Soittelua

Tämä merkintä sisältää jälleen äärimielenkiintoista kuluttajapalautetta.

Eilen kävin Tampereella etsimässä inspiraatiota ja löysinkin sitä aika lailla. Kiitokset kaikille asianosaisille!

En vieläkään ymmärrä, miksi junissa on ne radiopistokkeet, kun eivät ne koskaan toimi.

En ymmärrä sitäkään, mistä Kotipizza hankkii henkilökuntansa. Vau. Eivätkö tuollaiset kuuluisi ilkuttaviksi bigbrotheriin.

Se, ettei teleoperaattori saa aikaiseksi nettiyhteyttä viikon varoitusajalla... Oh well.

Hämeenkadun aprokin on nähty. Samaan tapaan katuja laatoitetaan Tampereella kuin muuallakin.

Aikuisystäväni ja minä käväisimme naapurissa Teerenpelissä.

***

Hotelli Rosendahlissa oli lapsena jonkinmoinen eksluvisiteetin leima. Kun ala-asteella mietimme luokkakokouksen paikkaa, uskoimme, että Rosendahl olisi just hyvä, niin kuin 90-luvulla sanottiin.

Vaan emme sittenkään lukion päättäneinä vuonna 2002 olleet elämässämme siinä vaiheessa, että tuosta noin varaisimme juhlapuitteet hotellista. Lopulta tapasimme Onnenpäivät-nimisessä baarissa. Minä Helsingistä saakka paikalle matkannut olin kai liki ainoa, jota ei ollut nähty pitkään aikaan.

Vähän oli Ruusis nuhjuinen ja pinnoiltaan seiskari, vaan olipa sentään ilmainen wlani – se kuului yläkerran huoneessakin täysin palkein. Tajuattehan palkki–palkein. [Selitän sanaleikkini, jotta ymmärtäisin ne myös selvinpäin.]

Aulan julisteessa oli kuva vesihanasta ja sanottiin, että emmehän me laskuta muistakaan välttämättömyyksistä. Käytäntö lienee Scandicinlaajuinen, mutta miksi kummassa respatyyppi ei kertonut asiasta, vaan se piti löytää itse opaskansiosta ja tulla erikseen alakertaan koodeja kysymään.

Tyyppi nyt oli vähän outo muutenkin. Kun työkaverini saapui buukkaamaan avaintaan ja kertoi, että mulle oli huone varattu, tyyppi ei vastannut kysymällä nimeä vaan sanoi hä, vai että mulle. Työkaveri sitten tarkensi, että minulle oli varattu huone ja vastaus oli yhä . Vasta tässä vaiheessa respatyyppi mainitsi, että hänen hähhinsä tarkoitti, että mikä nimi, kiitos.

Huoneen pöydällä oli se lehti, jonka kannessa lukee WtF [Welcome to Finland]. Laittaisin kuvan, jos suinkin olisin sellainen, joka moista jaksaa.

Vaan aamiaiseenpa kuului suklaakuorrutteisia donitseja ja NYT-liite. Leipiä en kehu, kun Suomessa ei jostain syystä osata valmistaa sämpylöitä. Oleellisesti sisältä pehmyt, ulkoa kova
– ei päinvastoin.

***

Matkalla poikkesin Tietokone-lehden keskustelussa, jonne yksi Kari Haakana minut kutsui kaiken uhalla. Aiheena oli Apple, ja uskoakseni pysyin varsin maltillisena, vaikka suu loppua kohti kuivuikin enkä uskaltanut kolinan pelossa koskea lasiini. Pari asiaa jäi mainitsematta. Sanoin, että siinä missä ennen vanhaan yrityksissä oltiin edelläkävijöitä tietotekniikan hyödyntämisessä, nykyään firmoissa on kahlittu käyttäjät kankeisiin standardiratkaisuihin ja edistys tapahtuu kuluttajarintamalla. Radioääneltään kadehdittavan miellyttävä Petteri Järvinen sanoi, että ylläpidettävyys on tärkeintä, sooloilua ei kaivata eikä Maceillä ole näin yrityksissä sijaa kuin luovalla alalla.

Mietin, olisiko ollut viisastelua kysyä, mikä ala ei ole luova, mutta annoin olla.

[Minä saan onneksi käyttää omaa konettani soveltuvin osin. Sen sijaan, että varastaisin työnantajan ohjelmia niin kuin tavallisesti, käytän itse ostamiani ohjelmia töissä, mutta minä nyt olenkin vähän outo, niin kuin pomokin aina sanoo.]

Jotain muutakin. iPhone HIG jäi mainitsematta. Ja se, että jos iPhone-lukitusjuttujen myötä Applea kutsutaan uudeksi Microsoftiksi, vertaus on perin outo. Ennemminkin iPhone on kuin uusi Macintosh: suljettu systeemi, jossa Jobs tietää paremmin.

Nojoo.

***

Kotiin päästyäni lähdin hakemaan kaiuttimiani postista. Ne oli toimitettu jo eilen ja olin maksanut Postille kaksi euroa lisää siitä hyvästä, että tuovat ne kotiin kello viiden jälkeen. JCP oli eilen paikalla viidestä alkaen, mutta pakettia oli ilmeisesti sittenkin yritetty toimittaa jo aiemmin. Olisivat nyt edes soittaneet.

Kaikkiaan lähetyksen seuranta oli ongelmallista. Pixmania-kaupasta on negatiivissävytteistä keskustelua ympäri verkkoa juuri hitaiden toimitusten vuoksi. Sain paketilleni kaksi eri seurantakoodia, yhden sähköpostitse ja yhden sivuston kautta eikä kumpikaan toiminut. Etsin jonkin tovin palauteluukkua, jonne avautua. Vastaus tuli sentään jo seuraavana päivänä.

Tilauksenne on siis lähetetty Ranskasta Pannordic nimisen kuljetusyrityksen kautta ja Posti ottaa paketin kuljetettavakseen sen saavuttua Suomeen. Vasta kun paketti on Suomessa, ilmestyy jäljitys sekä Postin ja Pannordicin sivuille. Valitettavasti väliaikatietoja ei saa, koska pakettia ei rekisteröidä matkalla Ranskasta Suomeen.


Tuon tiedon voisi kenties laittaa näkyviin noiden seurantalinkkien yhteyteen tai edes FAQ:iin. Yritin vastata saamaani sähköpostiin tämänsisältöiselle kommentilla, mutta sain paluuviestin, jossa sanottiin näin:

Hyvä Asiakas,

Valitettavasti tämä sähköpostiosoite ei ole enää käytössä.

Voit ottaa meihin yhteyttä suoraan nettisivumme kautta.

Miten Niin Suoraan?


***

No, ei pidä valittaa liiaksi. Hinta oli useamman kympin kilpailijoita halvempi ja sain sentään vajaassa kahdessa viikossa mitä halusin. En ymmärrä paljoa hifistelystä, mutta aiemman halpissubbarisetin nämä pesevät moneen kertaan – enkä olisi arvannut, että oikolukuni tunnistaa sanan halpissubbarisetti.



Ääni on kirkas ja napakka. Taivaallista. Suosikkisoittimeni virvelirumpu pääsee oikeuksiinsa. Etenkin The Arkin ja Coldplayn kaltaisten yhtyeiden laulut kuulostavat hyviltä.

Päivitys: myös For Crying out Loud kuulostaa upealta.

Toinen päivitys: katsoin hetken televisiota ja myönnän, että Tarja Lunnaan ääni miellyttää minua. Ja huomautan, että maltillisen ginin sekaan kannattaa sotkea Marlin appelsiini–ananasmehujuomaa ja 7 Uppia.

Sekä hieman vapaavalintaista kirpeää ruoanlaittositruunamehua ja kolme kappaletta Aalto-vaasijääpaloja.

Kolmas päivitys: ihan totta maltillisesti sen ginin kanssa. Muuten voi käydä niin, että kaappaa kyllä pudonneen Marlin appelsiini–ananas-mehujuoman kiinni ilmasta, mutta se jää sellaiseen asentoon, että 1,5 desilitraa mehujuomaa valuu lattialle. Jos olisi skarpimpi, saisi sen kunnolla kiinni, jos taas kännissä, se putoaisi lattialle läppä kiinni ilman kovin suurta tuhoa. Mutta kun.

Ja siivoamiseen kuluu 13 puolikasta talouspaperin palaa.

[Niin, niin, en siivonnut kovin hyvin.]

1 on viitsinyt kommentoida:

Myös minun vakkarihotellissani, Hamburger Börsissä, on wlan, mutta silti tilaan aina huoneen, jossa on kiinteä nettiyhteys. Wlan on sittenkin siellä aika hidas.

Olen minä toki niitten langatonta yhteyttäkin käyttänyt. Toissa kerralla Turussa käydessäni en ollut edes yöpymässä, mutta marssin silti sisälle tuttuun respaan ja etsin paikallisbussin reitin matka.fi:stä. (aulan wlan ei edellytä salasanaa).

***

Se postin lähettipoika varmaan yritti sisään kadun puolen lukitusta ovesta ja sen sijaan, että olisi kiertänyt talon ympäri pihan puolelle avoimelle ovelle, luovutti lannistuneena vastoinkäymisestä ja lähti kotiin.

***

Giniä ja ananasmehua! Kaikkea sitä kuulee!

10/13/2007 10:25:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds