Saapa hyvinkin

Ettei synny vääriä käsityksiä, olen ihan hyvällä mielellä. Olin eilen varsin etevä pystyttelemään mastoja ja heittelemään antenneja puuhun. Tänään tajusin keskusjuttuja siinä määrin hyvin, etten joutunut punnertamaan oppitunnilla. Kouluttajan tapana on laittaa punnertamaan, jos vastaa kysyttäessä jotain typerää tai ettei tiedä. Toistojen määrä riippuu vastauksen typeryydestä.

Enkä suostu myöntämään, että olisin itsekäs hyväkäs, joka on tyytyväinen heti, kun itse sattuu säästymään. Kyse on lähinnä reiluudesta. Olen ymmärtänyt, että minusta on suunnattoman ärsyttävää, jos minua rangaistaan toisten virheistä. Reilussa maailmassa valta ja vastuu ovat tasapainossa. Kun itsellä on kontrolli siitä, mitä tekee, vastaa myös mieluusti seurauksista. Jos sattuu olemaan johtajana, valta on laajempi ja tällöin saa vastata myös muiden suorituksesta.

Epäreilu turhauttavuus ilmenee tilanteessa, jossa ei pääse itse vaikuttamaan mihinkään, mutta jonkun mokatessa saa osansa kärsimyksestä. Pikkuhiljaa tuo saa kaikki parantamaan suoritustaan, mutta onko järkevää tehdä se niiden kustannuksella, jotka osaavat jo.

[Eikä sillä, että olisin itsekään joka kerta ollut kärsivällä puolella. Muut odottivat punnerrusasennossa, kun varusteensa puutteellisesti pakanneet hakivat tavaraa tuvasta. Minäkin noudin neulekintaat, vaikka niitä ei lopulta meidän tupamme versioon pakkauslistasta ollutkaan merkitty ja edellisessä komppaniassa niitä käytettiin vain talvella.]


***

Aina hetkittäin tekee mieli kommentoida armeijan hupsua uuskieltä, jossa annetaan uusia nimiä tutuille asioille. Radioiden ja kenttäpuhelinten luuri on jostain syystä nimeltään kuulopuhelin. Samaan tapaan kokeita tai tenttejä kutsutaan koulutöiksi.

Palaanpa vielä aiemmin käsittelemääni saada-sanan pannaan. Luin läpi Yleisen palvelusohjesäännön [pdf, 8 Mt] viikonloppuista koulutyötä varten enkä tietenkään löytänyt saada-sanan käyttökieltoa. Päinvastoin, ohjesäännön Liite 1:ssä sivulla 133 sanotaan näin:

Esimerkki 4 Herra yliluutnantti, saanko mennä tauon aikana vaihtamaan varusvarastolta saappaat?


Ei siis voinko, vaan saanko. Mitä tähän voi sanoa kuin hahaa.

9 on viitsinyt kommentoida:

Että palveluohjesäännön ensimmäisen liitteen sivulla 133. Kyllä mua taas harmittaa sivarius.

9/17/2008 10:21:00 ip.  

Hups, siinä oli virhe. Se on palvelusohjesääntö.

Täälläkin monia harmittavat sivarit.

9/17/2008 10:29:00 ip.  

Kuullostaa jotenkin aika ankelta ja naurettavalta. Saatpahan ainakin hienoja havaintoja.
Koita nyt jaksaa PA kulta!

9/18/2008 01:23:00 ap.  

Mutta eihän rangaistuksenomaisia punnerrutuksia enää pitänyt olla missään! Armeijasetä sanoi näin lehdessä! ;)
Itse VMTK-puheenjohtajana kyllä niposin niistä, kun tuli ulkopuolisia alikessuja ja koksuja varusmieskouluttajaksi. Mechelininkadulla ei tosiaan punnerrutettu millään sanamuodoilla (esim. 'viisitoista, saa suorittaa'), vaikka sisäkuri ja muu muodollisuus olikin varsin tiukkaa..
Mutta periaatteessahan siis liikuntakoulutus on erikseen ja silloin punnerretaan - muulloin ei. Periaatteessa.

9/18/2008 01:30:00 ip.  

Se, että kaikki kärsivät yhden virheistä on ymmärrettävää armeijan kaltaisissa yhteisöissä. Todennäköisesti ensikerralla muut pitävät huolen, että toveri tunari muistaa ottaa kaikki tavaransa. Opetus: kaveria ei jätetä!

10/20/2008 01:18:00 ap.  

Kuten sanoin, tuo toimisi siinä tilanteessa, että muilla olisi mahdollisuus auttaa apua tarvitsevaa. Usein vain on niin kiire, ettei tämä onnistu. Tällöin tilanne on mainitsemani kaltainen: asioista on vastuussa, vaikka niihin ei voi vaikuttaa.

Ei sillä, kaverin auttamisen henki on kyllä vahva. Se on näkynyt korostuneesti rukissa.

10/20/2008 09:08:00 ap.  

Ilmeisesti oppilas on jo saatu tapetuksi?

11/02/2008 10:54:00 ap.  

Tai siirretty ilmeisen kyvykkäänä töihin hallinnollisiin, agenttiluontoisiin tehtäviin, joilla on tarkoitus.

11/12/2008 01:26:00 ip.  

Oho. Tää on mennyt jossain vaiheessa kiinni.

11/30/2008 04:10:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds