Hurriklaani

Facebookissa joku oli merkinnyt minut olemaan most likely to have an iPhone already, mikä tietenkin hivelee hivelee melkoisesti. Niinhän nuo miehet nykyään tuntuvat kerskailevan iPhone-kokemuksillaan. Useimmat parin minuutin pikasessioita harrastaneet, vain muutamat tuoneet itselleen ulkomailta pysyvästi. Tilanteita, joissa annan ymmärtää merkitsevästi, että me herrasmiehet emme tapaa puhua näistä asioista.

Vaan nytpä kaikki taviksetkin voivat käydä Apple-liikkeissä tutustumassa iPod touchiin. Ainakin E.pisteessä ja Erottajan Humacissa olen moisen nähnyt. E.pisteessä se oli vieläpä pumpattu täyteen käteviä lisäsovelluksia.

Ja vaikka tuntuu, että nykyään ei enää muusta puhuta ja kuinka nyt lapsetkin ja eikö tämä ole vähän esineellistävää, niin kokemus on ihan totta kovin taianomainen ja kerran aloitettuaan sitä tahtoo haluta lisää.

Minäkin olen omani tilannut. Kun en ole oikein puhelinihmisiä eikä iPhone [eikä tietokoneeni] osaa näyttää työmeilejäni, pärjäilen pelkällä soittimella.


***

Noniin, joko se Mitvit lopetti lukemisen?

Olen pohtinut ärsyttävää Ganes-teemaa lapsuuden esimerkin viitekehyksestä lähtien. [Kukahan keksi sanan viitekehys ja onko sitä kuunaan käytetty kuin postmodernin ironisessa, öö, viitekehyksessä? Jokuhan senkin on keksinyt, eikä sana sinänsä poikkea paljoa vaikkapa lohikäärmeestä. Näin eilen Maameren tarinat; siinä niitä oli.]

Lapsena kuulin kerran, kuinka tätini ystävätär, lentoemäntä, puhui koleasti Amsterdamista Amsterina. Koska lentoemännillä on nahkahansikkaat, minihameet ja korkokengät, minä olen huono panemaan vastaankaan, joten oletin, että Amster on tyylikkäin mahdollinen tapa viitata tuohon alamittaisen hotellikapasiteetin kaupunkiin.

Ja sitten kävikin ilmi, että kaikki kyllä sanovat ja kaikki kyllä – jopa äitini – ovat aina sanoneet Dami silläkin uhalla, että Alankomaissa on myös muita -dam-loppuisia oleellisia kaupunkeja.

[Seuraavaksi kävi ilmi, ettei minulla ole tätiä, että lentoemännät riisuvat sittenkin hansikkaansa aina joskus ja että osa heistä on miehiä.]

Toisaalta, edellisellä Ruotsin-matkallani – josta unohdin blogata; kiire oli, mutta käväisimme modernissa museossa sekä Burgerkingissä ja ostin punaisen paidan – raatimme ei päässyt yksimielisyyteen, onko mageampaa viitata promenadeen termillä prome vai nade.

Kaikki tämä vain toteamaan, että olisihan se aika hassua, jos Hurriganeseista ei puhuttaisikaan Ganekseina vaan Hurreina.

[Kyvykkyys tällaiseen monialaiseen mitä jos -ajatteluun erottaa meidät innovatiiviset visionäärit niistä, jotka saavat joskus jotain aikaankin.]

Kaikkiaan Ganes-ilmiön ärsyttävyyden kiteyttää juuri se, kuinka sanasta, joka ei ole aiemmin ollut suurten massain käyttämä, tehdään yhtäkkiä rento puhuttelunimi, kuin juuri niin olisi aina sanottu.

Tai ehkä minä en vain tiennyt, että kaikki ovat aina puhuneet Ganesista. Tai iPhonesta.

***

Uutta nänniblogia luettuani koin tarvetta jakaa, mitä kirjoitinkaan hetken huumassa perjantaina Tampereelta matkatessani.

Niin, pidän minimalismista
helvetin isosti tehtynä:
suurista linjoista
puhtaista muodoista
kuiskauksista täysin voimin,
rinnoista vailla nännejä.


[Eikä tarkoitus ole – taaskaan – loukata nännillisten rintojen naisia. Mitäpä te nänneillenne voisitte.]

{Mutta oletteko koskaan koettaneet sheivata niitä? Tai syylänpoistolääkettä?}

3 on viitsinyt kommentoida:

Minäkö muka puhunut Damista? Minulle Amsterdam on ollut korkeintaan Skipoli (äännetty muoto), joten kiistän ehdottomasti. Siis miks ihmeessä olisin kutsunut kaupunkia jollain nimellä, kun en edes ole käynyt siellä?

Nännitön rinta!!! Kaikkea sitä ihminen on kasvattanut, kun noin ajattelevan lapsen on aikaseksi saanut! Jos rinnassa ei olisi nänniä, niin mikä sen erottaisi muista rasvaklönteistä?

10/18/2007 12:09:00 ap.  

se, kuinka sanasta, joka ei ole aiemmin ollut suurten massain käyttämä, tehdään yhtäkkiä rento puhuttelunimi, kuin juuri niin olisi aina sanottu.

Ah, minusta tuntuu aina tältä uusien muoti-ilmiöiden kanssa! Aina kun joku suuren luokan bändi saapuu Suomeen, niin kaikki ovat mukamas aina fanittaneet sitä. Tai aina kun Venäjällä murhataan toimittaja, niin kaikki ovat aina olleet sen parhaita kavereita.

10/18/2007 02:55:00 ip.  

Äiti, noin pitkälle en ole vielä päässyt pohdinnoissani.

Uusis, juuri tuota tarkoitin.

10/18/2007 04:14:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds