Pari tovia vuodelta 2007

Teki mieleni blogata, mutta en ehtinyt ennen lähtöäni. Paluumatkalla teki mieleni kirjoittaa pari meiliä, mutta uskon tekeväni kaikkien kannalta paremmin kirjoittamalla kännihuttuni tänne.

Otin seurakseni tilkan absinttia, kun en muuta löytänyt. Se saa kaiken musiikin kuulostamaan selittämättömästi hyvältä.

Ja tuo mieleeni, kuinka joskus blogissani tuskailin Saksan-kauteni lopulla, että pitäisi absinttikin vielä tuhota. Ja Hurina kannusti kommenteissa, että hörppää pois, äläkä siinä murehdi.

Hurina, jonka luona vietin vuosi sitten hauskoja uudenvuoden etkoja. Uudenvuoden, joka lopulta päihitti jopa Kölnissä vietetyn edeltäjänsä.

***

Enkä olettanutkaan, että tämänkertainen yltäisi aivan yhtä loistokkaaksi. Viime vuonna kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja sattui vielä hulppeita sattumuksiakin. Tänä vuonna suunnitelmat eivät olleet minun laatimiani eikä roolini ollut kuin sopeutua.

Kutsu illallisille tuli mitä loistavimpaan aikaan, ja ruoka oli kuin hienossa ravintolassa – paitsi että siitä vai vielä vatsansa täyteen.

Isäntä tunnusti suosikikseen Pastanjauhannan, joten terveisiä. Minäkin lukisin sitä mieluusti, mutta kukaan lähipiirissäni ei ehdijaksa laittaa ruokaa.

Tunsin olevani itsekin jonkin verran hengissä. Kohtuullisen nopea ja hetkittäisen skarppi. Ehkä minun kuuluisikin juoda vain skumppaa. Sain myös vahvistuksen hypoteesilleni, että oikistyypit ovat hyviä ja fiksuja silloin, kun eivät ole tylsiä.

***

Eikä minulla ole kamalasti sanottavaa mistään, mutta lainaan parhaiten soveltuvaa ensinnä mieleen tulevaa sanoitusta:

du und ich wie sind wie kinder
die sich lieben wie sie sind
die nicht lügen und nicht fragen
wenn es nichts zu fragen gibt
wie sind zwei und wir sind eins
und wir sehen die dinge klar
und wenn einer von uns gehen muss
sind wir trotzdem immer da


Käänsin tuon joskus näin:

Kahdestaan me niin kuin lapset
halki maailman käsikkäin
emme vaadi, emme pyydä
muuta kuin et juuri näin.
Oltiin yksin taikka kaksin
ei väliä niin sen,
vaikka erossakin oomme,
silti luokses leijailen.


***

Olen tutkaillut viime vuoden kaikkea ja ymmärtänyt sen onnistuneeksi. Seuraavasta ei ole odotettavissa yhtä hyvää, eikä sekään olen minun päätettävissäni. Enkä tunnustaudu kontrollifriikiksi, mutta turhaudun, kun en pääse vaikuttamaan mihinkään. Ja hetken mielijohteesta lainaan tähän satunnaisen katkelman viime vuodesta:

Hän sanoi jotain kovin epäkoherenttia ja abstraktia, josta en saanut otetta. Ehkä en vain jaksanut keskittyä kuuntelemaan miettiessäni, tulisiko tästä mitään. Tivasi minun näkemystäni asiaan, enkä ollut aivan varma, mistä edes puhuimme.

Niin, totesin. Olen minäkin katsonut ihmisiä joskus inauksen kateellisena ja ihmetellyt, miksi kaikki näyttää niin helpolta ja yksinkertaiselta, kun ei se minulla ikinä ole. Voi lohduttautua ajattelemalla, että etsii itse jotain suurempaa, josta heillä ei ole aavistustakaan. Vaikka oikeasti kyse lienee defenssistä. Ei ole mitään syytä olettaa, että onnen saavuttamisen vaikeus korreloi sen suuruuden kanssa – vaikka moinen reilulta tuntuisikin. Ei oma onni ole välttämättä millään lailla sen parempaa, vaikka sen löytäminen vaikuttaa suunnattoman hankalalta.

Hän nyökytteli ja totesi, että olen näköjään miettinyt kovasti niin kuin hän. Sanoi, että oletpa pohtinut paljon näitä juttuja.

Sanoin, että olen pohtinut paljon aivan mitä tahansa juttuja. Ja jokainen ajatus ja oivallus on tärkeä, vaikkei äng-äänteestä nipottaminen kenties aivan yhtä yleismaailmallisen relevanttia olekaan.

Ja yhtäkkiä hän pysähtyi jälleen. Miksi sä tykkäät musta? tivasi.

Niin.. olin kaksi sekuntia vaiti. Koska sulla on tissit ja perse – etkä lyö kovin lujaa.

[En minä noin sanonut.]

***

Törmäsin sattumalta äitini valokuvia penkoessani kuvaan, joka otettiin minusta viattomana aikana, jolloin lähdin Saksaa valloittamaan. Hiukseni olivat kohtuullisen ylikasvaneet, ja tuo on maailmanhistorian ainoa kuva, jossa se ei näytä kovin pahalta.

Einen guten Rutsch ins neue Jahr, niin kuin sanoa tavataan.

4 on viitsinyt kommentoida:

"Törmäsin sattumalta äitini valokuvia penkoessani" kuulostaa minusta hirveän romanttiselta. Ihan kuin salaperäiseltä ullakolta löytyisi tyylikäs pahviaski, hatturasia esimerkiksi, jossa olisi silkkinauhoin yhteen niputettuja valokuvia (toimiakseen täydellisesti, tuon pitäisi tapahtua vasta äidin kuoleman jälkeen).

Nyt iskee vähän samanlainen morkkis, kun silloin, kun läpi lapsuutenne aina ajoin mökille. Silloin murehdin, ettei teille synny suloisia lapsuusmuistoja siitä, millaista oli matkata isän kyydissä. Nyt huomaan ajattelevani, miten paljon romanttisempia huonot kuvat olisivat epäjärjestyksessä pahvilaatikossa kuin epäjärjestyksessä kovalevyllä!

(Enää pitäisi tietää, missä niitä kuviani pengoit, kun tuollaista kuvaa minulla ei edes ole! Vai otinko minä sen lähtöportilla sinun kamerallasi ja ehdit siirtää sen koneelle ennen kameran katoamista?)

1/01/2008 11:49:00 ap.  

Hyvin sinulta tämäkin vuosi menee. Onneksi sukupuolestani on sen verran hyötyä, etten ole velvollinen tiettyihin tehtäviin. Ja lisäksi joku olisi valmis maksamaan likaisista sukistani. Kyllä kannattaa olla nainen.

Mutta siis parasta vuoteen 2008!

(Piti kirjoittaa nämä toivotukset ja ties mitä kaikkea muuta jo aiemmin, mutta en vaan saanut aikaan. Joten siksi näin pliisusti.)

1/03/2008 02:34:00 ip.  

Sitä paitsi, tissit ja perse olisi ollut oikein hyvin sanottu. Ei? MitÄh

1/03/2008 06:29:00 ip.  

Tietenkin se olisi ollut oikein hyvin sanottu. Siksi on blogi, että tänne voi kirjoittaa todellisuuden niin kuin sen kuuluisi tapahtua.

1/07/2008 10:42:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds