Sisäpiirikertomus Elisasta

Elisa mainosti pari viikkoa sitten näkyvästi mm. Facebookissa mahdollisuutta päästä Kerimin työkaveriksi. Työpaikkoihin liittyy paljon salamyhkäisyyttä, ja on vallan hauska ajatus henkilöidä ilmoittelua ja näyttää, millaisen tyypin kanssa hommia päätyisi tekemään.

Tällä kertaa tapaus oli sittenkin enemmän kuin siinä pizzeriassa, jonka lupaama alehinta oli vain mainos. Yhtiössä oli auki viisi satunnaista työpaikkaa, eikä mikään niistä liittynyt Kerimiin millään tavalla. En tiedä tarkemmin, mitä paikat olivat, sillä nuo linkit on tehty niin, että selaimen mainossuodatin estää niiden avaamisen.

Kenties voisin sittenkin itse kertoa hieman, millaista oli olla töissä Elisalla. Olin siellä sentään liki vuoden. Niin, olen vähän epäsuosittu tyyppi. Kannustan Saksaa jalkapallossa ja olen ollut operaattorilla töissä. Sen vuoksi puhelinnumeroani ei saa numeropalvelustakaan.

***

Vuosi sitten keväällä hain raivoisasti töitä erilaisista paikoista. En ole ikinä päässyt edes haastatteluun täyttämällä yhtiöiden virallisia hakulomakkeita – enkä päässyt nytkään. Elisalla ei ollut kiinnostavia paikkoja auki, mutta olin nähnyt erään henkilöstöhenkilön joissain yhteyksissä ja lähetin hänelle sähköpostia yhtenä tiistai-iltana. Kerroin huomanneeni, että Elisa lupaa tehdä sen helpoksi ja että minä osaan tehdä juuri sitä. Sain vastauksen vielä samana iltana: oli kuulemma laittanut ansioluetteloni eteenpäin.

Seuraavana päivänä minulle soitettiin. Kysyttiin, vieläkö haen töitä. Myönsin, että tilanne ei ollut muuttunut sitten edellisillan. Lupasin tulla käymään.

Haastattelutilanne oli mukavan luonteva. Paikalla ei ollut ahdistavaa rekrykonsulttia kaavamaisine kysymyksineen, vaan ryhmän johtaja heijasti CV:ni seinälle ja pyysi minua kertomaan, mitä siitä pitäisi ajatella. YO-arvosanoista juttelimme, ja nuorempi kolmissakymmenissä ollut kaveri totesi, että minun älläni taitavat olla uusia älliä. Kertoi olleensa ensimmäistä ikäluokkaa, jolla eximia oli käytössä.

Arvaa vaan, vituttiko, kun ällistä tulikin eitä? hän kysyi ja mietin, ettei tämä ehkä niin vakavaa ole.

He eivät tuntuneet aivan tietävän, mitä minun pitäisi osata tehdä, ja tilaisuudesta jäi vähän epämääräinen olo. Täsmentääkseni kykyäni nähdä ongelmia kaikkialla teilasin työnäytteeksi elisa.net-sivuston. Se riitti sillä kertaa.

***

Minä en osaa sanoa, muuttuiko mikään helpommaksi tuon vajaan vuoden aikana. Minä olin vähän irrallaan olemassa olevista asioista kehittämässä yhtiölle suurta tulevaisuutta. Merkittävin yhdistävä tekijä hankkeille, joissa sain olla mukana on, että ne olivat hyvin salaisia. Jopa niin salaisia, ettei niistä luultavasti koskaan kerrota edes asiakkaille.

Sanat kuten ambiittiotaso [juuri noin sanottuna] tulivat tutuiksi. Opin myös, että tuotteita ei viedä markkinoille vaan markkinaan. Alkuvaiheessa minun tehtäväni oli tehdä leiskoja. Yleensähän leiskalla viitataan lay-outtiin, mutta pomoni saattoi tarkoittaa sillä tilanteesta riippuen mitä tahansa tekstistä poikkeavaa.

Kun minua pyydettiin ensimmäisen työviikkoni jälkeen kertomaan, miltä homma vaikutti, sanoin, että ainakin kädet heiluvat ja luvut ovat helvetin suuria. Pitivät sitä osuvana kuvauksena. Pomon esitettyä tekemäni powerpoint-kalvot ominaan oletin, että ne olivat kelvanneet.

***

Erilaisia yhteistyötahoja ramppasi palavereissa, ja tapana oli tilata tarjoilusetti muutamine limupulloineen. Kun vieraat oli hyvästelty, hipsimme takaisin neuvotteluhuoneeseen ja kannoimme pullot omaan konttoriimme. Mitäpä niitä jättämään, kun niistä oli kerran jo hinta maksettu. Tyhjiä pulloja ehti kertyä jonkinmoinen määrä toimiston nurkkiin.

Syksyn tullen eteen tuli muutto pääkonttoriin Pasilaan. Paikalle kannettiin muuttofirman laatikoita, joihin pakata tavaramme. Myös pullot oli määrä palauttaa samalla kertaa. Ne oli kerätty yhdelle pöydälle, ja ehdotin, että ne voisi laittaa muuttolaatikkoon, jolla ne olisi helppo kantaa viereiseen kauppaan. Siirsin pullot laatikkoon, mutta kukaan ei tullut vieneeksi sitä kauppaan.

Lähdin viikoksi opiskelemaan enkä enää palannut vanhaan konttoriin. Kun muuttomiehet seuraavalla viikolla kantoivat kamojamme Pasilaan, ensimmäinen laatikko sisälsi tyhjät pullomme. Pahaksi onneksi tätä sattui todistamaan myös toimitilojen suunnittelijahenkilö, joka oli tarkka tyyppi. Saimme ympäri korviamme, kuinka saatoimme olla noin piittaamattoman ylimielisiä, että niin vain kannatamme tyhjiä pullojamme kalliissa muuttolaatikoissa ympäri Helsinkiä. Viimeinen ripaus kuohittua venturehenkeämme.

***
Toinen hauska sattumus oli, kun yritimme järjestää Tampereella pitämäämme focus groupiin nettiyhteyttä. Neuvotteluhuoneesta pääsi verkkoon vain firman työkoneilla, mutta meidän demomme vaativat uudempia laitteita.

Toimitilojen sisäisten verkkoyhteyksien luominen ei ollut lainkaan niin yksinkertainen juttu kuin voisi luulla, eikä suutari saanut lapsilleen kenkiä aikaan edes viikon varoitusajalla – ei, vaikka säätöjä tehtiin Vaasaa myöten. Lopulta jouduimme olemaan usb-mokkuloiden varassa, eivätkä nämä tietenkään tahtoneet toimia uusien koneiden Vistassa.

***

Luin hiljattain jonkin otsikon, jossa todettiin, etteivät yritykset ole ymmärtäneet huolehtia kunnolla älypuhelinten tietoturvasta. Kääntöpuoli asiassa on, että puhelin toimi hyvin ja siihen sai vapaasti asennella asioita [tietty puhelin kaatuili ja lakkasi lopulta käynnistymästä, mutta tämä ei ollut it-hallinnan syytä]. Yritysjärjestelmiä on hauska parjata eikä Elisa poikkea muista yhtiöistä sen suhteen, että intranetti on varsin kamala, mutta push-sähköposti ja -kalenteri toimivat sentään liki mainiosti. Puhelin synkronoitui automaattisesti työkoneen kanssa, ja synkronoimalla puhelimen edelleen oman koneeni kanssa, sain kalenterin pysymään varsin hyvin järjestyksessä.

Ketään ei tuntunut lopulta häiritsevän, että tein työni omalla koneella kankean ja vanhan työkoneen sijaan. Benchmarkkaa siinä sitten uusia verkkopalveluita, jos koneen ainoa selain on IE 6, jossa ne eivät edes toimi. Työkoneella kelpasi lukea intranetiä, tehdä kalenterivarauksia ja hakea salasanoja vierailija-wlan-verkkoon.

***

Minulla oli monesti oikein hauskaa. Asiat sujuivat joustavasti, ja tuntui, että teimme hienoja juttuja. Ehdin innostua monta kertaa. Parasta oli, kuinka näkemyksiini suhtauduttiin kunnioittavasti eikä niitä väheksytty vain, koska satuin olemaan nuorempi ja kokemattomampi.

Pienessä joukossamme myös kunnioitettiin ideoiden keksijöitä. Jos joku keksi tai löysi jotain, asiasta kerrottaessa muistettiin aina mainita, kenen ideasta oli alun perin kyse. En tiedä, olivatko muut yhtä mustasukkaisia omista ideoistaan, mutta minulle tuo sopi oikein hyvin.

Tietty olisi ollut hauskaa, jos jokin näkemistäni projekteista olisi myös toteutettu loppuun saakka. Olisi ollut herkullista päästä sanomaan suunnitelleensa jotain laajalti levinnyttä, mutta aina ei saa kaikkea. Sain sentään tehdä diplomityöni ja päästä näkemään mielenkiintoisia kuvioita.

Huomasin hiljattain, että olin kirjoittanut aihetta liipaten kovin ironisen osuvasti Pää auki -blogin alkuaikoina:

Joskus mietin, kuinka turhauttavaa on olla töissä Elisan tai Soneran tapaisessa kaikkien vihaamassa firmassa. Tehdä oma työnsä kunnolla, viihtyä yhteisössään – ja kirota, kuinka joku jossain ryssii kaiken.

Lähtiäisiksi työkaverini antoivat minulle Sunzin Sodankäynnin taidon opasteeksi seuraaviin seikkailuihin.

3 on viitsinyt kommentoida:

Wikipedia on hauska epeli. Tarkistin tuota Sun Wun eli Sunzin eli Sun Tzun nimen kirjoitusasua, kun muistelin että itselläni on versio, jossa tekijänä on tuo viimeisin.

Ja näin siellä lukee:

"Sunzi (kiin. 孫子, pinyin: Sūn Zǐ) eli Mestari Sun, oikea nimi Sun Wu , on Sodankäynnin taito-kirjan oletettu kirjoittaja.

Ei tiedetä tarkkaan milloin hän eli, mutta yhden elämäkerran mukaan hän oli kenraali Wu-valtiossa 600-luvulla eaa., mutta luultavampaa on, että Sodankäynnin taito kirjoitettiin noin 400 eaa.–320 eaa. On myös mahdollista, että Sun Tzua ei ole koskaan ollut olemassakaan."

6/18/2008 09:02:00 ip.  

Sedis, kurkkasin aivan samaista artikkelia, kun kirjan kannen outo kirjoitusasu hämäsi. Civilization II -pelissä aikoinaan yksi maailman ihmeistä oli Sun Tzun sota-akatemia.

Käännökseni on kai ensimmäinen suoraan kiinasta suomennettu, ja monikymmensivuisessa esipuheessa kerrotaan, miksi se niin oiva onkaan.

6/18/2008 10:01:00 ip.  

Kiitos mielenkiintoisesta tarinastasi. Enpä ole juuri kuullut että kukaan olisi päässyt töihin noiden "täytä viisi viimeisintä työpaikkaasi ja kuvaile tehviäsi" -kysymyslomakkaiden kautta.

8/18/2008 02:43:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds