Liian hyvin

Niin minä väitin premium-tilaajilleni meneväni nukkumaan ja oikeasti livistinkin tänne blogaamaan. Anteeksi, olen ruoja.

Mutta ymmärsin tämän velvollisuudekseni. Velvollisuudekseni sitä minua kohtaan, joka kaksi vuotta sitten näiden samojen pikkujoulujen jälkeen tuli ja blogasi tämän blogin toisen läpimurtohitin, Niksi-Pirkka-parodian.

Katsokaa tuota riemua ja hillitöntä heittäytymistä. Nähkää se kuplinta, mitä nuorukainen on kantanut koko päivän mielessään, kunnes viimein pääsi sen illan tullen purkamaan kaiken kansan nähtäville.

Nykyään asiat ovat hieman toisin, vaikka hyvin yhtä kaikki. Blogini on hiljentynyt ja huomaan siirtyväni yhä useammin yksityisen päiväkirjani puolelle. Juuri, kun alan saada lukijoita. Tänäänkin tuttavani tunnusti seuranneensa touhujani koko syksyn.

***

Itsenäisyyspäivän iltaa vietin tanssiaisissa frakissa tyylikkäänäni suuruusluokkaa viiden naisen seuralaisena. Tuskin olen koskaan yhtä hulppeassa seuruessaa päässyt kulkemaan. Vielä mukavampaa olisi ollut, jos olisin tiennyt hiukkaakaan noista tilaisuudessa harrastetuista vanhoista tansseista. Jostain syystä juttua organisoinut ystäväni ei pitänyt tarpeellisena osallistua perehdytystilaisuuksiin.

Pahoitteluni järjestävälle seuralle ja toivon, että sitä videota ei kuunaan nähdä missään.

Mutta kivaa oli.

***

Kotiin selvittyäni aloin viimein työstää tämänpäiväistä presentaatiotamme, jonka tekemisen olin ominut itselleni, jotta siitä varmasti tulisi hyvä. Olemme puurtaneet yhtä kiinnostavaa ja tragikoomista projektia läpi synkän syksyn aina Turkua myöden, ja nyt oli aika pitää loppuesitys. [Ei se lopussa silti vielä ole, suinkaan.]

Menin nukkumaan yhden aikaan ja ajattelin, että tekisin sen loppuun aamulla. Pelko, joka saa aamuun luottamaan. Ei pitäisi.

Heräsin puoli kuudelta ja härösin sen valmiiksi kahdeksaan mennessä. Tuolloin olin jo matkustanut seuraavaan määränpäähän.

***

Meidän ryhmämme oli arvottu viidestä viimeiseksi. Parikymmenminuuttisten esitysten jälkeen oli varattu viisi minuuttia keskustelulle, ja minä olin käsi tiukasti pystyssä muutaman ensimmäisen jälkeen.

Niin, että kun kurssin luennoitsija oli kysymässä jotakin kolmannen esityksen jälkeen, hän viittasi minuun ja sanoi, että kysyköön kollega ensin, kun kuitenkin kysyy taas samaa asiaa kuin hän oli aikoinut.

Minulle kuittailtiin, ja voi kun olin tyytyväinen.

***

Olin vähän hiljempaa lopun aikaa. Ja meidän esityksemme sujui hyvin siihen nähden, ettei sitä ollut harjoiteltu eikä ajoituksia katsottu etukäteen. Vihoviimeinen juttumme vain jäi harmittavasti käsittelemättä, kun assari heilutti säälimättä 0 min. -lappua.

Luennoitsija viittasi tyhjää paikkaani kohti kuin antaakseen minulle puheenvuoron. Tajusi muka sitten, että olenkin lavalla ja uteli, haluanko kysyä jotain.

– Joo, no oikeestaan: teillä oli tosi mielenkiintoinen toi teidän esityksen viimeinen pointti, mutta se jä harmittavasti kesken, kun aika loppui. Haluaisitko vielä vähän täsmentää, mistä oli kyse, kyselin ryhmäläiseltäni.

Ja minusta tuntui, että kaikesta unisuudestani ja lievästä haipperiudestani huolimatta olin sittenkin ollut hetken hereillä. Että noin, juuri noin. Luennoitsija pudisti päätään, mutta antoi ryhmäläiseni vastata.

***

Esitysten arvostelussa noudatettiin euroviisuukaavaa, ja lopulta onnistuimme voittamaan. Näin siitä huolimatta, että assistenttien ryhmä antoi meille vain 8 pistettä.

Tämä tarkoittaa huippukohtaa. Tämä tarkoittaa, että loppuraporttimme arvostelu on oleva oma vähemmän onnellinen tarinansa. Tämä tarkoittaa, että olemme kurjia populisteja. Mutta minusta se oli hauskaa yhtä kaikki.

Saimme palkinnoksi kukin pullon vissyä sekä kertakäyttögrillit. Luultavasti syksyisen Mobile HCI -konferenssin peruja. Kuten säilyketölkillinen maissiakin.

Hihkuin grillistäni, sillä olin jatkamassa mainittuihin pikkujouluihin ja vailla kolmen euron lahjaa. Nyt ratkesi sekin pulma.

Elämäni on täydellistä hetkittäin.

[Eikä kukaan halua lukea täydellisestä elämästä.]

5 on viitsinyt kommentoida:

Tiedotin kaikille harjoituksista, en kai voi pakottaa ketään menemään niihin? En siis pitänyt harjoitukset merkityksettömänä. Harjoitukset olisivat ollut hyvä juttu, mutta eivät ne tanssit kovin vaikeata ollut. Oppii helposti kunhan lähti mukaan!
Tärkeintä oli pitää hauskaa, eikä suorittaa askelissa.

Kiitos seurasta. Olit oikein herrasmies, vaikka valehtelitkin meneväsi nukkumaan :)

12/08/2006 09:07:00 ap.  

Et vain voi mitään lahjakkuudellesi.

(Päätin hyväsydämisyyttäni osallistua tuohon kuittailuun.)

12/08/2006 10:02:00 ap.  

Katsokaapa, jätkät, ihka uusi nokkela naiskirjoittaja. Vaikka pahaa pelkään, että se on vain joku entinen huumoriblogaaja, joka on päättänyt leikkiä naista.

12/08/2006 12:35:00 ip.  

Ei sillä tietysti ystäviä saa kellokalleassareista,eli saattaa osoittautua pitemmän päälle huonosti harkituksi tempuksi, mutta hitto, että olen ylpäe reflekseistäsi (isänperintöä!), kun huomasit reagoida proffan tarjoamaan lisäaikatäkyyn!

12/08/2006 02:43:00 ip.  

Minunkin on pakko ilmaista ihailuni moista nokkeluutta kohtaan.

12/08/2006 03:56:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds