilla reunan rautaputkista.




Merisotakoulun käytävä.




Santahaminalainen käytävä.




Merisotakoulun WC:ssä kiiltää kromi.




WC:n ikkunan maisemakin menettelee. Kuvassa taitaa olla sittenkin hieman kaihoisaa zoomia.




Santahaminalainen WC.





Jonoa oli yllättävän vähän suihkujen lukumäärään nähden.




Lähettivät terveiset teillekin. Ovessa ei ole lukkoa, mutta sehän vain lisää jännitystä. Viimeisen pöntön edessä ei ole oveakaan. Elisabeth Rehnin urakka jäi kesken.




Huoltovarmuuskeskuksen kriisinajan käsipyyhevarasto sijaitsee samoissa tiloissa.

3 on viitsinyt kommentoida:

Sinun olisi pitänyt ikuistaa vielä Suomenlinnan pään valaistukset, esim. tullessa Merisotakoululta sillalle päin kun valaistu silta, puut sekä kirkontorni näkyivät vasten pimeätä syystaivasta. :)

- Max

12/03/2009 03:44:00 ip.  

Tulin tänne kaipaamaan kommenttia Siilasmaan näkemyksiin.

12/20/2009 08:15:00 ip.  

Minun piti kirjoittaa Siilasmaan pohdintojakin liippaava teksti siitä, mikä armeijassa on parasta ja huonointa, mutta en ole näemmä kirjoittanut vielä. Eiköhän se tästä ennen pitkää.

Mutta tietty, merkityksellisyys on hukassa, kuten Siilasmaa sanoi. Ja Sarasvuo aiemmin.

12/20/2009 08:26:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds