Punnerruksia

Minulle kommentoitiin edelliseen liittyen, että jos näyttää, että kaikki sujuu helposti, taustalla saattaa olla muuta kautta tehty pohjatyö, jota ei vain tule ajatelleeksi.

Jos siis harjoituksesta tulee helpon oloisesti hyvä arvosana, pohjalla saattaa olla, että on harjaantunut tuottamaan halutun tyyppistä tekstiä, ja ehkä ennakkoonkin tietää asiasta jotain.

Usein jättäessään tentin väliin kurssille miten kuten osallistuttuaan [aivan liian usein] huomaa vastaavasti uusintaan lukiessaan, että varsinaisen tentin aikaan sittenkin tajusi asiasta vielä jotakin.

***

Kuntoilusta piti vielä täsmentää, että minusta miesten rintalihakset näyttävät vähän pöljiltä, mutta vatsalihakset olisivat ihan kivat.

Minä olen aina ollut hyvä tekemään vatsalihasliikkeitä, vaikkei sitä välttämättä päältäpäin arvaisi. Yläasteenkin kuntotestissä viisi vuotta ennen murrosikääni taisin olla ryhmän toiseksi nopein. Joskus lapsena isä opetti minua niitä tekemään. Hän tosin kutsui niitä punnerruksiksi. Und zwar, palleapunnerruksiksi.

En tiedä, elääkö raukkaparka yhä siinä luulossa, että pallealihas nostaa selän pystyyn.

Minä sitten uhoamaan muille kakaroille, että minäpä jaksankin tehdä melkoisesti punnerruksia. Termien selkiydyttyä kävi ilmi, etten jaksanutkaan.

Vähän samaan tapaan kun kuudennen luokan syksyllä kotibileiden pullonpyörityksessä [keväällä kaikki muuttui eikä minua enää kutsuttu] kovat jätkät kehottivat pussaamaan sellaisiin paikkoihin kuin nänni ja terska, mutta eivät olleet sitten ihan varmoja, mikä oli mikin ja kumpi oli kumpi – ja lopputuloksena pusut päätyivät ihan väärään paikkaan.

***

Ystäväni, joka on tavallisesti valittanut, ettei ehdi lukea, mitä kirjoitan, kommentoi tällä kertaa huolestuneena, että blogaan kovin vähän nykyään. Mutta kai minulle kuuluu ihan tavallista.

Katselin Idolseja ja mietin, että ehkä ei olekaan syytä huoleen, vaikkei enää harrasteta eunukkeja ja korkeaääniset oopperaroolit jäävät näin laulamatta. Ainahan tehtävään voidaan haalia transsukupuolisia [äh, mikä on heistä käytettävä termi?].

Tietenkin olisi suotavaa, että henkilöt olisivat selvillä haluistaan jo ennen murrosikää, mutta toisaalta, mikäpä uhraus olisi liian suuri, kun kyseessä on sentään ooppera.

Keksin myös ohimennen JCP:n kanssa konseptin vuorovaikutteiselle televisiolle. Kyllä, ihan oikeaa sisältöä maagiselle paluukanavalle. Ratkaisu on kommenttiraita. Eri ihmiset heittävät eri tasoista juttua televisiota katsellessaan. Nämä tulisi kerätä talteen ja laittaa saataville ja suosituimmat nousisivat pinnalle parhaaseen Digg-tyyliin.

Mietimme myös yhden keskustelun seurauksena, missä Applen tuotteessa mahtaa olla kovin kilohinta. En taida itse viitsiä, mutta uskon, että jos kirjoitatte tuosta artikkelin – mielellään näyttävillä kuvaajilla varustettuna – pääsette Diggin etusivulle.

Ja mikäpä uhraus olisi liian suuri, kun kyseessä on sentään Diggin etusivu.

Typeristä analogioista tuli mieleeni, että oleillessani tänään JCP:n huoneessa soimaan sattui viiden minuutin aikana kolme eri versiota Vanhasta holvikirkosta. Ei sillä, kappale on varmaan yksi hienoimpia suomalaisia voimaveisuja.

Vaikka luultavasti sekin on italialainen käännösiskelmä ja kertoo alunperin tyypistä, joha tahtoisi olla paavi niin kuin isänsä.

Oleilen yleensä JCP:n huoneessa odotellessani leipiä paahtimesta. Vastaavasti hän kulkee tavallisesti minun huoneeni läpi käydessään vessassa. Hänen huoneensa kautta matka olisi lyhyempi, mutta reitti ovelle on yleensä tukossa. Vessakäyntien lisäksi hän ei juuri poistu huoneestaan, mutta ojentaa aina merkitsevästi kätensä, kun käyn jääkaapilla.

Että, naiset, uskon kyllä, että kykenisin asumaan yhdessä teidänkin kanssanne, jos niikseen tulisi.

Niin, mietin, onko laulu aikoinaan kirjoitettu ihan vakavissaan, vai ovatko pojan kanttorihaaveet olleet 50-luvulla olleet ihan kuranttia kamaa. Olisiko silloin voitu kuvitella järjestettävän vaikka kanttorien Idols-kilpailuja?

Vaikka soittaa itselleen -kohdasta mieleen tulee myös, että nykyaikainen versio laulusta voisi kertoa blogaajan pojasta, joko toivoo, että kerran hänenkin juttunsa huomattaisiin. Tiedättehän, kun kaikkialta kansa saapuu häntä trollaamaan ja iltaan kesäiseen feedi kauniina kulkee.

Yhtäkkiä JCP palasi ikuisuusaiheeseen:

– Vähänkö Aristokatit-elokuvan kääntäjällä kävi tuuri, että suomen katti-sana tarkoittaa jotain. Olisi ollut muuten aika nahkeaa keksiä käännöstä.
– Niin, paitsi tietenkin Kermaperseet, tarjosin.

Pohdimme myös uusia lajeja, joissa voisi mennä epäonnistumaan Ennätystehtaaseen. Yksi hyvä voisi olla Rubikin kuution ratkaiseminen. Kertoisi sitten, että kotona se ei ikinä ole näin sekaisin.

Tuokin ohjelma perustuu oletukselle, että ihmiset haluavat onnistua. Olisi hurmastuttavaa, jos kaikki Ollin myötä päättäisivät, että on paljon hauskempaa epäonnistua eikä kukaan ikinä onnistuisi missään. Se olisi vähän vastaava kuolinisku ohjelmalle kuin Alamäkeen-heebon ajatus neuleblogien tuhoamisesta.

[Tämä blogihan yrittää tehdä vastaavan ns. huumoriblogeille.]

Oletteko koskaan kuunneelleet sellaista puhetta tai lukeneet sellaista tekstiä, jossa jokainen termi määritellään ns.-lyhenteellä kuin jossain ohjelmointikielessä alustettaisiin muuttuja. Raivostuttavaa, eiks.

Niin, televisioesiintymisistä puheen olleen. Tänään viimein lähettivät sen Miljonääri-jakson, jossa istuin katsomossa. Valitettavasti en tajunnut miettiä moista, mutta satuin näkemään viisi viimeistä minuuttia Idolseja odotellessani.

haluatko miljonääriksi

Jos haluatte erottua, oranssi paita on yhtä kaikki hyvä ajatus.

***

Sittenkin yksi oikeasti hyvä juttu pääsi unohtumaan meiltä molemmilta. Huoh, sinä yksi hyvämuistinen: tämän vuoksi tarvitsen sinua.

Olen näemmä oleillut varsin paljon JCP:n seurassa. Nyt pitäisi tehdä vaikea päätös. Tehdäkö kurssin harjoitustyö hänen kanssaan, jolloin pääsemme varmasti lävitse vai yhden viehättävän naisen, joka minulta kysyi, mutta jolloin lopputulos saattaa olla surullisempi. Voih, valintoja.

13 on viitsinyt kommentoida:

Tuo saksan kenties kaunein fraasi koskettaa aina. Ja juurikin, koska siitä ei oikein saa otetta.

1/21/2007 11:36:00 ip.  

Makuasioita, minusta beziehungsweise on hankalampi ja siten kauniimpi.

1/21/2007 11:40:00 ip.  

"Makuasioita"

Totta, mutta ehkä kauniimpaa olisi ollut "Suhteellista".

1/22/2007 12:07:00 ap.  

Vanha holvikirkko on tietysti vanha ruotsalainen iskelmä. Mälarö kyrka.

1/22/2007 12:13:00 ap.  

Mä olen jotenkin aina ollut heikkona oranssiin pukeutumiseen, miehillä. Mullakin on oranssi kevättakki, mutta näytän siinä lähinnä...en voi edes sanoa.
-minh-

1/22/2007 01:08:00 ap.  

Kiitos tuosta neuleblogilinkistä vaikka miltein herätinkin lapset hihitellessä. Miten musta tuntuu että tuo neuleblogeihin soluttautuminen olisi tehty jo ja silti me neulomme/he neulovat myös blogistaniassa :)

Pienomaikkani pisti mut joskus korvakuulolta nuotintamaan vanhaa holvikirkkoa, mutta pianopa oli luonnollisesti hieman eri vireessä mieslaulajan (olikohan se sitten se Kirka?) kanssa. Karmeuksien karmeus.

1/22/2007 01:22:00 ap.  

"Mullakin on oranssi kevättakki, mutta näytän siinä lähinnä...en voi edes sanoa."

Miksei voi sanoa, jos kerran näyttää syötävältä?

1/22/2007 02:37:00 ap.  

Tätä minä kutsun oivaksi merkinnäksi! Me on sentään nähty kahdesti kahden päivän aikana ja silti tässä oli asioita, joita ei vielä ollut puhuttu.

Muistaakseni Holvikirkkoa hoilasi Pasi Kaunisto. Ja ajankohta oli 60-luvun loppua, ei 50-lukua. Vain itselleen kirjoittava blogaajan poika on soma ajatus!

1/22/2007 05:28:00 ap.  

# kappale sävel/sanat/sovitus kesto
A Rakkaudelta näyttää, hitto vie -Det börjar verka kärlek, banne mej- Peter Himmelstrand / Saukki / Mats Olsson 2:40
B Vanha holvikirkko -Mälarökyrka- Sven Lindahl / Saukki / Mats Olsson 2:35
Muusikot:
Eero ja Mats Olssonin orkesteri ja kuoro
Eero lauloi nämä kappaleet Ruotsissa tehtyjen alkuperäisversioiden taustojen päälle. Ruotsalaisversion Vanhasta holvikirkosta tehnyt Lenne Broberg levytti kappaleen (FAS 990) Discophonille suomeksi ennen Eeroa käyttäen tätä samaa taustaa.

Vanha Holvikirkko on ainut ykköshitti, vaikka mukaan lasketaan Raittisten veljesten kaikki levytykset. Myyntilistojen ykköstilan lisäksi se oli lähes koko kesän ykkösenä radion Lista-ohjelmassa. Se on julkaistu myöhemmin lukemattomilla kokoomalevyillä ja jokaisella keikalla sitä Eerolta odotetaan yhäkin. Myyntilistoille nousi kuitenkin ensimmäisenä levyn varsinainen A-puoli, joka oli Ruotsin euroviisujen edustussävelmä tuolta vuodelta.

Molemmat kappaleet levytettiin uudelleen tammikuussa 2002 julkaistulle Kultakurkut -albumille. Tosin Rakkaudelta näyttää, hitto vie -kappaleen tuolla albumilla laulaa Esa Eloranta Eeron tyytyessä laulamaan Harri Marstion ja Bablon tapaan taustalla.

1/22/2007 09:49:00 ap.  

Jos siis kehon kuvasta.

Minä pidän pitkistä ihmisistä.
Olen itse sukuni lyhyin mies ja monet naisistakin ovat minua pidempiä; olen tottunut siihen että ihmiset ovat pitkiä.

Piti oikeastaan opetella pois rasistisesta suhtautumisesta lyhyisiin ihmisiin ja toisaalta kun genetiikka kasvatti varhain, olin oikeastaan koko kouluaikani luokkani pisin, viisitoistavuotiseksi, jolloin lopetin kasvamisen. Mitä olen tavannut saman luokan kundeja, olen nyt porukan toiseksi lyhin.

Minä pidän pitkistä naisista. Silloin olin laillistettujen nestemäisten huumausaineiden vähittäiskaupassa töissä, keksi mainoslauseen:"Menestys on pitkälle pyrkimistä!"

Seison edelleen sanojeni takana ja elämäni ns.vakavat suhteet ovat olleet ihmisiin, jotka ovat +-4 senttiä oma pituuteni, vaikka joskus oliskin ollut pientä välipalaa.

Siis hyvin kauan sitten, kun perinnöllinen mesomorfismi alkoi näkyä, minua hävetti vinot vatsalihakset. Ne olivat minusta jotenkin...luonnottoman näköiset.

Onneksi endokrinologia sitten poisti tuon ongelman tehokkasti kun elimistö alkoi muuttaa proteiinia rasvaksi, jos sitä ei järjestelmän mielestä ollut tarpeeksi muutoin. Painoa tuli samaan aikaan 50 kiloa neljässätoista kuukaudessa, kun hauis kutistui neljä senttiä.

Sitä vastoin kauniisti kehittynyt ylävartalon lihaksisto on aina ollut minusta kaunis. Ei mikään Suomen Tomppa malli, vaan sellainen Praxiteles+ tyyppinen vartalo.

Sitten tunnustan pitäväni ihmisten korvista ja solisluista. Sukupuolesta ^5, mutta kauniit solisluut ja persoonalliset kauniit korvat on ilo katsella.

Naisten kädet on kauniit ja kylmät kädet seksikkäät. Miesten kädet on yleensä... ei nyt rumat, mutta... karkean näköiset.

Ja hyvin harvalle naiselle sopii rusketus.

Eräs verkkokirjoittelija kirjoitti kerran vatsaliikkeistä jotka siis on tosi raskaita, ja joita ei missään tapauksessa jaksa enempää kuin kuin 10 kylmiltään.

Tein niitä kokeeksi vajaat 30 ja ihmettelin hänelle mikä tässä nyt on, mutta hänen mukaansa olin tehnyt ne väärin, joten kokeilin uuden selostuksen kanssa, joten tein niitä perään vielä 18.

Ilmeisesti vanhan danzon lihaksista kuitenkin on jotakin jäljellä tämän läskin alla.

tulipas tästä pitkä... ne menestys on ndsrtsi

1/22/2007 09:54:00 ap.  

Niin no, syötävältä pääsiäispupulta...

Kädet on ehkä kiintoisin osa ihmisestä. Inhoan ja kammoan miesten pikku käpälöitä, mutta tykkään karkeista, isoista käsistä.

Muilla naisilla ihailen pitkiä, kapeita sormia ja kauniin pehmeitä käsiä, kun omat on kuin ahtaajalla.
-minh-

1/22/2007 02:00:00 ip.  

Kiitokset tietäville musiikkitäsmennyksistä.

Viileät kädet ovat kieltämättä viehkot.

1/22/2007 02:47:00 ip.  

Puolet oikein, kun vuosikymmen oli oikein! Listan muistin, mutta sitä en, että se alkuperäinen laulaja oli Eero Raittinen. Ihan vain tiedoksi, on se Pasi Kaunistokin Holvikirkon levyttänyt.

***

Miehen vartalosta: kun olin nuori, ajattelin, että miehen pitäisi olla pitkä. Yläkropasta en niin piitannut, mutta pakaroitten piti olla piukat ja reidet ei missään nimessä saaneet olla paksut. No, avioiduin sitten Gorban kaa. Sillä oli sekä takamusta että reisiä! Ei ole enää, sulivat pois keski-iän myötä.

1/22/2007 06:28:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds