Kiviä kaskussa

Hei, kassaneiti sanoi
Hei, minä vastasin niin kuin on opetettu.

Hän ei ilmeisesti saanut selvää, sillä ilmoitti maitotölkkini hinnan englanniksi. Seventy-five cents.

Luen tätä vielä joskus nostalgian kyynel silmäkulmassa. Viidentoista vuoden kuluttua, kun kukaan ei oikein ymmärrä, kuinka kummassa Timo Soinin onnistui purkaa Euroopan Unioni aivan yksin ja kun muistellaan, kuinka euroaikaan hinnat olivat vielä kohtuullisia.

***

Ette te lehteä enää mistään löydä, mutta tämänpäiväinen Bisquitin pakina oli siksi nokkela, että saatan ymmärtää, että hänellle maksetaan teksteistään. Muistaakseni. Olin aika väsynyt lounaalla.

Siinä kerrottiin Juha Miedon saapuvan Suomen Raamattu-vyöhykkeeltä ja että vaikka hänen tarkasta suhteestaan Jeesukseen ei ole tietoa, Mieto oli sentään viimeinen suomalaishiihtäjä, joka jaksoi uskoa puusukseen.

Melkoinen suksee. Äh.

Siinä kerrottiin, kuinka latu-uskottavuus on aina ollut tärkeää keskustaskenessä ja otsikossakin oli jotain nokkelaa. On sääli, ettei Ilta-Sanomat kerää kävijöitä julkaisemalla lehtensä laadukkainta sisältöä netissä. [En nyt laske näköislehteä tässä yhteydessä, kun olen vähän tällainen.]

***

Kävin äskettäin teatterissa. Kiviä taskussa ei ollut aivan niin ratkiriemukas kuin olin ennakkoon luullut. Siinä oli muun muassa vitsejä, jotka liittyivät seksiin ja piereskelyyn – ja minä kun en harrasta kumpaakaan. Olen toisaalta viime aikoina ruvennut niin vaikeaksi, etten aina jaksa katsoa enää Zefrankiakaan loppuun asti. Upea se oli silti ja toteutukseltaan virtuoosimainen, vaikka tarina oli minusta tylsempi ja ennalta arvattavampi kuin arvosteluissa annetaan ymmärtää.

Mietin jälleen syvällisiäni niin kuin aina komedioissa ja olen saattanut kirjoittaa tämän aiemminkin. Kun olen hokenut, ettei ullkomailla ollessaan suinkaan opi automaattisesti arvostamaan kotimaataan maailman kalleimmaksi kullanmuruksi vaan sen sijaan pettyneenä hyväksymään, että joka maassa on jotain pielessä, vaikka osa asioista toimisikin muita paremmin.

Samalla tavalla turhaudun teatterissa katsellessani, kuinka kaksi näyttelijää vailla mainittavia lavasteita luo eteen värikkään ja eläväisen maailman toisine kymmenine hahmoineen. Kuinka paljon voimakkaampaa se on kuin mikään elokuvassa ikinä.

Ja kuinka elokuvalla on kiistattomat etunsa, joita ei voida toteuttaa teatterissa. Kuinka jälleen saada kaikki yhteen.

{Tiedätkö, noiden suuruudenhullujen vaatimustesi vuoksi et tapaa löytää naisiakaan.}

***

Ostin tänään uutta karkkia. Sitä on varmaan mainostettu telkkarissakin, mutta kun tv-mainoksia on vaikeaa saada nähtäväkseen, ellei seuraa tv:tä. Eiköhän joku ratkaise tämänkin vielä joskus.

Ässä + choco olivat ne nimeltään ja sisälsivät ässämixei ja missääxei sekä lakurakeita ja suklaakarkkeja. Äkkiseltään ajateltuna mieleen tulee irtokarkkilaarista kauhotun kupillisen pohjalle jäänyt jämäsetti, jonka joku raukka kaataa kouraansa ja heittää kerralla kurkkuun.

Ja jos tuo raukka sattuu olemaan Fazerin tuotepäällikkö, määrää vastaavan sotkun tuotantoon. Varsinaisesti tuo muistuttaa Polly-klooneineen melkoisesti Bridge-sekoitusta.

Ja heräsin jälleen pohtimaan, kuinka karkkeja mahdetaan tuotekehitellä. Kuinka benchmarkataan suutuntuma. Kuka päättää, mitä miksataan minkäkin kanssa. Puhutaan, että nykyään poimitaan sinkkuja itunesista ja jätetään levyt anttilaan siinä missä noukitaan suosikit suoraan candykingistä, mutta hei, arvostaisitte nyt karkkipussin sielukkuutta ja sitä, että siellä on juuri ne karkit, jotka sinne oikeasti kuuluvat.

Karkkipussi on kokonaisuuus eivätkä ne Fazerin Tutti-Frutti-pussin [vai mikä sen nimi on] täysin miltään maistumattomat, mutta takuulla hampaisiin tarttuvat lakusärmiöt mitään fillereitä ole.

[On kiistämätön tosiasia, että pussikarkki on teknisesti ottaen laadultaan ylivertaista irtokarkkitelineessä hapettuneisiin. Vaan niinhän se tapaa olla cd-levyn musiikkikin verkkokauppoihin verrattuna.]

***

Ai niin, olenko minä muka Suomen ainoa raukka, jolla palaa hermo, ettei Apple tuo Nike + iPod -yhdistelmää saataville manner-Eurooppaan eikä edes kerro minkäänlaisia aikataulua asiasta. Uutisoidaan vain, että miljoona mailia on juostu, muttei edes sivulauseessa mainita, että ei meillä vain.

Ennen vanhaan nettivuilla oli luukku, johon sai syöttää spostinsa, jotta saisi tiedon, kun jotain tapahtuu. Enää ei ole luukkua vaan nappi osta. Nappi vie Apple Storen etusivulle, mutta tuote ei kuulu valikoimiin.

On ymmärrettävää, että Saksan Ebayssä hinnat ovat melko korkeati, sillä mokkulaa ei myydä vielä sielläkään. Mutta kuinka kummassa niistä pyydetään vielä enemmän Iso-Britanniassa, kun siellä se on ollut kaupoissa jo iät ja ajat.

Minun varpaani alkaa parantua ja voisin jo melkein juosta.

5 on viitsinyt kommentoida:

Hassua, tuli itsekin ihan äsken mainittua Ässä + choco -pussista omassa blogissani. Jämäkarkkeja, tosiaan.

10/04/2006 12:06:00 ap.  

"Hip hei hutsu Vertaa hintoja ja säästä! www.vertaa.fi"

Tämä löytyi sinun goooooooogle mainoksitasi. Tunnen itseni niin halvaksi.

Mutta, se ei ollut se mistä piti kirjoittamani. Vaan kiviä taskussa.

En voi verrata sitä zefrankin tuotoksiin. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä että Kiviä taskussa on hyvä näytelmä. Etenkin kun ajattelee että kaksi tyyppiä näyttelee yli tusinan eri rooleja.

Ehkä se on kiinni siitä ketkä tulkitsee. Huonot näyttelijät tekevät huonoa jälkeä, hyvät hyvää. Näin sen itse hyvänä. Huumoriin en laskisi sitä, en ainakaan sellaisen hassuna hauskaan huumoriin. Vaikka onhan siinä kohtia jolle nauraa.

Nauraa voi normaalillekin elämälle. Tai Zefrankille. Tai voi olla jättämättä.

Zefrank on muuttunut. Kukapa ei.

10/04/2006 12:11:00 ap.  

Terve, roo, mikäli olet uusi täällä.

Minulle se ei tuollaista mainosta näytä. Fiksu systeemi. Kyllä tosiaan hävettää, kun omaan blogiin tulee kirjoitusvirheitä mainosten myötä. Sittenkin minusta oli aikoinaan vielä hassumpaa, kun Sedis mainosti vahingossa Niinistöä.

Sanoessani Upea se oli silti ja toteutukseltaan virtuoosimainen vihjaan kai minäkin rivien välistä, että olen samaa mieltä, että se on hyvä näytelmä.

Huumori on vaikeaa ja siksi olen itsekin moisesta luopunut.

10/04/2006 12:17:00 ap.  

Itse asiassa en ole uusi, en ole vaan koskaan kommentoinut. Paitsi jos totta puhutaan, niin olen, kerran anonyyminä Kelan sähköisestä muutosilmoituksesta.

Mieti sitä, blogillasi on nuoria naislukijoita! (Ainakin tämä yksi.)

10/04/2006 01:37:00 ip.  

Oletko tietoinen Mässä-yx(paras pussi näistä kaikista)- karkkien syömiseen liittyvään tekniikkaan, jolla saadaan kaikkein olennaisin irti ko.karkeista? Tekniikka on se, että otat yhden mustan ja yhden värillisen, painat ne yhteen ja väännät kovaa, jotta ne kietoutuvat toistensa ympärille. Sitten puraiset ja venytät hampailla irti ensimmäisen suupalan. makuyhdistelmä on just niinku pitääkin. vaatii kyllä jonkinverran harjoittelua, mutta se on mässäyxen oikea tekniikka.
-minh-

10/05/2006 02:47:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds