Hengähdys

Olisi tässä jotain muutakin puuhaa, mutta halusin tulla kertomaan, että minä tunnen oloni vähän T.S. Garpiksi. Hänhän kirjoitti joskus nuorena vahingossa novellin Pensionaatti Grillparzer, joka oli olevinaan erinomaisen oivallinen. Loppuelämänsä aikana hän ei saanut aikaiseksi mitään kelvollista, mutta oli silti yhä ja aina erinomainen.

Istuessani kuuntelemassa, kuinka toiset jauhavat kolmatta viikkoa samaa selviötä etenemättä minnekään ja ymmärtäessäni, että olen sikäli kasvanut parin vuoden takaisesta, että maltan olla hiljaa mietin, että kyllä minä sentään vaikka mitä.

Mietin kuin mitä tahansa tilannetta ennakkoon, mietin kuin vaikka taannoin mainitsemaani puhelinsoittoa.

Ja tilanteen koittaessa toivon sen päättyvän. On kiire tai ei muuten huvita. Ja muilta osin kovinkin ansiokas tuotokseni kariutuu unontuneeseen, mutta vaadittuun trivialiteettiin. Niin vaihtuu kiitettäväni hyväplussaksi ja arvostelijan pahoitteluksi, ettei parempaankaan pystynyt, vaikka olisi halunnut.

Olen sikäli kasvanut parin vuoden takaisesta, että tunnen arvostelijani.

Jottei tämä jäisi taas lukijoilta etäännytetyksi haihatteluksi, mainitaan saman pätevän tähän blogiinkin. Kuinka ajattelen, että onpa minulla oiva blogi ja jopas olenkin jotakin. Vaan kun mietin, mitä kirjoitettavaa minulla on ja mitä olen jälleen tuottanut, ihmettelen, miksen yllä siihen mihin tahtoisin.

Sittenkin aina taaksepäin katsoessani yllätyn iloisesti. Tänään yhtä sähköpostiviestiä etsiessäni eksyin johonkin viime kesään merkintään, ja voi kun se olikin hyvä.

Eikä tule ymmärtää tätä mitenkään negatiivisesti. Pienenä lukion ekaluokkalaisena Garpista lukiessani minun kävi vielä sääli. Nyttemmin ymmärrän [sikäli kun muistan kirjasta enää mitään], ettei hänen tarvinnut todistaa enää mitään. Hän oli jo vakuuttunut erinomaisuudestaan ja antoi sen riittää.

Enkä minä tietenkään ole tuottanut mitään Grillparzerin tapaan kriittisesti akklamoitua. Ja minun oli pakko sanoa noin, sillä Googlen mukaan kukaan ei ole vielä vääntänyt acclaimed-sanaa suomeksi. Eikä Grillparzer minusta ollut oikeasti edes kovin hyvä, vaikka Irving on itse jälkeenpäin sanonut, että siitä tuli vahingossa niin loistava, että on vaikeaa uskoa nuoren Garpin kyenneen moista tuottamaan.

Enkä minä todellakaan ole millään muotoa huonolla tuulella itseni suhteen. Päinvastoin, tapaan aina ajoittain pohtia, onko olemassa yhtään asiaa, jossa olen elämäni jossain vaiheessa ollut paremmalla tolalla kuin juuri tällä hetkellä. Ranskan sanoja olen muistanut jossain vaiheessa vähän paremmin. Ja leikkokukkien nimiä yhdeksänvuotiaana ennen biologian koetta.

Mutta muuten menee aika hyvin.

5 on viitsinyt kommentoida:

Jos minä jotain tiedän, se on se etten minä oikeastaan tiedä yhtään mitään.

Siksi koen asiakseni sanoa: "Näin on".

Ai miksi? No siksi, että minulla on kasvava pakkomielle törmätä kaksimieliseen spamminestokirjainyhdistelmään.

10/20/2006 01:13:00 ap.  

Sovitaanko, että seuraava teksti on tiukkaa asiaa.

10/20/2006 01:30:00 ap.  

no okei. sovitaan vaan.

10/20/2006 02:37:00 ap.  

Onnistuitpa taas hämmästyttämään lukijasi.

xrmyg

10/20/2006 11:37:00 ap.  

Kuten oli puhetta, sinutkin on nyt sitten haastettu.

10/21/2006 04:35:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds