Hirveen tiukka

Hyvää, kiitos. Olen viime aikoina mm. miettinyt pitäväni shampoon tuoksusta.

Tänään olin purjehtimassa suomenruotsalaisessa veneessä {kuulemma voititte?}[no, joo.] ja mietin, että pitäisi kirjoittaa muistiin, mitä suomenkielisiä sanoja he käyttävät ruotsia puhuessaan. Nuo sanat kun ovat oletettavasti poikkeuksellisen ilmaisuvoimaisia ja jotenkin erityisiä. Tiukka on tällainen sana, hirveen myös.

Äh, maailma on pullollaan loistavia väitöskirjanaiheita [tohtoriksi mielivistä puhumattakaan] ja minä vain pahainen perustutkinto-opiskelija.


***

Olen käynyt Lahdessakin. Siitä kai tiedetään yleisesti, että se on ruma. Erityisesti tunnetaan Lahden Betoni, joka on ruma sekä se yksi radiomasto, joka on ruma sekä Idols-Ari, joka on äh. Arista puhuessaan tulee aina sanoa, että hänellä on hyvä ääni, joten sanotaan se nyt vielä.

Ari Koivusen englanninkielisellä Wikipedia-sivulla kerrotaan, että Hevi-Ari on sanaleikki. Se on niinq hevari. En ollut tiennyt tätä. Yleensäkin olen sitä mieltä, että kaikki paitsi itseni keksimät sanaleikit ovat rasittavaa näppäryyttä ja niiden keksijä hyödyttäisivät ihmiskuntaa paljon enemmän ratkomalla japaninkielisiä sudokuja.

Japanissahan on samat numerot, mutta ne kirjoitetaan ylhäältä alaspäin. Näin sudokuiden kääntäminen suomeksi redusoituu sivun kääntämiseen 90 asteen verran.

[Kyllä minä teille vielä joskus Japanista kirjoitan.]

Niin, mutta Lahdesta piti sanomani, että vaikka se on vähän ruma, niin siellä on leveät ja anteeksipyytelemättömän preussilaiset kadut. Sekä tuttuja kadunnimiä. Aleksanterinkatu ja kaikki.

***

Vaan tungenpa tähän nyt näitä kertyneitä höpsöjä lauseita, jotta pääsen niistä eroon.

Tartuin sinuun kuin hukkuva uppotukkiin.
En tiedä, kannattaako se.
Laivastonsiniset ne lentosukat olivat, eivätkä suinkaan mustat, mutta siinä mannertenvälisessä keinohämyssä kaikki näytti hetken samalta.

Tämän näköinen

Siinä oli parhautta:
sinä olit paras ikinä
ja minä olin paras siihen hätään.

Toivoin, ettei hätätila kuunaan päättyisi;
vaikka se tiesi huvittelukieltoa,
hihkuin joka hetkestä hengissä.


Seuraavan kirjoitin muistiin yhtenä yönä herättyäni. Se muistuttaa nähdäkseni Zen Cafén Taksi-kappaleen sanoitusta. Sopii liki säveleenkin.

Et koskaan kuule sanoja
sä kulta taikka rakas –
kun saalistan vain panoja,
siis avaa, nainen, hakas.


{Öö, oletkohan koskaan aiemmmin kyennyt tiivistämään minuuttasi yhtä osuvasti?}

2 on viitsinyt kommentoida:

Minä mielestäni kommentoin tänne tunti sitten, mutta ilmeisesti joku söi viestin matkalla.

Muistelin, että olisit joskus aiemminkin sanoittanut Zen Caféa. Tämä uusin meni aika kärkeen.

6/17/2007 08:02:00 ip.  

Olen sitten luultavasti tehnyt sen todella huonosti aikaisemmin. Eipä sillä, että itsekään muistaisin kuin korkeintaan merkinnän otsikon Taivas on kuolema tuhkimoille [voih, suloinen viime kesä].

6/17/2007 09:26:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds