Presidenttejä

Uneni Vladimir Putin istui rennon huolettomasti veneen perätuhdolla, moottorin kaasukahva kädessään. Aurinko paahtoi, ja ruskettunut presidentti näytti ikäistään nuoremmalta vihreissä mikroshortseissaan.

Hänen puheensa oli rentoa ja hyväntuulista. En tietenkään ymmärtänyt venäjästä tuon taivaallista, mutta uneni oli onneksi tekstitetty, ja saatoin nähdä Putinin käyttävän puhekielisiä ilmauksia, kuten .

Hetken koin huonoa omaatuntoa, etten maksa tv-maksua, vaikka luultavasti juuri niillä rahoilla unienkin kääntäminen toteutetaan.

Hän oli luonnossa jokseenkin valloittava, enkä kohta enää muistanut, miksi halusinkaan olla eri mieltä hänen kanssaan yhtään mistään.

Lopuksi hän kertoili vireillä olevasta venäläisestä innovaatiokännykkähankkeesta. Kääntäjä puhui virheellisesti GPS-puhelimesta, mutta tiesin, että varsinaisesti tarkoitettiin uutta venäläistä verkkotekniikkaa, jonka oli määrä olla jollain tapaa ylivoimainen. Putin hymähti, että siinä missä yhdysvaltalaiset eivät saa aikaiseksi kuin iPhonen hytkyvine kuvakkeineen, Venäjällä on ainutlaatuinen tilanne, kun tekniikka ja lainsäädäntö tulevat samalta toimittajalta.

Seuraavassa vaiheessa olin hypännyt Putinin paatista järveen. Se oli mökkijärvemme. Vesi oli likaista ja sumeaa, ja minua suretti kovin.

***

Aivan yhtä lähelle en päässyt Ahtisaarta, kun hän poikkesi puhumassa TKK:lla viime keskiviikkona Esa Saarisen vieraana.


ahtisaari tkk:lla


Ahtisaari kertoili työstään Kosovossa ja Indonesiassa, mutta asioita vain uutisia vilkuilemalla seuranneelle kokonaiskuva jäi hieman hajanaiseksi. Hienoa tietty, että kiireisellä suurmiehellä riitti aikaa tulla kertomaan asioista, eikä voi odottaa, että hän paljoa ehtisi esitystään suunnitella, mutta olisin olettanut, että hänellä olisi ollut jonkinlainen valmis perusrunko esitykselleen.

Melkeinpä tilaisuuden kiinnostavin osio olikin loppu, jossa yleisö sai esittää omia kysymyksiään.

Yksi kuulija kysyi Venäjän demokratiakehityksestä ja, onko ulkopuolisella puuttumisella saavutettavissa mitään Tsetseniassa. Hän pyysi myös arviota Yhdysvaltain tulevista presidentivaaleista.

Ahtisaari kommentoi, että oli järkevää ottaa joitain kansallisia resursseja valtion haltuun, mutta toteutus tehtiin tyhmästi. Hänen mukaansa ei ole perusteltavissa, miksi ihmisiä päätyi vankiloihin. Kehotti katsomaan Neljäs huone -nimisen dokumentin.

Hän muistutti myös, että Venäjällä käydään kuin käydäänkin keskustelua ulkopolitiikasta. Oleellisin ajuri on talouselämä, sillä taloudellinen ilmapiiri ei salli liikkaa länsimaavastaisuutta.

Tsetsenian hän sanoi tuskin korjaantuvan ulkopuolisella toimijalla. Kosovon tapaus ei kaikkiaan ole suoraan kloonattavissa, hän muistutti.

Yhdysvaltain presidenttipeliin oli hänen mukaansa vaikea sanoa mitään, mutta totesi sentään, että tuskin tilanne tästä huononeekaan.


Toinen kuulija halusi tietää laveasti YK:n roolista vastaisuudessa.

Ahtisaari kertoi työskennelleensä YK:ssa ensi kertaa vuonna 77 ja sittemmin kaikkiaan 5 pääsihteerin alaisuudessa ja korosti, että on tärkeää ymmärtää elämän reaaliteetit.

"Suomi tukee YK:ta", vaikka sanoessaan tietää hemmetin hyvin, ettei YK saa mitään aikaiseksi. Tuntuu, että kannattaa vaikuttaa ennemmin vaikka kirkon kautta. Ne saavat jotain aikaankin.
Ahtisaari kaipaili Saksaa ja Japania mukaan turvallisuusneuvostoon. Lisäksi Etelä-Amerikan ja Afrikan olisi syytä saada edustajansa mukaan. Hän totesi, että on naurettavaa, jos jokin Italia estää Saksan mukaan pääsyn, kun kyseessä on kuitenkin 3. suurin rahoittaja ja kaikkiaan tärkeä toimija.

Yksi ongelma on sekin, että Euroopassakin on yhä paljon likapyykkiä pesemättä. "Ei kukaan paitsi Saksa Euroopassa ole katsonut menneisyyttään rehellisesti. Ei kukaan."


Seuraava kysyjä halusi tähän liittyen tietää, mitä Suomen pitäisi tehdä omien vuoden 1918 sotkujensa kanssa.

Ahtisaari totesi, että kaikki pitäisi tietty selvittää, mutta että tuo ei ole aivan ensisijainen kysymys. Kuulemma vaikka 70-luku olisi syytä perata ensin. Hän kertoi, kuinka oli Eevan kanssa pohtinut, että olisi syytä kirjoittaa näytelmä, jossa puitaisiin älykkäästi 70-lukua.


Viimeisenä kysymyksenä kysyttiin Suomen roolista seuraavan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden sisällä.

Ahtisaari kertoi, kuinka oli Kanervan syntymäpäivillä todennut, että Suomen haasteet eivät ole Venäjä, Venäjä, Venäjä, vaan Ike, Ike, Ike, mutta olisi ehkä pitänyt ennemmin sanoa Suomi, Suomi, Suomi.

Ahtisaaren mukaan Suomessa ollaan yhä paljolti henkisesti kylmän sodan juoksuhaudoissa. Ei ymmärretä, että ollaan täysin vapaita. "On kiinni vain meistä itsestämme, kuinka käytämme tilaisuuksia hyväksi", hän hehkutti kuin Obama ikään.

Ahtisaari muistutti, kuinka EU:hun mentiin aikoinaan, koska uskottiin, että voidaan vaikuttaa asioihin. Suomalaiset voiva kuulemma vaikuttaa monilla aloilla, joista esimerkiksi hän nosti tieteen, taiteen ja sotilaallisen osaamisen.

Eräs perusviesti on, kuinka yhdistää yksilönvastuu ja solidaarisuus. Kukaan ei meillä enää sano, että olet yksin vastuussa elämästäsi. Aina ruinataan valtiolta.

Ahtisaari kummasteli tuloeroista kannettavaa huolta. Hänen mukaansa eroissa ei ole mitään pahaa, kunhan vähiten saavat tulevat toimeen. Yhteiskunnan tulee antaa tilaisuus ja yksilön itse käyttää tämä ja kehittää ja kouluttaa itseään jatkuvasti, Ahtisaari totesi kuin paraskin sosialidemokraatti.

Lopuksi hän intoutui lainaamaan hiljattain yliopistolla pitämäänsä puhetta, jossa täsmensi ajatuksiaan tulevaisuuden hyvinvointivaltiosta ja korosti ihmisten vastuunottoa paitsi itsestään, myös toisistaan. Takes a village to raise a child, niin kuin Afrikassa sanotaan.




3 on viitsinyt kommentoida:

kirjoitin kirjoitin ja jonnekin se hävisi
sanavahvistus kopy

3/04/2008 10:41:00 ap.  

Äh, voi surun surku. Olen kehittänyt refleksin kopioida tällaisten laatikoiden tekstin leikepöydälle ennen lähettämistä, kun koskaan ei tiedä, milloin maailma päättää bugata.

3/04/2008 10:49:00 ap.  

no ei multalaatikoita synny mutta eihän sitä tiedä
kiitos neuvosta!

3/05/2008 09:28:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds