Niin, olen yhä armeijassa. Niinhän se on, ettei maa puolustamalla kulu. Eikä aika kuluttamalla.

[Oletteko huomanneet, että Harmaa hattu päivittää nykyään ihan jatkuvasti.]

***

Sikäli viisaasti maa pitää huolen omistaan, että aina silloin tällöin minut määrätään istumaan tyhjään taloon vahtimaan, ettei se syty palamaan. Istun täällä kello 17.00–24.00 ja vahdin herkeämättä, ettei tulipalo yllätä. Kun väki saapuu vähän ennen yhdeksää, katson lisäksi, ettei kukaan tule myöhässä.

[Jos sattuisi myöhästymään, olen sillä hetkellä vessassa, etten huomaisi ja joutuisi miettimään, kuinka tästä kuuluisi ilmoittaa.]

Onneksi täällä ei ole ketään piittaamassa siitä, mitä päivystäjät tekevät, joten voin käyttää tietokonetta tökkivällä kännykkäyhteydellä. Väittävät, että kännykkäkenttä on tahallaan huonompi varuskunta-alueilla, mutta jotenkin tuntuu oudolta, että operaattorit jaksaisivat moista vaivaa nähdä yhden asiakkaan takia.

Ehkä tarkoituksena on häivyttää moderni tekniikkaa mielestä niin, etteivät armeijan viestilaitteet tuntuisi niin, tuota, vintagelta.

Normaaleissa perusyksiköissä päivystäjät eivät saa tehdä juuri mitään. Siviilikirjallisuutta saa lukea vain yöaikaan. Päivällä ainoa sallittu lukeminen ovat erilaiset ohjesäännöt, tärkeimpänä Ylpalvo.

Edes Raamattua ei saa lukea.

Kieltämättä olisi epäreilua, jos päivystysvuoroon sattunut lukisi vaikka maailman tapahtumista sanomalehdestä sillä aikaa, kun muut harjoittelevat metsässä. Mikä on yhdelle lisää, on kaikilta pois.

Äh, kamalan angstista settiä, näemmä, vaihdetaan aihetta.

***

Miettikääpä nyt vaikka HOK-Elantoa.

Se tulee nykyään vastaan kaikkialla. S-kaupan valtavan rumissa mainoksissa se lukee isolla. Myös Sokoksen räystäässä. En sano valtavan ruman Sokoksen, sillä minusta Sokoksessa on puolensa. Lakimieheni on toista mieltä.

Nykyään jopa S-marketin halpatuotteissa lukee HOK-Elanto. Mikäs niiden tuotteiden nimi olikaan, unohdin.

Hahaa, kannaisiko ehkä olla niin kuin Kesko. Ei kukaan eikä ikinä unohda Pirkka-tuotteiden nimeä.

[Minähän olin lapsena Kesko-fani, vaikkei ole sekään enää helppoa.]

HOK-Elanto vain on niin täydellinen komiteatyönä syntynyt nimi, ettei tosikaan. Se on vähän niin kuin Windows Vista Home Premium.

Tietty, on teillä ollut vaikeaa ja on menty konkurssiin, ja kaikkia pitää miellyttää. Silti, Elanto saattaa nimenä merkitä joillekuille jotakin. HOK ei merkitse kellekään mitään. Ja HOK-Elanto nyt ei vain ole sellainen sana, jota kannattaa tunkea julisteisiin ja pakkauksien kylkeen.

Ai niin, mutta väkihän taitaa oikeasti äänestää HOK-vaaleissa. Ehkä HOK todella on jossain skenessä relevantti brändi.

Lopulta muistan, että vika on yleensä minussa.

***

Vaaleista puheen ollen. Haglundin ei olisi kuulunut päästä läpi. Ei niin kamalalla tekstillä kuin hänen lehtimainoksessaan oli. Sikäli ironista, että hänen tahto, tieto, taito -ritirampsunsa oli niin lähellä kokoomuksen into, tieto, taitoa.

Toisaalta, väliiks.

Tuo täytyy aina muistaa sanoa välillä, kun on kyse vaaleista. Oli hämmentävää nähdä, kuinka pihalla Eija-Riitta Korhola oli niin Uuden Suomen vaaliväittelyssä kuin Hesarin minuutin vaalipuhe -kilpailussa.

Hämmensi, että vihreiden ehdokasjuliste oli niin kotikutoinen ja ruma kaikkine amatöörimäisine heittovarjoineen. Oudoksutti, että kokoomuksen julisteissa Stubbin naama vei enemmän tilaa kuin ehdokkaan kuva ja esittelyteksti.

Minun mieltäni lämmittää kierosti Ville Itälän menestys. Jotenkin ilkeästi häntä aikoinaan kohdeltiin ja nyt hän näyttää kaikille.

Ja pidin Vanhasesta presidentin vaaleissa, kun hän myönsi hävinneensä. Ja pidin taas. Jos hän ei muuta osaa, niin hävitä sentään. No, kokemus tuo varmuutta.

Urpilainen on vähän heikko siinäkin. Eurovaalit ovat olleet SDP:lle perinteisesti vaikea vaalit, osasi sanoa. Ja jos ensi kerralla hävitään eduskuntavaaleissa, voi sanoa, että vaalit nyt ovat viime aikoina olleet aika vaikeita SDP:lle.

***
Sittemmin olen innostunut hetkeksi tutkimaan matkustajalaivoja. Ilmeisesti laivoista tuli jokseenkin nykyisen näköisiä vasta 70-luvulla. 80-luvulla ne olivat jo melkoisesti sellaisia kuin nyt. Siljat Serenade ja Symphonyhän ovat 80-luvun lopusta.

Sen jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään. Dramaattista.

Kuulin juttua, että ovat suunnitelleet uusia purjelaivoja Itämerelle. Siinä olisi tyyliä.

Lentokoneista olen lukenut jälleen turman myötä. Nekin saavuttivat huippunsa jo aikaa sitten. Ennen pari vuotta sitten tullutta superjumboa perinteinen jumbojet eri versioissaan oli suurin matkustajakone 30 vuoden ajan.

Ilmailuharrastajat ovat oma kiihkeä nörttilajinsa. Törmäsin kiehtovaan kuvareportaasiin superjumbo A380:llä tehdystä matkasta. Etenkin viihdejärjestelmä vaikuttaa hienolta. Mainiota, että näyttöä voi käyttää myös vaikkapa matkavalokuvien katseluun kameran muistikortilta.

Epätoivossani päädyin jopa Finnairin blogiin. Siellä on sujuvasti kirjoitettua juttua, joka tasapainoilee juuri ja juuri tiedotemaisen tylsyyden rajoilla. Sieltä tupsahdin sivulle, joka esittelee Finnairin vanhaa New Yorkin -toimistoa. Se on varsin makea. Näemmä jo ennen applestoreja osattiin tehdä hienoja myymälöitä.

[Ehkä kirjoitan joskus jotain parin viikon takaisesta New Yorkin -matkastani. En minä toisaalta ole vielä kirjoittanut Hongkongistakaan, ja siitä on jo yli vuosi.]

***

Mielialaani paransi suuresti tieto työllistymisestäni. Palaan takaisin Elisalle, jälleen suhmuroimaan salaperäisyyksien parissa.

Näyttää tosin, että yhtiöllä olisi tarvetta pienessä käyttöliittymäpetraamisessa ihan arkisissakin asioissa. Verkkokaupasta ei onnistu hankkimaan vuoden mittaista kytkysopimusta, vaikka laki sanoo, että tällaisiakin pitää myydä.

Panu Lehti perustelee, etteivät tällaiset juuri kiinnosta asiakkaita. Isäkin opetti aikoinaan, ettei pidä lopettaa yhteen tanssiin, vaan sanoa, että etiketti vaatii kaksi.

Ironisin on Lehden selitys:

- Muutos ei vaadi kauhean suurta työmäärää, mutta on ollut paljon muutakin tekemistä.

Eihän sitä kaikkea ehdi, kun välillä täytyy käydä kuulemassa tuomionsakin.

Elisan puolustukseksi täytyy sanoa, että sama ongelma vaivaa muitakin operaattoreita ja Elisan sivuilla sentään sanotaan selvästi [ainakin nyt uutisen jälkeen], että yhden vuoden sopimuksen voi saada asioimalla myymälässä.

***

Tällä Santahaminan aavekasarmilla ei ole mitään kuulutuslaitteiston kaltaista hienoa tekniikkaa, mutta Upinniemessä ja sen myötä Merisotakoulussa oli tapana kutsua ihmisiä saapumaan päivystäjän pöydän tasalle. WTF tasalle?

Kertokaapa, sanotaanko jossain muuallakin noin. Mitä olen joissain varuskunnissa käydessäni asiaa selvittänyt, vaikuttaa, että monessa paikassa käytetään jotain järjellistä sanaa, kuten luo.

6 on viitsinyt kommentoida:

Raamattukielto on sentään modernisti linjassa muun kirjakiellon kanssa.

Kysymys: mitenkäs intissä vaalipuoli hoidetaan? Ei nimittäin kävellyt itsellä vastaan..

6/09/2009 12:40:00 ip.  

Niin, olisin vai olettanut, että tuohon liittyisi jokin linjattomuus, kun kirkon asema tuntuu muutenkin kovin turvatulta.

Vaaleja varten ei saa lomaa, jos sattuu osumaan kiinnioloviikonloppu. Ennakkoon on kehotettu äänestämään.

Joku voisi ajatella, että jos armeijalla on yhteiskunnallinen kasvatusfunktio, äänestämisestä tehtäisiin iso numero ja se mahdollistettaisiin helposti kasarmilla, mutta ei.

6/09/2009 09:43:00 ip.  

Mä olen nyt lukenut tätä blogiasi jotain pari vuotta, ja koko sen ajan olet ollut armeijassa. Miten pitkiä palvelusaikoja Suomessa on vai onko tämä blogi vain jossain omituisessa aikapoimussa?

6/11/2009 08:46:00 ap.  

Jäänyt kesäkessuksi..

6/11/2009 12:35:00 ip.  

Tarkoin varjeltu salaisuus tosiaan on, että tietyt saapumiserät eivät kotiudu koskaan. Tavallisesti tähän joukkoon kuuluvat varusmiehet vaiennetaan, mutta jostain syystä pääsin livahtamaan verkonsilmästä.

6/11/2009 01:15:00 ip.  

Toinen vaihtoehto on, että tämä vuosi on tuntunut yhtä pitkältä lukijoista kuin kirjoittajastakin.

6/11/2009 01:17:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds