Hiljaista värinää

Musiikkimakuni on niin epäuskottava, että kaikki on jo hävitty. Tulinpahan kertomaan, että olen viime aikoina innostunut Sir Elwoodin hiljaisista väreistä.

Minulla on koneellani sattuneesta syystä kaiketi koko parin sadan kappaleen soittolista Radio Mafian muinaisesta parhaan suomalaisen kappaleen äänestyksestä. Viikko sitten torkuin kuulokkeet korvillani kuten tapoihini kuuluu ja kiinnitin huomioni kappaleeseen, jota en ollut aiemmin kuullut. Oletin sen olevan Alangon Hallanvaara-levyltä, jonka olin lainannut pari viikkoa aiemmin kirjastosta ystäväni opetettua minut pitämään Kriisistä kriisiin -kappaleesta. Olin kuitenkin kyllästynyt levyyn muutaman ensimmäisen raidan jälkeen.

Avasin silmäni ja huomasin, että yhtye olikin Sir Elwoodin hiljaiset värit. Olin kuullut heidän nimensä joskus ja onhan se samalla tapaa pöhkö kuin vaikka jokin Pää auki, joten mieleen se oli jäänyt, vaikkei minulla ollut mitään käsitystä heidän tyylistään. Kappaleen nimi oli Älä mee.

Huvitti, kuinka se oli iPodilleni arpoutuneen soittolistan toiseksi viimeinen. Perässään Zen Cafen Älä tee. Tyyliltään se oli kovin zenkkarimainen.

Varsinainen nyyhkyveisu, jos tarkemmin mietitään. Mies laulaa naiselle, että jäisit nyt. Edes hetkeksi. Miksi pyytää moista? On kuin pyytäisi antamaan edes vähän.

Mies vetoaa kaikkiaan aivan vääriin asioihin.


siit on aivan liian kauan kun mä viimeksi pyysin jotain näin
siit on aivan liian kauan kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin


tääl on liian monta kättä ilman taluttajaa
tääl on liian monta suuta ilman sanottavaa


Ei naisen kannalta ole mitään merkitystä sillä, milloin mies on viimeksi pyytänyt, mitä ja keltä. Ei naisen kannalta ole mitään merkitystä sillä, vaikka maailma olisi kuinka kurja, julma ja väärässä. Ei miehen kuuluisi vedota moiseen. Se on säälittävää ja tyystin turhaa.

Tää ei oo sattumaa tää on kohtaloo tää on kaikki tässä nyt
sä oot ainoo nainen jota oon etsinyt ja pelännyt


Voih, ei naisen kannalta ole merkitystä silläkään, että mies uskoo tässä olleen jotain ainutkertaista. Ei ole, vaikka olisi ollutkin.

mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän
älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää


Miksi pitkittää kärsimystä. Miksi me olemme tällaisia. Miksi minä sanoisin ihan samalla tavalla.

Toinen löytämäni kappale oli maailmanloppua maalaileva Viimeisellä rannalla. Sanoitukseltaan paikoin kovin korni sekin ja ontuu kenties tahallisesti hyvin samaan tapaan kuin Putro joskus [vrt. Kesällä yö on valoisa yö | Se niiden asia on, oma asia on]. Sittenkin varsin nokkelaa, kuinka saastepilveä kuljettava tuuli kuiskaa kaikki pois piiloistaan.

***

Olisin hankkinut kehutun Tammikuun 18. päivä -levyn, mutta sitä ei myyty iTunesissa. Päädyin sitten lähtemään liikkeelle Kymmenen tikkua laudalla -kokoelmalla. Pettymys oli pienoinen, sillä edellä mainitut kappaleet olivat kummasti rokkaavampia kuin levyn muu sisältö. Muutaman kuuntelun jälkeen onnistuin innostumaan osasta noitakin lauluja. Etenkin mahtipontinen Miltä veli tuntuu aiheutti tänään hinkua ikikestolooppaukseen.

sinä luottaa voit vain niihin
jotka myös myrskyä rakastaa
ja niihin jotka lähteneet
ovat tuulta uhmaamaan
ja kun laivasi eksyy sinne
missä kaikki on kadonnut
sieltä löytää voit viimein laumasi
jota salaa olet aina, veli, haikaillut

[--]

sinut luotu on myrskyjä vastaan
ikuisesti taistelemaan
sinut luotu on kynä kädessä
sen syliin myös joskus katoamaan


silti älä väitä että koskaan
sä kaivannut tänne et
älä väitä että kohtalo sinut vain tähän vei
sinä kestät sen kyllä
kunhan opit vain sanomaan: kiitos ei


Ei sillä, osaan uskoakseni jo sanoa ei. Viime vuodet olen harjoitellut kyllää. Hetkittäin alkaa sujua sekin.

11 on viitsinyt kommentoida:

Oih, nyt kyllä bändivalinta on sellainen, että herättää minussa hurjasti muistoja! SEHV oli musiikkia, jota isoveljen kanssa kuunneltiin jo noin 15 vuotta sitten ja juteltiin läpi elämän syvällisyyksiä.

Sittemmin isoveli on kehunut lauleskelleensa kyseistä Älä mee kipaletta naisille.

Ja minä olen odottanut, että joku laulaisi sitä minulle, alkaahan se Sull on kauniit kasvot, sull on terävä pää, punaset hiukset.... Mutta pöh, ei vaan ole kukaan vieläkään tajunnut.

(Tästä bändistä muuten olen jutellut myös Mitvitin ja Kervån kanssa. Kaikkea sitä.)

3/10/2007 07:01:00 ip.  

SEHVistä ei saa puhua, jos Senna, Uusi isäntä (H.H.) sekä Elisa -laulelmia ei mainita.

Marinadi: Se terävä pää mainittiin tänään.

3/10/2007 07:05:00 ip.  

Se piti sanomani PA:lle tuosta Älä meestä, että kyllä se kipale minuun vetoaa. Että kun pyydetään vain vähän, niin voi uskoa pystyvänsä täyttävänsä toiveet. Ahdistus iskee, jos pyydetään jäämään iäisyyksiksi.

Antti: Mutta ei sitä laulettu! Missä on kitarat? Vaadin soittoa, laulua ja ruusuilla tanssimista!

3/10/2007 07:14:00 ip.  

SEHViä on tämä neiti kuunnellut paljonkin yli puoli elämää sitten. Bongasin bändin joskus 80- ja 90-luvun vaihtessa jossain tapahtumassa, ja pidin.

Niiden ensimmäinen levy on eniten minun makuuni. Kannattaa kuunnella.

Ja kyllä tuon Älä Mee-biisin sanat minuunkin vetoavat. Ihan hyvät sanat.

3/10/2007 07:24:00 ip.  

Oikeasti olin varsin varma, että tämä on sellaista musiikkia, josta blogiväki pitää. Ellen satu keksimään asioita ensimmäisenä, tapaan pidättäytyä niin kauan, että olen takuulla viimeinen.

Vähän sama oli kesällä Morrisseyn kanssa.

3/10/2007 07:28:00 ip.  

Olen ihan unohtanut koko bändin, nyt kun tuon mainitsit, huomaan osaavani sanat ulkoa ainakin viimeisellä rannalla biisistä, se soi silloin tauotta radiossa.
Ja samainen bändi on raiskannut aika pahasti Tom Waitsin in the neighbourhoodin. Jäänyt traumaattisena mieleen joltain, olisiko ollut down by the laituri, keikalta. Jotain kesäistä ulkoilmailua.
Öh juu, alan nyt täällä muistelemaan aika moniakin juttuja tuon musiikin myötä.
Elisaaa tyttö etelän kaipuu silmissäääään.
Jessus, kaikkea sitä päähänsä varastoi...

3/10/2007 07:35:00 ip.  

Öh, kylläpä kommenttini vaikutti ylimieliseltä. Siis ei minulla mitään tuota bändiä vastaan ole, siitä tulee ihania muistoja mieleen.
Inhosin vaan sitä coveria.

3/10/2007 07:38:00 ip.  

Maailmanloppua maalaileva Viimeisellä rannalla on toki vähän korni, mutta silti koukuttava (mikä tarkoittaa nykyisin että jos se tulee radiosta en vaihda kanavaa, enkä skippaisi iPodista).
Sitten en ymmärrä mitä vikaa on rakenteessa "Se niiden asia on, oma asia on"?

3/11/2007 12:56:00 ap.  

Olen yrittänyt kaksin käsin ja usein lapioin haudata sen musiikkilukiotytön, joka kuunteli joka ilta ennen nukkumaanmenoa "Vanhoilta vaan"- kappaleen kynttilää (ihan yleensä yhdestä päästä) polttaen. Sieltä se taas nousi - vain vähän maatuneelta tuoksahtaen. Neiti Kevät alkoi voimalla roihuamaan päässä, ja Älä Itke, ja tuli mieleen Ensimmäinen sydänsuru ja tällaiset.

Minulle on ehkä, mahdollisesti laulettu tuota Älä mee- kappaletta. Ja by God, punaiset olivat hiukseni silloin! Mutta päässäni se sekoittuu Pikku Minnaan, siinähän kysytään "mikset sä mee?".

3/11/2007 02:00:00 ap.  

Viimeisellä rannalla kuului aikanaan karaokebiisivalikoimaani. Se toimi aika hyvin.

Bändi veti kuitenkin biisin pois näiltä markkinoilta ja kokoelman levyltäkin se uusissa painoksissa poistettiin. Vahinko.

3/12/2007 01:33:00 ip.  

SEHV:n kosketinsoittaja oli meidän koulussa yhen vuoden ajan opena joillekin pienille silloin kun me oltiin yläasteteinareita... Tässä tulee ihan haikea olo. Käytiin toimittamassa opettajainhuoneessa aika montaa turhaa asiaa.

3/15/2007 10:40:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds