Ja miksi se sanotaan aina VAIN ystävinä?


Kata kyseli edellisen merkinnän kommenteissa. Olen miettinyt samaa, enkä jaksa muistaa, olenko julkaissut tätä täällä.

– Kuule, mitä jos oltaisiin vain ystäviä?
– Miten niin vain, onko muka enemmänkin? Ethän sinä voi äitinikään olla.

Aina vain.

***

Vaan eiköhän tästä ole saatu jo sosiaalipornoa hetken tarpeiksi. Minä ainakin.

[Hmm.. mietin aikoinaan Saksassa, olivatko sikäläiset kärpäset jotenkin suomalaisia huonompia vai minä vain ihan hiton hyvä. Juuri asiaa tutkittuani voin todeta, että kyllä: minä olen ihan hiton hyvä.]

Palaan viime viikon MobileHCI06-konferenssiin, jota olin kuikuilemassa vapaaehtoisen roolissa. En kirjoita tätä asiablogin puolelle, sillä työvuoroni sattuivat siten, että minulla on näkemystä ainoastaan konferenssilaukkujen täytön järkeistämisestä ja muutama kehitysidea infodeskinarikan toteutuksesta.

Meitä avustajia pyydettiin tekemään pieni posteri, jossa kertoisimme itsestämme. Väänsin omani kiireellä jonain yönä ja menetin hermoni Pagesin kanssa, joka printtasi varjot aivan pieleen, vaikka ne näytöllö pdf:ssä näyttivät hyvältä. Enkä lopulta ehtinyt kiinnittää tuotostani paikalleen, vaan se ryppyyntyi laukussani monta päivää.

Lopulta sentään ehdin rykäistä sen näkösälle liki tunniksi, ja saatoin minäkin osallistua leikkimieliseen parhaan posterin palkitsemiseen. Voitin luovimman paperinkäytön sarjan, mikä on mainiota, kun muistaa vihani paperia kohtaan.

P1020936

Jätin puheen pitämättä, joten pitää tässä yhteydessä kiittää Applea ja Pagesia inspiraatiosta.


repaisy



Oikeasti toki repäisin itse nuo lipukkeet irti tekeleestäni. Aivan samalla tavalla kuin tapaan kommentoida blogissani salanimillä, jotta muutkin innostuisivat.

***

Olenko se vain minä, vai onko Viivi Avellan -rukka hukannut tyystin trenditajunsa. Takavuosina, kun seksi oli in, hän julistautui jossain iltapäivälehtijutussa neitseelliseksi naapurintytöksi. Ja nyt Matti Vanhasen ikonoiman hyvisbuumin aikana menee sitten raasu leikkimään paheellista. Onko Viivi ihan kujalla vai sittenkin rohkea vastavirran lautturi.

***

Kävin tänään jälleen koulussani. Kun kirjoitin viimeksi, että joka askeleessa asuu ahdistus ja joka katseessa kauhu, se johtui vain siitä, etten keksinyt oikeaa k-alkuista verbiä. Joka katseessa kytee kauhu sen olisi kuulunut olla.

Oleilin jälleen kantapaikallani automaattien kupeessa, kun kaksi koomisen upeaa naisenalkua saapui paikalle.

– Oho, täällähän on vaikk mitä automaatteja!
toinen kiljaisi.

Helvetti, get over it!

[Jos minäkin kerran.]

9 on viitsinyt kommentoida:

Sellaisille naisille, joiden kanssa on seurustellut, on ytimekäs termi: exä. Mutta onko mitään ytimekästä substantiivia naiselle, joka sanoi ei jo ennen ekoja treffejä? Entä onko termiä ekoihin treffeihin päättyneille tapauksille?

Nimittäin näitä kahta jälkimmäistä lajia on yleensä paljon enemmän kuin exiä, joten kunnollisessa kielessä, joka suosii lyhyitä sanoja yleisille käsitteille, pitäisi niillekin olla vähintään yhtä lyhyt sana.

9/22/2006 07:30:00 ip.  

Minun maailmassani kunnollinen kielenkäyttäjä ei käytä termiä exä.

9/22/2006 07:34:00 ip.  

Miten kunollinen kielenkäyttäjä viittaa yllä mainittuihin tapauksiin?

9/22/2006 07:37:00 ip.  

Hehee. Kunnollinen ainakin käyttää preview-nappia.

9/22/2006 07:38:00 ip.  

Oletetaanko tässä, että ollakseen kunnollinen kielenkäyttäjä, tulee tietää jotain aiheesta. Niitä, jotka antavat pakit, kutsun yleensä "naisiksi".

Minusta exä on ruma sana. Minusta varattu on ruma sana. Minusta muija on ruma sana.

Minä olen aika kompleksinen, tiedättehän.

9/22/2006 07:41:00 ip.  

Itse olisin valmis tinkimään kielenkäyttöni kunnollisuudesta, jos sillä pääsisi sellaiseen tilanteeseen, että naisesta voisi tulla exä.

9/22/2006 07:49:00 ip.  

Niitä, jotka antavat pakit, kutsun yleensä "naisiksi".

Tätä oli selkeästi pantattu! Mä olen hengessä mukana.

9/23/2006 01:17:00 ap.  

Suhtaudun hieman negatiivisesti panttaamiseen.

Kypsyttely sen sijaan on aina paikallaan.

9/23/2006 02:20:00 ip.  

Kävin tänään Turun kirjamessuilla. Se mikä eniten harmittaa tällä hetkellä on seuraava episodi: Jäin kuuntelemaan Viivi vellanin haastattelua lähes 20 minuuttia kun suurenmoisia kirja-aarteita olisi ollut selattavana ja ties mitä muita laadukkaampia esiintyjiä olisi ollut tarjolla sinä aikana. Viivin kaltaiset mitättömyydet ryöstävät tällaiselta tollolta kuin minulta mahdollisuuden nauttia laatukirjallisuudesta vähän samaan tapaan kuin roskaruoka vie ymmärtämättömältä mahdollisuuden ruokailla terveellisesti.

9/30/2006 10:22:00 ip.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds