Epäjatkuvuuskohdassa

Alamäkeen pohti kovin kypsästi [sic] aikuistumista ja sen sellaisia. Olen itsekin herännyt pohtimaan, pitäisikö minun joskus alkaa pitää itseäni jollain tapaa miehenä. Tähän saakka olen päättänyt olla nuorukainen, sillä nuorukaiset ovat ajattomia ja ikuisia, eivätkä enää edes olemassa nykymaailmassa.

Minuahan on perinteisesti luultu todellista nuoremmaksi, mutta tilanne on muuttunut yhtäkkiä hyvin radikaalisti. Viimeksi tänään, toissakerran eilen, minulle kiljahdettiin yllättyneenä, että mitä, niin vähän, kun menin ikäni kertomaan.

[Väki, joka sanoo toissakerran sijaan edelliskerralla, on nähdäkseni väärässä, mutta pitäisi joskus selvittää tämä asia lopullisesti.]

Ei se ole välttämättä huonoa asia.Tarvitsen vähän lisää uskottavuutta. Pitäisi varmaan ostaa silmälasit, kenties jakkupukukin.

***

Iästä tuli mieleen yksi hiljattain huvittanut juttu. Selitin JCP:lle blogimiitin jälkeen eräästä blogaajasta, että on jännää, kuinka hän on nuorempi kuin luulisi.

– Kuinka vanha se sitten on? JCP kysyi.
– Emmätiedä, mutta siis mitä sillee arvelisin, täsmensin.
– Eli siis susta tuntuu, että se on nuorempi kuin mitä sä arvelisit sen olevan, JCP kiteytti.
– Niin, nyökkäsin.

***

Eilen tein jälleen henkilökohtaisen ennätyksen paitsi iPodin mukaan yhteen mailiin käytetyllä ajalla, myös avaimien kanssa hölmöilyn suhteen.

Lähdin aamulla vähän kiireellä ja hississä ymmärsin jättäneeni kotiavaimet kylpytakin taskuun. Kaikkihan me säilytämme avaimiamme kylpytakin taskussa.

Päivän mittaan huomasin, että olin jättänyt kännykänkin kotiin, mutta se nyt ei ollut niin oleellista, kun oleilin sentään verkon äärellä.

Kotiin palatessani saavutin hississä aamun mielentilan ja muistin unohtuneet avaimet. Painoin ovikelloa ja toivoin, että JCP tai huoneeni vallanneet pari saksalaisnaista olisivat kotona. Kaikkien meidän huoneethan tulevat aina silloin tällöin parin saksalaisnaisen valtaamiksi.

Eivätpä olleet. Siirryin porraskäytävän puolelle ja riemuitsin, että koneeni akku oli täynnä. Kirjoitin muutaman tärkeän blogitekstiaihion kaikkiin kuviteltavissa oleviin blogeihini, mutten saanut yhtäkään valmiiksi. Portaakulma hiersi selkää ja talvitakki hiosti.

Kuulin rapinaa porrastasanteelta; joku oli menossa sisään asuntoonsa. Kurkistin porrashuoneen peltioven takaa. Suoraan naapurinukkoa silmiin. Hän oli nähnyt minun menevän porrashuoneen puolelle pari tuntia aiemmin ja katsoi minua nyt epäluuloisesti. Busted.

Poikkesin alakerran ilmoitustaululla. Oven avaaminen maksaisi viisi euroa. Mutta typerää se olisi nyt tehdä, kun on jo odottanut pari tuntia. Sitä paitsi tarvittaisiin puhelin, jolla soittaa talonmiehelle.

Päätin, että lainaisin sellaista ensimmäiseltä ohikulkijalta.

Mutta ensin kävisin vielä kerran ylhäällä. Painelin ovikelloa salaisen koodisarjan mukaan. Ei vastausta.

Mieleeni juolahti hassu mitä jos -vaihtoehto. Mitä jos avaimeni eivät olisikaan unohtuneet kotiin. Kuinka minä edes voin olla varma, että ne eivät ole taskussani. Eihän minulla ole asiasta mitään muuta tietoa kuin aamuinen höpsö ajatus. Aamuiset ajatukseni ovat usein niin höpsöjä, ettei tulisi mieleenkään luottaa niihin valveilla ollessaan. Koko tänä aikana en ollut kertaakaan kokeillut, olivatko ne sittenkin mukanani.

Olivat ne. Menin sisään ja luin sähköpostini. Vain kaksi uutta. En minä mistään tärkeästä ollut paitsi jäänyt.

Muistakaa, lapset, elämänohje numero 138 Ei ole mitään syytä olettaa.

***

Tosiaan, mikään noista teksteistä ei tullut kuntoon. Odotellaan, että kypsyvät.

Sillä aikaa voidaan tutustua vaikka tähän mielenkiintoiseen henkilökuvaan [pdf 1,1 Mt]. Alkaen sivulta kahdeksan, olkaa hyvät. Tuo kuva on hieman huono, eikä pakkaus ainakaan paranna sitä. Ja muutama sana on vaihdettu oikoluvun varjolla. Minusta toisaalta ei ole suinkaan sama asia kuin toki.

Huhujen mukaan foorumeista todettiin myös, että niitä vaivaa peelojen paljous, mutta moinen kontroverssi kommentti on siivottu lopullisesta versiosta.

25 on viitsinyt kommentoida:

Jaha, no niin, tervetuloa tänne meidän julkibloggaajien joukkoon!

10/26/2006 07:49:00 ip.  

Kiitos, kiitos. Tästähän on helppoa perääntyä koska vain, jos alkaa näyttää, että tämä oli huono idea.

10/26/2006 08:27:00 ip.  

Tunnen niin suurta ylpeyttä voidessani blogata applella.

La dolce vita! Se on latinaa ja tarkoittaa voima ja ikuinen kunnia!

Ei vai?

10/26/2006 09:02:00 ip.  

Ohhoh, tulipa siinä iso paketti paljastuksia. Tämä täytyy tulostaa ihan iltaluettavaksi.

Nyt on siis printtimedia saavutettu. Jatkoa seurannee TV-sarjan muodossa?

10/26/2006 09:03:00 ip.  

Samat sanat kuin Marjutilta: tervetuloa naaman ja nimen paljastaneiden joukkoon!

10/26/2006 10:33:00 ip.  

Kas. Sain Kotaporasta ajatuksen (harvinaista nykyään) ja tajusin nyt jotain oheisoleellista lisätietojen perusteella. Hauskaa oli löytää maininta Kysyn vaanista ja muualta vielä äh, -alkuinen toteamus.

Kuvasta, if you don't mind: tää pdf-tyyppi on helpommin lähestyttävän näköinen kuin se Flickrissä ollut massahurmaaja :)

10/26/2006 10:38:00 ip.  

Marinadi, en saanut valjastettua YLEä käyttööni niin kuin sinä, niin tyydyin vähän pienimuotoisempaan tempaukseen.

Qimki, niinhän se on, että saavutettavuus vaatii joskus esteettisiä uhrauksia. Luulin, että oleellisuuksista oli puhetta taannoin Veeralla, tai sitten tajusit jotain muutan oleellista [ah, tämähän kuulostaa ihan sisäpiireilyltä].

10/26/2006 10:44:00 ip.  

Helppohan sinun on hymyillä, kun itse päätät julkistuksistasi. Pitäisiköhän Marjutin ja Marinadin oheisonnitella minua?

10/26/2006 11:09:00 ip.  

Juu, tiedän "juttuja" koska Alppipuistomiitti jne, oikeastaan kyseessä ei olekaan kuka vaan missä. Koska ne pikkujoulut muuten on?

Mutta itsensä verkossa julkaisusta. Köh. Olen tainnut kuluneella viikolla tulkuttaa sitä kateederilta. Että jos et itse tuota itsestäsi sisältöä verkkoon, niin joku muu sen tekee. Ottakaa lapset oma julkisuuskuvanne haltuun! Nyt on hieman pilkka omassa nilkassa :D

- Lisäys, koska selaan tietysti samalla muita laatublogeja: hitto, mitä täällä tapahtuu? Surullinen pekonileipuri ja sun äitis?

10/26/2006 11:41:00 ip.  

PA: Jospa pistettäisiin voimamme yhteen ja tungettaisiin jollekin tv-yhtiölle idea blogiohjelmasta, jota sitten tekisimme yhdessä? Kun on tämä julkisuus jo hallussa muutoinkin!

Äiti: Onnea vaan sinnekin! Ja saat sinäkin tulla ohjelmaan mukaan, sellainen oma pätkä "Sun Äitis opastaa".

10/26/2006 11:49:00 ip.  

Aikoinaan Sun äitis syntyi siitä, kun niin moni blogaaja tuntui pelkäävän, että mitä jos äiti sattuisi näkemään omat kirjoitukset. Treffimeemien yleistyttyä olen keksinyt vielä kamalamman skenaarion. Entäpä jos blogistanissa väijyisi Sun anoppis?

10/26/2006 11:54:00 ip.  

Äiti: Uh, älä edes pelottele! Sehän vaatisi, että olisi mieskin :)

10/27/2006 12:17:00 ap.  

blogiohjelma telkussa voisi olla ihan hyvä idea. Niinku oikeesti hei. huonompiakin näytetään.

Missä siis pidetään blogjoulujuhlat? Siis häh?

qnypos

10/27/2006 12:17:00 ap.  

Ihan syötävän suloinen. Valitettavasti vissiin liian nuori vaan...

Niin, ne pikkujoulut???
-minh-

10/27/2006 03:06:00 ap.  

Äiti: tässä pitää varmaan onnitella kohta koko perhettä!

10/27/2006 06:55:00 ap.  

Ihme päivä tuo eilinen. Ensin kuulee kolahduksen tilillään, pukeutuu kravattiin ja juuri kun on pyytänyt työtoveria lounaalle - aikomuksena tarjota - tämä kieltäytyy. Päättää sitten lähteä yksin, pistää hatun päähän ja kaivelee taskujaan. Ei seteleitä. Ei kortteja. Ei edes henkkaria. Toiset taskut: kolikoita, mutta ei lounaan vertaa. Alistuu, lähtee pois ja joutuu hunningolle.

Päivän biisi on selvästi yksi parhaista (karaokebiiseistäni): Jim Corce, I've Got A Name.

10/27/2006 10:50:00 ap.  

Siis Croce.

10/27/2006 10:55:00 ap.  

Siis mitä, olet kirjoittanut tätä blogia, että luulisimme elämääsi mielenkiintoiseksi?! Hyvä, että selvensit asiaa. Minä kun luulin tapaamisesi sekä tämän artikkelin jälkeen elämääsi niin kovin tylsäksi! (Jos en niin vihaisi niitä, niin laittaisin tähän HYMIÖN)
Hut ab! Bin sehr stolz auf Dich.

10/27/2006 02:27:00 ip.  

[Väki, joka sanoo toissakerran sijaan edelliskerralla, on nähdäkseni väärässä, mutta pitäisi joskus selvittää tämä asia lopullisesti.]


Mitenkäkö sitten "viimeksi"?
Olisiko kompromissin paikka hä?

10/27/2006 04:00:00 ip.  

Olen tainnut jo sanoakin tämän, mutta oli hyvin helppoa tietää Rosan ja maisteri F:n suhteesta vähintään tuon puoli vuotta ennen iltapäivälehtiä, jos kävi esimerkiksi tamperelaisissa baarivisailuissa.

10/27/2006 05:26:00 ip.  

Jazmanaut, ei tässä mitään kompromissejä tarvita, hyvänen aika.

Viime kerralla tarkoittakoon samaa kuin viimeksi eli toistaiseksi viimeisellä kerralla. Eli edellistä kertaa. Eli – ja tämä on tärkeää – edelliskertaa.

Toissakerralla tarkoittakoon yhtä kertaa aiemmin kuin viimeksi. Samaa tapaan kuin toissapäivä tarkoittaa yhtä päivää ennen kuin eilen.

10/27/2006 05:29:00 ip.  

Sankaritar, mutta mitä kummaa Kysyn vaan olisi tehnyt tamperelaisissa baareissaa.

10/27/2006 05:30:00 ip.  

PA, no tietty visaillut niissä jossain joukkueessa musiikin tai yleistiedon saralla. Tai kenties joku hänen tuttavansa. Älä oleta, että tiedän Kysyn vaanista mitään.

10/28/2006 08:30:00 ap.  

Marinadi, hyvä idea: kehittäkää ohjelmakonsepti työnimellä blogimiitti, pankaa pilottijakso kasaan ja tarjotkaa sitä Meretelle Extraan!

10/29/2006 12:38:00 ap.  

Tuija: Hmm, ehkä me ryhdymme ideoimaan! Vai mitä sanoo PA? PA voisi toimia älykkäänä kommentoijana, minä voisin olla häsläri-juontaja-viihdyke !

10/29/2006 01:41:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds