Oikiksen mukaista

Olin katsomassa Pykälän speksiä Lepokoti. Ehkä sitä ei ollut tarkoitettu ulkopuolisille, hieman kuin ei tätäkään blogia.

On vähän hupsua, kuinka en ole koskaan oikein ymmärtänyt teekkariutta enkä kokenut järin suurta veljeyttä siihen suuntaan, minun tuli sittenkin jotenkin paha mieli, kuinka esityksen teekkarihahmosta ei sanottu yhden ainoaa myönteistä sanaa. Ellei lopun toteama koirasta ja talosta ollut sellainen, mutta minusta sekin vaikutti kuittailulta.

Nojoo, sehän olikin koneteekkari. Laivanrakentaja kaiken lisäksi.

Ei sillä, näytelmän KTM-hahmo oli paha alusta synkeään loppuun. Toki oikkareille vitsailtiin itseironisesti, mutta varsin lempeästi lopulta. Sairaanhoitajat olivat hoitsuja niin kuin olla pitää. Ja lääkäri komea sekä itseriittoinen. Kaikesta huolimatta lääkärille vitsailu toimi parhaiten positiivisella ja rakentavalla otteella.

Myönteisinä huomioina bändi soitti hienosti, ja miksaus oli onnistunut. Harmitti vain, että joutuivat lymyilemään sermin takana näkymätömissä. En tiedä, miksei Teekkaripeksi koskaan onnistu kuulostamaan kovin hyvältä, kun saliakin on välissä ehditty vaihtaa.

Myös soololaulajat olivat taitavia. Minun korvaani Basket Casen säveleen tehty Lisää lääkettä ei aivan toiminut, mutta asiantuntevammat tahot kertoivat, että olin vain väärässä. Ehkä se johtui sanoituksesta, joka muutamista nokkelista kohdistaan huolimatta [Mä pannun kahvia nautin/tohtori totes burnoutin] tuntui kompuroivan muutamissa painotuksissa. Etenkin Saila Löfström ja Markku Tuominen suoriutuivat numeroistaan hienosti.

Laulujen suhteen teekkarispeksit (Nääspeksi mukaan lukien) toimivat hieman muista poiketen. Sanoitukset ovat kunnia-asia, ja niitä hiotaan huolella. Tämänkertaisessa kaikkia lauluja ei ollut sanoitettu uudestaan lainkaan, joissain oli tehty vain pieniä muutoksia. Kieli vaihteli hieman hämmentävästi englannista suomeen. Omstart-lauluista ainoatakaan ei ollut sanoitettu uudestaan.

Ohjauksessa oli erinäisiä kekseliäitä ratkaisuita. Hahmon hölmöltä tuntuva monologi on helppo perustella, jos kyseessä sattuu olemaan lääkäri, joka voi höpöttää nauhurilleen.

Omstart-huutoihin reagoitiin mukavasti, joskin monista tempuista paistoi läpi ennakkovarautuminen. Muutamat rohkeasti heittäytyvät reagoinnit palkittiin sitäkin paremmin. Etenkin Markku Tuominen vastasi huutoon hallitun viileästi.

Teekkarituotoksista poiketen omstartin yhteydessä ei ole tapana huutaa määrettä, joten näyttelijä voi reagoida, kuten parhaaksi katsoo.

Mielessä kävi, että jos hyvä improvisaatio perustuu huolelliseen valmistautumiseen, lienee hedelmällisempää teeskennellä, että ennakkoon mietitty juttu syntyy spontaanisti kuin että spontaani juttu on ennakkoon mietitty.

Muutamia hahmoja vaivasi kovin teennäinen puhenuotti ja pakonomainen tarve painottaa yhdyssanojen jälkimmäisiä osia, mutta jos puhuminen olisi helppoa, tekisin sitä itsekin.

Juonet eivät ikinä tapaa spekseissä olla kuin tekosyy kohtauksien toteuttamiseen, eikä tämäkään paljoa enempään yltänyt. Minusta näytti, että hauskimmat sutkaukset eivät niinkään liittyneet tarinaan ja sen hahmoihin, vaan reaalimaailmaan. Jopa minä luulin ymmärtäneeni, mitä PRH:sta sanottiin, mutta professorien nimiin liittyneet vitsit olivat ulkopuoliselle vaikeammin avautuvia.

Tanssijat olivat osaavia, edustavia ja runsaslukuisia. Minusta ryhmätanssissa on tärkeämpää, että synkronia säilyy kuin, että liikkeet ovat mahdollisimman monimutkaisia, mutta ehkä se olen vain minä. Ajoin säilyi hienosti, ajoin olivat monimutkaisia.

Spekseillä on tapana kestää hieman liian kauan, niin tälläkin. Kolme tuntia sisältäen väliajan alkaa lähestyä oopperaa. Olisin tullut toimeen ilman laivakohtausta sekä kelloa, joka jostain syystä ärsytti minua aivan suunnattomasti. Moni toisaalta nauroikin – kaikkien viihdyttäminen on hankalaa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Luigilta ja Mariolta näyttäneet Pete ja Klasu muistuttivat hieman Nääspeksi 2004:n Luigia ja Mariota. Muutaman vuoden takainen teekkarispeksi 1985 sisälsi [uudelleensanoittamani] kappaleen Rebel Yell ja lopun pyörteessä se saatiin kuulla tässäkin teoksessa. Mainittavan hienosti laulettuna, vieläpä.

Näytöksen tärkein anti minulle taisi sittenkin olla, että löysin lopulta Wonderwall-kappaleen, joka jäi soimaaan päähäni Tokiossa karaokessa, mutta jota en ole sittemmin kyennyt tunnistamaan.

Ja kun valtava joukkio ihmisiä täytti lavan esityksen päätteeksi, mietin, saisiko moisesta mitään poikkipuolista sanoakaan. Suuri ryhmä tehnyt hienoa työtä jälleen kerran, mainiota. Kiitokset!

***

Jostain syystä teekkarit eivät tapaa saada lauluja miksattua niin, että sanoista saisi selvää, joten on hieman ironista, millaisella pieteetillä lyriikoita tavataan hioa. Pyrkiessäni aikoinaan speksin sanoittajaksi minun tuli läpäistä koe ennen kuin sain osallistua edes palaveriin. Tällaisen tehtävän sain.

Hahmokuvaus: Mihail. Laulaja on venäläisen suurperheen nuorin ja älykkäin, joskin tavallisesti hiljaisin vesa, jonka turhautuneisuus on tähän asti purkautunut lähinnä satunnaisina lakonisina ja sarkastisina kommentteina, joita vähemmän älykäs perhe ei edes tajua. Hahmon isä (Ivan) on irstas sekä vaimonsa (Tatjana) että erinäisten muiden tuttavuuksiensa kanssa kanin lailla lisääntyvä kommunisti, joka ottaa muitta mutkitta kaikki kupeittensa hedelmät kolhoosinsa jäseniksi. Hahmon veljet ja sisaret ("massaa", joista nimettyjä ovat Irina ja Vladimir) ovat saamattomia osaansa tyytyviä lampaita. Hahmo ei vihaa perhettään, mutta on tilanteeseen hyvin turhautunut.

Tilanne: Isä on nuijinut läpi viisivuotissuunnitelman ananaksien kasvattamisesta Siperiassa ja laulaja on juuri viimeinkin menettänyt malttinsa ja antanut pitkässä yksinpuhelussa koko perheen kuulla kunniansa.

Tyyli: Turhautunutta aggressiota ja avautumista perheen ominaisuuksista, tehottomuudesta, byrokratiasta, ym. mitä nyt asiaan voi liittyä. Voi olla suunnattu yleisölle, perheelle tai molemmille. Ei vihaa, vaan älykkään henkilön yleisen **tutuksen purkaus.

Kappaleena oli Lenny Kravitzin Are You Gonna Go My Way. Kuuntelin sitä epätoivoissani, sillä en ollut saada siihen mitään tolkkua. Silti yhtäkkiä, reilu puoli tuntia tehtäväviestin saatuani sanoitukseni oli valmis. Se tuntui pikaiselta ja likaiselta, mutta en toisaalta osaisi vieläkään oikein muuttaa sitä, joten kai se oli valmis. Muutama kohta vaatii vähän hotkimista, mutta jotenkin se ei tuntunut niin tuomittavalta tuollaisella laulussa. Säkeistöjä on yksi enemmän kuin alkuperäisessä. No, ainakin pääsin mukaan.







Ootteko te messissä?

1.
Jokohan tää riittäisi?
Kurkkua myöten täynnä jo.
Älkää luulko, ett' kiittäisin.
Ei tää voi olla kohtalo.

Kun faija nai, ja mutsi sai
taas yhden uuden kakaran.
Oi äly hoi, se mitä toi?
Mä ananasta kasvatan!

Ja nyt mä kysyn teiltä:
ootteko te messissä?
Tajuutteko te ollenkaan?

2.
Hei Vladimir ja Irina,
koittakaa tekin tajuta.
Niin lauhkeina ja laupeina;
lasketaanko lampaita?

Kun faija nai, ja joku sai
taas yhden uuden kakaran.
Siperia on aroa.
Mä ananasta kasvatan!

Ja nyt mä kysyn teiltä:
ootteko te messissä?
Tajuutteko te ollenkaan?

3.
Ison pyörän hammasta
alkaa jo kohta särkeä.
Hei koittakaa nyt tajuta:
ei tässä ole järkeä!
Kun faija nai, ja maamme sai
taas yhden uuden kakaran.

Viis suunnitelmasta veisataan:
en ananasta kasvata!


[Siltä varalta, että en joskus ymmärrä, lampaiden laskeminen oli olevinaan nokkelaa. Ei lasketa ajatuksena ei oteta huomioon. Olla messissä voi olla konkreettisempaa tai viitata ymmärtämiseen, ja sen sellaista.]

3 on viitsinyt kommentoida:

En oikein missään vaiheessa ymmärtänyt mistä tässä puhutaan, mutta tuon suomennoksen kommentit olivat eri mukavia.

12/06/2007 08:13:00 ap.  

Tuolloisessa Spex-bändissä soitti myös entinen apukouluttajasi, kiitos hyvästä palautteesta! Pitäneekin ottaa osaa produktioon taas ensi syksynä... Kaikkea hyvää nykyiseen; lienet Ruotuväen hommissa.

2/04/2009 10:08:00 ip.  

Kas, jopas sattui. Bändi oli tosiaan näkymättömissä, joten en olisi edes teoriassa voinut tunnistaa.

Ruotuväessä tosiaan puuhailen verkkotoimittajana. Ei kai sitä muuten joutaisi näin palvelusaikana netissä luuhaamaan.

2/05/2009 10:16:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds