Tänään minä heräsin satunnaissoittoiselta saksalistaltani valikoituneeseen Nenan Willst du mit mir gehn [wmv-virta]-kappaleeseen ja huomasin, kuinka se puhutteleekaan minua. Sen verran se on korni, että täytyy olla minunkin. Huh.


Warum soll ich nicht sagen
Was ich dir nicht sagen kann
Warum soll ich dich nicht fragen
Was ich dich nicht fragen kann

[...]

Ich geh einen Schritt nach vorne
Ich geh jetzt nicht zurück
Und wenn du nicht mit mir gehn willst
Dann nehm ich dich nicht mit


Seuraavaksi arpoutui Rammsteinin Ich will, ja mieleeni palautui aika vuosi sitten. Silloin koin sattuneesta syystä pakottavaa tarvetta lauleskella sitä aina juovuspäissäni.

Ja huomasin jälleen kokevani irrationaalista kaihoa menneeseen.

***

Kerrataanpa nyt hieman. Vuosi sitten olin tullut pari viikkoa myöhässä tilanteeseen, jossa kaikki muut tunsivat toisensa ja minä olin ulkopuolinen. Vuosi sitten minulla ei ollut puhelinta eikä nettiyhteyttä, eikä kontaktia mihinkään eikä edes tietoa, olisiko asuntooni mahdollista yhteyttä saada. Vuosi sitten minua arvelutti, oliko minulle tarjottu asunto kuntoonsa nähden sikamaisen ylihintainen [sittemmin sentään selvisi, että oli].

Vuosi sitten minulla oli tarve päteä ja näyttää, etten ole aivan huono saksassa.

Vuosi sitten minua kalvoi epätietoisuus kielikurssille pääsystä, kurssivalinnnoistani, saapumattomasta stipendistäni sekä kaupunkiin ilmoittautumisesta. Vuosi sitten en tiennyt, pitäisikö minun lajitella paperikorini sisältö vai minne sen voisi viedä.

Vuosi sitten olin varautunut vääränlaisilla vaatteilla, sillä Suomessa oli ollut syksy. [Väitin eilen, että syksy olisi tullut, mutta näinpä vain kirjoitan tätäkin parvekkeella. Sori.]

Vuosi sitten minä ymmärsin ensivaikutelman merkityksen ja pelin menetetyksi. Vuosi sitten minä tiesin, että juuri tuota kaikkea olin aina halunnut ja murehdin, kuinka osaisin vaalia sitä oikein.

Vuosi sitten minun iPodini oli hajalla enkä voinut kuunnella musiikkia, kun siltä tuntui. Vuosi sitten minulla ei ollut bussilippua eivätkä pyöräni vaihteet toimineet kunnolla. Sitä paitsi en tuntenut kaupunkia, ja alamäen jälkeen karttaa lukiessani tajusin edenneeni juuri väärään suuntaan.

Germanwings mainostaa joka ainoalla bussipysäkillä, mutta minä ymmärrän, ettei se vie sinne, minne kaipaan.


***

Vuosi sitten olin sittenkin varma, että kaikki paranisi. Nyt ihmettelen huvittuneena, kuinka kuvittelen selviäväni tästä kaaoksesta enkä odota muuta kuin että kaikki loppuisi.

Laadin oikein suunnitelmaan. Herään joka päivä ajoissa. Pitkälti ennen seitsemää. Se on tärkeää.

Lisäksi vältän krapulahakuista juomista. Minulla ei ole varaa tuhlata viikonloppujani.

Kyllä tämä tästä.

Sitä paitsi tänään pidin kenties syksyn toistaiseksi onnistuineimmat oppitunnnit. Oppilaita ei kyllä ollut paikalla kuin muutama, mutta heidän suhtautumisensa oli aivan muuta toista kuin joskus aiemmin.

***

Tänään näin tutunnäköisen ihmisen oman kouluni käytävällä. [Kotvan kuluttua ymmärsin opettaneeni häntä viime vuonna.] Mietin kliseistä kysymystä missä me on hei tavattu.

Ja kuinka jatkaisin, että ei sillä ole oikeastaan väliä, mutta sanopa, missä tavataan seuraavan kerran.

Haastava tyyppi vastaisi tuossa kohtaa, että tässähän minä olen. Nyt.

Minä takerrun menneeseen ja minä takerrun tulevaan. Kaikkeen paitsi hetkeen.

Soitin hiljattain yhden typerän puhelun. Mietin iltapäivällä, että soitanpa illalla. Tuntui kovinkin fiksulta idealta. Ja kesken puhelun yhtäkkiä tajusin, että tässä minä olen, keskellä tätä puhelua. Että se ei ole enää jotain mitä odottaa. Ja oikeasti halusin, että se olisi ollut jo ohi.

Toisaalta näen tämän myös vahvuutena. Palaan tähän aiheeseen, se on liian pitkä juttu käsiteltäväksi tällä kertaa.

***


Schlaflos in München, kenties maailman suosituin ei-englanninkielinen podcast, lopetettiin. 19.9. oli viimeinen jakso, kuuntelin sen vasta tänään. Tarkoitus on kuulemma jatkaa sitä jossain muodossa, mutta tuo nyt on vähän sama kuin jos vaikka lässyttäisi eron jälkeen jotain kohteliasta.

[Ja minä olen jälleen herännyt pohtimaan, miltä kuu-lemma mahtaisi näyttää. En ole koskaan saanut täsmällistä määritelmää lemma-sanalle.]

Podcastin pitäjä pseudonyymi Annik Rubens kertoi miettivänsä, millainen konsepti häntä itseään kenties kiinnostaisi ja jatkavansa, jos siltä tuntuu. Ei kuuntele kuuntelijoita. Rehellistä, ja noin sen on syytä mennä.

Piti vain sanoa, että ehkä tämäkin blogi josku

***

{Huh, olisi edes haircuttia, mutta kun tämä on nykyään jotain ihmeen minuusruikutusta koko blogi.}

Noniin, puhutaanpa vähän asiaa vielä. Minusta on hienoa, että Espooseen saadaan viimein metro. Bussien puolestapuhujat eivät tiedä käytännön elämästä yhtään mitään. Ja mitä järkeä on verrata aikaa Matinkylä–Kamppi. Verrattaisiin nyt vaikka väliä Matinkylä–Kurvi.

Kölnin pikaraitiotiet toimivat kyllä hyvin, mutta siellä systeemi onkin rakennettu alusta lähtien niiden varaan.

Sittenkin Länsiväylä vesineen on kovin kaunis auringonlaskun aikaan. Ja saapuminen Helsinkiin Espoon suunnasta, nyt kun hiilikasatkin on jemmattu maan alle. Seuraavaksi maan alle jemmataan joukkoliikennöitsijät.

Tämä kun on tällainen nostalgiapläjäys kaikkiaan, pengotaan aihetta sivuava arkistoaarre.

Vasta [Ruoholanden metroaseman] liukuportaissa muistin, että minunhan piti olla matkalla Espooseen. Eihän sinne nyt metrolla pääsisi. Mikä absurdi ajatus!

Mietin, kuinka hoitaa homma tyylikkäästi. Olisin tietenkin voinut hypätä kaiteen yli ylöspäin meneville portaille, mutta siitä olisi voinut tulla sanomista.

Tyydyin matkustamaan alas asti ja kaivamaan kännykän käteeni – ja kääntymään takaisinpäin aivan kuin olisin juuri saanut kaikenmuuttavan erikoistarjouksen kalanruokakauppiaaltani [hyvä syy hankkia akvaario].

Naputtelin muka vastauksen, jonka jälkeen aloin kavuta liukuportaita ylös määrätietoisen näköisenä. Jos olen unohtanut mainita, olen parhaimmillani kiivetessäni liukuportaita. Katse kohdennettuna kaukaisuuteen, tuulettimien hulmuttaessa viittana leijuvan avonaisen takkini helmaa ja hiuksiani. Askelten takoessa tiukassa tahdissa. Klank, klank, klank, klank. Kuinka toivonkaan, etteivät portaani kuunaan päättyisi.

13 on viitsinyt kommentoida:

"Germanwings mainostaa joka ainoalla bussipysäkillä, mutta minä ymmärrän, ettei se vie sinne, minne kaipaan"
Story of my life, ja sitten taas mietin että "Warum soll ich nicht haben, was ich jetzt nicht haben kann, warum soll ich das lassen,
was ich doch nicht lassen kann"

9/26/2006 07:07:00 ip.  

Sinulla on sentään hieman enemmän substanssia sanoa noin.

9/26/2006 07:37:00 ip.  

Minulla on pokkaa kääntyä suoraan ympäri ilman mitään näyttelyä. Siinä on kuitenkin kokemukseni mukaan se vaara, että törmää Pauli Hanhiniemeen. Olen kerran törmännyt Pauli Hanhiniemeen juuri noin - sekä kerran vahingossa nojannut Pauli Hanhiniemen jalkaan, kerran hädin tuskin onnistunut väistämään risteyksessä ja kerran yöpynyt Hanhiniemen hotellihuoneessa tämän tietämättä. Enkä ole stalker! En ainakaan P. Hanhiniemen.

9/26/2006 10:22:00 ip.  

Etkös sinä, Sankaritar, päässyt tänne asti arkistoja tonkiessasi.

Ajoin tänään ajatuksissani Kampin ohi Ruoholahteen saakka. Poistuessani coolina ovesta ohitseni änki nainen, joka juoksi kuin horkassa laiturin toiselle puolelle takaisinpäin lähteneen junan kyytiin.

9/26/2006 10:26:00 ip.  

Tartun nyt tähän kun en haltioituneena muuhun pysty: kuu-len mä. m muuttaa n:n ja vokaalisointu ä:n, sanaparista on kiteytynyt yksi sana. Lemma on siis vielä vapaa määriteltäväksi ja voit käyttää sen miten haluat.

9/26/2006 10:41:00 ip.  

Hienoa, uusi kommentaattori!

Pointti oli etäisesti siinä, että matemaatikot käyttävät lemma-sanaa ja olettavat kuulijan ymmärtävän, mitä se tarkoittaa.

Vaan onpa siitäkin, kun asiaa viimeksi aprikoin, niin monta vuotta, ettei silloin tainnut olla edes wikipediaa. Ainakaan minun tietoisuudessani:

Lemma eli apulause kuuluu osana loogiseen päättelyyn. Sitä käytetään matemaattisen todistuksen välivaihelauseena ja askeleena kohti varsinaisen väittämän todistusta. Tätä käytetään yleensä silloin, kun varsinaisen väittämän todistamisessa on selvä osa, jonka todistaminen on itsessäänkin merkittävä. Tällaista välivaiheena todistettua lausetta, lemmaa, voidaan mahdollisesti (tai oletetaan voitavan) käyttää myös muiden väitteiden todistamisessa.

9/26/2006 10:47:00 ip.  

Oletko oikeesti noin alakuloinen, vai onko tämä joku uusi tapa houkutella naisia riutuneen sankarin pelastajiksi? (Tehoaa ainakin meihin kypsempiin).

9/26/2006 11:54:00 ip.  

En minä ole alakuloinen. Odotin koko päivän innoissani, että pääsisin kirjoittamaan tämän tekstin.

Mutta kernaasti otan vastaan kaikki riutuneet naissankarit.

9/26/2006 11:57:00 ip.  

Minä en ole vieläkään oikein päässyt sisään Smithseihin, mutta heidän kappaleillaan on kivoja nimiä.

9/27/2006 12:02:00 ap.  

Tuo germanwings ja ratikkapysäkkimainokset ahdistaa mua suunnattomasti. Lasken päiviä ja mietin joka päivä, kuinka hinta nousee parillakympillä, kun en vieläkään pysty varaamaan...
-minh-

9/27/2006 11:39:00 ap.  

PA, enpä kuule usko.
Mut kyl se siitä!

9/27/2006 12:57:00 ip.  

mitvit, hei: äläs nyt ollenkaan ala siirtyä postaajasta kommentroijaksi!!! (jätän ton typon, se on aika monimerkityksellinen.)

Kirjottamaan siitä! Mistä me oikeen sulle maksetaan?!

!

9/29/2006 01:41:00 ap.  

Hups.. tässä taitaa olla takana se, että minä maksoin mitvitille siitä, että pysyisi hiljaa ja antaisi meidän muidenkin yrittää.

Raha puhuu, beibe.

9/29/2006 07:58:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds