Valkohäntäpeuran kita

Huomattuani jonkun saapuneen blogiini hakemalla U2-iPodin arvostelua totuus iski jälleen.

U2-iPodia ei ole enää olemassa.

Tunsinkin jotain puuttuneen. Touch-malli on sentään valmiiksi musta. Eikö sitä voisi jotenkin mahdollisesti pilata punaisella värillä. Värjäisi vaikka näytön kokonana punaiseksi.

***

Eilen olin Kino Tapiolassa katsomassa Bambia suomalaisin äänin. Paikkaa on aika vaikea löytää, jos oletetaan, että tulostimet eivät ikinä toimi kiireessä, ja skootteria on vaikeaa ajaa, kun lukee samaan aikaa karttaa läppäriltä. Ääniraita oli perin kamala ja kuvakin rahisi. Juoni oli onneton, ja kuka pösilö meni nimeämään sen tytön Minnaksi. Minna on kiva nimi, mutta ei se tuohon sovi.

Pikku-kakkosessakin oli Minna-niminen nuori täti joskus. Juhlajaksossa, joka alkoi tavalliseen tapaan kuudelta, mutta jatkui aina puoli yhdeksään, eli nukkumaanmenoaikaan, asti, Minna lauloi laulun.

Kirjoista voit kaikenlaista löytää,
lukeminen mukavaa myös on.
Et tarvitse nyt tuolia tai pöytää:
sängystä saat oman kirjaston.

Lempikirjat edessäs kun on.


Tuossa samaisessa lähetyksessä näytettiin myös jotain pikkutyttöä ja -poikaa, jotka olivat aikoinaan tanssineet jonkin vanhanaikaisen tanssin jossain aiemmassa juhlalähetyksessä. Nyt he olivat kasvaneet isoiksi teineiksi ja tyttö meikkasi ja poika ajoi radio-ohjattavaa lennokkia. Taustalla raikasi Alice Cooperin Poison.

Se kappale puhutteli kuusivuotiasta minua. Niin, että kun joskus lukioikäisenä kuulin sen, hihkuin riemusta tunnistettuani kadonneen kappaleen. Enää minulla ei ole hukassa kuin yksi.

Että sellainen leffa se Bambi.

***

Bambihan on vähän degeroitunut raukka, ja hänen isänsä typerä YTM, joka keskittyy vain näyttämään hyvältä kallionkielekkeillä silleen, vittu, mullon sarvet.

Kun Bambin äiti sitten kuolee, isä viimein puhuu:

– Sinun on oltava rohkea ja opetella elämään yksin tms. hän sanoo.

Ei ihme, että isä puhuu harvoin, kun ei kykene yhdistämään kahta päälausetta oikein.

***

En välttämättä muistanut äskeistä lainausta oikein. Ja tiedän, että maailmassa on ihmisiä, jotka muistavat. Yksikin riittää.

Sen sijaan esitän ulkomuistista Coolbits-limujääpalojen mainosspiikin. Jotain minäkin muistan.

Mikko tykkää tehdä kepposia kavereilleen. Kerrankin hän lupasi syödä kokonaisen pussillisen mehujäitä. Eihän kukaan oikeasti uskonut, mutta kun Mikko aloitti Coolbitseillä herkuttelun, oli kaverit ihan ihmeissään. "On siinä pojalla pokkaa; limujäitä on tosi paljon!", ja erilaisia – eikä ne sula sormiin!


Ei.

***


Varsinaisesti JCP osaa tuonkin minua paremmin. Kun mietimme tarkemmin asiaa, hän on kyllä valtavan hyvä. Niin, että kun katsoimme eilen kykyjenetsintäshow'ta, mietimme, mihin lajiin hänen voisi ilmoittaa. Päädyimme sitten siihen, että hän vain lupaisi olla parempi kuin seuraavat viisi esiintyjää, oli laji vaikka kreikkalainen tanssi kera vappuhuiskain.

Montakohan kola-Ollia tuolta löytyykään. Taas väitetään mainoksissa, että jokaisella on piileviä kykyjä, kun oikeasti vain jokusella.

Hyvä toki, että tuollaisia järjestetään, jotta tällaiset kaverit tulevat huomatuiksi. [via pomo]

Minulta mennyt jälleen ohi koko juttu. Kuinka noista pitäisi kuulla, jos ei katso telkkaria, vaan harjoittelee, jotta pääsisi televisioon näyttämään kykyjään live-blogauksessa.

***

Bambissa oli hienoa kyllä, kuinka se oli taiteellisesti kovasti kunnianhimoisempi kuin nykyiset Disney-elokuvat. Tyylikkäitä kohtauksia, jossa värit leiskuvat ja eläimet hyppivät jousten pauhatessa. Ja sadepisarat pitävät sellaista hassua plink, plonk -ääntä. Sittenkään vesilammikkoon pudonneiden pisaroiden aaltorintamat eivät tainneet summautua oikein.

Katsoin enemmänkin televisiota. Muun muassa loppuhetket Leijonankita-ohjelmasta, jossa pariskunta päätti kovin nopeasti myydä yrityksensä enemmistön pois. Ritva Kokko vastusteli ensin, kun sanoi yrityksen henkilöityvän niin voimakkaasti häneen. Ja toden totta, jos katsoo yhtiön sivuja, Kokon nimi esiintyy kahdesti heti etusivulla.

Seuraavalla sivulla nimi esiintyy kahdesti ja kuva kerran. Ja joku väitti blogaajia narsisteiksi. Hauskinta on sittenkin, että ajankohtaista-osiossa ei kommentoida televisio-ohjelmaa, vaan kerrotaan kilpailumenestyksestä vuonna 2005.

***

Bambissa on kiinnostavaa se, kuinka vihollista ei koskaan näytetä. Ihminen ampuu puskista kuin natsisika vuonna 1942.

Kaikkiaan Leijonanpesän formaatti on kiinnostava, mutta eikö kyseessä ollutkana liikeideakilpailu? Kaikilla on jokin konkreettinen keksintö tai olemassa oleva nyrkkipaja, jolle haetaan rahoitusta. Mutta jos haluaisin pitchata yhteisöllistä alushousujenkeräyskonseptiani, saisinko käyttööni edes videotykin? Videotykinruokaa.

Ja eikö ole vähän eri juttu kertoa herkkiä tunnuslukuja sijoittajille suljetussa neukkarissa kuin miljoonalle tv:n katsojalle.

Hupaisa oli sittenkin se äijä, joka argumentoi miljoonavaadettaan, että koska maailmassa on 10 miljardia ihmistä, niin kyllä aina joku ostaa. Olisi lisännyt, että kuussakin on käyty, niin olisin ostanut.

Sekin nyt vielä, että taksikuskit puhuvat blogaamisesta, mutta kun telkkarissa näytetään liikeideakilpailua, on kannattavaa tehdä niin kuin Bambissa tehtiin ja hypätä vaivihkaa eteenpäin epälukuinen määrä vuosia.

7 on viitsinyt kommentoida:

Eikös mehujäitä ole tarkoitus nuoleskella. Coolbitsit syötiin ja nielaistiin kokonaisina, ei ole ihme ettei niitä myyty kovin pitkään. Semminkään kun ainoa (ja sekin aika lame) oheisfunktio paljastettiin jo mainoksessa.

10/02/2007 08:32:00 ap.  

Kerrankin on niin, että olin kuullut kaikki nää jutut jo livenä (paitsi sen oopperalaulajan)! Yleensä pysyn ajan tasalla elämästäsi lukemalla tätä blogia. Kiitos käynnistä!

PS Taas tuli nähdyksi, miten paljon tehokkaampia nuoret ovat: ehdit päivittää blogisi, vaikka kävit vierailulla. Minä en ehdi edes töitäni, saati sitten blogata!

10/02/2007 12:41:00 ip.  

Öö, tietääkseni en ole koskaan aiemmin kertonut kellekään Pikkukakkosen Minnasta. Enhän edes tiedä, kuinka tuon ohjelman nimi pitäisi kirjoittaa.

10/02/2007 01:23:00 ip.  

"kokonana" "ollutkana"

Onko tässä joku viesti? Vai onko se jotain uutta nuorisokieltä? Ehkä jälkimmäinen, kun en muutenkaan tajunnut koko postista mitään. Kerrotsä niinku monesta asiasta yhtaikaa?

10/02/2007 02:02:00 ip.  

Luinpa tuon nyt, ja onhan se vähän sekava. Mutta minä muistaakseni jostain syystä halusin sitä.

En tiedä, ehkä kirjoitin väärin, jotta minäkin pääsisin joskus poseeraamaan kalliolla.

10/02/2007 02:07:00 ip.  

Minna on kyllä helvetin kiva nimi. Jos saan joskus tyttären, voisinkin nimetä sen Minnaksi. Näin sitä vaan tehdään elämän suuria päätöksiä nousuhumalassa!

10/02/2007 07:56:00 ip.  

Minä en muista edes koskaan olleeni kuusivuotias. Se voi tosin johtua osittain myös siitä, että synnyin nelikymppisenä. Nuorekkaana nelikymppisenä. (Sellaisena, jonka mielestä naisen kaljuudessa ei ole mitään räväkkää.)

10/02/2007 09:57:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds