Pyhitetyt keinot

Suomeen kaivataan lisää kansanäänestyksiä. Kansa tietää tietenkin, mitä se haluaa lopputulokseksi, mutta kansalta ei tulisi kysyä parasta keinoa päästä näihin lopputuloksiin.


Aivan samalla tavalla kuin käyttäjiltä ei tule kysyä, kuinka käyttöliittymä tulee toteuttaa. Käyttäjät eivät ole suunnittelijoita eivätkä yleensä osaa itse ehdottaa parasta ratkaisua. Heiltä tulee kysyä mitä he haluavat ja heitä tulee havainnoida ja ymmärtää mitä he oikeasti haluavat. Ja sitten suunnitella ja toteuttaa tämä mahdollisimman fiksusti.


***

Politiikassakin pitäisi jotenkin selvemmin erottaa keinot ja päämäärät. Eri puolueilla on eri päämääriä – ja tuleekin olla. Kaikkea ei voida jakaa kaikille, joten tarvitaan kompromisseja ja näistä päätetään puolueiden arvojen perusteella.

Keinojen sen sijaan pitäisi olla neutraaleja. Ideaalitapauksessa olisi tutkittua tietoa. Jokaiseen päämäärään pääsemiseen on ideaalisti yksi paras keino. Keinojen valintaan ei tulisi sotkea politiikkaa eikä puolueiden arvoja. Oikeiden keinojen löytämisen ja soveltamisen voisi suorastaan jättää asiansa osaaville ammattilaisille.

Nykyään vaikuttaa, että eri puolueilla on arvopohjaisia uskomuksia enemmänkin keinoista kuin päämääristä. Vaikka sanottaisiin pyrittävän samaan asiaan, kukin haluaa päästä sinne omalla keinollaan. Eikä kerrota vakuuttavasti, miksi mikin keino on paras.

***

Ehkä parhaaseen vaalitulokseen päästäisiinkin, jos ei äänestettäisi henkilöitä vaan asioita. Vaalikonehenkisillä kysymyspattereilla laitettaisiin prioriteetit järjestykseen, slaiderit kohdilleen. Tämän jälkeen asiantuntijat toteuttaisivat politiikkaa, jolla päästäisiin mahdollisimman hyvin toivottuihin lopputuloksiin.

Ruusuisen mallin ongelma taitaakin olla siinä, ettei moisia asiantuntijoita ole olemassa. Eikä päämääriin pääsemiseen tarvittavia parhaita keinoja taideta tuntea. Äh.

1 on viitsinyt kommentoida:

Ja se puhelin ei vaan soi.

3/03/2009 09:56:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds