Elämäsovelluksia

Huomaan tulleeni vähän laskelmoivaksi viime kuukausien aikana. Pohdin sitäkin, että niin kauan kuin teleoperaattoreiden ydinbisnestä on kokeilla erilaisten hinnoittelumallien vaikutusta ihmisiin, saattaa olla huono juttu, että henkilökunta itse ei maksa puheluistaan.

Jos taas kuvitelmissa olisi joskus luoda jotain uuttakin, tämä lienee hyvästä. Minäkin alan pikkuhiljaa oppia käyttämään multimediaviestejä. Tämä menee jo vähän mainostukseksi, mutta uskokaa tai älkää: ne toimivat nykyään ihan tuosta vain.

Kun aikoinaan hankin ensimmäisen kamerallisen ja värinäytöllisen puhelimeni, en koskaan saanut noita toimimaan. Silloin tosin puhelimen sähköposti toimi, nykyään en löydä siihen oikeita asetuksia. Kaikkea ei tavata saada.

Tänään ambulanssia katsellessani keksin melkoisen jos nyt ei tappaja-, niin kuolemasovelluksen ainakin. Ambulanssin nähdessään miettii yleensä, kuinka mahtoi käydä. Mistä oli kyse? Selvisikö potilas?

Ohiajava ambulanssi pitäisi voida jotenkin merkitä seurantaan ja näin saada myöhemmin tieto, kuinka kävi. Kuolemalla mässäily on hallussa, mutta kuinka toteuttaa seksikomponentti yhtä diskreetin anonyymisti?

***

Eräät meistä ovat huomanneet, että blogiskenessä ei eräitä tahattoman koomisia esityksiä, joihin jätän jälleen linkkaamatta – kyllä te tiedätte itse – ja Kari Haakanan yritystä lukuun ottamatta ole enää liiemmin huumoria. Vaan ei huolta, veljet. Olen sittemmin tutustunut erinäisiin vaihtoehtomedioihin ja löytänyt niistä hupaisaa sisältöä.

Maanantaisin äh, tiistaisinpa – sinne meni – tänään on kuulemma maanantai – sinne meni – neloselta tuleva Sverige dansar och ler on hupaisa sarja. Suosikkejani ovat nämä Henrik Schyffertin hupailut – linkki ja toinen – , jotka eivät tietenkään faktisesti ole kovin hauskoja, mutta mikäpä toimiva olisikaan. [Laitoin tekstitetyt versiot, sillä olen ymmärtänyt yliarvioivani ihmisiä jatkuvasti.]

Myös ohjelmasta käytävä keskustelu on riemukasta.

Samalta suunnalta tulee eilen elokuvissa näkemäni Sinä elävä, joka on hauskin kohtaamani elokuva pitkään aikaan. Ja fiksukin. Epäkiitollinen yhdistelmä ihmiselle, mutta elokuvalle sopii mitä mainioimmin. Kiitokset suosittelijalle.

Kauhuelokuvissa kai pidetään silmiä kiinni. Minäkin eilen. Ja suuta auki. Ainoa keino, jolla hillitä nauruani, kun hävetti tirskua ääneen.

Maximissa se menee, hopotihop. Ollin tekstin lisäksi kannattaa silmätä myös Nyt-liitteen versio. Ja löytyipä vielä vahvistus, että Arla-mainokset ovat tosiaan samaisen Roy Andersonin tekosia.

***

Eipä tässä ihmeempiä, taaskaan. Hiljattain tunsin pääni kuin kirjastoksi, jossa kaikki kirjat on tungettu siististi hyllyyn. Tosin niin tiukkaan, että mitään ei lopulta kykene vetämään irti.

Kirjastoista tuli mieleeni, että sain tänään viestin koulun kirjastosta: olen jälleen lainauskiellossa ja seitsemän euroa velkaa. Kirja on ollut myöhässä samaisesta päivästä lähtien, jolloin viimeksi kävin siellä ja pyysin virkailijaa uusimaan kaikki lainani. Ne tekevät tämän takuulla tahallaan.

2 on viitsinyt kommentoida:

Olen ehkä aika otettu että miun arvio on huomioitu.

11/12/2007 01:24:00 ap.  

Sama vika täällä (lukemattomia lainauskieltoja). Viimeisin lasku oli 32 eeroo kadonneesta ikivanhasta kirjasta! joopajoo. Pidän kirjastolaitosta pystyssä...ainakin vähäsen En enää ikinä mene kirjastoon. Olenpa urhea.

11/15/2007 08:25:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds