Skippailuja

[Tämä oli jo toinen teksti tänään, jolle en keksinyt otsikkoa.]

Keksin nokkelasti joulun alla, että välikoe tarkoittaa sellaista koetta, joka jätetään vahingossa väliin ja nyt linjaani seuraten tein saman välipäiville. Olin merkinnyt kalenteriini jo alkusyksyllä, että koe on samaan aikaan kuin edeltäjänsä. Vaan eipä ollut.

On se hyvä, ettei tarvinnut yksin missata. JCP meni rukka uskomaan minua, joka väitin tietäväni, milloin koe pidetään. Ikinä en taaskaan merkitse kalenteriini yhtään mitään.

Saksa-vuoteni vietin oleellisesti ilman kalenteria, mutta silloin elämäni ei ollutkaan näin täynnänsä sälää kuin nyt taas. Tempoilen suoritus- ja merkityselämän välillä, tällaista tämä on joskus.

Pitäisikö ruveta ensi vuonna kunnon ihmiseksi ja alkaa tägäillä flickr-kuvansa.

[Joo, varmaan te bloggaajat olette myös täggääjiä.]

***

Tänään matkustin Leppävaaraan lainaamaan Berlin, Alexanderplatzin saksankielisenä äänikirjana. Tuo teos tulee vastaan jatkuvasti kaikkialla, enkä tiedä siitä mitään, ja olen kuitenkin olevinani jonkinmoinen Berliini-fani. Saa nähdä, ymmärränkö siitä kylliksi.

Äänikirjojen rippaamisesta kiinnostuneiden kannattaa asentaa tämä skripti, jolla iTunesin saa ymmärtämään, että kyse on äänikirjoista eikä musiikista. Ilmaisia klassikoita kuunneltavasssa muodossa kaipaavien kannattaa suunnata tuonne.

***

Olen selittänyt ennemminkin, että vaatekaupoissa on omat raivostuttavuutensa ja kykenen suorittamaan hankintoja vain tietyssä mielentilassa. Tulisi pitää tarkempaa kirjaa asiasta, mutta tänään onnistuin jälleen saavuttamaan oikean mielentilan, ja muistini mukaan näin on käynyt aiempinakin vuosina. Ihmeellisesti evoluutio on synkronisoinut minut yhteen alennusmyyntien rytmin kanssa.

Tein sen virheen, että löysin ensimmäiseksi kivan mustan samettitakin [Petja, siinä luki bleiseri. Käy kivittämässä ne!]. Mustan kanssa sopii mikä tahansa, eikä ihmekään, että löysin niin valtavasti soveliaita paitoja.

Yhtäkkiä minusta tuntui, että violetti olisi uusi oranssi. Minua miellyttänyt paita oli kuitenkin vähän hankalan mallinen, joten löysin kaksi muuta, joista kumpikaan ei ollut aivan optimi enkä kyennyt päättämään, vaan otin molemmat.

Story of my life.

Paluumatkalla junassa iPodini kontekstuaalitietoisuus-pluginin betaversio osoitti oivuutensa ja arpoi korviini Muotitietoisen ja sen skipattuani Shoplifters of the Worldin.

Kirjoitin hiljattain pitkäiaikaisesta kaipuustani skip countiin iTunesissa, mutta ilmeisesti sellainen on kaikessa hiljaisuudessa lisätty ohjelmaan (ja iPodiin) seiskaversion myötä. Sen saa näkyviin näkymäasetuksista, komento + J, siis.

Se vain toimii sikäli hölmösti, että raita lasketaan skipatuksi, jos sitä on kuunneltu 2–20 sekuntia. Minä en koskaan kuuntele noin kauaa ennen skippausta, joten käytössäni se ei toimi oikein.

Jotenkin ironista, että Applen jutuista, joita ei ole julkaistu, jaksetaan kyllä jauhaa, mutta olemassa olevat jutut jätetään satunnaisten samoajien löydettäviksi. {Blaa&blaa, mikä ihmeen nörttiblogi tästäkin on tullut, kun hetkeksi silmä välttää?}

***

Jouluni meni vallan mainiosti ja sain sekä toivottuja että yllättäviä lahjoja, upeaa. Saatan kirjoittaa partakoneestani tuonnempana, mutta esittelenpä tässä yhteydessä mainion laukkuni, joka näyttää päällepäin salakavalasti miltä tahansa olalla kannettavalta viikonloppulaukulta.

P1040816

Mutta konvertoituukin sitten kaupunkiyhteensopivaksi aikuiseen makuun mitoitettuine kahvoineen.

P1040817

Tärkeimpään kysymykseen mahtuuko sinne tölkkikeissi? en ole selvittänyt vastausta, sillä en pidä kysymystä kovin tärkeänä. {Noin sitä pitää, elitistiporsas}

Porsaista puheen ollen, mieltäni liikutti erityisesti saamani omakätisesti tuotettu vaaleanpunainen pipo. Sain juuri kuulla olevani kiinalaiselta horoskoopiltani sika ja että helmikuussa alkava vuosi on sian vuosi, joten tämä sattui kovin mainiosti.

***

Viittaanpa vielä Poguen postaukseen tapojen rappiosta nykywebissä. Jos joku nyt kommentoisi, että helvetin idiootti, vähänkö ehkä wanha juttu, kun nyypät nyt itki jo nyysseissä, niin olisihan se aika hauskaa.

Suomalaisessa blogimaailmassa liikkuu yhä yllättävän vähän idiootteja. Meininki on kenties käänteisesti hieman ylipositiivinen. Miittien jälkeen kaikki ovat suu vaahdossa joka suuntaan lääpällään, kuinka ihkupohkua olikin kaikki nähdä. Parempi toki näin päin, mutta pitäähän meidän kyynikoiden hieman älistä.

5 on viitsinyt kommentoida:

Idioottien vähyys blogimaailmassa:
- idiootit ei mellasta kommenttilaatikoissa, koska idioottien kommentit deletoidaan
- idiootit voi mellastaa VAIN omissa blogeissaan, ja kun on tarpeeksi idiootti, niin kukaan ei lue
Happy end.

12/29/2006 12:35:00 ap.  

No huh huh.Tollanen munkin on saatava, kun suuntaan Saksaan. Eikös tuo ole niinku viikonloppulaukku naisille ja viikkolaukku miehille?

iPodeista senverran- vaikka niistä hevonkukut tiedänkin- että selailin tänään iPod-niksiopasta. Se oli ihan kirja ja siinä sanottiin jotain alkusivuilla, että te, jotka haluatte päästä heti kuuntelemaan musiikkia, ettekä jaksa opiskella kaikkia fantsuja toimintoja tästä, niin skipatkaa koko kirja. Tai sellaisen vaikutelman sain siitä.

-minh-

12/29/2006 01:12:00 ap.  

Zepa, olen sitten onnekkaasti säästynyt noilta kommentoivilta idiooteilta. Ainoat tietämäni idiootit ovat niitä, jotka lopettavat tilauksensa aina, kun olen päivittänyt.

12/29/2006 10:14:00 ap.  

Olen blogannut niin lyhyen aikaa, etten ole ehtinyt tapaamaan kommenttiääliöitä. Odotellessa.

Vihdoinkin! ihqpgm

12/29/2006 01:24:00 ip.  

melko sairasta tämmönen, että sun mulle jättämä kommentti näkyy tuossa sun co-commentsissa, mutta ei mulla....?
Ehkäpä yritän kaivaa kommentin jostain Vuodatuksen uumenista.
Sain laukustasi melko hyvät tiedot ja sit eiku kauppaan...
-minh-

12/30/2006 11:34:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds