Panttausta

Siinä minä olin, keskellä parinkymmenen hengen luentoa tieto sylissäni. Mietin, pitäisikö aiheesta puhua, kun se näytti päätyneen jo maailmankin uutissivustojen etusivulle vai pitäisivätkö ihmiset säälittävänä huomiohuorana.


Mainitsin ääneen vasta parin tunnin kuluttua, luennon päätyttyä. Huomasin ääneni värähtävän. Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun tunnen aidosti kollektiivista surua. Pahoittelut kaikille. [Myyrmannin tapausta en muista kovin tarkkaan, mielessä oli muita sotkuja tuolloin.] 

Saivatpa lehdet ainakin esitellä kyvykkyyttään tuottaa videosisältöä ripeästi. Osmo Soininvaara muistutti pohdintojensa päätteeksi, että viikossa kuolee liikenteessä saman verran. 

***

En saa kertoa mitään, mitä kuulin tänään ekskursiolla, mutta kokeilin Nokian uutta ja sinänsä kivaa puhelinta, joka piti sittenkin kamalaa piipitystä. Yritin vaihtaa sen äänettömälle profiilille, jolloin laite ilmoitti, että ei onnistu, sillä puhelimessa ei ole SIM-korttia. 

Slider-mallinen puhelin lukitsi näppäimet automaattisesti, kun puhelimen sulki. Minä joudun aina vastaamaan kyllä tai ei. 

0 on viitsinyt kommentoida:

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds