Siinä minä olin, surumielinen katse silmäkulmassani pohtien, keneltä tilaisin oman Paavo Lippos -maalaukseni, kun muistin, etten ole taaskaan blogannut aikoihin.

Ymmärsin syyksi sen, ettei minulla ole mitään sanottavaa, ja päätin tyytyä kopioimaan blogiini Ilta-Sanomien etusivun ja toivomaan, ettei kukaan huomaisi mitään.

Piiaa ja Kadia kiinnosti, olivatko Tiina ja Suvi käyneet alasti suihkussa.

Tom Cruise pelkää ulkoavaruuden hyökkäystä

Gerry ja Kate McCann sanovat, että Marokosta otettu, vääräksi osoittautunut kuva antaa lisää uskoa Madeleine-tapauksen tutkimiseen.

Harry Potterina tunnettu Daniel Radcliffe haluaisi kovasti näytellä homoseksuaalia.

Radcliffe myös näytteli ilkosillaan kevättalvella Lontoon West Endissä Equus-näytelmässä, jossa hän esitti häiriintynyttä, hevosista eroottisesti kiinnostunutta tallipoikaa.
Jos Daniel suuntaa kiinnostuksensa hevosista miehiin, hänhän vain toimii kuin kuka tahansa teinityttö.

{Mietitkö sinä koskaan tällaisten postauksien jälkeen, että blogin lopettamisessa on sentään jotain tyyliä?}

Olen näköjään jälleen tyystin pihalla kaikesta, mutta nykyään kuuluu ilmeisesti sanoa näin.

***

Satanen kertoo nuorten ehkäisytuntemuksen olevan hukassa, ja jutun luettuani olen itsekin jonkin verran hämmentynyt.

40 prosenttia luulee, että ehkäisyn käytön jälkeen on vaikeampi tulla raskaaksi.

Minäkin olin elänyt luulossa, että ehkäisyä käytettäisiin juuri siksi.

Vahinkoraskaus saattaa saada alkunsa, jos ehkäisyä ei ole ollut lainkaan, jos ehkäisy on jätetty pois seurustelusuhteessa tai seksiä on harrastettu humalassa tai aineissa.


Ei ole ollut lainkaan tai on jätetty pois. Tässä on toki fundamentaali ero. Ja aivan kuin raskauden todennäköisyyttä mystisesti lisäisi, että sattuu olemaan juovuksissa, aineissa tai peräti suhteessa.

***

Viime viikonloppuna kävin useammassa ravintolassa, ja kun en ruoasta mitään ymmärrä, niin kitisen sitten palvelukonseptista.

Tietenkään me netti-ihmiset emme halua puhua puhelimessa vaan mieluummin varaisimme pöydän verkkopalvelun avulla, mutta tämä nyt on ikuisuusjuttu, ja joissain paikoissa varauksia voikin tehdä netissä.

Miksi sen sijaan on tehty niin kovin vaikeaksi saada mukaansa tietoa, mitä viiniä on juonut, jotta osaisi ostaa samaa Alkosta tai tilata seuraavallakin kerralla. Kun tarjoilija ainakin teeskentelee uskottavasti kuin todella pähkäilisi keksiäkseen pöytäseurueen ruokavalintoihin sointuvan viini, miksi minulta viedään viinin nimi pois ennen kuin olen juonut sitä ja tiedän, pidänkö siitä.

Miksi joudun kirjoittamaan sen kuitin taakse, ja miksi minulla ei ole koskaan kynää mukanani tai kykyä säilyttää kuitteja. Tai saada selvää tekstistä, johon olen pikaisesti sutannut jotain sen perusteella, mitä olen tarjoilijan antamasta nimirimpsusta saanut talteen.

Mieleeni palaa, kuinka pelasin lapsena Helter Skelter -nimistä tietokonepeliä JCP:n kanssa. Kymmenen tason välein se antoi salasanan, jonka avulla nuo tasot saattoi hypätä yli. Password: SPIN, näytöllä vilahti.

Me kirjoitimme kiireen vilkkaa muistiin password-sanan huomioiden, että ässiä on kaksi ja v kaksoismuotoinen. Enempää emme ehtineet kirjoittaa muistiin. Isä sitten naurahti meille ja totesi, että olimme ottaneet talteen vain rypälelajikkeen.

Minua ei haittaisi lainkaan saada pöytävarauksen tekemisen yhteydessä ilmoittamaani sähköpostiini muistilistaa, mitä olen syönyt ja mitä juonut.

Anteeksi nyt kovin web 1.0 -ehdotukseni, mutta tämäkin olisi jotain.

[Toki tiedon syöttämisen myötä syntyisi vahingossa kanta suosituimmista annoksista ja tämän myötä mahdollisuus antaa personoituja suosituksia, joihin voisi perehtyä jo etukäteen ja selvittää saatavuuden jo varaamisen yhteydessä. Jos tilaaminen tehtäisiin metkan sähköisen ruokalistan avulla, tiedon syöttäminenkin tapahtuisi automaattisesti.]

Ensinnäkin: onko tämä otsikko mahdollista lukea oikein?

BB-talossa kosteaa pilailua


***

Toisekseen olen kuullut huhuja, että yks Petri olisi mennyt kihloihin kertomatta lainkaan Vanhaselle

Juorutaan, että ihmissuhdepoliittinen valta on täysin lipumassa pääministerin käsistä. Tämä totesi sittenkin kaiken sujuvan suunnitelmien muk 

***

Ilta-Sanomat otsikoi oudosti tiedon, jonka mukaan naiset ovat älyltään keskimäärin keskimääräisiä ja että tyhmimmissä ja fiksuimmissa miehet ovat yliedustettuja. 

Tuttavani mukaan tämä johtuu siitä, että naisten pitää kyetä äideiksi eikä äiti saa olla täysin lahopää. 

Käytännössä tämä johtaa siihen, että naisen ulkonäön perusteella valitsevat saavat luultavasti itseään fiksumman naisen. 

***

Niin, minusta on hienoa, kuinka se jokin kurkkupastilli (Mynthon?) mainostaa lupaamalla riittävästi makua

Tässä keskeneräisessä maailmassa useimmat tuotteet eivät ole riittävän hyviä, joten on hienoa, jos kerrankin on onnistuttu luomaan kyllin hyvä tuote ja sitten rehdisti kerrotaan tämä. 

***

Myönnän, että olen taas suhtautunut asioihin vähän kuin kiukutteleva kakara. Näen mahdollisuudet velvollisuuksina ja valitan. 

Todetaan nyt sittenkin, että Peter McGrory näkyy tietävän, mikä on oleellista. Ja hän on taitava luomaan makeita Keynote-esityksiä. Seuraan mielenkiinnolla, mitä tästä viikosta tulee. 

Junglilaisen persoonallisuustestin (sain tällä kertaa liki ENFJ:n tavallisen ENFP:n sijaan) ohella teimme toisen testin. Minun tulokseni on tallennettu etunimelläni. Sikäli näyttää, että puuhaan aivan oikeita asioita. 

Ja että rästini ovat jäävät roikkumaan ikuisesti. Se siitä riippumattomuudesta. 

Kaksi blogilinkkiä vielä:

Ajoittain mietin, pitäisikö minun loukkaantua siitä, että partakoneiden latureissa on valmistajaan katsomatta pieni symboli, joka sanoo, ettei johtoa saa katkaista saksilla.

Hiustenkuivaajissa en ole moista nähnyt.

Mietin, onko ennen muinoin mullistavan akkukoneen tultua markkinoille tehty mieliin painunut mainoskampanja, jossa mies seremoniallisesti katkoo partakoneestaan johdot vai miksi tämä täytyy erikseen kieltää.

Koen tämän vähän halventavaksi yhtä kaikki. Taasko minun pitää ottaa yhteyttä Arno Kotroon.

***

Vanhaan hyvään aikaan tässä blogissa julkaistiin kiihkeitä ekskursioraportteja. Kävin viime viikolla Suomen pankissa, ja sielläpä oli mukavaa väkeä kertomassa asioita. Pankkikriisiä hoitaneita ja sen sellaisia.

Spekuloivat, mitä tapahtuu, jos FED ei laske korkoa, mutta laskihan se. Kertoivat myös, että OMX:lle tulee kohta pitkä ja tumma ostaja, ja niinhän siinä kävi. Tietäväistä väkeä, nuo.

Sitä hekään eivät sentään tienneet, mistä islantilaiset saavat rahansa.

Minä en ollut koskaan tullut ajatelleeksi sitäkään, että jos asuntolainaansa ei edes kuvittele maksavansa takaisin – niin kuin monissa maissa on tapana tehdä, ja ihmiset asuvat käytännössä pankkien vuokralaisina – kuollessaan ei tule suotta maksaneeksi perintöveroa asunnostaan. Öö, jotenkin tuo vaikutti järkevältä, mutten muista enää. Täytyy kokeilla, kun seuraavan kerran tapan its

***

Mistä juontuikin mieleeni aiemmin kommentoimatta jäänyt Alamäkeen-blogin kohtalo. Tyyppi sitten vaihtoi espanjaan, mikä on vähän epäreilua meitä portugalin nimeen vannovia kohtaan.

[Minusta on hirveän hienoa, että jos Matti Vanhanen juo limonadeista mieluiten zeroa, on ihan ok kirjoittaa uutiseen Vanhasen vannovan zeron nimeen.]

Mutta siis, Alis {who the fuck is Alis?}, ei noin saa tehdä.

Kappas, hauska riimi noissa sanoissa, muuten:

Viisitoista kesää mä häntä himosin
Ja sitten nähtiin kääntymässä musta limousine


***

Kuultuani
lauseen, jonka mukaan kaikki ovat Facebookissa ja muistettuni, että olen pohjimmiltani pelottava väinöäjä tunsin pakotusta suorittaa pari hakua.

Ja voi elämä, kaikki toden totta ovat siellä! [Note to self: tuota humoristinen postaus, jossa kaikki ovat siellä.]

Kaikki ne olkapäät, joita en koskaan uskaltanut koputtaa. Jokainen kasvo, jonka jokaisen ilmeen joskus kirjoitin muistiin.

Eikä saa pokettaa, sillä se olisi pelottavaa. Täytyy olla vahva.

***

Kirkkojaostoni kävi havainnoimassa jumalanpalvelusta ja kertoi sitten, kuinka siellä oli paikalla kuuroja ja homma sikäli täyttä perhosuintia.

Alttarilla oli ollut useampi viittomatulkki, joka käänsi tapahtumia. Minä olin jo ehtinyt visioida, kuinka kirkollinen kuuromykkiä yhtyy Isä meidän -rukoukseen. Kun tavan ihminen mumisee, he tekevät liikkeensä sillä lailla pienesti.

{Juttu yhdistää uskovaisille ja vammaisille naureskelua, eli istuu tiukasti blogin profiiliin, hyvä. Kuinka muuten nimiäisjuhlien prosessia virtaaviivaistavan PA-kastimen kehitys edistyy?}

***

Sateenropina sen aamuisen neuvotteluhuoneen ikkunapelleissä tiivisti sittenkin parhaiten, että kesä on ohi. Jatkossa lienee muutakin mietittävää, kuin montako teetä itse kukin ääntää ambitiotasosta puhuessaan.

Muistetaan, ettei liikaa kannata ilkkua asioille, sillä koskaan ei tiedä, mitä edestään löytää. Yhtenä päivänä sitä tuhahtelee Schizo-blogin köyhtyneelle jälki-ironisen ajan diskurssille, toisena huomaa muuttuneensa Schizo-Janneksi Wordpress-luukku auki ja että ei se helppoa ole.

{Onpa.}

Kauan sitten ajattelin, että juristit tietävät kaiken laista.

Nyttemmin olen alkanut lisäksi arvella, että kaikkea säädellään jollain lailla.

***

Hesari tiedottaa asenneilmastosta.

Suomalaiset hyväksyvät nyt homot ja armomurhan

Vanhaan hyvään aikaan hyväksyttiin myös homojen armomurhat.

Kaltaisiani urbaanieläjiä patistetaan myös jätteidenlajitteluun. Motivaatiota parantaa hieman, että jutussa kerrotaan, etteivät kaikki roskat enää nykyään päädy samaan läjään. En tarkkaan tiedä, miksi jaksoin lajitella biojätteet Saksassa, mutta en täällä. Toisaalta siellä jaksoin tiskatakin, vaikka seinästä ei tullut edes lämmintä vettä.

[Onneksi Vincent ei ymmärrä Suomea, niin voin väittää vaikka mitä.]

Sittenkin olen sitä mieltä, että pakkauksissa tulisi lukea, mihin roskikseen ne tulee heittää. Turhia varoitustarroja jaksetaan kyllä painaa, mutta ei suotta kerrota, minne munankennot tulee tunkea.

Minulla on yksi hauska aiheeseen liittyvä valokuva kännykässäni, mutta en saa bluetooth-yhteyttä toimimaan eikä minulla nyt ole sellaista kaapelia, joka tuohon puhelimeen sopisi.

[Hehee, biojätekuvat ovat aina yhtä hauskoja.]



***

On valtavan rentouttavaa unohtaa tietokoneensa laturi työpaikalle. Kotona olisi hirveästi tekemistä, mutta aikaa on vain se reilu pari tuntia, jonka akku suo. Lopun aikaa voi vaikka lukea kirjaa tai sen sellaista.

Ellei ole unohtanut kodin valaisimiakin työpaikalle. Minulla on enenevissä määrin vaikeuksia reaalimaailman kanssa.

Lopulta menin nukkumaan jo kymmeneltä ja heräsin viideltä, ajoissa töihin.

***

En pitäisi moista kovin kiinnostavana, mutta niin paljon turhempaakin saa lukea, jopa blogeista – ja maltan olla linkkaamatta. Täytyy olla vahva. Ei se, että minä olen vähän kykenemättömässä vaiheessa tarkoita, että teidän tarvitsi olla tuollaisia. No, ano nyymi sanoi tämänkin palionparemmin.

Kuten pomoni kommentoi pomonpomoni ideaa:

– Toi on hei ihan yhtä kiinnostavaa kuin joku Jaakobin evankeliumin neljännen jakeen seitsemäs momentti.

– Voi olla, pomonpomo totesi.
– Mutta älä unohda, että niche-markkinalle se on totuus.

***

Ihmiset outoine mieltymyksineen. Jyväskylästä Tampereelle bussissa istuessani järjestelin tavaroita paikoilleen ja törmäsin hupsuihin tekstinpätkiin. Tämän tiedoston nimi oli toiveita.

Ulkoisesti uljas sekä
sisäisesti söpö.
[Keksi tähän jotain] Niin, ja
nenältäsi nöpö.
***

Viikonloppuna ajoin sumuista maantietä paljoa eteeni näkemättä ja laskin ABC-huoltamoita sekä kaiken maailman kahjoja ohitseni. Pohdin hetken, että on aika hienoa ajella yöaikaan paikasta toiseen ja pysähtyä kahville rähjäisessä mökkilookissaan ja huomata, ettei paljoa poikkea valtavirrasta.

Kohta muistin, että pitemmän päälle autolla ajaminenkin on varsin tylsää.

Joku äiti sanoi lapselleen sie ja minun teki pahaa katsella, kuinka lasten kuullen harrastetaan moista kielenkäyttöä. Alkavat vielä pahimmassa tapauksessa itsekin sanoa noin, lievimmillänkään eivät kuule siinä mitään väärää.

Sienessä en käynyt. Yhden kärpässienen kaadoin kirveellä. Ja mietin älykkään suunnittelijan etevyyttä; harvoin on nähty mitään, mikä muodollaan noin manifestoi myrkyllisyyttään ja vaarallisuuttaan.

Minusta vähän tuntuu, että VR:n taso on laskenut. Siinä minä olin kaikesta huolimatta ajoissa paikalla aamulla kello puoli seitsemältä rautatieasemalla. Tai no, niin, en ollut vielä puolelta, mutta Pendolinoni olikin määrä lähteä vasta 27 vaille.

Kun taululla kerrottiin, että juna lähtee vasta vartin yli seitsemän. Eikä se kai lähtenyt aivan silloinkaan. Meille kerrottiin, että saamme nousta InterCity-junaan, joka oli matkalla samaan suuntaan. Tämä nyt ei sinänsä ole kovin yllättävää, sillä Suomessa ei kaikkiaan ole kovin monta suuntaa, johon junalla pääsee.

Ymmärsin, että istuin kyydissä, jonka lippu maksoi vähemmän kuin se, josta olin maksanut, joka kulki hitaammin kuin se, josta olin maksanut, joka oli perillä myöhemmin kuin se, josta olin maksanut ja jossa minulla ei ollut pistorasiapaikkaa toisin kuin siinä junassa, josta olin maksanut. [Ei sillä, etten olisi huonompiakin diilejä tehnyt. Kerrankin aloin blogata, kun joku väitti, että sillä tavalla saa naisia, töitä ja hyödyllisiä kontakteja.]

Toisaalta siellä ei ollut sitä inhaa muovista hajua, joka Pendolinoja vaivaa. Ja radiokin toimi.

Tampereella vaihdoin Pendolinoon. Junani oli sittenkin päässyt liikkeelle ja vielä salakavalasti onnistunut ohittamaan meidät

***

Vaunuun saapui tyttö tai nainen tai sen sellainen, ja moikkasi minua. Olen sikäli vähän arveluttava juntti, että minun silmääni kaikki gasellimaiset aasialaisnaiset näyttävät samalta, joten jouduin hetken muistelemaan, kenestä oli kyse.

Istui sittenkin sen verran kauemmaksi, että jätin ajattelematta hänen olemassaoloaan, vaikka arvelin määränpään yhteiseksi. Keskityin sen sijaan huomaamaan, että tässä kirotussa Pendolinossa ei toiminut radiokaan.

Aina joskus oletan, että VR:n junien radion tyystin tunnottomat painikkeet on suunnitellut sama urpo, jolla lipsahti kuusi sormea niihin ovenkahvojen kättä muistuttaviin symboleihin.

Seuraavaksi muistelen hollantilaista junaa, sen vaunujen päädyn abstrakteja pikku maalauksia, joista yksi kai muistutti sen verran pitsanpalaa, että eräs ryhmästämme kuvitteli sen vihjaavaan ravintolavaunun löytyvän siitä suunnasta.

Seuraavaksi mietin, ettei koko hollantilaisessa junassa ollut ravintolavaunua ja että kahviakin kaupattiin selässä kannettavasta säiliöstä. Ja mietin, oliko kahvia jaelleella miekkosella sellainen pitkä letku vai jälleenkö vain uneksin pitkistä letkuista aamutuimaan. Yöni oli jäänyt lyhyeksi ja seuraava jäävä lopulta olemattomaksi.

***

Kävi ilmi, että muutkin olivat matkalla samaan konferenssiin ja harmissaan myöhästymisestä. Purnasivat konduktöörille, joka lupasi selvittää, mitä on mahdollista tehdä.

Hieman ennen Jyväskylää konduktööri lupasi kysyjille, että lipunmyynnistä kysymällä voisi saada taksikyydin järjestymään. Mietin, että lopulta yli tunnin myöhästyneessä junassa on tuskin ketään, joka ei tuntisi itseään kiireiseksi. Luukulla lienisi melkoinen tungos.

Välikössä törmäsin tyttöön ja kerroin taksivaihtoehdosta. Hän kun ei ollut ymmärtänyt suomeksi käytyä sananvaihtoa. Samalla johtopäättelin Nikke Knatterton-henkisesti, missä olin nähnyt hänet aiemmin.

Hän totesi aikovansa ottaa taksin joka tapauksessa ja kehotti mukaan. Kyyti maksoi lopulta saman kahdelta kuin yhdeltä hengeltä, mutta kiitokset Nokialle kuitenkin!

***

Nokialle, jonka taso on kyllä laskussa, sanoisin. Jos minulle tulee puhelu ja painan punaista luuria, oletan, että puhelu näkyy vastaamattomien listassa siksi, että, no, en ole vastannut siihen. Jostain syystä se menee sittenkin vastattujen listaan.

Minun on vähän vaikeaa erottaa numeroita toisistaan, kun puhelimen Bluetooth on rikki enkä ole näin synkannut tietoja koneeni kanssa vaan käytän ainoastaan sim-kortin muistiota eikä Kommunikaattori-typerä näytä nimiä simille tallennettujen numeroiden yhteyssä, sillä se olisi so 90’s.

{Sinä se ymmärrät suunnittelijoiden maailmankuvaa. Kannattaisiko koettaa itsekin joskus?}

Minusta tuntuu, että voisi olla aika ahdistavaa olla vaikka sellainen käyttöliittymätyyppi ja töissä Nokialla ja tietää, kuinka kamalia juttuja siellä tehdään.

{Öö, etkö sinä ollut sellainen käyttöliittymätyyppi ja töissä Elisalla? Teillähän on oikein sellainen porttaali ja kaikki!}

***

Konferenssien taso se vasta laskussa onkin. Disclaimataan heti, että minä en välttämättä jaksa keskittyä mihinkään ja koen epätahdonvaraista raivoa altistuessani liian pitkäksi toviksi bad Englishille, enkä tietenkään ole itsekään paras puhuja, mutta koska nyt sentään laadin työkseni
powerpointeja, niin kaksi asiaa.

  1. Karsikaa sanoja. Kiteyttäkää.
  2. Konkretisoikaa.

Uskon, että kaikki johtuu ohjelman huonosta suunnittelusta. Powerpoint [eikä sen puoleen Keynotekaan] ei tue ajatusta, jossa presentaation taustalla esitettävä juttu on eriytetty jaettavasta luettavaksi tarkoitetusta materiaalista.

Ei esityksen aikana ole syytä näyttää kuin havainnollistavia kuvia ja kiteyttäviä avainsanoja, kuten boom.

Pahin kompromissi on koota esitykseen valtavasti tavaraa, ei laittaa sitä jaettavaksi minnekään ja juosta kaikki läpi niin nopeasti, ettei kalvoja ehdi kuitenkaan lukea läpi. Saati, että kirjoittaisi jotain muistiin.

Ei, pahinta on sittenkin lukea kolmenkymmenen kilometrin verran tekstiä sisältävät kalvonsa sanasta sanaan selkä yleisöön seisten läpi tankkaavalla englannilla. Siinä alkaa jo miettiä, kuinka väärin onkaan leikinomaisesti sanoa nyt minä tapan its, sillä mitä sitä enää sanoisikaan, kuin oikeasti tulee tarve. Äh, nuoret aikuiset ihmiset, eikö meidän pitänyt osata englantia kuin tyhjää vain.

***

Oli siellä kiinnostaviakin juttuja. Muutaman muun tutun lisäksi oli hauskaa tavata Erkka ja Tero Heiskanen. Kaiken muun ohella vireystasonikin oli vähän laskussa, joten saatoin höpistä vähän mitä tahansa.

***

Näin Saksan-aikaisen kämppikseni ja join mustikkapiirakkateetä ja sen sellaista. Katsoimme makaroonilaatikon teon ohessa Jobsin show’ta ja onhan iPod nanojen taso selvässä laskussa. [Aivan kuin tästä olisi puhuttu jo jossain.]

***

Olisin mennyt katsomaan Alvar Aallon museota, mutta heräämisaikani laskettua kahdeksan korville, en viitsinyt odottaa yhteentoista saakka. Junanvuorojen tiheyden taso oli mitä oli, mutta bussi sattui lähtemään heti. Hintataso oli laskussa eiliseen verrattuna.

Mutta tuossa vaiheessa en tiennyt, että matka kestäisi kokonaista kolme tuntia. Bussimatkustajienkaan taso tuskin lienee entisensä, sillä istuintaskussa oli hätäpoistumisohje aivan lentokoneen tapaan. Vain pelastusliivit puuttuivat penkin alta.


***

Pohdin joskus JCP:n kanssa, että olisi hyvä idea myydä lisämaksusta laskuvarjoja lentomatkojen varaamisen yhteydessä.

***


Tampereella hengittelin kaikessa rauhassa ja mietin, että pulssini taso oli laskussa vuoden takaiseen verrattuna.

Kyllä minä tovin pohdin, jäädäkö hengaamaan vaikka kirjastoon, tekemään keskeneräisiä juttuja jako ottaako osaako illan blogimiittiin. Mutta juna lähti niin sopivasti, että harpoin rautatieasemalle.

[Saattaa olla vaikeaa löytää vieraasta kaupungista lauantai-iltapäivänä avoinna olevaa kukkakauppaa Rautatieaseman läheltä, kun tämä netti on toistaiseksi perin huono vastaamaan tuollaisiin kysymyksiin. Unohdin joskus aikoinaan sellaistan etsittyäni kertoa, että Tampereella kannattaa kävellä bussiasemaa kohti. Vastapäinen kauppa on auki yömyöhään, ellei peräti kahteen.]

Halusin jatkaa junamatkalla bussissa hyvään vauhtiin päässyttä tietokoneeni siivous- ja järjestelyoperaatiota. Joskus mietin, että siivoojatkin voisivat kutsua itseään ylläpitäjiksi, mutta ymmärrän hyvin, etteivät halua suotta ihmisten vihoja niskoilleen.

Marssin siis lippuluukulle ja kysyin, saisinko mäkkipaikan Helsingin-junaan, mieluusti vielä kyytiin ehtien. Aikaa lähtöön oli kaksi minuuttia.

Virkailija suoritti parikymmentä näppäimenpainallusta ja totesi, että tilaa löytyy ja kertoi, ettei voi taata ehtimista, mutta voooiiii seeennttäääännn hiiiidddddaaasssttaaaa aaaaiiiikkaaaaa

{Äh, back to the Jyvääääääskylääääää.}

Hyvä, yksi sellainen, kiitos, opiskelijahinnalla, kun kävin päivittämässä oikein kortin ja kaikki, pyysin.

Virkailija katsoi minua kuin Sininen kuolonruutu katsoo virheen tehnyttä idioottia

Olisit sanonut sen ensin, hän puhisi. Nyt minun pitää aloittaa kaikki alusta ja etsiä varta vasten opiskelijapaikkaa.

Minä katsoin kelloani ja olin tyytyväinen, että se esittää ajan niin epämääräisesti, ettei minuuteista saa selvää.

Anteeksi, en tullut ajatelleeksi, että VR:n taso on laskussa, ripittäydyin.

Sitten minä ehdin junaan. Siellä ihailin pitkämielisyyttäni kuunnellessani tyyten koleasti täysin aiheetonta motkotusta siitä, kuinka ostamani paikka kuului varsinaisesti kanssamatkustajan kukkaselle.

Tämänkään junan radio ei toiminut vaan rätisi sietämättömästi.

Kaivoin taskusta sentään blogien lukemiseen varsin hyvin soveltuvan puhelimeni ja luin HH:n [kirjoitin vahingossa Sellisti] uusimman postauksen [äitis taso laski, kun sut sai] ja pohdin, olisiko liian radikaalia väittää, että blogini taso on laskenut elämänlaatuni nousemisen myötä.

***

Ja totesin, että olisi, sillä Saksassa minulla oli sentään monesti hyvin hauskaa, ja tämä blogi oli hetkittäin niihin aikoihin aika hiton jees.

Sanonpa jotain ihan haamupäivityksiä hämätäkseni.

Tämä oli sellainen päivä, jolloin kohtasin neljä toisistaan riippumatonta kertaa fraasin Power to the people.

Niin, elämäni on vähän tylsää, mutta onneksin JCP:llä on kiinnostavampaa. Hän törmäsi tällaiseen ilmoitukseen benchmarkatessaan Hakaniemen Hesburgeria. Enää ei haetakaan raakaa poweria vaan uudet tuulet puhaltavat tuollakin.



Käytettävyys on tärkeää, sanovat. Etenkin, jos työntekijä sattuu olemaan tool.

[Ei siis sillä, että millään muotoa dissaisin Hesburgerin työntekijöitä. Mitä minäkään olisin ilman heidän panostaan. Paitsi kertaluokkaa timmimmässä kuosissa – eivätkä sormenikaan haisisi näin häiritsevästi paistinrasvalta.]

***

Applen tuotejulkistuksien kommentteja lukiessani en voi olla huomaamatta, kuinka suosittua nykyään on käyttää assrape-sanaa. Eräskin täyteen hintaan iPhonen ostanut sanoi näin:

Dear Steve Jobs,
Next time you rape my anus, please use some lubricant.
Thanks from an iphone Consumer


Alati trendikäs pomonikin totesi hiljattain ideansa tulleen jälleen perseraiskatuksi. Se kuulostaa kovemmalta suomeksi.

Hän puhuu muutenkin hauskasti. Hän esimerkiksi puhuttelee miespuolisia henkilöitä neutraalin tuttavallisesti runkuiksi. Ikävämmät tyypit saattavat olla tavanomaisesti mulkkuja tai mitä vain.

Kun hän sitten kertoi, kuinka pokeripöydässä häntä vastassa oli joku [pelityyliltään] löysä mulkku, minua melkein huvitutti. Tsihihii, löysä mulkku, mikä se sellainen on.

Elkom-messujen seminaaripuheenvuoroissa tänään kritisoivat terveydenhuoltojärjestelmää esitellessään hyvinvointiteknologian saavutuksia.

[Messukeskus, ennakkoilmoittautumisella ilmainen sisäänpääsy, huomenna siellä puhuu itse Jorma. Aiheena mm. web 2.0:aa, torstaina käyttökokemusta.]

Varsin hyvin se toimi sittenkin. Suuntasin koululle vähän vaille neljäksi päivittämään opiskelijakortin tarran ja jatkoin huvikseni YTHS:lle katsomaan, olisivatko neljään asti auki. Hammaslääkäri oli auki jopa puoli viiteen, joten marssin sisään ja kysyin aikaa tarkistukseen. En ole käynyt fuksivuoden jälkeen. Silloin sain niin julmaa tylytystä hammaskivestä, ettei ole tehnyt mieli mennä.

Vastaanottovirkailija kysyi, jaksaisinko odottaa vartin. Oli tullut peruutus. Istuin alas ja luin Tekniikan maailmasta, että Powerparkissa on Suomen hurjimmat huvipuistolaitteet.

Ei tullut kuittailuja hammaskivestä. Viisaudenhampaat saavat puhjeta kaikessa rauhassa. Unohdin jo, mitä ne olivat ammattinimeltään. Viisureita tai jotain.

[Hesburgerissa sanotaan yks hamppi ilman majoo, mutta se on toinen juttu. Minusta majo on sittenkin vallan hyväksyttävä sana, mutta se johtuu vain siitä, että lähtökohtaisesti hyväksyn kaikki saksalaiset sanat.]

Yksi paikka oli irronnut, ja senkin kiltti lääkäri laittoi vielä päivän päätteeksi paikoilleen, vaikka hoitaja hieman huokaili.

Pitäisiköhän minun käydä lääkärintarkastuksessakin, kun tämä kävi näin helposti. Kuinka usein lääkärissä kuuluu käydä? Minä kävin viimeksi fuksina.

Olen valittanut ennenkin, etten oikein ymmärrä terveydenhuoltojärjestelmää. En tiedä, milloin kuuluu käyttää kunnallista terveydenhuoltoa [luin vahingossa kummallista], milloin YTHS:ää, milloin työterveydenhuoltoa – kai minulla sellainenkin on. Voisi selvittää, jos intra joskus toimisi.

[Tiedotteessa kerrotaan, että käytettävyys on intran korjauksessa etusijalla, mutta tällä tarkoitettiin usabilityn sijaan availabilityä. Sitä, että sivustolle ylipäänsä pääsee. Ei sitä, että se on hidas, jäsentymätön ja kamala, toimii vain IE:llä, mutta haku ei silläkään.]

Kun tarvitsin lääkärintodistusta vatsataudista, kuumesta ja amplitudiltaan viittä senttiä lähennelleestä tärinästä matematiikan yo-kirjoitusten jälkeen, kävimme sittenkin Mehiläisessä.

[Aiheiden loppuessa voisin joskus kertoa teille matematiikan yo-kirjoituksista. Siinä on sentään yksi merkittävä kertomaton tarina.]

Jaiku-maailma on minulle yhä vähän vieras enkä ole jaksanut asentaa clienttiä lainapuhelimeen, mutta nämä huhut voin vahvistaa. Aikomukseni on toden totta suunnata Jyväskylään perjantaina.

En ole vielä päättänyt, kuinka ajoitan lauantaisen paluuni. Tokihan juna pysähtyy väistämättä Tampereella. Huhujen mukaan jopa Sun äitis olisi paikalla, ja hänet olisi sentään hauska nähdä ihan livenä.

Ai niin, Big Brother. Minä kuuntelin sitä taas tänään viimein tiskatessani. Tuosta on vaikeaa sanoa mitään nokkelan ironista, mutta muistutetaan, kun kaikki tuoreemmat lukijat eivät välttämättä tiedä, että Kriisi seuraa tapahtumia ansiokkaan herkeämättömästi.

Minä näin viime viikolla, kuinka he rakensivat jotain kasvihuonetta, ja tuo parjattu Henri sentään toimi jollain lailla aloitteellisesti muiden vain lööbatessa, mutta ilmeisesti hän on sitten ärsyttävä päsmäri. Huokaus.

Mielenkiintoista on, että tällä kertaa lehdet uutisoivat tapahtumissa reaaliajassa siitä huolimatta, että televisiossa asiat tapahtuvat viipeellä. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt. Idolseissa ja sen sellaisissa lehdet ovat lähteet pokkana leikkiin mukaan ja uutisoineet lumetodellisuudesta tuotantoyhtiön ohjeiden mukaan.

Tuskin tässä sittenkään on kyse tiedonvälityksellisestä läpimurrosta vaan halusta buustata 24/7-palvelua.

[Älkää minulta kysykö, mitä eroa on interblogistiikka- ja blogiskene-tageillä. Minä olen vain pomona täällä.]

Ensin tuhraa viikon ulkomailla ja saa tulokseksi hätäisen powerpointin ja se on ihan ok. Sitten tärvää viikon stressaten tenttiä, eikö lopputuloksena synny kuin varhaisaamun tuntien omituinen loru:


Niin, olen tullut takaisin
ja konttaan samaa kujaa.
Vaikka luulin: rikat lakaisin,
niin totuus iskee – lujaa.

Tuskin aivan tuolla vielä läpi päästävät.

Salissa oli monta samana vuonna aloittanutta naista. Tai siis varmaan viisi. Eli puolet samana vuonna aloittaneista naisista.

***

Enkä onnistunut ilmoittautumaan kouluunkaan. Ennen vanhaan ylioppilaskunnan vuosimaksun maksamisen pystyi osoittamaan näyttämällä kuittia, mutta enää moinen ei onnistu, sillä käytössä on hieno järjestelmä, joka saa tiedon suoraan pankista. Ehkä jo ensi viikolla.

Milloin minun muka pitäisi ehtiä kouluun ennen neljää? Luulevatko he, että minä olen sellainen tyyppi, joka käy koulussa päivisin. Mikä se on se sellainen, opiskelija.

***

Hihii, luulin, että tietokoneeni on mystisesti rikki, kun aivan satunnaisesti tuntui, että klikkaukset eivät toimi. Aivan kuin hiiren nappi juuttuisi pohjaan. Vasta paiskattuani koneen lattialle ja hypittyäni sen päällä tovin tasajalkaa keksin, että se on bluetooth-hiireni, joka täyteen ahdetussa laukussani lähettelee tietoa nappulastaan.

Ei minun koneeni aivan niin hajalla ollutkaan, mutta pakko on saada uusi. Toivottavasti Apple alkaisi vaikka huomenna myydä kelvollisia laitteita. Minä tahdon pienen ja kevyen koneen, joka mahtuu skootterini satulan alle, mutta minulle ei myydä sellaista.

***

Enkä osaa päättää, jakaako myöhästyneen innovaatiopalkintoni Kampin Scan Burgerille vai Kotipizzalle. Scannista voi tilata hampuraisaterioita kätevästi tekstiviestillä, odottaa 20 minuuttia ja käydä sitten noutamassa tilauksensa ihan itse. Kas näin se käy

Näppäile viestiin: sbk välilyönti ja haluamasi tuotteen menukoodi: a2 k1
Lisää loppuun m-kirjain mikäli haluat ottaa tilauksen mukaasi: m
Viestikentässä: sbk a2 k1 m
-Tässä tapauksessa tilaat mukaan otettavan juustoaterian ja Coca-Colaa (menu koodit). Voit kirjoittaa sbk ja tilaamasi menu-koodin perään vapaata tekstiä esim. sbk s2 täytteet kana, katkarapu. Useampiakin tuotteita voi tilata yhdellä viestillä kunhan muistaa välilyönnit.

Kotipizzan palvelussa taas soitetaan ravintolan erityisnumeroon, joita on vastaisuudessa määrä olla omansa jokaiselle pitsatyypille. Lasku veloitetaan puhelinlaskusta. Tilaus on hieman tavallista kalliimpi, sillä operaattorimokomat ottavat osansa välistä.

Tähän asti kuulostaa melko tylsältä ja juoma-automaattimaiselta, mutta seuraava vaihe on riemastuttavin: seuraavaksi pitserianpitäjä soittaa takaisin ja vahvistaa tilauksen sekä kysyy mahdollisia lisätäytteitä. Siinä missä ennen riitti yksi soitto tilausta kohden, pitsat tilataan nyt yksitellen ja jäädään sitten odottamaan vastausta. Eikö tämä ole juuri sitä, mitä bittiputkitulevaisuuspainajaisissaan kieriskelevät operaattorit haluavat: väkinäinen palvelu.

Lukijamäärien hiipuessa minunkin täytyy ryhtyä epätoivoisiin tekoihin ja tarjota vastaavaa tilauspalvelua blogimerkintöihin. Esimerkiksi koodi PAN95 h- p++ k- tuottaisi huumorittoman ylipitkän kuvattoman postauksen, joka käsittelisi Nokian N95-puhelinta.

Voisin sitten soittaa takaisin ja kysyä Tuleeko huumoria?

Ja vastasi asiakas mitä vain, sanoa: Ei tule, kun ei ole.

Kuluneen vuoden aikana olen käynyt tapaamassa viime vuoden Saksan-kohtalotovereita Turussa, Tampereella, Lappeenrannassa ja Vaasassa.

Tänään en sittenkään millään taipunut Vantaalle saakka. Jotain rajaa sentään.

Löysin Facebookista kohdan, jossa sai muuttaa nimensä oikeaksi [kestää tovin, ennen kuin se tulee voimaan]. Tästä innostuneena lisäsin kartalle, missä kaupungeissa olen käynyt, koska.. tuota, phase 3: profit. [Äh, eikä se näköjään näy kuin kirjautumalla. Varmaan pitää olla kaverinikin. Typerät suljetut palvelut.]

Kaikkia en muista, kotimaan jätin pois. Joissain olen nukkunut, mutta en tiedä niistä mitään. Joissain olen käynyt päiväkseltään, mutta perehtynyt tarkemmin.

Päädyin myös lukemaan lääkärisivuja, ja vanha vitsi oireettomista taudeista pitää paikkansa. Ahdistavaa ajatella, että minulla voi olla ne kaikki.

Maanantain tentti on sikäli läpihuutojuttu, että jos se todella menisi läpi, niin huutaisin riemusta.

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds