Aattoyönä

Tilanteen äänessä oli jotain huumavaa, jotain pauhaavaa ja varoittavaa.

Yhtäkkiä näen keittiön ovelta, kuinka pikkuveli ryntää sisään huoneeseen palava liesi sylissään. Seison kuin työhuoneen ja keittiön välisellä kynnyksellä yhdessä lapsuudenkodeistani, mutta hänen käyttämänsä toinen keittiön ovi on vasemmalla, missä oikeasti oli ikkuna.

En ehdi sanoa mitään. Hetken kuluttua äskeinen liesi on muuttunut joksikin muuksi objektiksi, ja keittiön varsinainen liesi on ilmiliekeissä. Uunista tulee tulipallomainen, räjähtävä paukahdus, joka lyö luukun auki.

Kohta lieden vieressä sijaitseva mikroaaltouuni räjähtää auki samalla tapaa. Se näyttää vanhalta ja on koristeltu ruskein yksityiskohdin. Keittiökaappien raoista tursuaa savua ja väri on uhkaavan oranssi.

Seison lamaantuneena ja mietin rasvapalo, ei vettä. Rasvapalo ei vettä. Sähkölaite, kolmivaihe, oikosulku. Alan huutaa: "Keittiössä vakava rasvapalo, tuokaa sammutuspeite". Olen tyytyväinen reagoituani jotenkin järkevästi. Olen hoitanut osuuteni ryhmässä, nyt voisin selittää itseni kuiville. Tiedän, että jos kotonamme on olemassa sammutuspeite, kuten muistelen joskus nähneeni, se on jossain hyvin syvällä.

Ei reaktiota, kiljaisen uudestaan. Seuraavassa hetkessä seison saman asunnon käytävällä, työhuoneen päässä, katse kohti makuuhuoneita. Näen äitini silhuetin kulkevan makuuhuoneesta (kylläkin minun huoneeni puolelta) vaatehuoneelle ja penkovan tavaroita, mitään virkkamatta, aistittavasti ärsyyntyneenä, että häntä häiritään ja häneltä noin vain oletetaan asioita sillä sekunnilla.

Kohta olen keittiössä pohtimassa, hittojako minä tuolla peitteellä enää teen.

Palo on syönyt keittiöstä sähköt eikä jostain syystä valaise. Lisävaloa keittiöön, minä huudan kuin Kekkonen jotain tehdäkseni ja mietin, että jonkun pitäisi soittaa palokuntaan. Mieleen iskee satunnainen pilkahdus 90-luvun puolivälin Mikrobitistä, jossa arvosteltiin Doomin Playstation-versio ja hehkutettiin, että viimeinkin räjähdykset valaisevat pimeässä. Mac-versiossa eivät vielä valaisseet, vaikka siinä selvästi PC-versiota parempi resoluutio olikin.

***

Herään virkeänä yhtätoista yli viisi mentyäni nukkumaan vähän ennen kahta. Tekisi mieli soittaa kotiin, mutten kehtaa.

Tällaista mielessä siis tapahtuu kokeita edeltävinä öitä.

***

Vaan vähän oudoltapa tuntuu maailmakin näin aamutuimaan:

Maahanmuuttajat käyttävät terveyspalveluja muita vähemmän


Pakolaiset käyttävät terveyspalveluja eniten


Se pieni ero.

Tutkimuslaitos: Blairin Yhdysvaltain-politiikka epäonnistunutta


Mitäpä tekisimme ilman tutkimuslaitoksia?

8 on viitsinyt kommentoida:

Saa soittaa!

12/19/2006 07:06:00 ap.  

Aijuu, pari juttua jäi sanomatta:

- vierailin sisäisessä mallissani useammassakin kodissa, ennen kuin kykenin tunnistamaan sen nimenomaisen, jota kuvasit.

- aistittavasti ärsyyntyneenä, että häntä häiritään ja häneltä noin vain oletetaan asioita sillä sekunnilla, erittäin osuva kuvaus. Minulla ei koskaan ole ollut valtapyrkimyksiä ja intohimoja johtaa muita, mutta omaa aikaani haluan hallita itsevaltiaan tavoin, muut älkööt edellyttäkö mitään sillä sekunnilla!

- ei meillä ole sammutusliinaa (ja palohälyttimestäkin taitaa olla patterit loppu. Eikä takan edessä vieläkään ole sitä messinkilevyä), olet nähnyt sen roikkumassa mun siskon keittiön tolpassa.

Ja sitten tärkein:

Mee hyvän onnen kanssa!

12/19/2006 08:27:00 ap.  

Minun unessani opiskelit kovin ahkerasti. Näin viime työnä unta blogimiitistä ja blogaajista. Elämäni ensimmäisen miitin aluksi menimme yhdessä tuttavallisesti saunaan, tytöt ja pojat yhdessä. Paikalla oli pieni porukka, Marinadi ja muutama muu itseni lisäksi.

Saunan jälkeen istuimme pitkän pöydän ääressä, noin kymmenen henkeä. Sun äitis tuli vähän myöhemmin. Oli mukava tunnelma, vaikka ajattelin myöhemmin unessa, että taisin höpöttää liikaa.

Unessa matka jatkui urheilukatsomoon. Ainakin PA lähti seuralaiseksi, vaikka opiskelut painoivat. Istuit katsomossa pänttäämässä mielestäni jotain ihan käsittämättömän vaikeata, fysiikkaa tai vastaavaa, mie hilluin ja heiluin ympäriinsä kuten tavallista. Urheilukisat loppuivat, mutta opiskelu jatkui katsomossa. Halusit jäädä autioituneelle stadoinille lukemaan, tentti painoi pahasti päälle.

Heräsin aamulla 8.17 ovikellon kiukkuiseen pärinään. Herätyskello oli jo voimattomana riehunut reilun vartin. Olin huolissani, ehditkö saada luettua koko tenttialueen.

12/19/2006 01:10:00 ip.  

Jep, ja tarkennuksia täältäkin, jos joku ihmettelee.. En ole tavannut livenä herra PA:ta koskaan enkä (tietääkseni) tiennyt mitään tämänpäiväisestä tentistä.

Blogimiittiin sitä vastoin olen kovasti (jälleen) suunnitellut meneväni torstaina, tai siis varjosellaiseen.

Semmottis. Toivottavasti tentti meni hyvästi.

12/19/2006 07:00:00 ip.  

Miss J: Saunaan blogiporukassa, aika hurjaa! Minä en tohtisi moisesta uneksiakaan: ehkä johtuen siitä, että olen tavannut livenä liian monta blogaajaa :)
Mutta näemme siis torstaina.

12/19/2006 07:33:00 ip.  

Viehko vähäeleisen melankolinen pohjavire. On se siellä, väitän.

12/19/2006 09:11:00 ip.  

Marinadi: unessa se saunominen oli niin luonnollista ja mukavaa; kun vanhojen kamujen kesken.

Kumma uni kaiken kaikkiaan -- tai, no, eikös ne tuppaa yleensä olemaan. Mie olen aina aivan tohkeissani, kun muista uneni, sitä tapahtuu niin äärettömän harvoin. Saas nähdä mitä unia tulee sitten ekan miitin jälkeen :)

12/20/2006 12:21:00 ap.  

Mulla on vakitalo unissa. Toisinaan se talo on oma, joskus kommuuni ja joskus kyläpiakka, mutta sellainen melkoisen iso puuhuvila, tontilla jossa loiva koivikko vie merenlahteen.
Talossa on kaksi kerrosta, korkea kivijalka, suuri pumssiveranta ja kuisti. Yläkertaan vie kahdet portaat, yhdet talon kummassakin päässä. Alakerrassa on suuria huoneita, itämaisia mattoja, mukavia vanhoja nojatuolia, ruokasali josta kaunis näköala ja hienot hopeakaapit.

Yläkerrassa monta mukavaa huonetta ja upea näköala yli koivikon, lahtea pitkin ulapalle ja sisämaahan päin kaukaisuudessa siintävile vuorille.

Kellarissa olen käynyt vain muutaman kerran, mutta ainakin siellä on asehuone, jota moni kadehtisi ja jonkinlainen lähdekammio, huone, jonka lattiasta kumpuaa kirkasta vettä.

Ne unet mitä tuolla tapahtuu voivat olla sitten ihan yhtä hyvin painajaisia kuin panijaisia.

12/20/2006 01:35:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds