Siinä minä istuin espoolaisen kauppakeskuksen ketjuravintolan pöydässä yhdessä JCP:n kanssa. [Me vedämme lamaa niin dunkkuun, katsokaas.] Pöydän päässä oli syöttötuoli.
– Sori, onks tää tuoli teidän? tilauksia kirjaamaan saapunut tarjoilija kysyi.
Mietimme, mitä olisi kuulunut vastata.
– Joo, tai siis ei meidän vaan Masan. Se meni käymään kusella, mutta voisit tuoda sille bissen.
Vai
– Emme me homot saa tässä maassa adoptoida lapsia. Vanhanenkin se vaan nostaa eläkeikää eikä piittaa meistä.
Tarttua sitten toisiamme kädestä ja pillahtaa itkuun.
***
JCP pohti, että edessä saattaa olla vakavampi globaali murros kuin moni uskaltaa ajatellakaan.
– Kiina pumppaa lainaa kompuroivaan länsimaailmaan. Jossain vaiheessa se haluaa omansa takaisin. Yhtäkkiä peliin saapuukin muutama miljardi lisää ihmisiä, jotka haluavat osansa hyvinvoinnista. Siitä, joka meillä on heiltä lainassa.
– Kyllä siinä vaiheessa sopii huokaista syvään, ettei Kiinassa ole demokratiaa, minulta lipsahti.
***
JCP huomasin myös tällaisen kontekstinsa hyvin haistaneen mainoksen.
Avainsanat jcp, maailmanmeno
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 on viitsinyt kommentoida:
Lähetä kommentti