Tero Lehto on kirjoittanut WLAN-hotspottien kirjautumissivujen toimivuudesta mobiililaitteilla, mutta en viitsi etsiä nyt, kun puhelinyhteyteni toimii vähän hitaasti.

Huvitti jälleen lentokentällä toimivan Sonera Homerunin kirjautumissivusto. Me alati muodissa olevat hintatietoiset kuluttajat saattaisimme olla halukkaita selvittämään, kuinka paljon lystistä saa maksaa. Voisi jopa olettaa, että juuri mikään muut tieto meitä ei kiinnosta, ei edes tarjottu Corporate Customer Servicen puhelinnumero tai kuva maapallosta.

Hitossako hintatieto piilotetaan FAQ-sivulle ja sieltä edelleen PDF-tiedostossa olevan linkin taakse.

Sonera HomeRun - FAQ

Ja vielä, kun tiedostoa ei ole edes olemassa.

404 Not Found

Nykymittapuulla tämä on varmaan sittenkin hyvin.

En voi kokeilla, toimisiko kirjautuminen iPodilla, sillä unohdin sen näemmä Sun äitisin luokse. Nokiallani en ole ikinä onnistunut WLAN-verkkoon liittymään muutenkaan.

Onneksi lähtöaulan penkkien vieressä on pistorasioita.

Vielä kun niihin saisi sähköäkin.

Toivottavasti Hongkongissa on kaikki paremmin.

[Näköjään klikkaamalla maksulinkkiä sai nähdäkseen hinnankin. 8 euroa tunti. Tokion kentällä sai viidellä eurolla vuorokauden.]

UMinua pääsääntöisesti hermostuttaa ihmisten avokonttorikailotus, mutta tänään kuulin aamupäivällä sermin takaa hyvän ajatuksen.

Juttelivat, kuinka johtajille tehtävät kalvoesitykset tulee pelkistää kuin pikkulapsille. Joku sanoi, että tulee muistaa, että operatiivinen johtaja on jatkuvasti kuin auton ratissa. Ei hän pysähdy lukemaan mitään, vaan ottaa vastaan juuri sen verran tietoa, mitä ehtii tienvierttä vilkaisemalla mukaan poimia.

Jos menee seisomaan tien penkalle Helsinki-kyltin kanssa, ja johtaja on matkalla Helsinkiin, hän saattaa poimia kyytiin. Jos menee ilman kylttiä tai epäselvän kyltin kanssa, auto pyyhältää ohi. Näin käy myös, vaikka kyltissä lukisi kuinka selvästi ja elegantisti Kuopio.


***

Eduskunnan bugisen sivuston synnyttämän keskustelun seuranta jatkuu Oikeissa totuuksissa.

Paljonkohan Ilta-Sanomissa mahtoi harmittaa, kun uutinen Idos-Mian kuolemasta ei ehtinyt painettuun lehteen, joka sattui olemaan vielä pääsiäisen tuhti lukupaketti, ja lööppi jouduttiin koristelemaan eilisen vainajan uudelleenlämmittelyllä.

Osanotot molempien omaisille. Ja kaikkien muiden hiljattain kuolleiden omaisille.

Ironista (sic), kuinka Google nostaa todella nopeasti tuoreet otsikot esiin, mutta seassa lukee toisaalta myös, että Idols-Mia pääsee viimein levyttämään ja Idols-Mia Permanto takaisin.

idols mia - Google-haku

MTV3:n kuolemantapausta käsittelevästä uutisesta taas tulee mieleen kuin toimittaja olisi onnistunut saamaan Mialta aiheesta tuoreet kommentit.



Sinänsä mielenkiintoisesti on varmaankin olemassa ihmisjoukko, joiden mielestä Mian kuolema oli suurempi uutinen kuin Jyrki Hämäläisen. Ja toinen joukko, joka on aivan päinvastaista mieltä.

***

Tuskin kukaan kuitenkaan on sitä mieltä, että tämä uutinen ei olisi merkittävä. Kaiken maailman uutiset sitä nousevatkin Amppareiden luetuimmiksi. Vielä kesken työpäivän.

Uutiset 2013 Ampparit.com


Eikä se nyt niin kovin mega ollut. Tai kovin alasti. Haakana vaikka voisi ottaa kantaa, onko ihan laitaa sanoa otsikossa, että joku on alasti ja leipätekstissä sitten täydentää, että melkein alasti, tsihihii. Tähän filosofista pohdintaa siitä, jos joku on alasti metsässä eikä kukaan näe, kun edessä on mänty.

Ja entä jos ei tiedä, että se on mänty.

***

Melkein yhtä harhaanjohtavaa kuin antaa mainoksen perusteella ymmärtää, että meidän tökkelipä on kauniin sininen ja kiiltävää muovia. Ja oikeasti se onkin halpaa valkoista mattamuovia. Kuka tuollaista rimpulaa kehtaa koneeseensa kiinnittää?

Matkaviestint�014 Elisa.fi

(Sivujen perusteella tuo kivemman näköinen vaikuttaa halvemmalta.)

Kyllä muropaketissakin lukee tarjoiluehdotus, etteivät mummot luule, että mukana tulee piirrettyjä ukkeleita.

***

Vielä mainoksista puheen ollen. VR:n uusin Kivimies-pätkä on suomalaisittain aika suurellisen näköisesti tehty. Nokkelakin. Sääli, että junat eivät ole yhteen sen parempia, vaikka kuinka mainostaisivat. Kuten sekin, etteivät tajua tarjota mahdollisuutta linkittää suoraan videoon. Saati upottaa sitä blogiinsa. Sehän saattaisi vahingossa vaikka levitä.

Seuraavassa hetkessä löysin itseni Messukeskuksesta täyttämässä rekisteröitymislomaketta ja miettimässä, onko toimialani Suurtalouskeittiö, Ravintola vain Jokin muu.

Aamusella olin perehtynyt mahdollisuuksiin latailla kuvia verkkoon suoraan puhelimesta. ShoZu osoittautui mainioksi ratkaisuksi. Se osaa lähettää kuvia tyypillisiin Flickreihin ja Facebookeihin sekä lisäksi sähköpostin tai FTP:n avulla melkein mihin tahansa. Skitchiin vaikka.

Nopeimmillaan homma käy niin, että kuvan ottamisen jälkeen painetaan OK, ja kuva on verkossa. Kuvanottoproseduuria tämä ei hidasta lainkaan, sillä Nokia vaatii käyttäjää joka tapauksessa painamaan Takaisin, kun kuva on otettu, koska käyttäjät nyt kuitenkin tekevät ihan mitä keksii käskeä. Kaikki sujuu suunnitelmien mu

En ymmärrä viineistä kauheasti, ainakaan ottaakseni osaa ammattilaistapahtumaan, mutta sen verran sentään, ettei tämä mikään pantti ole. Sille, että ihminen käyttää jotain vähän aikaa ja maksaa siitä rahaa, on ihan oma sanansa. Sitä kutsutaan vuokraamiseksi.


Re: 13032008(007)



Lasi oli sentään Riedel, joten siitä ei jäänyt kiinni.

Että tässä sitä nyt olisi, Unkarin viiniä.


13032008(008)

Ja tässä vastaavasti saavi. Kaikille lauluja tunteville.


13032008(009)



Laajasta tarjonnasta nostaisin esiin tämän Vuoden viini -vertailussa [joskin eri vuosikertaisena] pärjänneen portviinin. Pähkinäinen jälkimaku oli jännä.

Re: 13032008(014)




Fazerin ständillä yhdisteltiin suklaata ja viiniä. Tämä makea kuohuviini oli kiinnostavasti sopivasti hapokasta, ettei lopulta mennytkään liian äiteläksi.

13032008(015)


Champagne is a serious beverage: at its best it is something to
be savored and pondered, like a serious love affair. But spumante
is light and innocent, more like a teenage romance. One makes a
statement; the other is just pleasant and refreshing.

Valitettavasti en saa selvää etiketistä niin, että onnistuisin löytämään tuota mistään. Tietääkö joku, mistä on kyse? Tuollaisten vartaiden kanssa sitä tarjottiin:


13032008(016)


Vastaan tulleista kokemuksista en osaa paljoa sanoa. Jossain välissä pohdimme, että sukkela operaattori olisi voinut tehdä Hurtta Collectionit ja tarjota 200 tekstaria kuussa sisältävää liittymää Ikelle. No, ehkä GSM Suomi tekee sen kohta.

[Sinänsä hassua, että koiranvaatteita googlaamalla ei meinaa Hurttaa löytää vieläkään.]

Jos joku ei ole vielä lukenut, niin Harmaa hattuhan julkaisi nuo tekstarit jo ennen Hymy-lehteä.

Re: 13032008(018)

Tuollaisessa omalaatuisessa keramiikkapullossa säilöttiin likööriä, joka maistui kovasti Fernet Brankalta. Tai ehkä ennemmin Mentalta, vaikken osaa äkkiä sanoa, mitä eroa niillä on. Kerran join 2 senttilitraa Fernet Mentaa Air Berlinin koneessa. Se maksoi euron. Lueskelin esitteestä, että Air Berlinillä on Euroopan uusimmat lentokoneet. Sitä ei moni arvaisi. Olin palaamassa kotiin. Harmitti vähän, mutta ei auttanut.

Haluaisin palata moniin hetkiin ja huomaan, että muistot väljähtyvät, ellei niitä säännöllisesti pöyhi. Kun lukee vanhoja tekstejä ja suree ymmärtäessään, ettei enää tavoita tunnetilaa, jonka ne joskus herättivät.

Kohta istuin kuuntelemassa Peter Nymanin isännöimää paneelikeskustelua Suomen alkoholipolitiikasta. En ole tainnut ennen nähdä Peteriä livenä. En täysin ymmärrä, mistä hänen kulttimaineensa armoitettuna juontajana kumpuaa, mutta ihan sujuvasti tuo keskustelu toimi, ei siinä. Minusta ne ruskeat kengät eivät aivan istuneet asuun, vaikka vyö ja solmio oli niihin mukautettu.


Re: 13032008(022)

Tai ehkä kaikki johtui vain lahkeista.

Piristävästi keskustelijoilla oli voimakkaasti toisistaan eroavat kannat aiheeseen. Toisessa ääripäässä oltiin vetämässä keskiolutta kaupoista Ruotsin malliin. Toisessa todettiin, että jos hinnan ja saatavuuden kanssa temppuilu toimisi, Suomi olisi kaiken järjen mukaan Euroopan raittein valtio.

Taipuuko raitis-sana noin [vrt. kallis]? Suomi on yhtäkkiä kamalan vaikeaa. Viime viikolla tuskailin, kun en osannut johtaa hirviö-sanasta hirviöiyyttä [?] kuten koirasta koiruutta. Vai eikö kuulukaan voida; onko koira poikkeus? Ankkuus, kissuus, joutsenius.

Nousipa esiin sellainenkin fakta, että Suomen kokonaisalkoholinkulutuksesta Alkon myymää on noin puolet. Tätä tietoa tulkitsivat molemmat näkökannat omasta kulmastaan. Liberaalimman politiikan mukaan: jos Alko kerran kontrolloi vain kolmannesta kulutetusta alkoholista, sillä tuskin on sellaista säännöstelyvaltaa, jolla olisi merkitystä, ja näin monopolin merkitys murenee, ellei sitten huomioida valtion viinamyynnillä keräämiä tuloja.

Todettin, että on kaikkiaan omituista, että valtio on ottanut tehtäväkseen laajamittaisen viinanvalmituksen. Eihän valtio valmista tupakkaakaan – ja tupakan käyttö on onnistuneesti saatettu laskuun. Kuulemma huippuaikoina alkoholin osuus valtion budjetista oli neljännes, 90-luvun alussa vielä 10 prosenttia, enää muutamia prosentteja.

Toisella puolella taas tulkittiin, että jos puolet absoluuttisesta alkoholista kulutetaan jo nyt keskiolutta kittaamalla, jakeluverkosto on mitä ilmeisimmin keskeisessä roolissa eikä näin voi ajatellakaan, että saatavuutta tästä parannettaisiin.

Tupakka-argumenttiin kommentoitiin, että vähenisi juominenkin, jos se sisätiloissa kiellettäisiin.

Samalla esiin nousi myös, että ravintola-anniskelun osuus kokonaiskulutuksesta pienenee jatkuvasti. Näin siitä huolimatta, että hyvien suhdanteiden ja kulttuurin muuttumisen myötä ihmiset käyvät ravintoloissa enemmän kuin koskaan.

Minä kun en ole poliitikko, saan ajatella vain itseäni. [Vai oliko sen päinvastoin.] Minua ärsyttää suomalaisessa alkoholipolitiikassa erityisesti kaksi asiaa: laatuoluiden panttaaminen Alkossa vain siksi, että ne sattuvat ylittämään mielivaltaisen voimakkuusrajan sekä älytön rajoitus alkoholin myyntiajalle.

En millään jaksa uskoa, että me hienostelijat, jotka haluamme tärkeillä vehnäoluella, ratkeaisimme ryyppäämään, vaikka juomaa saisi poikkeamatta Alkoon. Kun Alkoon taas tulee lähteneeksi, saattaa mukaan poimia muutakin. Jotenkin tuntuu kuin määritelmässä olisi menty tekniikan ehdoilla – enemmän alkoholia tarkoittaa vaarallisempaa – sen sijaan, että olisi mietitty, minkä tyyppisistä käyttäjistä on kyse.

Toinen älyttömyys on, että kello yhdeksän jälkeen ei ole sallittua ostaa olutta ilman, että pullon avaa heti. Tarkoituksena on kai ajaa ihmiset baareihin, sillä baareissa on turvallista ja valvottua eikä humalainen häiritse toisia ihmisiä. En tiedä, miksei olisi yhtä todennäköistä ajatella, että selvä, eivät myyneet olutta, lähdenpä tästä kotiin hörppimään giniä.

Keskustelun loppuhuipennus jäi näkemättä, sillä poistuin kolmen vartin jälkeen kohti Gastro-messuja.

***

Fantan ständillä purnasin, että noin viisi vuotta sitten markkinoilla ollut herkullisen kirpeä sitruuna-Fanta on vedetty myynnistä. Muistatteko? Se oli väriltään hieman vihreämpää kuin sittemmin kauppoihin tullut Shokata.

Edustaja lupaili, että kuuntelevat kyllä asiakkaitaan, mutta periaatteena on, että maut kiertävät. Mainitsin Japanissa juomastani viinirypäle-Fantasta. Hän oli maistanut samaa Brasiliassa ja totesi, että sitä on odotettavissa kauppoihin vielä tänä vuonna.

Tarjolla ollut mango on myös väliaikainen maku, mandariini sen sijaan säilyy. Kommentoin, että on äärettömän turhauttavaa löytää maku, josta pitää ja sitten luopua siitä. Hän sanoi, että voi voi.

Mutta niin, jos tämän blogin kommentteihin ilmestyy muita sitruuna-Fantaa kaipaavia, minä rupean vaikuttajaksi ja perustan aiheesta ryhmän Facebookiin.


13032008(024)




13032008(025)

Marlin tiskillä maistatettin uutta smoothies-tyyppistä hedelmäjuomaa. Taustalla taas on mehupohjainen kupliva juoma, makuina vadelma ja omena. Riemukseni omena muistutti Saksassa suosikikseni noussutta Apfelschorlea, tavanomaista limonadia happamampaa, mutta makuvissyä voimakkaammin maustettua juomaa. Tuote on aika lähellä sitä omenaista mainoskuvissa virtsanäytettä muistuttavaa vissyä, muttei aivan.

Vaasan ständillä kävin kitisemässä, miksi Suomessa myydään vain kurjia muovipussisämpylöitä, ja rapeakuoriset herkulliset maksavat liki euron, jos sellaisia sattuu ylipäänsä olemaan. Ständi oli keskittynyt pakasteisiin, joten emme saaneet asian selvyyttä. Hyvää pakasteviineriä kylläkin. Paketissa seuraa mukana sokeritöhnä, jolla leivoksensa voi kuorruttaa.

13032008(031)



Beofood on suomalainen kebab-lihatoimittaja. Hyökkäsin paikalle kysymään, miksi suomalainen liha ei ole sellaista hyvää niin kuin Keski-Euroopassa. Edustaja kertoi, että keskieurooppalainen kebab-varras ladotaan käsin kokolihan kappaleista, kun taas Pohjois-Euroopassa on käyttöön vakiintunut jauheliha, ja väki on tottunut tähän makuun. Hän arveli, että jo vartaan valmistus olisi ihmistyövoimaa vaativana Suomessa liian kallista.

Eteläisimpään Suomeen saapuu osa lihasta ulkomailta, joten ehkä tässä olisi toivo. Enpä ole tullut huomioineeksi, millaista kebabia Virossa tarjotaan.

Jos blogin kommentteihin ilmestyy muita kunnon kebabia kaipaavia, lupaa ryhtyä vaikuttajaksi ja perustaa ryhmän Facebookiin.

Beofood toimittaa lihat Pirkan kebabtuotteisiin ja esiintyy vastaavasti Inexin pakastealtaissa omalla nimellään. Yksittäistä ravintolaa mies ei osannut suoralta kädeltä mainita, sillä he eivät ole yhteyksissä ravintoloiden kanssa suoraan.

Kyselin vielä kebabin historiasta Suomessa. Kuulemma Beofoodin perustaja ja toimitusjohtaja Ahmet Basaranoglu tuli Suomeen jo 70-luvulla ja perusti 80-luvun alussa Suomen ensimmäisen kebab-ravintolan. Sittemmin hän alkoi myydä lihaa muillekin, ja Beofood perustettin 1993, kebabin valtavirtaistumisen kynnyksellä.

***

Sitten lähdin kotiin.

Antaa tuon sivupalkin äänestyksen jatkua vielä tovin. Tähän mennessä inttiblogi ei ole pärjännyt kovin hyvin, mutta sivuanpa testimielessä aihetta hieman.

Eilen löysin itseni lueskelemasta kauhukertomuksia puolustusvoimain sairaanhoitokulttuurista Hesarin keskusteluista.

Kaikki alkoi hoitamattomasta flunssasta, josta tuli ensin poskiontelontulehdus. Leiriltä kun en päässyt pois ja 38.9 asteisena laitettiin 'telttalepoon' -10C pakkaseen, missä olin houraillut ja palellut makuupussissa, kun ei tietenkään ollut kaminaa päällä, kun sitä en itse pystynyt hoitamaan.

Oma peruskoulutuskauteni alkoi pikku flunssalla, josta sain aina myös lääkäriltä keppiä (Kykenee Palvelukseen), koska 36.9C lämpö ei ole vielä kuulemma kuumetta vaikka kuinka olisi paha olo. Tuo sitten äityi keuhkoputken tulehdukseksi ja yskin verta liikuntakoulutuksessa. Lääkäri antoi vapautuksen liikunnasta, mutta jouduin hakkaamaan jäätä komppanian edestä. Parin päivän päästä terveys romahti ja vietin seuraavat 2 viikkoa osastolla 40 asteen jatkuvassa kuumeessa.

Olimme leirillä, ja minulla siis VMTL-vapautus (sisältää aina nosto-kanto-vapautuksen, 15kg tjsp.). Kysyin luutnantilta, voinko edetä perässä hieman hitaammin, kun on jalka rikki ja VMTL. Hän käski ottaa kantoon raskaan- ja kevyen kertasingon, konekiväärin sekä lääkintälaukun (sekä oma täyspakkaus, taisteluvyö ja rynnäkkökivääri) ja perään kommentti: "nyt voi oppilas x tulla perässä hitaammin, kun on KK-mies".

Armeija tutkii itse tapahtumat, joita eliniäksi vammautunut varusmies tai kuolleen varusmiehen vanhemmat pitävät armeijan töpeksintänä. Armeijan omassa tutkimuksessa lukee, ettei mitään puolustusvoimien määräyksiä tai ohjeita ole rikottu eikä ole toimittu huolimattomasti. Liian monen varusmiehen sydän on pysähtynyt - omankin poikani.


Tiedä sitten, mitkä ovat pisaroita ja mitkä merta, mutta innostuin selvittämään tarkempia lukuja viimeaikoina surkuteltujen Cooper-tuloksien takana. Tulokset olivat kiinnostavia.

Vuonna 2004 keskiarvo on ollut luotettavan näköisen lähteen mukaan 2434.


Vuoden 2008 alokkaiden tervetulo-oppaassa [PDF, s. 18] tämä on pyöristetty huolettomasti ylöspäin noin 2500:ksi.

http://www.mil.fi/perustietoa/julkaisut/varusmies_08_su.pdf

Samalla sivulla linkatussa kuntoiluoppaassa [PDF] tavoitetaso on vielä motivoivampi, ja keskiarvoksi kehaistaan kursailematta 2600 metriä.

kunto-ohjelma1.pdf (sivu 2 / 2)

Tällä tapaa pyöristellen minäkin olen juossut yli 3000.

Oppaan sävy on kaikkiaan hupaisa.

kunto-ohjelma1.pdf (sivu 2 / 2)


Minullekin käy tavan takaa niin, että lähden kävelylenkille ja huomaan ykskaks yllättäen edenneeni kolme kilometriä 12 minuutissa, hupsista vain.

[Kyllä kyllä, huumorikin oli saanut ääniä tutkimuksessa, mutta ei kai nyt sentään armeijasta sovi leikkiä laskea. Sehän on melkein kuin naureskelisi paaville.]

Ideoiden puuttuessa turvauduin mauttomuuksiin. Vanha ulkomuoto ärsytti sentään siinä määrin, että jaksoin sährätä muutaman tunnin. Pixelmatorissa on muutama hauska toiminto, joita pitää käyttää niin kauan, kun niihin ei vielä kaikkialla muualla törmää.

Nyt vain näyttää olevan niin, että suuressa osassa tekstiä riviväli on kovin olematon. Uskon sen johtuvan siitä, että Bloggerin editori ei toimi enää kunnolla Safarilla, vaan turhia divvejä on tunkeutunut moniin merkintöihin mihin sattuu. Myös kirjasimia säädin, mutta yhtäkkiä kaikki alkoikin näyttää typerältä, joten palasin oletusarvoihin, jotka ovat paljolti rumat.

Tähän aikaan yötä ajattelin mennä nukkumaan, joten palaan varmaankin asiaan joskus kesäkuussa.


vanha


uusi

Uneni Vladimir Putin istui rennon huolettomasti veneen perätuhdolla, moottorin kaasukahva kädessään. Aurinko paahtoi, ja ruskettunut presidentti näytti ikäistään nuoremmalta vihreissä mikroshortseissaan.

Hänen puheensa oli rentoa ja hyväntuulista. En tietenkään ymmärtänyt venäjästä tuon taivaallista, mutta uneni oli onneksi tekstitetty, ja saatoin nähdä Putinin käyttävän puhekielisiä ilmauksia, kuten .

Hetken koin huonoa omaatuntoa, etten maksa tv-maksua, vaikka luultavasti juuri niillä rahoilla unienkin kääntäminen toteutetaan.

Hän oli luonnossa jokseenkin valloittava, enkä kohta enää muistanut, miksi halusinkaan olla eri mieltä hänen kanssaan yhtään mistään.

Lopuksi hän kertoili vireillä olevasta venäläisestä innovaatiokännykkähankkeesta. Kääntäjä puhui virheellisesti GPS-puhelimesta, mutta tiesin, että varsinaisesti tarkoitettiin uutta venäläistä verkkotekniikkaa, jonka oli määrä olla jollain tapaa ylivoimainen. Putin hymähti, että siinä missä yhdysvaltalaiset eivät saa aikaiseksi kuin iPhonen hytkyvine kuvakkeineen, Venäjällä on ainutlaatuinen tilanne, kun tekniikka ja lainsäädäntö tulevat samalta toimittajalta.

Seuraavassa vaiheessa olin hypännyt Putinin paatista järveen. Se oli mökkijärvemme. Vesi oli likaista ja sumeaa, ja minua suretti kovin.

***

Aivan yhtä lähelle en päässyt Ahtisaarta, kun hän poikkesi puhumassa TKK:lla viime keskiviikkona Esa Saarisen vieraana.


ahtisaari tkk:lla


Ahtisaari kertoili työstään Kosovossa ja Indonesiassa, mutta asioita vain uutisia vilkuilemalla seuranneelle kokonaiskuva jäi hieman hajanaiseksi. Hienoa tietty, että kiireisellä suurmiehellä riitti aikaa tulla kertomaan asioista, eikä voi odottaa, että hän paljoa ehtisi esitystään suunnitella, mutta olisin olettanut, että hänellä olisi ollut jonkinlainen valmis perusrunko esitykselleen.

Melkeinpä tilaisuuden kiinnostavin osio olikin loppu, jossa yleisö sai esittää omia kysymyksiään.

Yksi kuulija kysyi Venäjän demokratiakehityksestä ja, onko ulkopuolisella puuttumisella saavutettavissa mitään Tsetseniassa. Hän pyysi myös arviota Yhdysvaltain tulevista presidentivaaleista.

Ahtisaari kommentoi, että oli järkevää ottaa joitain kansallisia resursseja valtion haltuun, mutta toteutus tehtiin tyhmästi. Hänen mukaansa ei ole perusteltavissa, miksi ihmisiä päätyi vankiloihin. Kehotti katsomaan Neljäs huone -nimisen dokumentin.

Hän muistutti myös, että Venäjällä käydään kuin käydäänkin keskustelua ulkopolitiikasta. Oleellisin ajuri on talouselämä, sillä taloudellinen ilmapiiri ei salli liikkaa länsimaavastaisuutta.

Tsetsenian hän sanoi tuskin korjaantuvan ulkopuolisella toimijalla. Kosovon tapaus ei kaikkiaan ole suoraan kloonattavissa, hän muistutti.

Yhdysvaltain presidenttipeliin oli hänen mukaansa vaikea sanoa mitään, mutta totesi sentään, että tuskin tilanne tästä huononeekaan.


Toinen kuulija halusi tietää laveasti YK:n roolista vastaisuudessa.

Ahtisaari kertoi työskennelleensä YK:ssa ensi kertaa vuonna 77 ja sittemmin kaikkiaan 5 pääsihteerin alaisuudessa ja korosti, että on tärkeää ymmärtää elämän reaaliteetit.

"Suomi tukee YK:ta", vaikka sanoessaan tietää hemmetin hyvin, ettei YK saa mitään aikaiseksi. Tuntuu, että kannattaa vaikuttaa ennemmin vaikka kirkon kautta. Ne saavat jotain aikaankin.
Ahtisaari kaipaili Saksaa ja Japania mukaan turvallisuusneuvostoon. Lisäksi Etelä-Amerikan ja Afrikan olisi syytä saada edustajansa mukaan. Hän totesi, että on naurettavaa, jos jokin Italia estää Saksan mukaan pääsyn, kun kyseessä on kuitenkin 3. suurin rahoittaja ja kaikkiaan tärkeä toimija.

Yksi ongelma on sekin, että Euroopassakin on yhä paljon likapyykkiä pesemättä. "Ei kukaan paitsi Saksa Euroopassa ole katsonut menneisyyttään rehellisesti. Ei kukaan."


Seuraava kysyjä halusi tähän liittyen tietää, mitä Suomen pitäisi tehdä omien vuoden 1918 sotkujensa kanssa.

Ahtisaari totesi, että kaikki pitäisi tietty selvittää, mutta että tuo ei ole aivan ensisijainen kysymys. Kuulemma vaikka 70-luku olisi syytä perata ensin. Hän kertoi, kuinka oli Eevan kanssa pohtinut, että olisi syytä kirjoittaa näytelmä, jossa puitaisiin älykkäästi 70-lukua.


Viimeisenä kysymyksenä kysyttiin Suomen roolista seuraavan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden sisällä.

Ahtisaari kertoi, kuinka oli Kanervan syntymäpäivillä todennut, että Suomen haasteet eivät ole Venäjä, Venäjä, Venäjä, vaan Ike, Ike, Ike, mutta olisi ehkä pitänyt ennemmin sanoa Suomi, Suomi, Suomi.

Ahtisaaren mukaan Suomessa ollaan yhä paljolti henkisesti kylmän sodan juoksuhaudoissa. Ei ymmärretä, että ollaan täysin vapaita. "On kiinni vain meistä itsestämme, kuinka käytämme tilaisuuksia hyväksi", hän hehkutti kuin Obama ikään.

Ahtisaari muistutti, kuinka EU:hun mentiin aikoinaan, koska uskottiin, että voidaan vaikuttaa asioihin. Suomalaiset voiva kuulemma vaikuttaa monilla aloilla, joista esimerkiksi hän nosti tieteen, taiteen ja sotilaallisen osaamisen.

Eräs perusviesti on, kuinka yhdistää yksilönvastuu ja solidaarisuus. Kukaan ei meillä enää sano, että olet yksin vastuussa elämästäsi. Aina ruinataan valtiolta.

Ahtisaari kummasteli tuloeroista kannettavaa huolta. Hänen mukaansa eroissa ei ole mitään pahaa, kunhan vähiten saavat tulevat toimeen. Yhteiskunnan tulee antaa tilaisuus ja yksilön itse käyttää tämä ja kehittää ja kouluttaa itseään jatkuvasti, Ahtisaari totesi kuin paraskin sosialidemokraatti.

Lopuksi hän intoutui lainaamaan hiljattain yliopistolla pitämäänsä puhetta, jossa täsmensi ajatuksiaan tulevaisuuden hyvinvointivaltiosta ja korosti ihmisten vastuunottoa paitsi itsestään, myös toisistaan. Takes a village to raise a child, niin kuin Afrikassa sanotaan.




Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds