Ikuista viikonloppua

Pornosurffailu ei sytytä enää


, Taloussanomat kertoo. Näinhän se menee; ei tähän ikään tultuaan jaksa enää seikkailla ympäriinsä, vaan luottaa vakikirjanmerkkeihin.

***

En mennytkään tekemään koulujuttuja tänään, sillä toiselle tuli migreeni. Näin ne jäävät hommat hoitamatta minultakin migreenin vuoksi ihan niin kuin kovilta jätkiltä.

Arvoin aihevalikoimistani The Arkin uuden levyn kommentoinnin. Se on nimeltään Prayer for the Weekend ja jatkaa nähdäkseni liikaa samoilla linjoilla kuin edellinen levy eikä ole yhtä upea kuin kaksi ensimmäistä. Kappaleet voi halutessaan kuunnella ilmaiseksi puolen minuutin erissä.

[Niin, niin, kaikkialla kirjoitetaan nykyään The Arkista ja Ari Koivunen on jo ehtinyt haukkua koko bändin – eikä tehnyt edes tiukkaa – mutta minä aloitin heistä pitämisen sentään ensimmäisestä lev]

***

Ostin levyn iTunesista ja kesti tovin ennen kuin pääsin käsiksi lyriikoihin, sillä bändi ei valitettavasti jakele niitä sivuillaan. Minähän en visuaalisena musiikinkuuntelijana ymmärrä kappaleita ennen kuin luen sanat. Eikä Salon paikoin pikkunokkelia sanoituksia aina kuule oikein ilman lunttilappua.

Kovin tanssittava se on; nousin ylös jo kesken ensimmäisen kappaleen kuuntelun. Ensimmäinen sinkku, Absolutely No Decorum sijaitsee levyllä jo kolmantena. Tämä on hieman huono merkki. Vahvalla levyllä oletetusti paras kappale on tunnetusti varaa jättää neljänneksi. Kaikkein huolestuttavinta toki on, jos levy alkaa ainoalla radiohitillä.

Ja onhan tämän kunniaksi sanottava, että se sisältää sentään todennäköisen euroviisuvoittajan. Kappale on jo ehditty teilata plagiaatiksi. Se muistuttaa kovasti Edison Lighthousin Love grows (where my rosemary goes) -kappaletta kaukaa menneisyydestä. Kävin tutustumassa The Arkin foorumeihin ja löysin viestiketjun, jossa puhuttiin plagiaateista.

Sain mm. oppia, että ensimmäisen levyn You who stole my solitude on lainannut alkunsa Thunderstruckista ja niinpä se näytti olevan. Hupsu oli fanien reaktio. He kiljuivat, että tämä antaa huonon kuvan yhtyeestä eikä tällaisia asioita tulisi näin puhua fanifoorumilla. Huh, älykäs suunnittelija varjele meitä fanipojilta. Nuo olivat melkein yhtä huolestuttavia kuin pahimmat Apple-fanaatikot.

Tämä video todistaa sittenkin aukottomasti euroviisuedustajan plagiaatiksi. Pahoittelut, Youtube tapaa rikkoa äänen ja kuvan synkronoinnin.

***

Eikä pidä ymmärtää väärin, minä todella pidin Absolutely no Decorum -kappaleesta, vaikka joku voisi väittää, että absolutely no decorum whatsoever, baby, ei maailman iskevin kertsilyriikka olisikaan. Tuskin on sattumaa, että kappalee looppaantuu noinkin toimivasti. Minusta tuntui, että tämä on taas vähän tällainen laulu, jossa lähdetään liikkeelle oudosta sanasta, mutta JCP kertoi, että olen vain huono ja että kaikki tavalliset ihmiset puhuvat decorumista jatkuvasati. Edistyksellisimmät kaiketi jopa art decorumista.

Tamtamtamtam, tamtamtam -juttu kuulostaa kamalan tutulta. Lopulta päätin, että se muistuttaa Chariots of Fireä, mutta onhan tuo vähän kaukaa haettua. Jotain siinä pitää olla, sittenkin.

Gimme a wink, let me know you're alive
Do what you will, we're only here for a while


Kaikkiaan tuo toimii jonkinmoisena tämän levyn One of us is gonna die youngina.

***

Muissakin kappaleissa on hassuja sanoituksia. Seuraavana tulevassa Little dysfunk you:ssa sanotaan:

Your eyes are watery, a mouth made for joy
Always quoting Morrissey but did you ever do it with a boy?

Tämä on meistä Morrisseystä pitävistä erityisen hauskaa siksi, että ei ole tietoa, laulaako Salo nykyään miehille vai naisille, kun kerran jälleen naisen kanssa seurusteleekin.

[Satunnaisena havaintona: edellisellä levyllä käytettiin myös käsitettä next-door neighbour, vastaavasti toissalevyllä a-bomb-sanaa. Voisitte vähän välttää itsenne toistamista, jätkät.]

***

Ei minulla ole kauheasti sanottavaa näistä kappaleista. Ne ovat mukavia, mutta eivät tunnu samalla tapaa merkityksellisiltä kuin ensimmäisten levyjen teokset. Minä kun olen tällainen vähän pateettinen. Hauskasti nimetty Death to the martyrs sentään toimii tämän levyn Echo chamberina.

And if you ask why I'm so blunt, it's 'cause I care for you, you cunt!
You're no longer wild at heart, you're just a boring junkie fart
And if you really wanna die, alright, then die, then you old tart!


Ja nopeasti tarttuva All I want is you puhuttelee väistämättä meitä joka suuntaan jumahtaneita:

How can I pretend that I like your new friend, when all I want is you?
How can I put up with him saying "buttercup", when all I want is you?


Ja New Pollution puhuttelee meitä kaikkia ranskanluvut tauolle jättäneitä [vielä minä joskus, jooko]:

You tell me I'm a masturbator
So you still know some of the french you took!

1 on viitsinyt kommentoida:

Kuka niistä levyistä välittää? Ei minulla ole (laillisesti hankittuna) yhtäkään.

Maailman parhaita livebändejä se on silti.

4/20/2007 02:00:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds