Kunnialla päättyneen Ruotuväki-palvelukseni glamourikkain päivä taisi lopulta olla yksi tiistai, jona matkasin ensin Riihimäelle tapaamaan Romanian asevoimien komentajaa (joskin aikataulumuutosten vuoksi pääsin kysymään vain kolme kysymystä Kaskealalta) ja palasin kaupunkiin haastattelemaan Ison-Britannian merivoimien komentajaa. Tuli hieman kiirekin, kun sain hänen pitämänsä laajan puheen luettavakseni vain hetkeä ennen haastattelua [juttu].

Kaikessa töhinässä unohdin pukea takin ylleni, ja jututin brittiamiraalia paitahihasillani. Sattuuhan näitä.

Onneksi palveluksen loppuunkin sattui yksi kiinnostava kohtaaminen. Viime viikolla kävin kuuntelemassa Jari Sarasvuota Maanpuolustuskorkeakoululla, jossa hän luennoi tuleville alikersanteille johtajuudesta [juttu]. Sarasvuo on näemmä sen verran kuuma nimi tästä ikuisuuteen, että uutista on lainattu ilahduttavasti mm. Taloussanomissa.

Hupsuna TJ-pilana taittajamme merkitsi jutun kirjoittajaksi Mikael Pietilän.

Koska juttupaikka oli hieman lyhyt, kirjaan tähän hieman tarkemmin, mitä Sarasvuo jutteli. Loppuhuipennuksena luentoa seurannut keskustelumme täysin litteroituna.

***

– Ajattelin puhua suoraan, silläkin uhalla, että se loukkaa joidenkin teistä vastaanottokykyä, Sarasvuo aloitti tiukasti kymmenen minuuttia myöhässä.

Hän puhui vapaasti ilman papereita. Eteensä hän rakensi kuitenkin nuottitelineen, jolla piti jonkinlaista aihelistaa.

Ennen kuin hän pääsi pidemmälle hän kävi nappaamassa yhdeltä oppilaalta pöydältä tämän silmäilemän MPKK:n hakuvihkosen. Tällä luennolla ei muualle vilkuiltaisi. Mietin, mahtaako hän loukkaantua läppärinnaputuksestani.

Sarasvuon perusteesi oli, ettei armeijassa opi oikeaa johtajuutta.

– Ajatus, että voisi leipoa johtajia varusmiesaikana on lapsellinen, hän kärjisti.

– Täällä voidaan tarjota johtajuuden välähdyksiä, niitä saattaa tulla silloin tällöin, joillekin.

– Rukissa ei opetettu johtajuudesta mitään, hän julisti.

– Opetettiin tulijoukkueen johtamisen teknistä puolta. Ja hyvä niin, musta se on ihan riittävä haaste, hän sanoi yllättäen.

– Johtamisessa puhutaan niin isosta asioista, että näiden asioiden alkeellinen ymmärtäminen alkaa usein neljänkympin tienoilla, hän linjasi sai muistelemaan, minkä ikäinen hän mahtoi itse olla firmansa perustaessaan.

– Junailuun ja asioiden järjestämiseen saadaan hieman valmiuksia, mutta johtajuus.. maaperää on ehkä hieman muokattu ja osa saattaa olla kiinnostunut kulkemaan johtajuuden polkua.

– Perille ette ole koskaan pääsemässä ja viisi kuudesta lannistuu matkalla Tämä ei ole synkistelyä – en ole pessimisti vaan realisti, Sarasvuo sanoi ääntään väristäen.

– Tämä elämä, jota nykyään elämme ei enää valmista meitä siihen elämään, joka meitä joka tapauksessa kohtaa, Sarasvuo jatkoi ja huomasi itsekin, ettei muotoilu ollut kaikkein iskevin.

Sarasvuolta ei sittenkään löydy ymmärrystä palveluksestaan laistaville.

– Olen seurannut pöyristyneenä sitä, kuinka huonosti nykyikäluokat pärjäävät varusmiespalveluksessa, hän mesosi.

– Taustalla on, että lapset eivät saa tarvittavaa rakkautta kotoaan.

– On täydellinen katastrofi, jos ihminen keskeyttää palveluksensa, Sarasvuo sanoi ja täsmensi, että suurin menetys on yksilön kannalta.

***

Yhtäkkiä hän eksyi tarinoimaan omasta erinomaisuudestaan. Sarasvuo kertoili, kuinka on käynyt usein kertausharjoituksissa puhumassa kenraaleille.

– Aina välillä tulee puolen päivän kertauskutsuja. Normaalistihan nämä horinat maksavat 6-12 tonnia laaki. Eversti Kim Jäämeri, josta varmaan tulee jonain päivänä kenraali. Hän toi hornetit suomeen. Hän kutsuu minut puhumaan.


***


– Armeija on turhauttava henkisesti ja emotionaalisesti – nykyään se on valitettavasti myös fyysisesti raskas kokemus, Sarasvuo sanoi suoraan.

– Itse koin aikoinaan, ettei se ollut kovin mielekästä. Olen sittemmin ymmärtänyt, että monilla asioilla oli tarkoituksensa, mutta merkityksellisyyttä ei avattu.

Yhtäkkiä hän eksyi jälleen kertomaan itsestään.

– Jos käytetään sellaista alhaista mittaria kuin euro... Mun mielipiteestä on maksettu kuitenkin 100 miljoonaa euroa käteistä rahaa. Ei tästä maasta monia samanlaisia löydy.

– Kaikki mielettömältä tuntuva säntäily... toivon, että tätä perustellaan nykyään. Meille sitä ei koskaan tehty, Sarasvuo harmitteli.

– Tämä tarkoittaa sitä, että ei ole johtajuutta, hän kiteytti.

– Johtajuus on mielekkyyttä, mielekkäiden asioiden vuoksi ponnistelua.

Mietin, että tämä tuntuu ironiselta, jos muistelee tee työtä, jolla on tarkoitus -kampanjaa ja syväjohtamisen korostamaa inspiroivaa motivointia.

Kenties Sarasvuo ei ole aivan perillä siitä, mitä armeijan johtajakoulutuksessa nykyään opetetaan. Olkoonkin, että on toinen asia, kuinka tuo oppi näkyy käytännön arjessa.


***

Sarasvuo jatkoi määrittelmillä.

– Elämää hallitsee se, mikä on totta. Kokemusta elämästä hallitsee se, minkä uskoo olevan totta. Jälkimmäinen on maailmankuva.

– Emme operoi todellisuudessa vaan sillä kartalla, joka meillä todellisuudesta on.

Kehittely jäi kesken jonkun aliupseerioppilaan pilkkiessä.

– Älkää herran tähden nukkuko täällä! Sarasvuo kivahti.

– Täällä ei saatana roikuteta silmäluomia. Istu suorassa, nosta vireystilaa! Tuo on epäkunnioittavaa. Ei sillä, että on muka väsynyt, ole hevonvitun väliä, hän julisti.

– Ensisijainen tarkoitus ei ole pahoittaa ketään, mutta itsekin luulin tietäväni jotain elämästä 18-vuotiaana, Sarasvuo jatkoi.

– Silloin suojeli, etten tajunut, kuinka paljon opittavaa on edessä. Johtajuudessa on kysymys siitä, että ihminen alkaa ankarasti tutkia totuutta. Ja ymmärtää, että totuutta ei voi lähestyä muuten kuin oman valheen kautta.

– Totuutta omasta elämästä, johtamisesta, ei voi lähestyä muuten kuin oman valheen kautta, Sarasvuo toisti sen kummemmin selventämättä.

– Vuonna 2005 kuoli M Scott Beck, jenkkilaivaston pääpsykiatri. Hän kirjoitti kirjan The road less traveled.

– Se on top 5 -kirja, mun maailmassa ehkä ykkönen, Sarasvuo tunnusti.

– Se on kirja johtajuudesta, kirja rakkaudesta.


– Minun tehtäväni on oppia ongelmatilanteista nopeammin kuin asiakkaat ja opettaa heitä, Sarasvuo selitti.

– Sama päämäärä kuin antiikin filosofeilla: tutkia mitä on hyvä elämä ja kuinka sitä voisi vahventaa, hän lavensi.

Seuraavaksi hän keskittyi ottamaan ihmisiltä liiat luulot pois.

– Mitä enemmän on ajatuksia, sitä vähemmän kykenee ajattelemaan; pää täyttyy mössöstä, hän julisti.

– Suuri osa omia ajatuksia, mikä on huono juttu. Se tarkoittaa, että on tyhmä. Luultavasti joku toinen on jo keksinyt ajatuksen, jos se on keksimisen arvoinen.

– On turvallisinta olettaa, että olemme kohtuullisen keskilahjaisia, Sarasvuo sanoi ja piirsi fläppitaululleen Gaussin käyrän.

– En usko, että tässä salissa on yhtään neroa, hän sanoi ja kertoi tykistökenraali Nenosesta, joka reputti aikoinaan pitkän matematiikan yo-kirjoitukset tehtyään tehtävät alle vartissa ja poistuttuaan etuajassa. Nenonen kehitti niin nerokkaan tykistöjärjestelmän, että se määriteltiin sotasaaliksi Pariisin rauhansopimuksessa.

– Kun keskilahjaisen ihmisen pää täyttyy ajatuksista, ongelmia on kaksi: Suurin osa ajatuksista on omia. Valitettavasti vieläpä antagonistisia eli varsinaiseen tarkoituksen nähden vastakohtaisia. Nerot tavoittelevat tilannetta, jossa on vähemmän ajatuksia, ego aiheuttaa vähemmän kohinaa. Maailmanjärjestyksen ja maailmankuvan erottaminen on kaiken lähtökohtana, Sarasvuo selitti.

***

Hän palasi M Scott Beckiin ja kurin merkitykseen.

– Ilman kuria ei ole minkäänlaista mielekästä elämää, Sarasvuo latasi.

– On turha puhua johtajuudesta tai täyttymyksestä tai oman elämän todeksi elämästä, jos kuri puuttuu. Siksi keskeytetään, koska elämästä puuttuu kuri ja seuraava sana, jonka kerron myöhemmin (rakkaus).

Sarasvuo jakoi kurin neljään osaan. Perehdyin sittemmin The Road Less Travelediin sen verran, että huomasin seuraavan osan olevan suoraan siihen perustuva.

– Mielenterveys on kyky toimia tarkoituksenmukaisesti yhteisessä todellisuudessa, Sarasvuo määritteli.

– Hyvä johtaja saa toiset ihmiset haluamaan sitä, mitä heiltä joka tapauksessa vaadittaisiin.

– Yksi elämän kovia juttuja on, että miellä on mielipiteitä, mutta maailmaa ei kiinnosta. Ne harvat, jotka pystyvät taivuttamaan mielipiteitä, heitä kutsutaan johtajiksi. Heitä on vähän ja he kypsyvät hitaasti, hän pohti.

– Johtajilla on oltava kyky korkean luokan työnjakoon. Johdettavalle annetaan paljon valtaa päättää itse asioitaan.

–Suhtaudun huvittuneesti syväjohtamiseen, Sarasvuo tunnusti ja kiekaisi ilkamoiden, että se on huuuuuuuuumanistista höpötystä.

– Ajatus siitä, että ihminen toimii paremmin subjektina kuin objektina ei pidä paikkaansa, hän jatkoi.


– Jos haluat toimia korkea tason subjektina, pitää olla objektina. Eteenpäin menevät ne, jotka oppivat. Ainoa tapa kasvaa johtajaksi on hyväksyä se, että välillä meidän täytyy alistua objekteiksi, vallan käytön kohteiksi, Sarasvuo muistutti.

Sarasvuo nosti esiin teleologian johtajuuden selittäjänä.

– Aristoteteen teleologia: jos veitsen tarkoitus on leikata ja terävä leikkaa paremmin, veitsen on syytä olla terävä, hän tiivisti.

– Johtajan tehtävä on luoda merkityksiä.

***

– Elämän kruunu ei sittenkään ole onnellisuus vaan uskallus elää oma tarina täydeksi ja todeksi, Sarasvuo selitti.

– Sen sivutuote on onnellisuus, ohikiitävät täyttymyksen hetket

Hän viittasin Beckiin, jonka mukaan suurin kaikista totuuksista on, että elämä on vaikeaa, epäreilua.

– Jos ihminen puhuu koeajalla omista oikeuksistaan meidän firmassamme, saa lähteä kotiinsa. Haluamme olla alamme parhaita, eivätkä parhauteen mahdu ihmiset, jotka huutavat oikeuksiensa perään, hän havainnollisti.

– Ne, jotka puhuvat velvollisuuksistaan, heitä ylikunnioitetaan ja palkkakäyrä nojaa y-akseliin, Sarasvuo dramatisoi.

– Ja jumalauta, sulle on joku opettanut, että kannattaa määkiä ja märistä oikeuksistaan, hän mesosi.

– Elämän kruunu ei ole hedonismi vaan elää täydesti, palvellen

Sarasvuo kertoi, kuinka Beck jakoi kurin neljään osaan.


1. uhraus

– Tämä tekee elämästä pyhää

– Elämässä kohtaa ongelmia, mutta ihminen ei halua kohdata näihin liittyviä tunteita. Elämän varsinainen tarkoitus on päästä eteenpäin, nostaa tasoa. Kohtaamamme tuska on tunnehinta, Sarasvuo pohjusti.

– Nykyihmiset eivät kestä vitutusta. Pakenemme pahoja tunteita mielihyvään. Nautinto ensin, hinta myöhemmin. Ihminen pyrkii pois tuskasta kohti nautintoa.

– Tämä on evoluution meihin asentama ohjelma, jota ei pysty kiertämään. Johtaa siihen, että nautinnot alkavat pienentyä, hän muistutti.

– Tarvitsee enemmän viinaa, enemmän oikeassaolemisen riemua. Hinta vastaavasti kasvaa.

– Keski-ikään mennessä on saatu aikaan alistuva, uikuttava, kytevästi vihaava reppana, Sarasvuo tunnelmoi.

– Jotka lepäävät eniten, saavat vähiten lepoa, hän julisti.

– Aina ensin hinta. Aina ensin antaudutaan tehtävälle!

– Kun maksaa hinnan ensin, nautinto korvautuu ilolla. Hinta alkaa pienentyä ja nautinto räjähtää.

***

– Asun ja aion loppuelämäni asua huippu-urheilijan kanssa, tämän Virpi Kuitusen. Hän on 2000-luvun alun menestynein naishiihtäjä, Sarasvuo antoi aihetta uudelle kohulööpille.

[Sarasvuo väittää olevansa tosissaan Kuitusen suhteen. Kansa ei usko.]

Hän kertoi hurjista treenimääristään, kuinka aina ei tee mieli aamujoogata, mutta se on pakko tehdä. Kertoi, kuinka edellinen yö oli jäänyt lyhyeksi Italian-matkan vuoksi, mutta silti hän heräsi sitkeästi aikaisin voimistelemaan.

– Kunpa olisin tämän kaksikymppisenä tajunnut. Join viinaa kuin aku piimää, Sarasvuo sanoi ja sai aliukersanttikeijot nauramaan. Tsihihii, se sano viina.

– Ainoat asiat joita en ole kokeillut ovat suonensisäiset huumeet ja anaaliseksi – miehen kanssa, Sarasvuo paljasti.

– Naisen kanssa olen kokeillut sitäkin, hän katsoin tarpeelliseksi huomauttaa.

Otsikko alkaa olla kasassa, tuumin.

– Mulla on varhain ollut mahdollisuus toteuttaa joka fucking oikku, joka mieleen juolahtaa, hän uhosi.

– Hämmennys on tunnehinta oivalluksesta, epäily luottamuksesta, häpeä luovuudesta, Sarasvuo jatkoi määrittelyään.

– Elämässä on pyhiä asioita vain jos uhraa niiden eteen. Ja elämä ilman pyhää ei ole minkään arvoista. Johtaja kykenee toimimaan tunteistaan piittaamatta.

– Pelasin eilen tennistä kolme tuntia Venetsiassa tämän Virpi Kuitusen kanssa. Siinä näkyi kuntoilijan ja urheilijan ero. Vaikka Virpi ei ole kovin hyvä tenniksessä, hän laittoi minut loppua kohti tiukoille silkalla kunnollaan, Sarasvuo jutteli.

– Hän tekee kuudellakympillä kulmasoutuja mikä jää monelta teistä tekemättä, Sarasvuo muistutti.

– Ihan totta, täällä on yllättävän monta, jotka eivät tee kuudelläkympillä yhtä ainoaa. Mitä vittua te oikeen meinaatte jätkät, hän mesosi.

– Siinä kun tehtiin sitä joogaa, niin vitutti niin, että runko tärisi, Sarasvuo palasi aamun tunnelmiin.

– On hyvä oppia turhautumaan.

– Älkää silti kovistelko heikkoja. Heillä on raskasta muutenkin. Heitä kutsutaan lempeästi leikkiin nimeltä elämä, Sarasvuo evästi johtajia.


***

Sarasvuo jatkoi määrittelemällä, että kurin toinen komponentti on vastuu.

– Ihmisellä on tarve tuntea hallintaa. Mitä parempi on tunne hallinnasta, sen parempi on mielenterveys.

– "Olet itse 100-prosenttisesti vastuussa kaikesta." Sinä päivänä, kun tämän hyväksyy, elämä lakkaa olemasta kärsimystä. Se ei ole enää vaikeaa vaan vaivalloista – rasittavaa, muttei kärsimystä. Kun on itse vastuussa, ei ole enää yksin. Vain siinä vaiheessa voi ottaa vastaan apua toisilta, Sarasvuo filosofoi.


– Ihmiselämä on salmiakki. Sitä määrittää suhde neljään perusasiaan, Sarasvuo määritteli fläppitaululle.





Olosuhteet Perimä


menneisyys + pyrkimys


Esimerkkinä olosuhteista hän kertoi tarinan omilta varusmiesajoiltaan Dragsvikista.

– Yksi syy, miksi en pärjännyt oli, etten tajunnut ruotsista mitään. Kyllähän minä ällän kirjoitin, mutta sen kirjoittaa kuka tahansa, joka haluaa.

– Siellä oli sellaista kevyesti sukurutsaista porukkaa, Sarasvuo veisteli.

Hän kertoi, kuinka häntä kiusattiin, kuinka hän ei tajunnut, mitä tapahtui, kuinka kaikki oli turhauttavaa ja surkeaa. Kuinka hän makasi lääkittynä yläpunkalla tekemättä mitään.

– Alapunkassa nukkui mulkku, joka näki mun hädän ja potki sänkyä, Sarasvuo kertoi ja demonstroi, kuinka pomppi potkujen voimasta.

– Eräänä päivänä alakerran runkkari kertoi kaverilleen seuraavaa: "Pappa lovade mig en porsche om jag slipper till officerskolan", Sarasvuo muisteli.

Oli menossa jokin organisaatiouudistus eikä rukkiin pääsisi kuin yksi mies. Sarasvuo kertoi sanoneensa alapunkan uhoajalle, ettei tämä ole rukkiin pääsemässä. Ajatus alapunkan miehen Porschesta ärsytti niin paljon, että Sarasvuo sykki tiensä rukkiin ja jätti toisen rannalle.

Salmiakin ylintä kulmaa emme koskaan saaneet kuulla.

***

Kurin kolmanneksi osaksi määriteltiin totuudellisuus.

– Siellä missä meidän kartalla lukee grand canyon on oikeasti puro, jonka yli voi hypätä, Sarasvuo tunnelmoi ja hyppäsi äkkiä seuraavaan otsikkoon, sillä kello alkoi olla paljon.

Kurin viimeiseksi osaksi paljastui tasapaino.

– Jokainen hyvä on kahden paheen tiukassa puristuksessa. Siksi tarvitaan kykyä elää egon, viettivoimien ulkopuolella, Sarasvuo linjasi.

Vaikka kuri on tärkeää, se ei yksin riitä.

– Jos järkevä elämä on mahdollista ainoastaan kurin kautta, luulisi, että lapsena kuritetut olisivat kurinalaisimpia, Sarasvuo päätteli.

Totuus on hänen mukaansa päinvastainen. Näiltä lapsilta puuttuu kurinalaisuuteen tarvittava energia. Sen energian antaa rakkaus.

– Rakkaus on vimmainen halu kasvattaa itseä, jotta saisi ravita toisen ja sitä kautta omaa hengellistä kasvua, Sarasvuo määritteli Beckiä mukaillen.

– Rakkaus on ankaruutta. Kasvua kohdata heikompi myötätunnon kautta. Kelpaamattomuuden tunteen vuoksi ihmiselämän kantava tunne on häpeä, hän jatkoi.

***

Kello oli jo jonkin verran yli luennon päättymisajan, mutta Sarasvuo sanoi jatkavansa, sillä ei oppilailla kuitenkaan mitään tärkeämpää ohjelmaa olisi.

Hän määritteli seuraavasti.

Hyvä elämä => henki dominoi tunteita
Hyvä johtaminen => Jokaisessa meissä on kapasiteettia, jota emme saa heti käyttöön. Oikeat johtajat johtavat ihmistä tämän mahdollisuuksita käsin, ei rajotteista
Hyvä joukkue => tarkoitus on tärkeämpi kuin säännöt

Lisäksi uudet johtajat saivat täsmällisempiä ohjeita.

– Älä ole nilkki. Vaadi se mitä vaaditaan jämäkästi, riittävällä lujuudella ja lempeydellä.

– Auktoriteetin ja autoritäärisen johtajan ero on seuraava: auktoriteetillä on oikeasti annettavaa, autoritäärisellä on vain saneltavaa

– Silloin ei ole kuin natsat. Eikä se ole mitään. Johtajuutta ei anneta, se ansaitaan.

– Hyvä johtaminen on, että ihmisen huominen on tärkeämpi kuin menneisyys.

Lopuksi Sarasvuo kertoi sotilaspoliisista, joka pysäytti hänet varuskunnan portilla. Henkilötunnus ollut tullut mukaan Italian-matkan jäljiltä. Sotilaspoliisi katsoi kuitenkin tunnistavansa Sarasvuon ja laski tämän sisään.

– Tämä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka sääntöjen ei saa antaa syrjäyttää ajattelua. Edes aliupseereita ei ole syytä kasvattaa siihen, että säännöt syrjäyttävät ajattelun, Sarasvuo kielsi.

***

Salissa alettiin kertoa varusmiehille varuskuntaliikunnasta. Sarasvuo taitteli nuottitelinettään kuljetuskuntoon. Puhetta pitänyt upseeri kuulosti perin lattealta äskeisen tykityksen jälkeen.

Poistuin salista ja jäin odottamaan, saisinko kysyttyä Sarasvuolta vielä pari tarkentavaa kysymystä. Kohta hän tuli ulos salista ja suostui pyyntööni. Hän vaikutti hyväntuuliselta.

Valokuvaaja, jääkäritoimikunnan puheenjohtaja ja yksi kadetti liittyivät seuraani. Sarasvuo kehotti, että istuisimme alas aulan kahvioon.

Hän pohti hetken, onko hänellä mukana kahvirahaa. Jääkäritoimikunnan puheenjohtaja tarjoutui maksamaan. Sarasvuo ei sittenkään kelpuuttanut varusmiehen almua vaan muisti, että hänellä on rahaa itselläänkin. Mietin, mahtoiko hän testata jotain.

Hän istui alas minua vastapäätä ja hymyili vinosti. Ehkä hän katsoi rintani nimikylttiä. Ruotuväki, siinä luki. Sarasvuo palveli itse aikoinaan toimittajana samassa lehdessä.

Pyysin täsmennystä syväjohtamisen kritiikkiin. Sanoin, että minusta sen ajatus johtajaksi kasvamisesta synnynnäisen johtajuuden sijaan on hyvin linjassa Trainer's Housen johtajuusfilosofian kanssa siten kuin olen sen ymmärtänyt ja kysyin, onko hän täysin syväjohtamisen mallia vastaan.

Ei mulla tietenkään voi olla mitään syväjohtamisen pyrkimystä vastaan. Mä olen suhtautunut kriittisesti oikeastaan vain yhteen osaan siitä ja se on se ajatus, että ihminen pitäisi saada subjektiksi, esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa hän on toteuttavassa alaisasemassa. Eli tää objektina olon tärkeys se on aivan kriittinen osa, jos haluaa kasvaa ja mennä eteenpäin. Mun arvio siitä syväjohtamisesta oli pikkasen kohtuuton. Ei se perusteiltaan ole huono.

Mutta vastauksena kysymykseen.

Mä luulen, että lailliseen velvollisuuteen perustuvassa järjestelmässä ei välttämättä varusmiesaika päästä – no ehkä sitte itse sen ajan viimeisenä kahtena kolmena kuukautena voidaan päästä – alussa ei heti päästä kyllä sellaiseen johtamismalliin, joka olisi mielekäs. Se olisi eri asia, jos olisi tällainen vaikkapa ammattilaisarmeija, mutta se on vähän toinen juttu.

Mitä tulee kriisitoimintaan, niin siinä pitää olla varovainen, ettei se ihminen ole suojattomassa subjektin asemassa, koska subjekti on suojaton. Objektilla on suojaa. Tää nyt on tällaista valmentajuussaivartelua.

Usein luentotilanteessa syntyy liian karkeita heittoja, Sarasvuo vastasi.

Katsoin, kuinka pöydässä istunut kadetti kirjoitti kynä sauhuten asioita muistiin. Tunnistin miehen samaksi, joka oli hyppyyttänyt minuakin rukin päättäneen johtamisharjoituksen pitkinä ja pimeinä tunteina.

Siinä hän istui kiltisti kirjaamassa muistiin, mitä suuri toimittajamme keksii kysyä, tuumin, vaikken minkäänlaista katkeruutta tuntenutkaan.

Sarasvuo sanoi luennollaan, että ymmärtää sitä, ettei toimien merkitystä aikoinaan selitetty. Toisaalta hän kritisioi sitä myöhemmin puheessaan voimakkaasti. Pyysin tarkennusta tähän.

Olisin kaivannut, että merkityksiä olisi avattu enemmän. Se on se mitä...

Mä sanon sen nyt niin kuin se oikeasti on.

Kyllä sen turhautumisen tai hämmennyksen tai kärsimättömyyden, sen merkityksen olisi voinut avata heti. Että tällä harjoituksella mitataan ja testataan ja kehitetään sitä ominaisuutta. Sen olisi voinut avata heti. Sitä ei avannut kukaan koskaan. Ei yksikään upseeri ikinä vaivautunut avaamaan. Ja tuntui, etteivät upseerit itsekään tajunneet koko asiaa. Se oli musta jopa noloa heidän kannaltaan. Se on kuitenkin tuollaisen objektiksi alistavan toiminnan tärkein anti, että pääset tutustumaan siihen osaan tunne-elämästä, jonka kanssa on pakko tulla toimeen oikeassa elämässä.

Kun puhutaan siitä, tekeekö armeija miehiä vai ei, niin silloin mä en sitä ymmärtänyt, mutta näin jälkikäteen, niin kyllä tekee, juuri tuon kautta. Mutta olisin mä sen... Mä olin tosi hämmästynyt jossain rukissa, kun ei ne näitä asioita läpikäynyt. Mutta semmosta se on, Sarasvuo päätti monologinsa.

Seuraavaksi ihmettelin, pitääkö Sarasvuo kannattavana elämänstrategiana motivoitua negatiivisista motiiveista samaan tapaan kuin hän RUK-esimerkissään, jossa tärkeintä oli estää, ettei toinen vain pääsisi rukkiin.

Se on rajoitetusti joissakin tilanteissa käyttökelpoinen. Tässä tulee nyt se ristiriita teleologian ja ideologian välillä. Ideologi on joku, joka ideologisesti tatti otsassa miettii, että on väärin motivoitua alhaisista motiiveista. Kaikki sun motiivit on lopulta johdettavissa alheisiin motiiveihin. Ihan ytimessä on menettämisen pelko.

Teleologisesti, kun asiaa ajattelee, niin siinä hetkessä se motiivi palveli mua ja olen saanut siitä paljon hyvää. Onko se ylipäänsä kantava motiivi elämässä, niin ei. Enkä mä sen takia oikestaan.. en mä suhtaudu häneen enkä siihen kokemukseen minkäänlaisella katkeruudella tai mielipahalla. Se oli siinä hetkessä.. jokainen joka on joskus ollut vaikka urheilukilpailussa, tietää, että joskus on hyvä sisuuntua. Vaikka se sisuuntumisen lähde on vaikkapa tunne osattomuudesta.


Kysyin, kuinka varusmiespalvelusta pitäisi aiemmin kuullut valossa kehittää.

Kyllä sellaisen merkityksellisen kasvuun haastavan kurin määrää pitäisi lisätä. Että tota näähän on varhain subjekteja mielestään elämässään. Sitten kun mennään sinne työelämään. Olen kuitenkin aika monen ihmisen esimies ja valmennan yrityksiä. Ei ihmisen ole turvallista 20-vuotiaana kuvitella olevansa kukkulan kuningas. Siinä voi lahjattomammille käydä niin, että ne luulevat, että tämä on luonnollista ja järkevää ja siinä voi käydä hassusti.

Jos mä saisin päättää, niin armeijan perustehtävä eli turvallisuuden luominen ja varmistaminen on tietenkin luovuttamaton eikä siitä pidä koskaan käydä mitään keskustelua. Mutta sitten se, kuinka sitä perustehtävää parhaiten palvellaan, niin kyllä mä ehkä enemmän opettaisi ihmisille niitä merkityksiä, joita mekin opetetaan joka päivä asiakkalille. Eli mitä tämä ihmisenä oleminen on, mitä on johtajuus. Miksi on tärkeää lähteä noihin leikkeihin mukaan.

Noihan on rutiineja. Tosiasiassa ne on sosiaalisia leikkejä. Kaikki nämä taakse poistu ja muodostelmaan järjestymiset ja niin pois päin. Niillä on käytännön tarkoitus, mutta se, että korjataan tuolla jonkun asentoa... Mä en tiedä, tietääks toi kaveri tuolla, ettei se osaa seistä [Sarasvuo osoitti pihalla muodossa seisovaa oppilasta]. Että onko niin, että ne ei tiedä, että niillä on lantio auki. Sillä jos hän ei tiedä, niin hänellä on lonkka kulunut nelikymppiseen mennessä. Siis näitähän on paljon, joilla niinku ... repsottaa.

Ja kun mä tiedän suurin piirtein, mitä tarkoittaa huipulla oleminen ja eläminen. Niin tota meidän maailmassa jos harjoitellaan, niin sitten harjoitellaan niin paljon, että osataan. Ei tossakaan ole mitään asennevikaa välttämättä. Se voi olla, että hän ei vain ymmärrä sitä asentoa. Että hän on vaan sokea sille. Kyllä mä nostaisin sitä vaatismustasoa. Mulla on itselläni sellainen epäilys, että yksi syy, miksi nää ei enää pysty tähän palvelukseen, kun se keskeyttämisprosentti on niin hulvaton. Se voi johtua myös siitä, että se peruskuorma ei ookaan riittävä. Sen takia niillä jää aikaa hillota sitä omaa masennustaan ja äidin puuttumista. Että polvia kolottaan. Muaki sattu ihan helvetisti. Kyllä kun tuolla työhön tottumaton vetää reppu selässä, niin varmaan kolottaa. Ne on tämmösiä elämään kuuluvia tunteita.

Joku voi aatella, että tolla ei oo oikein väliä, mutta juuri tolla on väliä. Se lähtee perusasioista.

Kysyin, eikö tässä ole ristiriita sen kanssa, että Sarasvuo sanoi luentonsa päätteeksi, että ajattelun pitäisi ohittaa säännöt. Eikö oikealla tavalla muodossa seisominen ole juuri esimerkki säännöstä, jota ei perustella ja johon ei liity ajattelua?

– Ei se mee noin. Sori vaan kokelas. Ei se mee noin. Kato, on disipliinejä.

– Mitäs sä harrastat? hän tiukkasi.

Kerroin luuhaavani netissä, lukevani ja kirjoittavani juttuja.

– Hanki ittelles joku disipli... joku vaikee asia. Joku semmonen mikä haastaa sua, hän ohjeisti.

– Toi seisominen on perusdisipliini. Siinä ei ole kyse siitä, että säännöt ohittaa ajattelun. Siinä on kyse siitä, että hiotaan sitä muotoa. Koska kyllä elämässä pätee, että on se kyse mistä tahansa, itsepuolustuksesta, musiikista kirjallisuudesta, mistä tahansa vaikeesta.

Mä oon palvellut Ruotuväki-lehdessä, hän huomautti.
Tiedän sen, kuittasin.


– Mulla oli armeijan jälkeen sellainen kokemus, että mä sain opetusta sellaiselta 38-kiloiselta 76-vuotiaalta kreikkalaisimigrantilta. Hän löi jos syyllistyi pehmään ajatteluun. Me palvoimme häntä. Hän opetti meille tätä että missä kulkee, mikä on sen muodon merkitys. Hän ei antanut mulle ikinä tuumaakan anteeksi sitä, että englanti ei ollut mun äidinkieli.

Todella ankara ja rakastava. Kyllä me treenattiin ensin muotoa. Että mikä on kirjoittamisen disipliini. On aloja, joilla pitää antautua disipliinille. Kun tulee se hetki, että sä osaat sen disipliinin, niin sitten sä voit sitä luovasti soveltaa.

Tää kaveri tuolla portilla. Hän oli mun mielestä fiksu. Hän olis voinut mennä sen säännön taakse. Sitten tää homma ois ollut vähän hankalampaa. Eikä hän virhettä olis siinä tehnyt. Tää on paradoksi. Tämä on niistä neljästä kuriopista viimeinen, se tasapaino. Että jossain tilanteessa muoto ohittaa kaiken. On tärkeetä, että ihmien ymmärtää, ettei ne silti ohita, hän selitti.

***

Kiitin Sarasvuota haastattelusta ja pyysin kertomaan terveisiä pomolleni, joka vaihtoi sittemmin TH:lle töihin.

Ai, hän innostui ja pyysi kertomaan, kuinka pomoni oli suoriutunut esimiehenä.

Kerroin, että hän ohjasi diplomityötäni, joten asiakysymyksissä hänellä ei ollut paljoa annettavaa, mutta energisyyttä riitti.

Hän on hyvä esimerkki siitä, että hänellä on iso sydän. Mä voin hyvin kuvitella, että jossain eksaktissa asiassa hän ei osu maaliin koko aikaa, Sarasvuo pohti ja kysyi kiinnostuneen oloisena lisää diplomityöstäni.

Kerroin, että tutkin käytettävyysasioita ja sen sellaista.

Noniin, siinä on displiiniä! Vaikka loppuelämäksi, jos haluat, hän innostui ja kiirehti huomauttamaan, ettei ollut halunnut tuottaa mielipahaa aiemmalla haastamisellaan.

Menestystä, Matias, hän toivotti lopuksi.

Ja minusta tuntui vähän kuin olisin saanut siunauksen, täytyy myöntää.

14 on viitsinyt kommentoida:

Jumalauta Matias!

Tää oli helvetin hieno lukea!

7/03/2009 05:35:00 ip.  

jeesus mitä paskaa sivu tolkulla. Disipliiniä tarvittiin tuon lukemiseen.

7/03/2009 07:13:00 ip.  

Ensin JCP kommentoi julkisesti, että Symbianilla koodaaminen on surkuhupaisaa (no, mitä sitä tietoliikenneteekkari yhdestä Nokiasta) ja sitten täältä saa lukea J. Sarasvuosta settiä, jolle 7 Päivää -lehden paljastukset häviävät 6-0 (no, mitä sitä strategisesta käytettävyydestä dippaillut yhdestä Trainers' Housesta). Kuka teidät oikein on kasvattanut, kun ootte noin uhopäisiä?

PS Luin kertauksen vuoksi sen linkkaamasi 2005 excursioraportin, ja näkemykseni on edelleen, että se on kyllä pahuksen osuvasti havainnoitu ja hyvin kirjoitettu.

PPS On sulla muuten aivan mieletön näpyttelyvauhti ja uskomaton pinomuisti, jos ihan lennosta tuon luento-osuuden muistiin merkkasit!

7/03/2009 08:05:00 ip.  

Se vanha on hyvä kyllä. Olin aika taitava nuorena.

Ei kai tuossa ole uhoa. Olin oikeasti vaikuttunut hänen läsnäolostaan. Raportoin vain mahd suoraan mitä hän sanoi, ettei tehtäisi hätiköityjä tulkintoja uutisen perusteella. Sitä paitsi jätin kysymättä triviaalin jatkokysymyksen kuitusesta ja anaaläh

7/03/2009 09:04:00 ip.  

Niin, tarkoitukseni ei ollut viitata, että nuorena olit näppärä, muttet enää, vaan pikemminkin pohdiskella, että JO tuolloin olivat vahvat merkit nähtävissä.

Uhoilu oli väärä sana. Tarkoitin jonkin sortin itsevarmuussäteilyä, johon ei kuulu turhanaikainen varmistelu. Kyllähän kirjoituksestasi vaikuttuneisuus henkii, ja onhan tietysti Sarasvuon omasta arviointikyvystä kiinni, puhuuko sukupuolielämänsä yksityiskohdista julkisesti samaan aikaan, kun lähettelee yksityisyydenkaipuisia avoimia kirjeitä tiedotusvälineille, mutta kyllähän tästä aika mehukkaita lainauksia saisi. Jos esimerkiksi sattuisi olemaan jonkin asiasta kiinnostuneen julkaisun toimittaja, joka aloittaisi työpäivänsä Googlaamalla vuorokauden aikana päivittyneet Jari Sarasvuo -linkit (mistä ne muuten sitä Ruotuväki-stooriakaan olisivat bonganneet?).

Mutsiis joo, nättejä sano sammakko nutipäistä!

7/03/2009 09:45:00 ip.  

Onnea siviiliin laskeutumisesta, mutta ennen kaikkea tästä: aivan loistava, kiiiiitos <3 <3 <3

Ja on teillä kyllä ollut hurjan hyvä kasvatus, pakko olla samaa mieltä SÄ:n kanssa!

7/03/2009 10:11:00 ip.  

"Tuo on epäkunnioittavaa. Ei sillä, että on muka väsynyt, ole hevonvitun väliä, hän julisti."

Tuommoiseen tekee aina mieli vastata että "puhu sitten vittu paremmin".

"–Suhtaudun huvittuneesti syväjohtamiseen, Sarasvuo tunnusti ja kiekaisi ilkamoiden, että se on huuuuuuuuumanistista höpötystä."

Tämä kertoo miehestä kaiken.

Selvästi moderni saarnamies. Sama se mitä puhutaan, ei sitä kuitenkaan kukaan täysijärkinen oikeasti kuuntele tai ainakaan saa mitään irti. Tuntuu tulevan itsekehua ja ristiriitaa, mutta tärkeintähän ei olekaan sisältö vaan puhe..
Kumma silti että tuolle mitään maksetaan. Yleensähän pomomiehet ovat niin kovin tiukkoja rahan suhteen.
Huoh.. Kun ajattelee mitä kaikkea tuohonkin tyyppiin tuhlatuilla rahoilla olisi saatu aikaan tuottavassa toiminnassa tai vaikkapa hyväntekeväisyydessä...

Ja mitä ihmeen kuudenkympin kulmasoutuja on tenniksessä?

7/03/2009 10:38:00 ip.  

Kiitos tästä. Kiinnostavimpia blogauksia mitä olen hetkeen lukenut.

7/04/2009 12:32:00 ip.  

Typerryttävä ukkeli.
Kiitos nyt kuitenkin tästäkin.

7/04/2009 03:58:00 ip.  

Sain nyt vasta luetuksi. Hyvin kirjoitettu, kiitoksia.

Lisäksi nillitän, että se psykiatri oli Peck, kovalla peellä.

7/06/2009 06:30:00 ip.  

Kiitos kiitoksista. Varsinaisesti en jaksanut kirjoittaa tätä kunnolla niin kuin olisin halunnut, vaan tyydin vain kopipeistaamaan lainaukset muistiinpanoistani. Oh well.

Oskari, hauska kuulla sinustakin.

Haakana, äh, minä kun kuitenkin muka tarkistin sen nimen.

7/06/2009 06:37:00 ip.  

Sä olet PA nero.

7/07/2009 05:34:00 ip.  

Ensiluokkainen kirjoitus, kiitoksia tästä!

7/18/2009 02:56:00 ip.  

Mielenkiintoinen juttu, vaikka välillä hiukan puduttikin. Kiitos.

12/17/2010 10:47:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds