Epäselvyyksiä

Tulin välittäneeksi vähän väärää kuvaa edellisessä merkinnässäni. Haukuin ihmisiä ja implikoin omaa erinomaisuuttani. En halua suinkaan sanoa, etteikö aukissa olisi ollut mainioita tyyppejä. Se, että kaikki halusivat päästä pois ei ole millään muotoa väärin – halusinhan itsekin.

Mitä majohajoon ja huonoon teltanpystytykseen tulee, olin tyytyväinen ryhmään, johon minut määrättiin. Tuskin olisin vaihtanut siitä juuri ketään. Sattui vain olemaan niin, että tuolle ryhmälle oli ongelmallista saada sissitelttaa kovin nopeasti pystyyn.

Lopulta mieleeni jäi, että kun en enää jaksanut kantaa kamiinaa, se otettiin ja kannettiin puolestani.

***

Unohtui sanoa sekin, että peruskoulutuskauteen verrattuna parempaa oli sekin, että tupaamme kantoi wlan-yhteys. Saatoin surffailla iPhonella nettiä, kun se muuten oli tukkoista, Upiniemeen kun eivät 3G:t kuulu.

Hain Real Football -pelin ja pelasin sitä innolla. Siitä huolimatta, että seinällä oli paperi, jossa kiellettiin verkon käyttäminen muualla kuin luokkahuoneessa. Myös suurten tiedostojen – yli 5 Mt – [sic] hakeminen oli kiellettyä.

Sekin piti lisätä, että kurssimme alussa tehtävässään aloittanut uusi aliupseerikoulun johtaja vaikutti varsin skarpilta tyypiltä. Aliupseerikoulussa on johtaja, muissa komppanioissa päällikkö, meille teroitettiin kuin tärkeänä asiana. Toivon, että hän saa koulun touhun asiallisemmaksi ja aiheettoman hyppyytyksen vähemmälle.

***

Armeijasta saatava hyöty tuli sittemmin puheeksi. On kai niin, ettei työhaastattelija saa kysyä armeijasta sen enempää kuin naisen raskaudesta. Ja jos mennään kysymään, ei tarvitse vastata.

Olen tavannut ajatella, että tämä on reilua. Sittemmin tulin miettineeksi, että on varsin väärin, jos armeija-aikana oppimiaan hyödyllisiä taitoja ei saisi tuoda esille.

Jos oletetaan, että armeijan johtajakoulutus vaikka olisi oikeasti hyödyllistä [itse en saanut johtajakoulutuksesta juuri irti, mutta näytti, että valikointiprosessi on jollain tapaa luotettava] niin kuin puolustusvoimat väittää, eikö ole outoa, ettei rukkinsa kunnialla käynyt reserviläinen saa tästä itselleen hyötyä, kun tähän kuitenkin vuotensa uhraa.

Jos armeijaa käymätön on esimiestehtävissä sen vuoden, kun toinen on armeijassa, tuntuisi oudolta, ettei työhönottaja saisi ottaa varusmiesjohtajuutta millään tapaa huomioon – vain siksi, että armeija ei ole naisille pakollinen.

Missä raja kulkee? Jos joku toimittaa lehteä Ruotuväessä tai ylläpitää verkkosivuja, saako sen huomioida? Jos joku ajaa vuoden rekkaa ja työhönottaja sanoo, että onhan sinulla kokemusta, mutta tämä on armeijasta, joten ei tätä voi huomioida.

Johtajakoulutuksesta saa joissain oppilaitoksissa opintopisteitäkin. Eikö näidenkin myöntäminen ole arveluttavaa? Työnantajahan voi katsoa todistusta ja huomata, että miespuolisella hakijalla on todistuksessaan johtamisopintoja, jotka naishakijalta puuttuvat.

Minusta on kovin ristiriitaista, että samaan aikaan kuin puolustusvoimat yrittää muokata opintosisältöään sellaiseksi, että siitä olisi hyötyä siviilimaailmassakin, toisaalla katsotaan, että kaikki armeijasta saatava hyöty on naisilta pois. Jokin järki tähän on toivottavasti saavutettavissa.

En usko, että miesten yliedustus johtajapaikoilla johtuu siitä, että Suomessa yhtenä poikkeuksena länsimaissa on yleinen asevelvollisuus – ilmiö on kuitenkin laajempi. Ja toisaalta, jos puolustusvoimien johtajakoulutuksella pääsee ansiottoman helposti johtajatehtäviin [mihin en itse usko], onneksi tämä tie on avoinna naisillekin.

***

On yhtä kaikki hupsua, että jos miehistön puolesta vuodesta käytetään kuusi tuntia ihmissuhdeasiohin ja tiimityöskentelyyn, tästä jaksetaan repiä suuria otsikoita. Hassua on sekin, että jos korkea-arvoiselta kapiaiselta kysytään, mitä siviilielämän kannalta relevantteja taitoja armeija opettaa, ensimmäisenä mieleen tulevat liikennevalistus, jätteiden kierrätys, huumetietous ja kerrospukeutuminen. [Lähteenä YLE:n ykkösen radiohaastattelu viime viikolta.]

Kun oikeasti varuskunnista edelleen pääsee kaikkein joustavimmin ja kätevimmin pois ja takaisin omalla autolla ja jätteitä käsitellään sen verran, että ruokalassa kerätään biojätteet eri ämpäriin kuin jugurttipurkit. Edes sen vertaa eivät tunnu oppivan, että servietitkin maatuvat.

Ja kerrospukeutuminen jää sille tasolle, että puolet varusmiehistä pukee alus- ja päällisukat väärin päin jalkaan ja t-paidan poolon alle vaikka pakkasella.

Huumeista kerrottiin, että puolustusvoimien huumestrategia on ei. [Sinänsä kantana ihan mainio, kun touhutaan aseiden kanssa, mutta eipä tuo nyt tietoa lisää.]

***

Liitetään tämäkin löyhästi armeijaan. Hesarissa kerrottiin WTC-salaliittoteorioiden saaneen arvovaltaista tukea. Ottamatta sen enempää kantaa, mitä selitys on salaliittoa ja mikä ei, on hesarin kannalta noloa, että mainittu kenraalimajuri on eläkepäivillään innostunut myös parapsykologiasta ja seinien läpi kävelystä. Tuon olisi voinut mainita uutisessa.

Toisaalta viralliseen tarinaan liittyy niin monta älyttömyyttä, etten viitsi olla mainitsematta tätä uutisen kommenteissa vastaan tullutta tietoa.

WTC7:hän sortui omia aikoijaan, vaikkei rakennukseen osunut muuta kuin isojen tornien murusia. Videoiden perusteella näyttää kuin torni olisi räjäytetty.

Mielenkiintoisesti BBC kertoi tornin sortuneen parikymmentä minuuttia etuajassa. Höpsöintä on, että tornin kaatumisesta kertovan suoran lähetyksen taustalla näkyi pystyssä seisova WTC7. Hetkin ennen tornin oikeaa sortumista suora lähetys vielä yllättäen katkesi kiusallisesti.




9 on viitsinyt kommentoida:

Intin johtajakoulutuksen paras anti oli hölökohtaisesti se, että se tarjosi hyvän lähtökohdan pohtia johtajuuden todellista olemusta, vastuita ja näennäisyyttä jne. sitten myöhemmin.

Mitään automaattista siviilipuolen pomopaikkaa ei sillä saa etenkään, kun otetaan huomioon lukumäärät - noin kolmasosa kai pääsee AUK:uun ja heistä kolmasosa jatkaa RUK:uun. (Voin olla väärässä.) Ehkä kuitenkin se näkyvin näkyvin korrelaatio on siinä, että siviilipuolella kaikin puolin pätevät johtajat yleensä pärjäsivät myös intissä mikäli semmoista kävivät. Valikointiprosessi AUK:uun taas ei minusta ole mitenkään erityisen luotettava. Koska verrattain harva halusi lähteä, käytännössä kaikki halukkaat pääsivät sinne.

Teltanpystytysongelmat kuulostavat juuri siltä, että kunnollisen ryhmätyöskentelyn mahdollistava "itseohjautuva verkko" ei ollut vielä itseohjautunut niin, että kaikki olisivat löytäneet heti paikkansa.

---
Eka linkki on muuten väärin.

7/13/2009 12:28:00 ip.  

Kiitos, korjasin linkin.

Varsinainen pointtini ei ollut tällä kertaa miettiä johtajakoulutuksen mielekkyyttä vaan olettaa, että jos siitä olisi oikeasti hyötyä, olisi vähän haljua, että tätä hyötyä ei saisi arvottaa työhönottotilanteessa.

Johtajakoulutuksesta olen paljolti samaa mieltä kanssasi, ja korrelaatio on tosiaan niin päin, että siviilissä pärjäävät menestyvät yleensä halutessaan armeijassakin.

Aivan noin suurta osaa ei taideta AUK:iin ottaa eikä RUK:iinkaan ihan joka kolmas pääse. Määrät tosin vaihtelevat rankasti linjoittain. Yhtä kaikki, harva halukas tuntuu jäävän pääsemättä aliupseerikouluun. Upinniemessä aika moni halusi AUK:kiin, sillä puolen vuoden tehtäviä oli tarjolla niin vähän. Toisaalta moni laittoi laivapalveluksen etusijalle ja meni ennemmin matruusiksi laivalle kuin johtajaksi rannikolle.

Onnistuneella valikoinnilla viittasin lähinnä siihen, että RUK:iin valikoitu varsin skarppia väkeä. Isänmaauhoilua tai muuta vauhkoamista ei juuri näkynyt.

7/13/2009 12:54:00 ip.  

Armeijan käynnistä ei tosiaan saa työhaastattelija kysyä, mutta mikään ei estä haastateltavaa tuomasta asiaa itse esiin (sama tietenkin sen raskaudenkin kanssa). Jos siis koet saaneesi hyvää kokemusta armeija-aikana, kannattaa se ilman muota mainita. Ja kyllä sen silloin voi huomioida.

Tai ainakin itse olen palkannut töihin ihmisiä vaikkapa sivarityökokemuksen perusteella, joten kyllä armeijassa opitut taidot ovat minun mielestäni ihan yhtä esilletuomiskelpoisia.

Aika moni nuori mies tapaakin minun näkemäni mukaan laittaa armeijakokemuksensa myös CV:hen.

7/13/2009 01:31:00 ip.  

Mitä ihmettä, PA:kin jo kiinnostunut WTC-iskuihin liittyvästä mystiikasta. Kyllähän tuo on loputon suo jos noihin väittelyihin lähtee mukaan, eikä oikein voi tietää mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Taannoinhan myös Japanin oppositio käytti mm. tätä WTC7-tapausta ja monia muita argumentteinaan välikysymyksessä sille, että istuva hallitus on virheellisesti lähtenyt mukaan amerikkalaisten johtamaan terrorin vastaiseen sotaan.

Vaikka itse olen vain aukin käynyt, niin kyllä siitä on ollut työhaastattelussa hyötyä. Haastattelija piti sitä hyvänä, että itse toi esille positiivisena asiana varusmiespalveluksen suorittamisen.

Mutta sanopa PA, mitä vastata kun työhönottohaastattelulomakkeella tai vastaavassa kysytään onko hakijan asevelvollisuus suoritettu?

7/13/2009 02:19:00 ip.  

Angina, armeijan käyminen neuvotaan toki laittamaan ansioluetteloon, ja väki varmaankin tuo asian esille sitä rehvakkaammin, mitä kauemmin ovat siellä olleet.

Saamani käsityksen mukaan armeijan käymistä ei kuitenkaan saisi ottaa huomioon päätöstä tehtäessä ja nyt mietin, onko mahdollista erottaa armeijan käyminen an sich mahdollisista taidoista ja työkokemuksesta, jonka on siellä saanut.

Vastaavasti jotkut onnekkaat pääsevät tekemään sivarissa fiksuja juttuja. Sepä voikin olla hankala dilemma: haluaisi mainostaa sivarissa saamaansa työkokemusta, mutta pelkää leimautumisen vuoksi paljastaa, että on käynyt armeijan sijaan siviilipalveluksen. Sivari saattaa kai yhä olla taakka jollain perinteisemmillä aloilla?

Hauska blogi sinulla, muuten!

Oskari, kyllähän minua totuudet ovat kiehtoneet aina. Muistaakseni katselimme porukalla Loose Changen aikoinaan sinun koneeltasi.

Velvollisuus on kai suoritettu, vaikka istuisi totaalina linnassa tai olisi saanut vapautuksen, joten eiköhän se kannata ruksia joka tapauksessa, vai mitä meinaat?

7/13/2009 02:35:00 ip.  

Hmm, ymmärrän, mitä tarkoitat. Asia ei naisvaltaisella alallani ole koskaan ollut relevantti, joten en ole joutunut pohtimaan eroa armeijan an sich sekä armeijassa hankittujen erityistaitojen välillä. Pitää selvästikin ottaa asiasta selvää ennen seuraavaa rekrytointia, mutta olisihan se kieltämättä pöhköä, jos jokin erityiskokemus ei saisi auttaa työnhaussa. Vrt. varsin spesifitkin kokemukset sivarissa.

Joku tuollainen Ruotuväkeen kirjoittaminen kun olisi juuri minun alallani merkittävää plussaa, en sitten tiedä, miten joku abstraktimpi johtajuuskoulutus näkyisi muilla aloilla. Vähän on jäänyt vieraaksi tämä armeijamaailma.

Kiitos kehuista.

7/13/2009 08:33:00 ip.  

"Suomessa asevelvollisuus koskee 18–60-vuotiaita miehiä." Lähde: wikipedia. Eli asevelvollisuus on suorittamatta ennen kuin siitä on vapautunut. Varusmiespalveluksen suorittaminen ei tarkoita että asevelvollisuus olisi suoritettu. Tiedän, saivartelua.

7/13/2009 10:32:00 ip.  

Ehkä parempi olisi ollut viitata tänne: http://www.mil.fi/reservilainen/asevelvollisuus/asevelvollisuus.dsp

"Asevelvollisuus alkaa sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää kahdeksantoista vuotta. Asevelvollisuus jatkuu sen vuoden loppuun, jona asevelvollinen täyttää kuusikymmentä vuotta. "

7/13/2009 10:34:00 ip.  

Oskari, tuo kävi mielessä, mutta ajattelin, että pidettäisiin saivarteluna, jos ottaisin sen esiin. Entä jos hankkiutuu sivariin palveluksen jälkeen, voisikohan silloin laittaa rastin ruutuun jo parikymmentä vuotta aiemmin.

7/13/2009 10:36:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds