Perkeleelliset arkistot

YLESTÄ PERKELE -teksti mukin pohjassa kuvaa strategiajohtaja Ismo Silvon mukaan "yhtiön sisäisiä ilmapiiriarvoja loistavasti". YLESTÄ PERKELE; liekö innoittajana ollut Hyvästä paras -teos? Kekseliäs tapa konkretisoida muutosprosessin pyrkimyksiä.

Kaikkiaan tarina on vallan riemastuttava. "Yhtiö antoi työntekijöilleen jo vuosi sitten lahjakupongin ja kirjeen, jossa kerrottiin että kaikki rankan saneeraus- ja uudistusvaiheen yli jaksaneet saavat tänä keväänä kiitoksekseen Yle-mukin."

En ole aivan varma, olenko ylevä antimaterialistinen hippiäinen vai elitistinen snobi, mutta yksi kuppainen kuppi ei vaikuttaisi minun motivaatiooni rankassa saneerausvaiheessa millään tavalla.

Blogissa vaikutetaan kuitenkin tyytyväisiltä, ja se on tietty tärkeintä.

***

Aamulla unenpöpperössä härösin, että jos perustaisin vaateliikkeen, se voisi tiivistään bisneksensä näin: Coreiluna vaatteet. [Tajuuttekste, niinq core.]

Ehkä taustalla oli eilen näkemäni Renny Harlinin ohjaama Karpo-henkinen dokumentti 80-luvun alusta. Siinä kyseltiin ihmisiltä, mitä järkeä on maksaa 200 markkaa Lacosten kauluksellisesta t-paidasta. Milloinkohan pikeepaita-termi mahtoi tulla käyttöön, ja miksei se ole suomessa polo niin kuin muualla.

Kaikkiaan kiehtovaa nähdä, kuinka ihmiset olivat jotenkin niin viattomia, ja kaupallisuutta katsottiin eri tavalla, ulkoapäin.

Höpsöä sekin, että tuon ajan muodikkaat ihmiset näyttävät nykyihmisen silmään yhtä oudoilta kuin lahjavaatteiden ja kirppariaarteiden käyttäjiksi tunnustautuneet oman tien kulkijat.

Ladataan 201Dyle.fi - El� arkisto201D



Ladataan 201Dyle.fi - El� arkisto201D

Ladataan 201Dyle.fi - El� arkisto201D

***

Päädyin arkistoon, kun puheeksi tuli Puoli kuusi -lastenohjelma. En tiedä, miksei se ole samanlainen klassikko kuin Pikku Kakkonen. Yhtä ahdistava sekin oli.

Olen saattanut kirjoittaa tästä ennenkin, mutta alkuperäisenä alkupätkänä oli Piiri pieni pyörii -kappaleen tahtiin piirileikkiä tanssivia lapsia, nukkeja luullakseni. Minäkin halusin tanssia piiripienipyöriitä, ja vanhempani leikkivät mukana.

Mutta kerran he olivat myöhässä, ja olin yksin kotona. Ja ohjelma alkoi, ja jouduin leikkimään yksin – kädet mahdollisimman etäälle ojennettuna piirin luomiseksi – ja se oli kamalaa, se. Itkin, tietty.

Sittemmin alkupätkä muuttui. Se oli jokin abstraktiin sävyyn piirretty näkymä ahdistavasta betoni-Pasilasta. Kamera pannaili kuvaa: vesilätäkkö, punainen autonrämä, vääntynyt kasvo tai jotain, joka tuo mieleeni Munchin Huudon. Taustalla omituinen bassovetoinen musiikki, josta ei saa otetta.

Olenko ihan omituinen, kun suhtauduin niin voimakkaasti lastenohjelmiin vai tehtiinkö ne ennen vanhaan jotenkin pelottavan intensiivisiksi?

Wikipediasta ei paljoa löytynyt tietoa tuosta ohjelmasta. Mutta päädyin katsomaan pari ahdistavaa Hapsiaista arkistoista. Sen, jossa se kiipeilee miehen peniksen päällä [miehen, sillä siihen suvaitsemattomaan aikaan lastenohjelmissa ei vielä näytetty shemaleja] ja lopulta alastomat hahmot halaavat toisiaan. Räväkkää, outoa.

Muistan, että joku juontajista kutsui ohjelmassa esitettäviä pätkiä elokuviksi ja pidin sanavalintaa omituisena. Niin, en minä nelivuotiaana vielä paljoa puhunut, mutta arvostelin jo toisten käyttämiä sanoja.

Hahaa, mutta YLEn – katsos perkelettä – sivuilla kerrotaan, että viittomatäti on pelottanut muitakin lapsia. En minä ihan outo ollutkaan.

Sama googlaus paljasti, että olen muistellut tuota alkupätkää ennenkin. Silloinkin mieleeni tuli Huuto, vaikka luulin ajatelleeni sitä eilen ensimmäistä kertaa.

Yleensä herään koeaamuin paniikissa puoli kuusi. Päässäni samannimisen lastenohjelman alkupätkä [puoli kuusi, se ässää sösäyttävä lapsen ääni sanoi]; ei se, jossa tanssittiin piiri pieni pyöriitä, vaan se uudempi. Se surrealistinen ja pelottava. Pasilan tv-torni, kuralammikoita ja se outo naama, mutkalla kuin Munchin Huudossa. Melkein yhtä kauhea kuin Pelle Hermanni.

En tosiaan taida muistaa mitään.


***

Köyttöliittymäblogin ensimmäinen merkintä käsitteli vessojen huuhtelua. En viitsinyt sittenkään kirjata sinne, kuinka pohdin tässä päivänä eräänä, olisiko läpinäkyvä kansi kenties hyvä ajatus, sillä on vähän julmaa edellyttää käyttäjää muistamaan, mitä on tullut tehneeksi, jotta tämä osaisi painaa oikeaa nappulaa.

***

Kaikkiaan harmitti suuresti Elävää arkistoa selatessani, että se toimii niin luvattoman tahmeasti nopealla ja hienolla Macilläni. Välillä sai selaimen tyyten jumiin. Videot myöskin latautuvat sikäli lineaarisesti, että niissä ei voi hypätä latautumattomaan kohtaan ennen kuin kaikki nykyisen ja toivotun katsomiskohdan välissä oleva sisältö on latautunut.

Myöskään välilehdet eivät toimi, eikä videoita voi ladata kuin yhden per selain. Kun sisältö ei kuitenkaan lataudu kuin parhaimmillaan reaaliaikaisella nopeudella, se sitouttaa käyttäjää kovasti. Uskoakseni en ole ainoa, joka Youtubessa ja vastaavissa klikkaa kiinnostavat kohteet auki välilehtiin latautumaan taustalle sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan ja katselee sitten sinne tänne hyppien sen, mikä on kiinnostavaa. Vanhat ohjelmat on leikattukin niin kovin hidastempoisiksi.

Muutamia vastaan osuneita kiinnostavia leikkeitä.

Tässä keskustellaan suomalaisesta alastomuuskulttuurissa. Mukana riemastuttava liki 80-vuotias nainen, joka poseerasi aikoinaan vanhoissa seteleissä alastomana ja – käy ilmi – vähän siellä sun täällä, missä 1900-alun nimitaitelijat tarvitsivat alastonmallia avukseen. Niitä kun ei vielä tuohon aikaan liiemmin ollut tarjolla [nykyäänhän alastonmallit tyrkyttävät itseään Pää auenkin toimitukselle päivittäin]. Mukana myös saunottajien näkökulma alastomuuteen.

Pankkiryöstö-niminen 90-luvun alun dokumentti kertoo kiehtovasti pankkikriisistä. Törmäsin tuohon etsiessäni Esko Ahon pitämään presidentin uudenvuoden puhetta, mutta sitä ei löytynyt. Haluaisin nähdä jonkin hyvän Ahon pitämän puheen, kun hän on kuulemma suomalaisittain poikkeuksellisen taitava.

Muistan aika vähän niiltä ajoilta, vaikka olin salaa Esko-fani. JCP oli julkisemmin. Hän sanoitti joskus kuusivuotiaana laulunkin Jänöjussin mäenlaskun säveleen:

Kun Esko Aho kerran
eduskuntataloon köpötteli,
niin Mara siinä silloin jo
jotain höpötteli.
Ja niin Esko nauroi Maralle,
kun Mara kaatui lattialle.
Niin huoleton tuo Mara on
ja aivan tyhmä joo.

Tässä uskomattomassa pätkässä Risto Asikainen ja Kaija Koo esittävät diskofunkia vuonna 1980. Risto esiintyy punaisessa collegessaan siihen malliin, että olisi tuskin päässyt mukaan indx:n kokoonpanoon.

4 on viitsinyt kommentoida:

Muistan tahkonneeni sitä piiripieniä puoli kuuden alkajaisiksi silloin, kun asuimme Savonlinnassa. Mutta meinaatko ihan vakavissasi, että Gorbakin?

Minun on muuten ihan mahdotonta uskoa, että sinut olisi sen ikäisenä jätetty yksin kotiin telkkarin ääreen!

2/15/2008 11:27:00 ip.  

On minulla aika vahva muistikuva. Tosin vain yhdestä kerrasta. Mutta kai sitä oli pakko tapahtua useamminkin, kun olin niin suunniltani, kun Puoli kuusi alkoi, eikä ketään ollut kotona.

Muistan, kuinka juoksin eteiseen, kun tunnus alkoi. Löysin lattialta saapuneen Nalle Puh -lehden, jossa oli punaisen lilan värinen kansi.

2/15/2008 11:31:00 ip.  

Kiitoksia näistä muistoista, joista en ole enää varma, olenko oikeasti muistanut niitä vai olenko vain kopioinut ne. Mutta Hapsiaisesta oli jäänyt sellainen kuva, että se olisi elänyt vain hiekkalaatikolla, mutta näköjään se onkin seikkaillut vähän kaikkialla.

Haluaisinpa nähdä yhden etäisen muiston kasarinuorten lifestyle-ohjelmasta, jossa studiossa hengaili kultainen noutaja. Ohjelmassa tehtiin jotain typeriä tehtäviä ja välillä soi rokki.

Elävän arkiston videot saa muuten latautumaan taustalle Safarissakin, kun avaa linkit kokonaan uusiin ikkunoihin.

2/16/2008 12:45:00 ap.  

"Jone Nikula kuvasi Sanakirja-sarjassa perkele-sanaa hyvin; se on kuin kirveenisku, sillä se asiaa lopulta ratkaistaan. Sitaatti ei varmaa ole aivan oikein, mutta idea lienee kohdallaan."

"Esittely
Kirjoittaja on Elävän arkiston toimittaja, päävastuualueenaan suuret uutiset. Aiemmin toiminut YLE24:ssä uutistoimittajana ja uutistekstittäjänä. Pakertaa graduaan EBU.sta pääaineenaan historia."

Tekstittäjä? Vittu joo. Kirjoittaa yhtä selkeästi kuin minä 43 asteen kuumeessa.

2/16/2008 06:12:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds