Epävarmistelua

[Yleisön pyynnöstä tämä orvoksi jäänyt kotiinpaluupostaus julkaistaan sittenkin uudelleen.]

Ehdin jo unohtaa, kuka rukka se oli, joka kertoi nähneensä unta minusta tässä hiljan. Vein hänet siinä kuulemma tapaamaan hevi-Aria. Nyt sitten Kata ja Rappiotäti liittyivät joukkoon.

Jos vaikka blogaamiseni on viime aikoina ollut tasoltaan vähän sinne päin ja tilaajamäärät syöksykierteessä, jotain olen tehnyt oikein, kun naiset ottavat uniinsa.

Olin äskettäin baarissa tanssimassa jäykkine niskoineni. Ja jos minä olisin ollut pienen seurueemme jomman kumman naisihmisen miesystävä, olisin ollut mukana, mutta vähänpä minä miesystävien mielenliikkeistä ymmärrän.

Olen lukenut viime päivinä ystävättäreni vinkistä Charles Bukowskia ja paitsi yllättynyt siitä, että kaikista ihmisistä juuri hän sitä minulle suositti, myös viehtynyt ajatukseen läpeensä paskuudesta.

Enkä jättänyt yrittämättä siksi, että olisin pelännyt pakkeja vaan siksi, että olin varma, että onnistuisin. En ole vähään aikaan nähnyt moista määrää epävarmuutta. Enkä minä kaivannut enempää mietittävää tähän hätään.

Mikä ei tietenkään tarkoita, ettei minua olisi syytä lähestyä. Kirjan päähenkilö ja kirjoittajan alterego Chinaskikin saa jatkuvasti suorasukaisia kirjeitä nuorilta naisfaneilta ja hän on sentään yli viisikymppinen ruma juoppo. Tai sitten kaikki johtuu juuri siitä.

[Mietin yksityisiä päiväkirjojani. Jos korvaisin jokaisen tervehdyksen suudelmalla ja jokaisen keskustelun naimisella, minunkin elämäni voisi muistuttaa Chinaskin touhuja. Niin, ja viskin Camparilla.]

Vaan annas ajan kulua, sanoi Väinämöinenkin. Kyllä minustakin vielä viisikymppinen ruma juoppo tehdään.

1 on viitsinyt kommentoida:

Tuttu juttu tuo, että kelpaa naisille vain unissa.

4/04/2007 12:05:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds